Työmaasynttärit: koristelu, tarjoilu, leikit

Työmaasynttärit: koristelu, tarjoilu, leikit

Työmaasyntymäpäivät: edulliset, DIY, budjetti

Työmaasynttärit: edulliset, DIY, budjetti

Kaivuri lastenkutsut


Työmaasynttärit lastenkutsut koristelu edullinen

lastenkutsuilla riittää popkorni, sipsit ja karkki

Työmaakakku, kaivurikakku, rollekakku, ryhmähau kakku

hot dog lastenkutsut




työmaalastenkutsut leikki leikit



Viime viikonloppuna juhlimme 4-vuotiasta rakasta poikaamme työmaateemaisilla lastenkutsuilla. Meitä siunattiin mitä upeimmalla kelillä, joten saimme iloksemme viettää synttärit pihalla! Onneksi, sillä lapsia oli yhteensä 10, ja meidän pienen kolmion neliöt olisivat olleet melko ahtaat tälle jengille  vanhempineen. 

Tänä vuonna meidän pieni iso poika oli selkeästi aiempaan verrattuna enemmän mukana juhlien suunnittelussa ja odotus oli huima! Hän päätti teeman, esitti toiveen kakusta ja sai kertoa, keitä haluaisi juhliinsa kutsua. Äiti hoiti sitten loput. Juhlista tuli todella kivat pienellä budjetilla ja yllättävän pienellä vaivalla!

Tärkeintä lastenjuhlissa on mielestäni se, että synttärisankarilla on mukavaa ja hänen näköisensä kemut, missä saa pitää hauskaa eli riehua ja leikkiä kavereiden kanssa.

Koristeet

Koristeisiin ja kertakäyttöastioihin meni ehkä noin 30 euroa, ja mm. kertsejä jäi yli, joten niitä käytetään myöhemminkin. Värimaailmamme oli keltainen, turkoosi ja musta. Tapani mukaan pakkasin koristeet talteen, jotta voimme käyttää niitä uudelleen. Meidän koristeet löytyivät Turun Muovitukusta (keltainen pöytäliina, keltaiset servetit, mustat pillit, kartonki kaivurin askartelua varten), Citymarketista (Pirkan kertakäyttöastiat) ja Punanaamiosta (keltainen viiri, Party Zone-nauha, keltaiset ilmapallot, raksamiehen hatut). 

Leikit

Leikkiminen on lapsille ihan ykkösjuttu, joten sitä haluan juhlissa tukea. Koska olimme pihalla, oli erilaisia leikkipisteitä helppo sijoitella kivaan pihapiiriimme. Meillä oli:

  • Leikkimökin maalausta vedellä. (5-pakkaus suteja kustansi 2 euroa.)
  • Työmaa (hiekkalaatikko, jossa paljon erilaisia työkoneita)
  • Työkoneiden pesupiste (vettä, tiskiharjoja, hammasharjoja, hinta 0 euroa) 
  • Työkoneiden mäkiajokisat kalliolla (hiekkalelu-työkoneet meidän omia)
  • Kauhan kiinnittäminen kauhakuormaajaan sokkona (yhteisleikki, kaivurin askartelin itse, kuten huomata saattaa! Hinta alle 2 euroa)
  • Onginta (liukumäen päältä ämpärillä, yhteisleikki, palkintona goodiebagit)
  • Vilttien luona oli lisäksi paljon erilaisia työmaa-aiheisia lastenkirjoja (kirjastosta, hinta 0 euroa), rakennuspalikoita ja pojan työkalupakki.

Tarjoilut

Lapset eivät ole kovinkaan tarkkoja juhlien tarjoiluista, ja perinteiset sipsit ja karkit tuntuvat olevan suurin hitti. Siispä niitä laitoimme tarjolle! Lainasimme omalta seurakunnaltamme kaksi tarjoilupöytää, ja vieraille olimme levittäneet maahan piknikvilttejä.
  • Kakku: Minttukrokanttinen mutakakku suklaakuorrutteella, koristeina pestyt työkonelelut ja Rolle, suklaarouhetta ja suklaapalloja. 
  • Hodarit ja hodaritäytteet
  • Sipsejä, popkornia, karkkia, naksuja
  • Viinirypäleitä ja appelsiinisiivuja
  • Mehua ja vichyvesiä

edulliset goodiebagit lastenkutsuille


Goodiebagit

Juttelin teidän kanssa Instagramin puolella siitä, miten goodiebagit herättävät itsessäni ristiriitaisia fiiliksiä niin ekologisesta kuin taloudellisestakin näkökulmasta. Yhtäältä ajatus on kiva ja tiedän, että lapset tykkäävät niistä, mutta toisaalta vanhempana harmittaa ostaa turhia asioita, varsinkaan epäekologista krääsää, ja toisaalta ei ole varaa välttämättä ostaa mitään kovinkaan hienoa tai järkevää - eikä goodiebageissä kuulukaan olla mitään arvokasta! Keksin kuitenkin mielestäni kivat goodiebagit teemaan sopien. 

