30v ja yhä vuokralla?


Emme omista omaa kotia. Olen 30 vuotta vanha, kahden lapsen äiti, ja siinä missä moni omistaa jo - ainakin paperilla - oman asunnon tai peräti omakotitalon, minä ja perheeni asumme edelleen vuokralla ja vieläpä suhteellisen edullisesti - koska muuhun ei ole nyt varaa. Oma koti on vasta haave. Voiko näin olla tyytyväinen?

Kun scrollaa sosiaalista mediaa, näkee mitä upeimpia koteja. Jotkut rakentavat omaa taloa, toiset ostavat upeita huonekaluja ja laadukkaita tekstiilejä ja jotkut kilistelevät kauppapaperit käsissään. Monen koti on kuin sisustuslehden sivuilta.

Katson ympärilleni: me asumme turkulaisessa lähiössä vuokralla, ympärilläni on Ikeaa ja perintökalusteita, kirppari- ja kierrätyskeskuslöytöjä. Lattialla on leluja ja haaveideni nojatuoli - sekin Ikeasta - on vielä Ikeassa, sillä minulla ei ole varaa sitä nyt ostaa. 

Ja olen todella onnellinen!

Tämä on meille koti, ihana koti, sillä täällä asuu meidän rakas perhe. 

Sitäpaitsi tässä uudessa kodissa on monta pientä yksityiskohtaa, jotka voin sanoa olevan minulle unelmien täyttymyksiä. Ehkä jollekin ne ovat ihan perusasioita, mutta minulle ne on juuri niitä pieniä suuria asioita, joista olen haaveillut, ja jotka sain nyt yllättäen aiemmin kuin osasin odottaakaan, sillä pakenimme monen sadan euron vuokrankorotuksia tänne, ja saimmekin ihanamman kodin kuin osasin odottaa. 


Mistä iloitsen tässä kodissa nyt?

Tässä vuokrakodissa on niin monta asiaa, josta olen tällä hetkellä tosi iloinen!

♡ Keittiössä on aivan valtavasti kaappitilaa ja ainakin tuplasti keittiötasoa. Arki rullaa nyt huomattavasti paremmin kuin vanhassa kodissa!

♡ Erillinen keittiö. Olen aina pitänyt avokeittiöstä, mutta nyt kun meillä on keittiö erikseen, niin olen huomannut sen hyödyt tässä elämäntilanteessa. Keittiön sotkut eivät näy olkkariin, ja toisaalta sotkut eivät kulkeudu keittiöstä muualle. Keittiöstä on tullut jälleen eri tavalla kodin sydän. Lisäksi tilava, erillinen keittiö on ollut huomattavasti helpompi pitää siistinä. 

♡ Pöytätaso kylppärissä. Meillä ei ole kodinhoitohuonetta - ehkä sekin unelma joskus toteutuu - mutta simppeli taso kylppärissä tuo kodinhoitohuoneen tunnelmaa. Erityisen ihanaa on, että sen takana on korkea ikkuna, josta tulvii luonnonvaloa. 

♡ Parkettilattia - se tuntuu jalkojen alla ihanalta!

♡ Rutkasti säilytystilaa. Meillä on paljon kaappitilaa ja mm. vaatehuone. Vaikka asuntomme on neliömäärältään prikuulleen saman kokoinen kuin aiemmin, tämä tuntuu isommalta. 

♡ Kaunis vessa. Tästä nautin!

♡ Isompi olohuone. Nyt meillä on olohuoneessa myös työpisteemme, joten makuuhuone on rauhoitettu alue. Loistava ja odotettu juttu. 

♡ Isompi lastenhuone. Lapsilla on paremmin tilaa leikkiä, ja nyt he myös oleskelevat ja leikkivät lastenhuoneessa enemmän kuin ennen. 

♡ Ihanat lähimetsät! Asuimme ennen merenrannalla, mikä oli kyllä mahtava juttu, mutta nyt asumme upeiden metsien vieressä, mistä olen nauttinut vähintään yhtä paljon - ellen peräti enemmän. Olemme käyneet lasten kanssa miltei päivittäin metsässä samoilemassa, ja joka kerta hihkun ilosta. 

