Sisustuksemme lempparit: Jotain dyykattua, jotain perittyä ja aika paljon kirpparilta ostettua.

Yksinkertainen, ajaton ja minimalistinen sisustus näyttää hienolta, mutta omassa kodissani kaipaan lämpöä, rouheisuutta ja kotoisuutta. Kuten pukeutumisessa, ihailen muiden päällä simppeleitä, tyylikkäitä ja jopa riisuttuja kokonaisuuksia, mutta oloni on kotoisin asuissa, joissa on väriä ja persoonallisuutta, ehkä vähän leikkisyyttäkin.

Tykkään yhtäältä vanhahtavasta talonpoikaistyylistä freesillä ja nykypäiväisellä twistillä, ja toisaalta huomaan kaipaavani värejä. Tässä uutta kotia laittaessani havahduin siihen, että monet lemppari sisustusesineemme ovat saatuja, dyykattuja tai kirppareilta ostettuja, ja ajattelin esitellä teille tänään ne esineet tarinoineen.


Karttapallo

Tämän karttapallon löysin viime kesällä markkinoilta Kökarissa pyöräreissullamme vitosella! Kun spottasin sen tiesin, että tuo on saatava. Mieheni muistutteli vieressä, että olemme pyöräreissulla, mutta se ei ollut mielestäni mikään este. Paketoin tämän 60-luvun karttapallon jätesäkkeihin ja se asusteli telttamme nurkassa yli viikon, kunnes se matkasi tarakallani uuteen kotiinsa! Pohjaan on joku kirjoittanut 3 / 10 1962 kl 13. Se on muuten tänään päivälleen 56 vuotta sitten! Pohjassa lukee myös jotain ruotsiksi, mistä en saa täysin selvää. "Jotain för en amerikan 9 timmars färd."


Taulu

Tämän kauniin, sinisävyisen taulun olen perinnyt isovanhemmiltani. Mitä kauemmin olen tätä kaunista maalausta katsonut, sitä enemmän olen kiintynyt siihen, sen kauniiseen värimaailmaan ja upeisiin kehyksiin.




Isoisoäitini peili ja vanhempieni lipasto

Puinen, kaunis ja melkoisen vanha peili on perintöä äitini kautta iso-isoäidiltäni. Säilytän korurasioitani sen yhteydessä, ja toivon, että joku päivä ihan omassa kodissamme se löytää itselleen paraatipaikan. Tämä kokopuinen lipasto on saatu vanhemmiltani, ja olemme vaihtaneet itse uudet nupit vanhojen tilalle. Mieheni mukaan tämä on parhaimpia huonekalujamme, sillä se ei ainakaan ole Ikeaa. Hehheh. Tajusin muuten tätä kirjoittaessani, että etummaisesta kulhosta pilkottavan Kalevalan Kuutar -kaulakorun olen saanut äidiltäni, joka taas sai sen Mummiltani 30-vuotislahjaksi.


Lasiesineet

Joskus pidin lasisia esineitä mummomaisina, mutta nyt olen tykästynyt kauniisiin astioihin ja esineisiin, kuten näihin. Vihreän lasipullon löysin Ruissalosta rannalta roskiksen päältä, hah! Sininen maljakko oli puolestaan hieman ehkä hassu kirpputorilöytö.


Iso-isoäitini keittiöpurkit

Uudessa keittiössämme on vihdoin tilaa laittaa esille isoisoäidiltäni perityt keittiöpurkit. Olen näistäkin ollut epävarma, pidänkö kuparin väristä vai en, mutta ainakin toistaiseksi pidän niitä esillä.


Turkoosit tuolit

Tiedän, olen näitä tuoleja hehkuttanut aiemminkin! Facebookin Annetaan -ryhmissä nopeat syövät hitaat, ja kerrankin olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja sain kaksi suloista, turkoosia tuolia. Pidän näistä koko ajan enemmän, ne tuovat kauniisti väriä kotiimme ja ne ovat myös inspiroineet meitä tuomaan yhä lisää värejä huusholliin.


Ankkakulho

Muutamia vuosia sitten kiertelin kirpparilla anoppini kanssa ja spottasin tämän: en osannut päättää, onko se aivan kaamea ja jopa aika kitsch, vai sittenkin aika kiva. No, päädyin ostamaan sen parilla eurolla ja se on ollut keittiössämme siitä lähtien!


Sininen teepannu ja kermakko

Uudessa kodissamme on astiakaappi, ja olen nauttinut siitä, että saan vihdoin kauniit astiamme esille! Ne tuovat siten iloa ihan joka päivä. Löysin hiljattain kirpparilta tämän sinisen ja suloisen teepannnun, ja takana olevan valkoisen kermakon löysin ekotorilta. Astiakaappimme sisällöstä aika iso osa on itseasiassa perittyjä: viini- ja skumppalaseja isovanhemmilta, kauniita tarjoiluastioita Mummoltani.

Sellaisia pieniä, hauskoja ja iloa tuovia yksityiskohtia kodistamme. Onko siellä muita, jotka keräilevät sisustusjuttuja vähän sieltä sun täältä?

-Petra 

6 kommenttia

  1. Onpas nättejä tavaroita ja sisustusratkaisuja! Kiva tämmöinen postaus. Mielenkiintoista nähdä muiden lemppareita ja kuulla tarinoita niiden takaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maarit! No niinpä, tykkään myös nähdä ihmisten kotien lemppari esineitä ja kuulla niiden tarinat, siinä oppii tuntemaan toista eri tavalla! Tajusin tässä juuri, että ehkä näin iän myötä alkaa eri tavalla arvostaa vanhoja esineitä ja kiinnostua aiempien sukupolvien tarinoista.

      Poista
  2. Mukavan kotoisia mutta kauniita sisustuselementtiä. Mustavalkoinen kliinisyys ei ole koskaan ollut minun juttuni ja itsekin suosin vähän rosoisempaa pintaa ja erikoisempaa kuosia siellä täällä.

    https://aatenarikka.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja siis pakko heti sanoa: Miten ihanan niminen blogi sulla onkaan! Kävin heti tsekkaamassa ja jäin heti lukemaan: Sulla on sana hallussa ja niin kiehtova tapa kirjoittaa! Kiva löytää uutta lukemista. :)

      Poista
  3. Hei!

    Tunnistin tuon taulun heti tyylistä, eikös se ole Armas Mikolan? Lukeeko siinä alla jotain missä se on maalattu? Venetsiassa kenties. Hieno taulu kyllä ja minultakin löytyy yksi Mikolan maalaama Aurajoki-taulu, koska olen sukua hänelle.

    VastaaPoista