Goodiebagin sisältö: 

  • Netistä tulostettu värityskuva (kaivuri)
  • Pätkä heijastinteippiä, jonka voi kiinnittää esim. omaan pyöräänsä. Olin ostanut rullan joskus ClasOhlsonilta ja se jäi käyttämättä, joten nyt jokainen sai pätkän siitä. (Hinta noin 7 euroa)
  • Ilmapallo
  • Smarties-rasia
  • Hedelmäpatukka


Juhlat onnistuivat todella hyvin ja ilman sen suurempaa stressiä, ja illalla nukkumaan meni poika, joka oli todella tyytyväinen juhliinsa. Parasta oli ollut leikkiminen kavereiden kanssa! 

Millainen juhlajärjestäjä sinä olet? Aiheuttavatko lastenkutsut stressiä tai paineita?

-Petra






Koiramäen eläinpuisto Särkänniemessä - Huippu retkikohde lapsille!

Koiramäen eläinpuisto Särkänniemessä - Huippu retkikohde lapsille!

Koiramäen eläinpuistossa pääsee silittämään eläimiä

Koiramäen eläinpuistossa on ihania koiranpentuja!

Koiramäen eläinpuisto sopii hyvin pienille lapsille! Tässä poika uittaa kaarnavenettä.


Koiramäen miljöö on kaunis ja täynnä kivoja yksityiskohtia


Koiramäki Särkänniemi Tampere on mahtava retkikohde lapsiperheille Tampereella


Päätimme lauantaina lähteä spontaanisti ex-tempore -reissulle Tampereelle Särkänniemen Koiramäkeen, ja meillä oli aivan huikean kiva päivä! Olimme ensikertaa Koiramäessä, ja se teki sekä meihin aikuisiin että lapsiin suuren vaikutuksen - sinne on päästävä uudestaan!

Kaikki lähti siitä, kun mies päätti ostaa Torin kautta itselleen uuden pyörän, ja ehdotin, että lähdemme koko perhe Tampereelle miehen ajaessa sinne joka tapauksessa. Päivän suunitelmaa pohtiessamme huomasimme, että Särkänniemessä ja Koiramäessä oli juuri sinä päivänä kesäkauden avajaiset, joten päätimme mennä ensikertaa Koiramäen eläinpuistoon.

Mitä tehdä lapsiperheen kanssa Tampereella? Mene Koiramäkeen!


Koiramäen eläinpuisto on paljon muutakin kuin eläinpuisto

Koiramäen eläinpuisto: Satumaatila kaupungin sydämessä


Koiramäen eläinpuisto sijaitsee Särkänniemen alueella Tampereella, ja se onkin omien sanojensa mukaan "satumaatila kaupungin sydämessä". Särkänniemen rannekkeella pääsee Koiramäkeen, mutta sinne voi ostaa myös erikseen liput - näin me teimme. Plussa-kortilla saa aina 20.6. saakka -50 % lipun hinnasta, joten pääsylippu maksoi vain 7.95 euroa! Alle 3-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi.

Koiramäki oli todella viehättävä ja viihtyisä. Maatilamiljöö on ihanan rauhallinen ja kotoisa, ja yksityiskohdat on loppuun asti mietittyjä. Rakennukset sisustuksineen kutsuvat leikkimään ja  saavat niin lapset kuin aikuisetkin sukeltamaan Koiramäen satumaailmaan.

Heti porteilla oli vastassa teema-asuihin pukeutuneita työntekijöitä - koiria - jotka ottivat lapset ihanasti vastaan. Tunnelma oli leppoisa ja erittäin ystävällinen, ja oli todella kiva, miten roolihahmot juttelivat ja leikkivät lasten kanssa.


