5 asiaa, jotka ärsyttävät blogimaailmassa


Kesän myötä päädyin olemaan pidempään poissa somesta ja pitämään kunnon blogitauon. Siihen oli monta eri syytä. Ensinnäkin minulla on ollut joka kesä jo useampia vuosia tapana pitää kunnon somepaussi ja antaa aivojenkin levätä. Toisekseen olin aika väsynyt ja tietyllä tavalla epäinspiroitunut; halusin latautua ja keskittyä muihin juttuihin. Mutta kolmas syy oli tällä kertaa yllättävän iso osatekijä, mistä en ole täällä oikeastaan puhunut. Some- ja blogimaailma alkoi vaan kerta kaikkiaan ärsyttää!

Tiedän, tiedän. Ei pitäisi keskittyä negatiivisiin asioihin ja sen sijaan levittää hyvää mieltä ja inspiraatiota, mutta aion tehdä tänään poikkeuksen ja kertoa, mitkä asiat alkoivat tökkiä. Nämä hivenen kärjistetyt ärsytyksen aiheet eivät liity mitenkään kehenkään yksittäiseen ihmiseen, vaan enemmän bloggaamiseen ilmiönä. Lisäksi ei kannata suhtautua sanomisiini liian vakavasti tai ajatella, että minulla olisi suurikin kriisi meneillään. 

1. Jatkuva some-läsnäolo eli online presence

Nautin kirjoittamisesta ja sisällöntuotannosta, mutta en niinkään jatkuvasta läsnäolosta somemaailmassa. En jaksa lukea kymmeniä eri blogeja, seurata kaikkia ihmisiä, tykkäillä ja kommentoida lukuisia kuvia ja olla tavallaan aina läsnä somessa. Kuitenkin minusta tuntuu, että tavallaan "pitäisi", jos haluaisin tehdä näitä juttuja "tosissani". Koen välillä suuren ristiriidan siinä, että tykkään kirjoittaa ja tehdä tätä hommaa, mutta toisaalta en jaksa scrollailla ja hengailla. 

2. Seuraajamäärien kasvattaminen

Jos haluaa menestyä bloggaajana, niin on tärkeää kasvattaa seuraajamääriään (toki jokainen määrittelee menestyksen omalla tavallaan). Seuraajien kosiskelu vaan tökkii niin isosti! Koen todella rasittavana ja jotenkin vaivaannutavana sen, että minun "pitäisi" seurata muita, kommentoida heille ja olla todella kiinnostunut vain siksi, että minulla on taka-ajatuksena "verkostoitua" ja kasvattaa minun seuraajamääriäni. Huoh. Bloggaajana minulle on tärkeää aitous ja siksi omalla kohdallani minua ahdistaa seuraajamäärän kasvattaminen tavalla, jonka itse koen epäaidoksi. Ne seuraavat, joita kiinnostaa, ja itse seuraan niitä, joiden jutut kiinnostavat minua. 


3. Brändääminen

Ymmärrän kyllä brändäämisen merkityksen ja tärkeyden, mutta jotenkin sekin on välillä tuntunut uuvuttavalta konseptilta ja ilmiöltä. Eikö me vain voitaisi olla niitä, joita olemme? Miksi yksityisten ihmisten täytyy niin vahvasti rakentaa "omaa henkilöbrändiään"? Plää!

4. Mainonta ja jatkuva myyminen

Mainostaminen ja myyminen blogimaailmassa - tässäpä asia, joka on ahdistanut suuresti. Ymmärrän, että näin homma toimii ja näin rahaa tehdään, mutta koen tämän henkilökohtaisesti todella ongelmalliseksi. En itse halua myydä tai mainostaa mitään, mihin en todella usko tai mistä en todella nauti, ja kaiken kaikkiaan koen välillä eettisesti hankalaksi sen, että yrittäisin saada yhtään ketään kuluttamaan enemmän, kun maailmassa kuluttamista pitäisi muutenkin vähentää. Toiseksi olen väsynyt näkemään, miten bloggaajat ja tubettajat mainostavat kaikenlaista, mistä he eivät välttämättä oikeasti todella pidä. 


