Ravintola Teatron lauantaibrunssi ja lauantaikirppis Logomossa

Ravintola Teatron lauantaibrunssi ja lauantaikirppis Logomossa

Ravintola Teatron upea, teollinen ja rouhea miljöö sopii täydellisesti brunssille.

Ravintola Teatron isoista ikkunoista tulvii valoa sisään lauantai-aamulla

Ravintola Teatron lauantaibrunssi on monipuolinen, maukas ja laadukas.

Varpukollegoiden kanssa nautittiin Teatron Lauantaibrunssin antimista ja höpöteltiin pitkään.

Lauantaibrunssin tunnelmaan vaikuttaa Teatron upea sisustus!


Ravintola Teatron lauantaibrunssilla on Reilun Kaupan kahvia ja teetä sekä todella maukasta ja monipuolista ruokaa.


Ravintola Teatron lauantaibrunssi upeassa miljöössä

Lauantaina pääsin kahden lempiasiani äärelle - brunssille JA kirpparille - kun Logomon Ravintola Teatron lauantaibrunssilla oli ensikertaa myös lauantaikirppis, minne suuntasimme muutaman Varpu-kollegan kanssa. 

Olen jo vähän aikaa kaivannut uutta brunssipaikkaa, ja Teatron lauantaibrunssi oli viehättävä, maukas ja toimiva. Teatron teollinen miljöö ja sisustus on ihanan rouhea ja tarjoaa erinomaiset puitteet brunssille: tilaa on, pitkiä jonoja ei pääse syntymään ja ravintolaan mahtuu hyvin myös vaunujen kanssa. Lauantaina tilaan tulvi upeasti valoa isoista ikkunoista, mitä tuli fiilisteltyä useampaan otteeseen.

Ruoka oli monipuolista ja maukasta, maut olivat kohdillaan ja laatuun oli selkeästi panostettu. Tarjolla oli erilaisia salaatteja, marinoituja kasviksia, siemeniä, krutonkejä, lämpimiä ruokia, ihania leipiä levitteineen (kirnuvoi ja hernehummus, nam!), juustoja, vohvelibaari, mistä löytyi sekä suolaisia että makeita täytteitä, ja brunssin kruunasi kyllä aivan ihanat tuoreet marjat, joita söin p a l j o n. Juomina löytyi makuvesiä ja tuoremehuja sekä Reilun Kaupan kahvia ja teetä. Tiskiltä saa halutessaan tilattua alkoholijuomia. 

Lauantaibrunssi on monipuolinen ja laadukas, jokaiselle löytyy jotakin! Yksi Turun parhaista brunsseista.

Voisi sanoa, että Ravintola Teatro on upea lisä Turun brunssivalikoimaan.

Ravintola Teatron lauantaibrunssi


Ravintola Teatron lauantaibrunssi

Ravintola Teatron lauantaibrunssi

Ravintola Teatron lauantaibrunssilla oli tarjolla aivan ihana vohvelibaari suolaisilla ja makeilla täytteillä

Sopii lapsiperheille,  kaveriporukoille ja pariskunnille

Pakko näin perheellisenä myös kertoa, että brunssi on ilmainen alle 4-vuotiaille, ja 4-12 -vuotialle lysti kustantaa 9.50 euroa. Teatrossa on mukavan väljää verrattuna moneen keskustan ahtaampaan brunssipaikkaan, ja ravintolasta löytyy myös hyvät WC-tilat. Paikan päälle pääsee helposti autolla. Lapset toivotettiin lämpimästi tervetulleiksi!

Ilman lapsia on tietysti ihan eri tavalla rentouttavaa brunssailla, ja tällä kertaa päästiin höpöttelemään rauhassa tyttöjen kesken. Olen täällä blogissa ennenkin vinkannut brunsseja hyväksi treffivaihtoehdoksi pienten lasten vanhemmille, mm. siksi, että ei tarvitse jättää lapsia iltahoitoon ja saattaa itsekin olla vähän pirteämpää treffiseuraa päiväsaikaan, heh heh. Teatroon taidetaan siis suunnata pian mieheni kanssa ihan kaksin.  