Mauri Kunnaksen Koiramäki tarinoihin perustuva Koiramäen Eläinpuisto on upea paikka viettää koko päivä perheen kanssa

Mauri Kunnas Koiramäki Särkänniemi Tampere

Koiramäki on edullinen retkikohde lapsiperheille

Koiramäessä on hinta-laatusuhde kohdillaan

Koiramäessä viihtyy koko päivän leikkien ja seikkaillen



Söpöjä eläimiä ja Drakkulan linna


Koiramäessä on vaikka mitä ihania eläimiä! On ankkoja, lampaita, lehmiä, poneja, kalkkuna, kanoja, kukkoja, riikinkukkoja, pupuja, marsu, aaseja, muuleja, minipossuja, villisikoja, alpakoita ja aivan todella suloiset koiranpennut! Eläimiä saa silittää, mikä ilahduttaa varmasti monia lapsia. 

Koiramäen Tassuteatteri esittää useamman kerran päivässä näytelmän, jonka mekin kävimme katsomassa Koiramäen ulkoteatterissa. Teatterin vierestä löytyy muuten Drakkulan linna, missä on jännittävä kiipeilyteline. Sinne ei alle 4-vuotiaat saa mennä, ja meidän inan vajaa 4-vuotias koki paikan liian jännäksi.

Poikamme suosikkipaikat olivat Mummula, missä sai tehdä taikahiekasta perinteisillä juustomuoteilla juustoa, Kymnaasi, missä leikimme koulua, kaarnaveneiden uittopaikka sekä vetolossi.

Kaikenlaista kivaa tekemistä riitti, ja ehkä olen mummoutumassa, mutta sydäntäni lämmitti miljöö, missä ei ollut ruutuja tai vilkkuvia valoja! Ääniefektit olivat mieluisia, kuten Mummolassa soiva rauhallinen hyräily tai pihamaalla aika-ajoin kuuluva hevoskärryjen kolina. Särkänniemen puolelta saattoi kuulla joitain ääniä, mutta itseäni ne eivät häirinneet.

Suositteleen Koiramäkeä erittäin lämpimästi kaikille perheille, joissa on pienempiä lapsia.  Viihdyimme hyvin koko päivän Koiramäessä aina sulkemisaikaan saakka! Suosittelenkin less is more -mentaliteettiä tällaisiin paikkoihin mentäessä: saattaa houkutella koluta niin Särkkis, Koiramäki, akvaario kuin Näsineulakin yhdessä päivässä, mutta etenkin pienille lapsille rauhallinen tahti on usein parempi. Koin ihanaksi sen, että lapsemme saivat rauhassa leikkiä ja tutkia ilman, että minun olisi tehnyt mieli hoputtaa äkkiä eteenpäin, että ehtisimme koluta paikkoja läpi koko rahan edestä niin sanotusti.

Kaiken tarvittavan infon Koiramäestä löydät täältä.

Oletko ollut Koiramäessä?

-Petra

Kaunistautuminen on ihanaa!

Kaunistautuminen on ihanaa!


Törmäsin taas näihin kuviin itsestäni kaunistautumassa pikkutyttönä, ehkä noin kolme vuotiaana, ja ne toivat hymyn huulilleni. Ensinnäkin olenhan syötävän söpö, mutta toiseksi on hauska huomata, miten nyt pientä alle kaksi vuotiasta tyttöäni on alkanut kiinnostaa kauniit jutut ja kaunistautuminen. Hän seuraa meikkaamistani, hän on pyytänyt saada kynsilakkaa (ja hihkui riemusta, kun sitä sai) ja hän käyttää parhaimmillaan kaikkia kaulakorujaan samaan aikaan (usein niin, että on muuten ilkosillaan!). 


Kauneutta rakastava seikkailija

On jännä miettiä omaa suhdetta kauneuteen, kaunistautumiseen, omaan kauneuteen - estetiikkaan siis. Yhtäältä muistan, ettei minua juurikaan kiinnostanut lapsena prinsessaleikit, vaan halusin mieluummin leikkiä Robin Hoodia metsässä tai haaveilla matkustamisesta avaruuteen Tom Hanksin kanssa - seikkailut kiinnostivat!

Minua ärsytti välillä nirppanokka-tytöt, jotka eivät halunneet leikkiä metsissä, eivät uskaltaneet pelata kunnolla liikkatunneilla, ja jotka kulkivat aina nokka pystyssä. Spice Girlseista halusin olla aina Sporty Spice, kun niin moni ihaili Baby Spicea.

Toisaalta olen aina tykännyt muun muassa rumsteerata huonettani, kävin jo ekaluokkalaisena salaa vanhemmiltani ostamassa koulun jälkeen Tiimarista pieniä omasta mielestäni kauniita esineitä, ja taidekoulussa ihan lemppari asiani oli rakentaa still life asetelmia ja maalata niitä.