5. Teennäisyys

Some ja blogimaailma on välillä vaan kyllästyttävän teennäinen. Boooooring! Missä rosoisuus ja aitous? En tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi vuodattaa elämän suurimmat kamppailut ja surut someen tai julkaista kuvia likaisista tiskeistään ja pyykkivuoristaan - itseasiassa rajattomuus on ongelma sekin. Välillä tietynlainen täydellinen seesteisyys ja jatkuva, epäaidolta ja suorastaan epäinhimilliseltä tuntuva ainainen onnellisuuden ja hyvän fiiliksen maailma on kaikkea muuta kuin inspiroiva. Yhtäältä kyllä, elämässä voi valita oman asenteensa ja pyrkiä positiiviseen mieleen, mutta toisaalta jokin monesti kapea-alaisessa ja pinnallisessa somemaailmassa vaan alkoi turhauttaa viime kevään lopussa. 

Toisaalta koen teennäisyyden kritisoinnin tai siitä ärsyyntymisen monella tapaa ongelmallisena. Mistä minä muka tiedän, milloin joku on aito ja milloin teennäinen? Sitäpaitsi eivät läheskään kaikki edes rakenna kuvaa täydellisyydestä! Ehkä kuitenkin eniten väsyttävältä on tuntunut sellainen eetos, että on oltava aina positiivinen (tai vastakohtana rasittavan sarkastinen), ja että somen kuuluisi nimenomaan tietynlaisella positiivisuudella ja tietynlaisella kauneudella inspiroida. 


No niin, tässä oli nyt viisi asiaa, jotka nousivat mieleeni, kun aloin miettiä, miksi ei ole ollut fiilistä olla läsnä ja kirjoittaa. Nyt, kun olen nämä sanonut ääneen, voin ehkä päästä prosesseissani eteenpäin ja taas päästä kiinni siihen, kuka minä olen bloggaajana ja miten haluan blogata. 

Onko muita, joita tökkii blogimaailma ajoittain?

-Petra

P.S. Tykkään näistä kuvista todella paljon! Ne on otettu Mathidedalin vanhassa ruukkikylässä kesän lopussa. Päällä minulla oli yksi kesän lempiasuistani, jossa sekä toppi että hame maksoivat yhteensä 5 euroa kirpparilta!

9 kommenttia

  1. Kiitos tekstistäsi! nämä teemat tuntuvat olevan blogimaailmassa aina pinnalla ja on hyvä, että niitä nostetaan pinnalle.Mekin olemme pohtineet monesti näitä ärsyttävyyksiä! Mieluummin aitoa, rosoista ja rehellistä kuin teennäistä, keksittyä ja lukijamääriä kasvattavaa höttöä. Tsemppiä ja värejä syksyyn! -Laura

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, jostain syystä nämä kelat ovat pyörineet päässäni tiuhaan lähiaikoina. Ehkä se normi somepaasto nosti esiin näitä fiiliksiä, kun sen jälkeen ei tavallaan tehnyt mieli palata someen. Nyt odotan, että saan keskittyä kirjoittamiseen ja innostua taas siitä 💎🙏

      Poista
  2. Todella hyvä kirjoitus ja voisin allekirjoittaa monia kohtia!

    Minulle on muodostunut pieni ristiriita siitä, että tykkään blogata ja teen sitä tosissani, (vaikka tavoitteeni ei ole tehdä harrastuksesta päivätyötä) mutta jatkuva somettaminen ja ruudun tuijottaminen on täysin päinvastaista prioriteettieni ja arvomaailmani kanssa.

    Olen myös huomannut, että etenkin suuremmissa portaaleissa olevat blogit ovat kaikki puuduttavan samanlasia ja samat yhteisteistyöt pyörivät useissa blogeissa samaan aikaan. Eukalyptusta ja samettia kaikkialla (paitsi meillä, joilla on karvaisia kotieläimiä).