Ravintola Teatron lauantaibrunssi

Ravintola Teatron lauantaibrunssi ja lauantaikirppis Logomossa


Kirppistelyä

Lauantaina järjestettiin ensimmäistä kertaa lauantaikirppis brunssin yhteydessä, mikä on konseptina mielestäni todella viehättävä! Järjestäjän mukaan jatkon suunnitelmat ovat vielä vähän auki, mutta ideoita riittää: kenties tulemme näkemään erityisiä teemakirppiksiä sun muuta! Jään odottamaan innolla. 

Olen muuten tässä lähiviikkoina kiertänyt ahkerasti kirppiksillä pitkästä aikaa, ja ajattelin, että voisin koota tänne blogiin myös listan lemppareistani! Käväisin eilen tsekkaamassa Paalupaikalle avatun lastenkirppiksen Taika Second Hand Shopin, missä tein muutaman söpön löydön!


Kiitos kutsusta Ravintola Teatro ja Sunborn Catering!

Teatron brunssi lauantaisin klo 12-15. Hinta aikuiselta 19.50e. Menu vaihtuu viikottain ja on nähtävissä nettisivuilta. Pöytävaraukset ja lisätiedustelut: info@logomokitchen.fi, pöytävarauksen pystyy myös tekemään Ravintola Teatron nettisivuilla


Onko siellä ruudun toisella puolella brunssi- ja kirppisfaneja? Mitä mestoja suosittelette?

-Petra

*Brunssi saatu.

Voiko parisuhde kukoistaa lapsiperhearjessa? // Arjen sankarit -haaste

Voiko parisuhde kukoistaa lapsiperhearjessa? // Arjen sankarit -haaste


Äitiys ja vanhemmuus vetää niin monella tavalla äärirajoille: oma sydän on pakahtua rakkaudesta,  jaksaminen on ajoittain äärirajoilla,  univelka kasvaa suuremmaksi kuin koskaan ennen, pinna venytetään lähes katkeamispisteeseen (tai no, jätetään tuo lähes pois), huoli, murhe ja vastuu on valtavaa, ilo ja ylpeys on jotain ennen kokemattoman voimakasta. Monesti oma fysiikkakin on melkoisen koetuksella, kun tekee tuhatta ja yhtä asiaa samanaikaisesti kellonympäri. Kyllä, vanhemmat ovat arjen supersankareita. 

Vain äitien jutut - bloggaaja Tanja haastoi minut vastikään Arjen sankarit -blogihaasteeseen, joten täältä pesee tämän sankarin vastaukset. 


Ketä perheeseesi kuuluu?

Minä, aviomieheni sekä 3-vuotias poikamme ja 1-vuotias tyttömme.

Miten kuvailisit arkeasi juuri nyt?

Antoisaa, tasapainoittelua ja rakasta.

Parhaat vinkit kiireen taltuttamiseen?

Tee esivalmisteluja aina kun voit, ennakoi, vähennä menojen määrää.

3 perheenne arkiruokasuosikkia?

Quesadillat, kanawokki ja uunijuurekset.

Voiko parisuhde kukoistaa myös lapsiperheessä?

Hmm. Voi toki, mutta se vaatii molempien panostusta. Lasten ollessa pieniä monen parisuhde joutuu melko kovalle, ja harva varmaan sanoisi, että parisuhde suorastaan kukoistaa. Jaettu vanhemmuus tuo suhteeseen uutta syvyyttä ja iloa, mutta myös haasteita.