♡ Lasitettu parveke. 


Vertailu varastaa ilosi

Jokainen meistä elää omaa, itsensä näköistä elämäänsä, omaa uniikkia elämänvaihettaan omanlaisesti ja tekee omia ratkaisujaan. Halusin tänään kirjoittaa tämän tekstin, sillä uskon, että moni saattaa myös tällaisissa asioissa vertailla omaa elämäänsä ja kotiaan toisten koteihin, ja tuntea saamattomuutta, epäonnistumista, kotikateutta tai mitä ikinä. 

Vääränlainen vertailu vie valitettavasti mahdollisuuden olla täysillä tyytyväinen omaan elämäänsä. Toki on upeaa hakea inspiraatiota ja ideoita muiden kodeista ja tavoista elää, mutta älä syyttä päädy tuomitsemaan omaa kotikoloasi sen myötä. 

Jokaisen koti on omanlaisensa, ja lopulta tärkeintä kodissa - minun mielestäni - on se, että siellä on ne rakkaat ihmiset, rakkaat esineet ja että siellä on hyvä ja turvallinen olla. Minun rakkaista esineistäni on muuten tulossa postaus ensi viikolla!

On myös hyvä muistaa se, että jokainen haaveilee erilaisista asioista ja toteuttaa haaveitaan eri tahdilla ja tavoilla. 

Iloitaan omasta elämästä ja ollaan onnellisia toisten puolesta. 

-Petra

11 kommenttia

  1. Todella hyvä teksti ja fiksuja ajatuksia. Olen itse huomannut, että ihmismieli osaa välillä vain hyvin vähän aikaa olla tyytyväinen siihen, mitä itsellä jo on ja aika äkkiä sitä alkaa haikailla jonkun uuden ja paremman perään. Mikä on aivan hullua, koska tilanne voi jo olla todella hyvä, eikä ole mitään syytä tai etenkään tarvetta muutokselle. Itse ainakin joudun useasti muistuttamaan itseäni siitä, että koko ajan ei tarvitse haikailla jotain parempaa tai enemmän, vaan täytyy osata nauttia hetkestä ja siitä, mitä itsellä on ja mitä on jo saavuttanut. Aina löytyy joku, jolla on hienompi koti, uudempi auto, parempi asema työelämässä, jne. Turha siis vertailla, vaan parempi on keskittyä omaan elämään ja siihen ajatukseen, että itsellä on todella hyvä näinkin. -Tanja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on niin totta, Tanja! Miten nopeasti sitä turtuu saavutettuun ja alkaa janota enemmän, isompaa jne. Se on uuvuttaa ja myöskin eräänlainen valhe, johon uskomalla päätyy vaan ikuiseen oravanpyörään, missä mikään ei riitä. Kuitenkin onni piilee siinä, että iloitaan siitä mitä on ja kiitetään siitä, vaikka tottakai unelmia saa ja pitää olla. Mut niin kuin teidän Arjen Sankarit -haasteessa toit esiin, se priorisointi on niin tärkeää. Myös se, että unelmat on prioriteettijärjestyksessä oikein. 💕

      Poista
  2. Hyvä kirjoitus! Itsekin olen kohta 30 ja asun vuokralla. En tiedä, miksi omistusasuminen ja etenkin juuri omakotitalon hankinta on Suomessa sellainen tietynlainen elämässä etenemisen ja menestyksen mittari. Monelle se tuntuu olevan myös jonkinlainen yhteiskunnan tyrkyttämä unelma, eikä sellainen juttu, josta henkilö itsekseen olisi päätynyt haaveilemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ajattelen just toisinpäin. Että mulla ei ole varaa asua vuokralla. Meillä on omistusasunto jota lyhennetään 800e/kk. Ja laina lyhenee 600e/kk. Jos asuu vuokralla niin tämä raha menee "hukkaan" joka kuukausi. Jos olisin rikas asuisin vuokralla ja minulla olisi enemmän vapaa-aikaa. Soittaisin vain vuokraisännälle jos tulee jotain ongelmia. Ei tarvitsisi itse... mutta olen köyhä niin siksi näin.