Haasteellinen naiseksi kasvaminen

Teini-iässä, kuten olen kertonut, oli suhteeni omaan kehooni todella kompleksinen, ja muuttuminen naiseksi oli hankalaa. Olin hukassa, kuten varmasti aika moni muukin nuori. 

Ei pidä olla liian itsekriittinen näin jälkikäteen: esimerkiksi nuoremmat serkkuni pitivät minua hyvinkin tyylikkäänä. Yhdessä vaiheessa serkkuni totesi minun aina hienostelevan, ja tyttöjen kasvaessa kävin heidän kanssaan kaupungilla ja kävimme mm. sovittamassa erilaisia asukokonaisuuksia Hennesillä. Nykyään olemme käyneet serkkuni kanssa yhdessä kirppareilla, ja taidamme jakaa tämän rakkauden näihin juttuihin!

Kauneus ravitsee jotain syvällä sisimmässäni

Aikuistuttuani ja parannuttuani syömishäiriöstä olen jotenkin enemmän alkanut pohtia kauneutta; sitä, että myös minulla on oikeus haluta olla kaunis ja olla sitä, ja olen oivaltanut, miten suuresti nautin kaikesta kauniista. 

Olen todella herkkä, ja kauneus ravitsee sieluani tavalla, mitä en ennen koskaan ymmärtänyt. Rakastan nauttia kauniista paikoista ja yksityiskohdista niissä; kulkea kaupunkien katuja, istua kahviloissa ja imeä sieluuni sitä kauneutta, mitä aistin ympärilläni. 

Minua ilahduttavat suuresti kauniit kukkakimput, korut, astiat, kuviot, purnukat. Pehmoiset ja ihanat, kauniit, istuvat, mutta mukavat vaatteet. Kaunis taide, mikä on esillä kauniissa museorakennuksessa. 

Nautin erityisesti sarjoista ja elokuvista, joiden kauneus - niin visuaalinen kuin verbaalinenkin - hivelee runsaudellaan: Downton Abbey, The Marvelous Mrs. Maisel, Titanic, Mamma Mia... Kaikissa on niin paljon kaikkea kaunista, ahh! Mässäilevät, synkät ja raskaat sarjat tekevät ennen pitkää olon huonovointiseksi jopa.


Esteettiset kokemukset rikastuttavat 

Yksi lemppari juttujani viikonloppuisin on se, että saan rauhassa meikata ja laittautua, kävelemme keskustassa kaunista jokirantaa pitkin mieheni kanssa, menemme aistejani hivelevään kahvilaan, missä saan juoda hyvin tehdyn cappucinon valkoisesta kupista ja jaan mieheni kanssa palan käsintehtyä kakkua. Sellaisen iltapäivän aikana saatan napsia pienistä vastaantulevista yksityiskohdista kuvia ja tehdä niistä itselleni kollaaseja puhelimella, mikä ilahduttaa suuresti.

Valokuvaus on kaiken kaikkiaan minulle keino etsiä kauneutta ympäriltäni: niin ihmisistä kuin esineistäkin, ja jopa rosoisista paikoista löytäen asioita, joita muut eivät ole edes huomanneet.

Äidiksi tultuani en ole halunnut luopua tietystä jutuista: meikkaan usein, sillä se ilahduttaa minua itseäni, tykkään pitää kynteni kauniina ja maalattuina, enkä halua antaa sängen kasvaa jalkoihin. Vaikka useimmiten minulla on kotona päälläni kotivaatteet, niin ainakin muutaman kerran viikossa kodin ulkopuolella liikkuessa puen päälle ne vaatteet, joissa koen oloni kauniiksi. 

Vastapainona viihdyn luonnossa ja luonnontilassa, ja nautin myös siitä, kun ollaan miehen kanssa asuttu päivä toisensa perään ja viikko kaupalla teltassa niin, että mukana on vain muutamat vaatteet. Pakko kuitenkin kertoa, että ollessamme viiden viikon pyöräreissulla Tanskassa ja Saksassa, oli pyörälaukussani myös musta maksimekko ja peräti kaksi näyttävää kaulakorua, joita käytin välillä iltaisin ravintoloihin mennessä, kun oli kerta kaikkiaan pakko saada kaunistautua. Kerran yhdessä ravintolassa istuimme amerikkalaisen pariskunnan kanssa, jotka eivät meinanneet uskoa, että ollaan jo useita viikkoja telttailtu, kun habitukseni ehdotti jotain muuta: "How is it possible that you look like this tonight?!"



