Kaunistautuminen on ihanaa!


Törmäsin taas näihin kuviin itsestäni kaunistautumassa pikkutyttönä, ehkä noin kolme vuotiaana, ja ne toivat hymyn huulilleni. Ensinnäkin olenhan syötävän söpö, mutta toiseksi on hauska huomata, miten nyt pientä alle kaksi vuotiasta tyttöäni on alkanut kiinnostaa kauniit jutut ja kaunistautuminen. Hän seuraa meikkaamistani, hän on pyytänyt saada kynsilakkaa (ja hihkui riemusta, kun sitä sai) ja hän käyttää parhaimmillaan kaikkia kaulakorujaan samaan aikaan (usein niin, että on muuten ilkosillaan!). 


Kauneutta rakastava seikkailija

On jännä miettiä omaa suhdetta kauneuteen, kaunistautumiseen, omaan kauneuteen - estetiikkaan siis. Yhtäältä muistan, ettei minua juurikaan kiinnostanut lapsena prinsessaleikit, vaan halusin mieluummin leikkiä Robin Hoodia metsässä tai haaveilla matkustamisesta avaruuteen Tom Hanksin kanssa - seikkailut kiinnostivat!

Minua ärsytti välillä nirppanokka-tytöt, jotka eivät halunneet leikkiä metsissä, eivät uskaltaneet pelata kunnolla liikkatunneilla, ja jotka kulkivat aina nokka pystyssä. Spice Girlseista halusin olla aina Sporty Spice, kun niin moni ihaili Baby Spicea.

Toisaalta olen aina tykännyt muun muassa rumsteerata huonettani, kävin jo ekaluokkalaisena salaa vanhemmiltani ostamassa koulun jälkeen Tiimarista pieniä omasta mielestäni kauniita esineitä, ja taidekoulussa ihan lemppari asiani oli rakentaa still life asetelmia ja maalata niitä.


Haasteellinen naiseksi kasvaminen

Teini-iässä, kuten olen kertonut, oli suhteeni omaan kehooni todella kompleksinen, ja muuttuminen naiseksi oli hankalaa. Olin hukassa, kuten varmasti aika moni muukin nuori. 

Ei pidä olla liian itsekriittinen näin jälkikäteen: esimerkiksi nuoremmat serkkuni pitivät minua hyvinkin tyylikkäänä. Yhdessä vaiheessa serkkuni totesi minun aina hienostelevan, ja tyttöjen kasvaessa kävin heidän kanssaan kaupungilla ja kävimme mm. sovittamassa erilaisia asukokonaisuuksia Hennesillä. Nykyään olemme käyneet serkkuni kanssa yhdessä kirppareilla, ja taidamme jakaa tämän rakkauden näihin juttuihin!

Kauneus ravitsee jotain syvällä sisimmässäni

Aikuistuttuani ja parannuttuani syömishäiriöstä olen jotenkin enemmän alkanut pohtia kauneutta; sitä, että myös minulla on oikeus haluta olla kaunis ja olla sitä, ja olen oivaltanut, miten suuresti nautin kaikesta kauniista. 

Olen todella herkkä, ja kauneus ravitsee sieluani tavalla, mitä en ennen koskaan ymmärtänyt. Rakastan nauttia kauniista paikoista ja yksityiskohdista niissä; kulkea kaupunkien katuja, istua kahviloissa ja imeä sieluuni sitä kauneutta, mitä aistin ympärilläni. 

Minua ilahduttavat suuresti kauniit kukkakimput, korut, astiat, kuviot, purnukat. Pehmoiset ja ihanat, kauniit, istuvat, mutta mukavat vaatteet. Kaunis taide, mikä on esillä kauniissa museorakennuksessa. 

Nautin erityisesti sarjoista ja elokuvista, joiden kauneus - niin visuaalinen kuin verbaalinenkin - hivelee runsaudellaan: Downton Abbey, The Marvelous Mrs. Maisel, Titanic, Mamma Mia... Kaikissa on niin paljon kaikkea kaunista, ahh! Mässäilevät, synkät ja raskaat sarjat tekevät ennen pitkää olon huonovointiseksi jopa.


Esteettiset kokemukset rikastuttavat 

Yksi lemppari juttujani viikonloppuisin on se, että saan rauhassa meikata ja laittautua, kävelemme keskustassa kaunista jokirantaa pitkin mieheni kanssa, menemme aistejani hivelevään kahvilaan, missä saan juoda hyvin tehdyn cappucinon valkoisesta kupista ja jaan mieheni kanssa palan käsintehtyä kakkua. Sellaisen iltapäivän aikana saatan napsia pienistä vastaantulevista yksityiskohdista kuvia ja tehdä niistä itselleni kollaaseja puhelimella, mikä ilahduttaa suuresti.

Valokuvaus on kaiken kaikkiaan minulle keino etsiä kauneutta ympäriltäni: niin ihmisistä kuin esineistäkin, ja jopa rosoisista paikoista löytäen asioita, joita muut eivät ole edes huomanneet.

Äidiksi tultuani en ole halunnut luopua tietystä jutuista: meikkaan usein, sillä se ilahduttaa minua itseäni, tykkään pitää kynteni kauniina ja maalattuina, enkä halua antaa sängen kasvaa jalkoihin. Vaikka useimmiten minulla on kotona päälläni kotivaatteet, niin ainakin muutaman kerran viikossa kodin ulkopuolella liikkuessa puen päälle ne vaatteet, joissa koen oloni kauniiksi. 

Vastapainona viihdyn luonnossa ja luonnontilassa, ja nautin myös siitä, kun ollaan miehen kanssa asuttu päivä toisensa perään ja viikko kaupalla teltassa niin, että mukana on vain muutamat vaatteet. Pakko kuitenkin kertoa, että ollessamme viiden viikon pyöräreissulla Tanskassa ja Saksassa, oli pyörälaukussani myös musta maksimekko ja peräti kaksi näyttävää kaulakorua, joita käytin välillä iltaisin ravintoloihin mennessä, kun oli kerta kaikkiaan pakko saada kaunistautua. Kerran yhdessä ravintolassa istuimme amerikkalaisen pariskunnan kanssa, jotka eivät meinanneet uskoa, että ollaan jo useita viikkoja telttailtu, kun habitukseni ehdotti jotain muuta: "How is it possible that you look like this tonight?!"



Kaikki mikä tekee elämästä kauniin, ravitsee sieluamme. -Kaija Maria Junkkari

-Petra


Ei kommentteja