      Poista
    2. Taloudelliset puolensa jokaisessa tilanteessa. Mekin haluaisimme tuosta syystä asua omistusasunnossa, että saisi maksettua ikään kuin itselle, mutta omistusasuntoon kiinni pääseminen taas vaatii taloudellisia resursseja alkupääoman, omaisuuden, takauksen ym. muodossa, mitä meillä ei tällä hetkellä ole. Talouspuoleen vaikuttaa varmasti isosti myös asuinpaikka: pienemmällä paikkakunnalla omaan kiinni pääseminen on helpompaa kuin esim. pääkaupunkiseudulla.

      Mutta ehkä tässä juuri oli se pointti, että on turhaa vertailla omaa tilannettaan toisten tilanteisiin, sillä jokainen elää omaa elämäänsä tietyissä olosuhteissa ja tietyillä valinnoilla, eikä niitä voi mielestäni rinnastaa edes. 😊

      Poista
    3. Varpuslintu: Me puhuttiin juuri viikonloppuna unelma-workshopista tuosta, että on niin tärkeetä, että valitsee elämässä toteuttaa OMIA unelmiaan, ei ulkopuolelta tulevia unelmia. Jos esim omakotitaloasumisesta ei oikeasti nauti, miksi ihmeessä valitsisi sen asumismuodokseen vain koska yleisesti sitä pidetään tavoiteltavana asiana? Yksi nauttii vuokrakodin tuomasta vapaudesta, toinen siitä, että on oma tupa ja oma lupa. Ja moni ei voi tai ainakaan ei voi heti valita itselleen mieluisinta asumismuotoa, mutta silloin on voi pyrkiä tähän: Enjoy where you are at while getting to where you are going.

      Poista
    4. Anonyymi: Lisään vielä: isännöitsijälle soittaminen on ihanaa. Mutta eikö se luksus ole tarjolla myös omistusasujille, jos asuu esim. kerrostalossa tai rivarissa? 🤔 Yhtäkaikki, ainakin okt-asumisessa sitä ei ole, mutta toisaalta ei ole myöskään usein hyvin korkeita vastikemaksuja. Puolensa ja puolensa varmasti. 😊

      Poista
  3. Sä olet Petra niin viisas nainen!

    VastaaPoista
  4. Sama täällä! 30-vuotta, kaksi lasta ja vuokralla. JA VIELÄPÄ VUOKRALLA PIENESSÄ OPISKELIJA-ASUNNOSSA :D Kuka voi pistää paremmaksi? Olen samoilla linjoilla kanssasi. Koti syntyy tunnelmasta, rakkaudesta, yksityiskohdista ja arjen pyörityksestä. Ei jokaikisen laudan omistamisesta - tai pankkihan ne useimmiten tässä kohtaa elämää vielä omistaa. Usein pystyn säästämään itseni tuolta vertailulta. En juuri vertaa omaa elämääni muiden elämään. Silti tuntuu vähän pahalta, kun joku tuttava sen ilkeämielisesti tekee. Ehkä heiltä puuttuu jonkinlainen inhimillinen ymmärrys elämää kohtaan. Ei elämä ole suoraviivainen suoritus, jossa on tiukat takarajat, milloin pitää olla mitäkin cv:ssä ja testamentissa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Opiskelijaboksi, huikeeta! Opiskeletko vielä siis? Mulla on niin ikävä opiskelua! Voi,mun opiskelijakämppä oli ihana!

      Siis nimenomaan! Must on mahtavaa, että voin tehdä sellaisia valintoja, jotka mahdollistaa maksimaalisesti aikaa perheelle ja elämän tärkeimmille jutuille. Kaikki aikanaan. Must tuntuu, että jaetaan aika samanlainen elämänfilosofia. 💕

      Poista