Kaikki mikä tekee elämästä kauniin, ravitsee sieluamme. -Kaija Maria Junkkari

-Petra


Äidinmaitokoru muistona imetyksestä

Äidinmaitokoru muistona imetyksestä

Kaupallinen yhteistyö 




Kauanko aion imettää? Siinäpä kysymys, jota minulta ei itseasiassa ole tainnut kukaan kysyä kuopuksemme kohdalla, vaikka hän lähestyy jo kahta ikävuotta. Vastaukseni on tällä hetkellä, kuten aiemminkin, etten tiedä. 

Esikoistani imetin siihen asti, että hän oli vuosi ja yhdeksän kuukautta vanha. Siinä kohtaa olin jo puolessa välissä toista raskauttani, joten lopetus tuntui sinäänsä hyvin luontevalta, ja tissitakiasemme luopui sitten yks kaks yllättäen tissistä hyvin helposti ollessani viikonlopun yli reissussa.

Minulle ensimmäisen imetystaipaleen lopetus oli puolestaan aikamoinen tunnemyrsky, ja se oli odotettua raskaampaa. Hormonit heittivät häränpyllyä, ja pari viikkoa mieli oli aika maassa ja kaipasin yhteisiä imetyshetkiä pikkumieheni kanssa.




Miksi lopettaisin?

Tällä hetkellä minulla ei ole oikeastaan mitään syytä lopettaa. En yritä tulla raskaaksi tai ole raskaana. Maito maistuu tytölle ja sitä riittää yhä, ja maito - kuten tyttö sitä kutsuu - on lapselleni hyvin tärkeä juttu. Lisäksi - vaikka se ei päätökseeni vaikuttaisikaan - niin mieheni on erittäin imetysmyönteinen ja on aina pitänyt imetystä hyvin tärkeänä ja arvostettavana asiana, mistä olen kiitollinen. 

Toisinaan tissittely väsyttää, myönnän. Aina ei jaksaisi avata maitobaaria tahtoikäiselle tättähäärälle, mutta yleisesti en koe imetystä mitenkään sellaiseksi asiaksi, että minulla olisi kiire lopettaa.

WHO:han suosittelee jopa kahden vuoden imetystä! Pitkään imettämisellä on tutkitusti lukuisia erilaisia hyötyjä lapselle - ja äidillekin. WHO:n suositus ei kuitenkaan ole minulle mikään henkilökohtainen tavoite, sillä minulla ei ole mitään imetystavoitteita koskaan ollutkaan. Imetyksessä oleellista minulle on lapsentahtisuus. Kuopusta täysimetin niin kauan, kunnes hän alkoi itse osoittaa voimakasta kiinnostusta kiinteisiin ja täytti kiinteiden aloittamisen ehdot: se taisi olla joskus viiden kuukauden kieppeillä. 

Nyt olen ajatellut, että jatkan vielä imetystä, ja katsotaan, milloin tyttö alkaa itse osoittaa merkkejä siitä, että lopetus voisi olla ajankohtaista. Viimeistään sitten kouluun mennessä lopetetaan - kuten taaperoimettäjillä on tapana vitsailla.




Koru muistuttaa tärkeästä matkasta

Ennen lastensaantia minulla ei ollut aavistustakaan siitä, miten merkityksellinen asia imetys tulisi elämässäni olemaan. On vaikea pukea sanoiksi sitä läheisyyttä, yhteyttä, herkkyyttä ja merkityksellisyyttä, mitä olen saanut imetyksen kautta kokea lasteni kanssa. Näitä hetkiä haluan muistaa aina, ja siksi nähdessäni ensikertaa äidinmaitokorun, tiesin haluavani sellaisen itselleni.

Tämä kuvissa näkyvä, kaunis Maailmani -riipuksen helmi on tehty minun äidinmaidostani! Kyllä, äidinmaidosta. Sen on tehnyt käsityönä JasminDesign, jota olen seurannut Instagramissa jo pidempään.

Olin niin iloinen, kun mielettömän luova ja taitava kultaseppä Mirka Loukimo vastasi myönteisesti pyytäessäni häntä yhteistyöhön kanssani. Mirka valmistaa kaikenlaisia erilaisia äidinmaitokoruja, jotka ovat toinen toistaan kauniimpia. Miten upea muisto uniikki koru onkaan hienosta imetystaipaleesta; kaikista niistä kauniista, ihanista, herkistä, akrobaattisista, toisinaan takkuavista,  aamuisista, yöllisistä, ikimuistoisen upeista, yhteisistä hetkistä lasteni kanssa.

