Vuoden 2019 ensimmäinen postaus

Copyright 2019. All rights reserved.
Copyright 2019. All rights reserved.
Copyright 2019. All rights reserved.

Annnndddd...I'm back! Täällä ollaan taas, vihdoin, blogin äärellä. Viime kerrasta onkin kulunut tovi, olihan se viime vuonna! Joululoma tuli ja meni, ja vaikka en sitä varsinaisesti levolle pyhittänyt (meillä kun on kaksi erittäin energistä pientä kotona), niin ainakin jätin somen ja blogin pienelle paussille. Nyt ollaankin reippaasti tämän vuoden puolella ja on korkea aika saada teksti julkaistua, jotta pääsen taas kirjoittamisen makuun. Kummasti sitä nimittäin kynnys kasvaa päivä päivältä - onko kukaan huomannut samaa?

Joulukuun loppu ja vuoden alku on itselleni usein melko flegmaattista ja väsyttävää aikaa, mutta nyt päivien pidetessä ja auringon syleillessä koko asuntoamme iltapäivisin (paljastaen samalla uskomattomat määrät pölyä...) huomaan pikku hiljaa herääväni henkiin kaamoshorroksestani. 

Vuosi 2019

Uusi vuosi on täällä, enkä ole sitä oikein vielä sisäistänyt. 2019. 19 on muuten ollut aina jonkin sortin "inhokkinumeroni" - en tiedä miksi. Mutta siitä huolimatta tästä tullee varmaan hyvä, joskin muutoksia täynnä oleva vuosi. Vuosi 2019 jännittää ja mietityttää. Ehkä eniten siksi, etten tiedä yhtään vielä, mitä tänä vuonna tulee tapahtumaan. Koitankin päivittäin rauhoitella turvallisuushakuista itseäni: Kyllä kaikki selviää aikanaan, kaikki on ihan hyvin. 

Mitä enemmän olen puhunut ääneen tunteistani, sitä enemmän olen saanut huomata, etten ole fiilisteni kanssa yksin. Tietämättömyys tuntuu turvattomalta, kun haluaisi kaikkien lankojen olevan omissa käsissään, eikö? Sanotaan, että elämä alkaa oman mukavuusalueen ulkopuolelta, mutta viihdyn kyllä vallan mainiosti täällä omalla mukavuusalueellani, kiitos vaan. Joten kun muutosten tuulet puhaltaa ja mieleni laukkaa tuhatta ja sataa, yritän kuiskata itselleni kaiken sen mielen kaaoksen keskelle: Let go and let God. 

Copyright 2019. All rights reserved.
Copyright 2019. All rights reserved.
Copyright 2019. All rights reserved.


Noidannuolen ja siivouskärpäsen iskut

Vuosi alkoi vastoinkäymisellä. Arki koitti ja samalla selkäni puhalsi pelin poikki: noidannuoli vei minut lattialle muutamaksi päiväksi. Vajaan viikon olin melko huonossa hapessa, ja lapset saivat katsoa luvattoman paljon Netflixiä. Siitä selvittiin, ja olen vieläkin aivan ihmeissäni siitä, että pääsin todella mukavan fysioterapeutin luokse terveyskeskuksen kautta. Raskaus-, synnytys- ja pikkulapsiarki on kropalle kyllä todellinen koetus, ja sain motivaatiota huoltaa kroppaa entistä enemmän. Viime syksyn aikana olen käynyt mammapilatesryhmässä, ja ilokseni fyssari totesi, että se puoli vaikutti vahvalta. (Mammapilateksesta tulee tännekin juttua vähän ajan päästä.)

Nyt kun selkävaiva on pahimmilta osin selätetty - toivottavasti - niin voin alkaa orientoitua kunnolla tähän kevääseen. Kevättä alkaa olla rinnassa, ja sormet syyhyää päästä tekemään perinteisen kevätsiivouksen. Aina joulun jälkeen iskee kova innostus päästä tekemään kunnon kevätsiivous, ja tätä innostusta on ruokkinut myös Marie Kondon uusi sarja Netflixissä (joka tosin on mielestäni pieni pettymys, mutta kuitenkin.)

Lista postausideoista on kasvanut, mutta toiveita otetaan vastaan, as usual. Nyt koitan ehtiä vielä napata kuvat tähän tekstiin ennen kuin pienin herää uniltaan!

Hyvää vuotta 2019! Miten se on siellä ruudun toisella puolella alkanut, ja millainen vuosi on tulossa?


-Petra



2 kommenttia

  1. Moi Petra!
    Samoilla viboilla täälläkin. Yhtään en tuntunut olevan valmis vuoteen 2019,mutta kovasti se puskee päälle. Ideat vähän hukassa, mutta onneksi toisilta ympärillä saa inspiraatiota ❤️👍

    yst. Pinja Mitrovitch // www.pinaycoco.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Pinja! Ensinnäkin pahoittelut, etten ole kommenttiasi huomannut. En tiedä miksi en saa näistä enää ilmoa? Jännä. Ja siis jep, jotenkin toivoisi, että voisi aina välillä pysäyttää ajan, koota itsensä ja ajatuksensa, tehdä suunnitelmia ja sitten vasta painaa play -nappia taas! 😁😏✌

      Poista