Kosketusperintönä pussailevat vanhemmat?


"Yööök, lopettakaa! Onks aina pakko?! Hankkikaa huone!"

Millaisen kosketusperinnön lapseni tulevat meiltä saamaan? Meillä pussaillaan, halitaan, sylitellään ja silitellään paljon. Sanotaan ääneen rakastamisesta kymmeniä kertoja päivässä, kehutaan ja ihaillaan niin sisäistä kuin ulkoistakin olemusta. Vapautuneesti, useasti, jatkuvasti.  Näin siis toimimme lastemme suhteen. Mutta millaisia olemme toinen toisiamme kohtaan lastemme silimissä? Naisena ja miehenä? Puolisoina? 

Vauva vanhempien välissä

Kun vauva saapuu perheeseen, vähenee puolisoiden välinen kosketus lähes jokaisessa perheessä. Pieni vauva tarvitsee syliä, rintaa tai pulloa, hoivaa ja hellyyttä vuorokauden ympäri. Moni nainen kuvailee, että kosketuskiintiö ja -tarpeet täyttyvät jo siinä, eikä seksuaalisen kosketuksen kaipuuta välttämättä ole lähes lainkaan hetkeen, mikä voi johtua hormoneista, äidin ja rakastajan roolien yhteensovittamisen vaikeuksista, fyysisistä haasteista, parisuhdevaikeuksista, oman ajan puutteesta, karseasta väsymyksestä ynnä muusta. 

Mies taas voi kokea jäävänsä kaiken ulkopuolelle, naisen ollessa yhtäkkiä lähes symbioosissa uuden perheenjäsenen kanssa. Kenties kynnys seksiin synnytyksen jälkeen on naisella korkea, miehen voi olla vaikea nähdä puolison muutos äidiksi tai pääsy miehen rakastamille rinnoille onkin yhtäkkiä evätty. 

Ulkona liikkuessa ei enää kävelläkään käsi kädessä, kun jompi kumpi aina lykkii vaunuja tai kantaa lasta. Autossa jompi kumpi on saattanut muuttaa takapenkille (varsinkin esikoistapauksissa). Ennen hyvin kosketusrikas parisuhde saattaa muuttua ihanaksi, kosketusrikkaaksi perheeksi, mutta miten käy parisuhteen kosketukselle?



Kosketus kertoo tuhat sanaa

Kosketus parisuhteessa on elintärkeää: kosketus puhuu meille hyväksynnästä, rakastamisesta, ihailusta, vetovoimasta. Joku saattaa kaivata sanoja enemmän, mutta toiselle kosketus voi olla juurikin se, mikä tekee olon rakastetuksi ja nähdyksi. 

Kosketuksen kyllä saa takaisin, vaikka se hetkeksi vähenisi lastensaannin myötä. Pikku hiljaa kädet alkaa vapautua muuhunkin kuin lastenhoitoon. Yhtäkkiä voi huomata, että on lauantai-aamu, lapset menivät kahdestaan katsomaan Pikku Kakkosta ja me makaamme täällä sängyssä pitkästä aikaa lusikassa aamuaikaan. Yhtäkkiä ollaan ihan lähellä, tutussa paikassa, tutulla tavalla - ihan kuin silloin joskus. 

Paras tapa palauttaa kosketus on muuten usein yksinkertaisesti koskettamalla. Olemalla ensimmäinen, joka tuo sen taas takaisin. 

Mutta entä kun vuodet vierivät? Saavatko meidän lapset lapsuuden, jossa äiti ja isä pussailivat toisiaan avoimesti ja usein, huulille, jopa intohimoisesti aiheuttaen ällötystä? Onko heillä tavallista se, että isä saattoi leikkimielisesti läpsäistä äitiä pyllylle keittiössä? Tai että äiti silitteli isän niskaa pitkillä automatkoilla?

Sitä minä haluaisin. Että vanhempien välinen kosketus olisi läsnä, luonnollista ja runsasta, ja että lapseni joutuisivat säännöllisesti ällöttymään siitä, että äiti ja isä ovat myös mies ja vaimo. 

Tämän tekstin yhteydessä oleva kuva on eiliseltä lauantai-päivältä, kun nuorimmainen oli päiväunilla ja me muut pötköttelimme sängyssämme. Pitkästä aikaa ehdimme olla näin keskellä päivää mieheni kanssa. Se tuntui ihanalta. Mutta mikä oli vielä ihanampaa oli se, että esikoisemme otti spontaanisti äidin puhelimen ja päätti napata meistä kuvan. Toivon, että tämä tulee olemaan hänelle aina tuttu näky. 

Tämän tekstin myötä rohkaisen sinua: Yllätä puolisosi kosketuksella tänään. Olipa se sitten tavallista pidempi halaus, hellä silitys poskelle, pusun sijaan 30 sekunnin suudelma tai miksipä ei aloite rakastella?

-Petra

P.S. Edeltävän hyvin suositun parisuhdepostauksen Kun kosketus katoaa voit lukea täältä!

Ei kommentteja