Oman korun voi tilata näppärästi JasminDesignin verkkokaupasta. Kun on päättänyt, minkä mallin haluaa, voi koruun valita myös lisäosia, kuten Swarovski-kristalleja, makean veden helmiä tai vaikka pienen laatan. Itse valitsin kaksi pientä laattaa, joihin on kaiverrettu lasteni nimien alkukirjaimet. Olen ajatellut, että jos saan vielä kolmatta joskus imettää, niin lisään kolmanne laatan ketjuun.

Tilauksen tekemisen jälkeen JasminDesign lähettää sinulle maidon postitusohjeet; tiettynä päivänä viet noin 30 millilitraa äidinmaitoasi (pakastettu ja sulatettu maito käy myös) ohjeiden mukaan pakattuna postiin. Sitten vain odotat, että valmis koru saapuu postissa kotiin!


Tiedän, että moni seuraajani on myös imettäjä, joten päätimme JasminDesignin kanssa arpoa äidinmaitokorun minun Instagramin puolella! Voittaja saa valita itselleen pienen Onnenkyynel- tai  pienen Rakkaus-riipuksen.

Oletko kuullut ennen äidinmaitokorusta tai onko sinulla sellaista? Entä onko siellä muita niin sanotusti pitkään imettäneitä?

-Petra

*Koru saatu

He ovat pieniä vain hetken

He ovat pieniä vain hetken


"He ovat pieniä vain hetken." Se tuntuu olevan mantrani ja perusteluni kaikkeen tällä hetkellä. Lapset kasvavat aivan liian nopeasti, mutta monesti tuntuu, että me vanhemmat unohdamme tämän.

Joka päivä kun halaan lapsiani nuuhkin heidän ihanaa tuoksuaan ja rutistan heidän pienet kehonsa syliini aivan kuin tallentaisin tätä ainutkertaista elämänvaihetta ja näitä herkkiä hetkiä jonnekin sisimpääni. Tiedän, että tämä aika on ohikiitävää, ja siksi nautin siitä nyt.



Ei saa sotkea! Älä hypi lätäkköön, kengät kastuvat!

Me vanhemmat yritämme aivan liian usein porhaltaa elämässä vauhdilla eteenpäin;  suoritamme pitkiä tehtävälistojamme ja täytämme kalenterimme menoilla. Odotamme lapsen seuraavia kehitysvaiheita ja yritämme saada heitä omatoimisiksi nopeasti, ikään kuin se olisi onnistumisen mittari.

Me kiirehdimme tekemään ruokaa ja siivoamaan, ja yritämme estää sotkujen syntymistä. Kiellämme lapsiamme hyppimästä lätäkköön, ottamasta kymmentä unilelua viekkuun yöksi tai keinumasta hetkeä pidempään.

Miksi? Hehän ovat pieniä, pieniä vain kerran! Ennen kuin huomaammekaan lätäköissä pomppiminen ei kiinnostakaan, eivätkä unilelut ole enää tärkeitä. Pian he ovatkin jo isompia ja itsenäisempiä, ja muistelemme haikeudella näitä hetkiä, tai kadumme, ettemme antaneet heidän tehdä niitä hassuja ja ärsyttävän sottaisia asioita, mitä he olisivat halunneet tehdä.


Vanhempi, hellitä ja hidasta vähän

"Onko sillä nyt niin väliä Kulta, hehän ovat pieniä vain hetken..." olen sanonut miehelleni lähiviikkoina muutamankin kerran, kun häntä on ärsyttänyt sotkut tai lapsen toiveet, jotka eivät aikuisesta tunnu järkeviltä tai tärkeiltä.

Rajoja toki täytyy olla, ja vanhemman tehtävä on kasvattaa lasta, tuottaa pettymyksiä ja asettaa toiminnalle raamit. Siitä en nyt puhu.

Mutta niin monessa asiassa voisimme vähän hellittää, mennä enemmän lapsen ehdoilla. Entä sitten, jos kengät välillä kastuvat? Tai paitaan tulee tahra? Jos lapsen valitsema asu on vanhemman mielestä hirveä tai jos unileluna on lapselle tärkeät kumiankat, kahvikuppi ja  ainakin kolme nallea? 


He ovat pieniä vain hetken. Annetaan heidän olla. 

-Petra