Ehkä realistisempi ja armollisempi ajatus on, että pikkulapsiarjessa voi ylläpitää hyvää suhdetta. Henkisen, fyysisen ja seksuaalisen yhteyden ylläpito on kuitenkin ainakin ajoittain haastavaa, kun univelka on suurta, vastuuta on kellon ympäri ja kahdenkeskinen aika on vähissä. Mutta panostamalla pieniin asioihin ja sitoutumalla voi selvitä rankkojen vaiheiden yli aikaan, jolloin on taas paremmin aikaa suhteelle ja univelkaa on saatu nukuttua pois. Näin uskon. (Tästä saisin ihan oman postauksensa.)

Mistä saat energiaa arkeen?

Ulkoilu, bloggaaminen ja ystävät.

Mikä on haastavinta lapsiperhearjessa?

Oman ajan puute ja väsymys. Myös koko laajan vamhemmuuden tunneskaalan käsittely on uuvuttavaa, vaikkakin todella antoisaa.

Mistä omista jutuista olet pitänyt kiinni lasten saamisen myötä?

Bloggaamisesta, ystävyyssuhteista, lenkkeilystä, kauneudenhoidosta.

3 tavaraa, joita ilman et selviäisi arjesta?

Puhelin, kalenteri ja vedenkeitin, jolla saan valmistettua murukahvini. Haha.

Mitä teet, jos arki tuntuu kaatuvan päälle?

Olen yhteydessä muihin äitiystäviini, jotka aina ymmärtävät.

Paras kasvatusvinkkisi?

Tunnista omat ja lapsesi tunteet, sanoita ne ääneen ja harjoita myötätuntoa itseäsi ja lastasi kohtaan. Näin lapsi oppii tunnistamaan ja nimeämään omat tunteensa, käsittelemään niitä sekä kokemaan myötätuntoa itseään ja muita kohtaan.

Parasta arjessa just nyt?

Rakkaat lapseni, joista sydämeni iloitsee päivittäin jopa niin suuresti, että liikutun kyyneliin, uusi koti ja arkikuviot, bloggaaminen.

Kenet haluat haastaa vastaamaan Arjen sankarit -haasteeseen?

Haluan haastaa kauniin ja aidon Pandamaman Piritan, viiden ( !!! ) tytön äidin ja ihanan Varpublogit-kollegan Annukan Annu-blogista, uunituoreen pikkutytön (ja kahden muun tytön) kaunotar-äidin Josefinan FitFunFamily-blogista, pirtsakan, herkän ja avoimen Outin OutiKarita-blogista sekä tietysti yhden isän, positiivisen, aktiivisen ja läsnäolevan Isivuosi-blogin Pekan. Haastan lisäksi jokaisen, joka haluaa tähän kivaa haasteeseen osallistua!

Kiitos haasteesta Vain äitien jutut!

-Petra

Vallattomat vauvahiukset? Tässä nopea niksi ongelmaan.

Vallattomat vauvahiukset? Tässä nopea niksi ongelmaan.


Muutama kuukausi synnytyksen jälkeen alkaa ahh niin ihana hiustenlähtöaika. Toisin kuin osa luulee, se ei johdu imetyksestä, vaan naisen kehossa tapahtuvista hormonaalisista muutoksista. Monilla hiuksia irtoaa kauttaaltaan ja erityisesti ohimoilta. Hiustenlähtö kuitenkin taittuu, ja sitten alkaakin kasvukausi, mistä päästäänkin tämän päivän ratkottavaan ongelmaan: vallattomiin vauvahiuksiin. 

Saatoit bongata hetki sitten julkaisemani kuvan itsestäni illalla, kun peilistä tuijotti takaisin ilmiselvä Jack Nicholson. Jos missasit kuvan, tsekkaa se täältä. Tämä ei toki ollut ensimmäinen kerta, kun vastaava kampaus on nähty minulla, vaan se on ihan päivittäinen riesa: vauvahiukset ovat pystyssä ja näytän lievästi sanottuna räjähtäneeltä. 