    Ihanaa syksynjatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi sun toinen kappale kiteytti täysin mun fiilikset! Siis prikuulleen samat ajatukset ja tuntemukset. Oonkin miettinyt, miten voisin ratkaista sen yhtälön? Toimisiko se, että olisi esim tehokas aika per päivä/vk, jolloin hoitaisi blogiin liittyviä somehommia niin, että se olisi selkeästi rajattu, eikä aina "läsnä"? Täytyy funtsia ja kokeilla.

      Poista
    2. Ruutuajan minimoiminen on mulla tällä hetkellä tosi vaikeaa, koska opiskelen ja ruudun pällistely alkaa puuduttaa yleensä jo koulussa. Siitä huolimatta täytyy toki koulun jälkeen tehdä vielä noin sata ja yksi asiaa - tietokoneella tietty.

      Ainoa asia mitä oikeastaan voin tehdä on ollut lopettaa portaaleissa hilluminen ja tarkastaa itseä kiinnostavat blogit joko aamulla tai illalla ja rykäistä omat postaukset kasaan mahdollisuuksien mukaan yhdeltä istumalta ja ajastaa ne oikein. Blogiahan voisi toki myös yrittää kirjoittaa "maanantaina klo 17-19", mutta itsellä se ei toimi, koska en välttämättä ole luovalla tuulella juuri tuolloin. Silloin tällöin kirjoitan postauksia paperille ja siirrän ne paremmalla ajalla blogiin.

      Instan tarkastan yleensä kahdesti päivässä, viikonloppuisin en välttämättä tosin ollenkaan. Facebookin olen jättänyt tietoisesti täysin itsestään päivittyväksi kanavaksi ja tarkastelen sen kerran viikossa.

      Olen huomannut somen "rajoittamisen" kuitenkin parantaneen elämänlaatuani aika paljon ja vähentäneen stressiä, kun ei ole kokoajan online. Jatkuvaa tasapainottelua tämä vaikuttaa olevan!

      Poista
  3. Bloggarina koen olevani ulkona sisäpiireistä, koska en ole trendien harjalla. Jatkan kuitenkin rakasta harrastustani valitsemallani linjalla. Onneksi tänne blogistaniaan mahtuu monenlaisia kukkia ja itse voi valita, mitä poimii tarkasteluun. Syysiloa eloosi! Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija kommentista. Oon niin samaa mieltä: paras on keskittyä siihen, mistä nauttii, ja pitää kirkkaana mielessä, mitä haluaa tehdä ja miten. Ja juurikin tuo kukkavertaus oli tosi hyvä. 🙏

      Poista
  4. Blogisi ja sinä olette mielestämme ihanan aitoja ja rehellisiä. Annat vertaistukea ja inspiraatiota kirjoituksillasi sekä igstooreillasi meille muille vanhemmille. Siksi haluamme haastaa sinut vastaamaan Arjen sankarit - blogihaasteeseen. Haasteen löydät täältä: http://vainaitienjutut.blogspot.com/2018/09/arjen-sankarit-blogihaaste.html terkuin Tanja/ Vain äitien jutut

    VastaaPoista
  5. Hyvin taas kirjoitit Petra! Täällä myös samoja ajatuksia. Tämän ajan tarjoama informaatiotulva on huima, ja aika ajoin tulee melkoinen someähky. Oltiin kesälomalla Ahvenanmaalla ja en käyttänyt nettiä/puhelinta reissussa ollenkaan. Kamera, perhe, luonto ja avoin taivas yllä. Muuta sitä ei kaivannutkaan 😊

    Tuo siun asu on muuten ihan todella kaunis, kirpparilöydöt on parhaita! Ihanaa syksyä sinne, jatka kirjoittamista tuolla aidolla otteella ❤

    VastaaPoista