Kaipuu villiin vapauteen ja vastuuttomuuteen

 

Aurinko paistaa kasvoilleni lämmittäen poskeni ja saaden silmäni sikkuralle. Ilma täyttyy iloisesta ja heleästä linnunlaulusta ja täynnä olevien ravintoloiden ja kahviloiden terassiasiakkaiden puheensorinasta ja ajoittaisista naurunremakoista. Laseja kilistellään kenties ensikertaa ulkona tänä keväänä, ja kevyt kilahtelu kuuluu, kun kahvikupposten paksua maitovaahtoa sekoitetaan lusikoilla. Kuiva maa tuoksuu pölyisessä ilmassa, ja mummopyöräni rengas rullaa ihanasti asfaltin kitkaista pintaa pitkin. Jokirannassa istuskelee siellä täällä nuoria pariskuntia toisiinsa nojaten, toistensa silmiin tuijottaen, vain he kaksi ja edessä siintävä rakkauden kesä. 

Ja entä minä? Minä vedän perässäni pyöräkärryssä kahta intoa täynnä olevaa lasta ja huomaan katsovani haikeasti kaihoten nuoria pareja, jotka nauttivat vapaudesta, jonka ainutlaatuisuutta he eivät vielä aavistakaan. 

Sellaisia mekin olimme joskus mieheni kanssa. Villejä ja vapaita, spontaaneja ja täynnä eloa. Kevätkelien hipoessa täydellisyyttä saattoi suunnata illaksi istuskelemaan terasseille vailla aikatauluja, lähteä pyöräilemään ilman tarkkaa päämäärää tai ihastella auringonlaskua veneellä. 

Voitiin käppäillä pitkin jokirantaa illallisen jälkeen käsi kädessä, mennä pötköttämään upeiden, melkein 200 vuotta vanhojen puiden alle sylikkäin, pussailla ja tuntea nuoren rakkauden kiihkoa. Nukahtaa päiväunille nurmikon tuoksuun ja rakkaan sydämenlyönteihin.


Oi vapaus, nuoruus ja nuori rakkaus!

Oi, vapaus, nuoruus ja nuori rakkaus. Kyllä sitä tulee kaiholla muisteltua näin kevään aikana, kun ympärillä oleva luonto herää eloon ja aurinko saa omatkin hormonit hyrräämään. Tässä elämänvaiheessa ei ole mahdollisuutta painella menemään nuoruuden villiä vastuuttomuutta täynnä, vaan myös kevään riemua täynnä oleva vanhempi kantaa vastuun, pitää rytmeistä kutakuinkin kiinni, käy kaupassa, tekee ruokaa ja hoitaa hommat - jos ei nyt täysin samalla antaumuksella kuin yleensä - niin ainakin suurin piirtein sinne päin. 

Oman rakkaan kanssa ei todellakaan nyt vaan suunnata nautiskelemaan, tulla kotiin aivan liian myöhään ja rakastella yön muuttuessa jo aamuksi.


Villi vastuuttomuus on nuorten etuoikeus

Ja näin sen kuuluu olla. Vastuu on osa vanhemmuutta, villi vastuuttomuus on nuorempien etuoikeus. Kaipuu ja kaihoisat muistot eivät suinkaan ryöstä lapsiperhe-elämän iloa tai mitätöi sen ihania puolia. Joskus tuntuu siltä, että tällaisten tunteiden ääneen sanominen vaatii vähintään sitä, että niiden puhuja alleviivaa, että ei vaihtaisi lapsiaan pois, että rakastaa perhettään. 

Tottakai! Mutta onhan se nyt ihan fakta, että vapaus suurista vastuista ja jatkuvasta huolenpidosta, mahdollisuus heittäytyä olemaan vain kaksin puolisonsa kanssa, on aivan maagista! Ja mikäs sen parempaa piristettä seksielämäänkin, kun saa hetken olla leikkisä ja vähemmän vastuun painama. Mielestäni hyvinvoivasta parisuhteesta kertoo aika paljon kaipuu toisen luo ja halu olla vain me kaksi, rakastavaiset.

Jos sellaisia pienen pieniä vapaita haluamme 24/7 vastuun sekaan, tulee ne järjestää, usein reilusti etukäteen. Rankinta on varmasti heillä, joilla ei ole ympärillä tukiverkostoa lainkaan. Ja silti, kun sen pienen tauon saa, niin eihän se ihan sama asia ole kuin aika ennen lapsia, sillä eihän se vastuuntunto saatika väsymys treffeillä tai vapaana viikonloppua katoa mihinkään. Vastuu on tullut jäädäkseen ja hyvä niin, koska kyseessä on kuitenkin positiivinen ja usein hartaasti toivottu vastuu.


Pienetkin hetket kullanarvoisia

Vaikka ihan täyttä vapautta vastuista ei voikaan saada tätä elämänvaihetta eläessä, niin ne pienet minibreikit ovat kyllä kullanarvoisia. Se, että saa olla kaksin, vaikka vain sen hetken, on mittaamattoman tärkeää parisuhteen hyvinvoinnille ja omalle jaksamiselle. 

Sellaista aikaa haluan yrittää meille nyt järjestää, koska koko sieluni sitä nyt niin kaipaa! Aikaa hetkeksi höllätä, heittää läppää, nauraa, syödä rauhassa ja olla olematta valppaana koko ajan vahtimassa. 

-Petra, jolla on kevättä rinnassa

Ei kommentteja