Ongelma on siinä, että vauvahiukset haittaavat jokaisen äidin vakkarikampausta - mom bunia. Onhan niitä hiuksia ihan kiva pitää auki, mutta se on valitettavan epäkäytännöllistä monestakin syystä: a) niitä revitään b) niitä syödään c) ne menevät ruokaan / vaippoihin / ym d) ne hiostavat e) eihän niitä ehdi edes laittaa aamuisin f) x määrä muita syitä.


Vauvahiukset pilaavat rakastetun #mombunin

Aamuisin hiustenlaittotoimenpiteeni on yleensä se, että vedän - usein jopa harjaamattomat - hiukseni sotkunutturalle. Kurittomat vauvahiukset kuitenkin pilaavat lookin - jos sitä voi lookiksi sanoa - ja tämä kyllä ärsyttää. Kohti taivasta kurotteleva vauvahiusotsis kun näyttää pikemminkin rumalta ja epäonnistuneelta rairuohoistutukselta. 

Siinä ei hiuslakka juuri auta, eivätkä pinnit pelasta vielä, kun hiukset ovat melko lyhyttä sorttia. Erilaiset huivit olisivat toki kivoja, mutta meikäläisen takaraivolla ei sellaiset pysy, vaan ne liukuvat auttamattomasti ylöspäin, ja sitten vasta näytänkin huvittavalta.



 

Simppeli ratkaisu

Mutta nyt on löytynyt ratkaisu! Erilaiset pannat, jotka ovat jälleen tulleet muotiin - thank God! Olen tykästynyt erityisesti pantoihin, jotka näyttävät siltä, että minulla on huivi kauniisti kietaistuna päässä. 

Kuluneiden viikkojen aikana olen kulkenut pannat päässä lähes päivittäin, olivat hiukseni kiinni tai auki. Kävin juuri pari päivää sitten ostamassa muutaman uuden pannan valikoimaani. 

Ahh! Näistä tykkään, ja ne auttavat kyllä tässä vauvahiusongelmassa. Niiden kaveriksi kun laittaa vielä kirkkaan huulipunan (lempparini ovat Rimmelin Provocalips -kestopunat), niin näyttää huomattavasti enemmän huolitellulta, vaikka aikaa ehostamiseen tuleekin käytettyä vain noin 7 minuuttia.




Vinkit pannan ostoon

♡ Kokeile pantaa päähän kaupassa: Imarteleeko se pääsi muotoa? Eihän se paina ikävästi? 
♡ Valitse väri, joka sopii värimaailmaasi. 
♡ Osta useampi panta eri koossa, materiaalissa ja värissä, niin saat vaihtelua asuihisi. 


Kuvien pannat on ostettu Glitteristä

Onko siellä muita vauvahiusten kanssa taistelevia?

-Petra

Sunnuntait ovat preppaamista varten

Sunnuntait ovat preppaamista varten




Sunnuntai-päivissä on usein tietynlainen pysähtynyt haikeus viikonlopun päättyessä, mutta toisaalta niissä on se sama, kutkuttava tunne kuin kesän lopussa, kun käsissä on tuore kalenteri ja on aika valmistautua uuteen syksyyn. Sunnuntait ovat preppaamista varten. 

Sunnuntaisin mieli on jo tulevassa viikossa, ja alan pikku hiljaa valmistautua tulevaan henkisesti, fyysisesti ja ihan konkreettisesti. Ihanteellisessa tilanteessa siis, välillä kun sunnuntaisin on täys tohina ja häsä päällä, ja maanantai tulee ikään kuin varkain ilman, että koen olevani valmis.

Sunnuntaisin vietän aina hetken kalenterin parissa; käyn läpi tulevan viikon ohjelmaa, suunnittelen päivien käytännönjärjestelyjä sekä teen muun muassa blogisuunnitelmia. Usein käymme miehen kanssa nopeasti läpi, mitä tuleva viikko pitää sisällään ja miten muun muuassa läpystä vaihto -tilanteet menevät. 



Pyrin laittamaan kotia kuntoon, sillä ei ole mitään kamalampaa kuin aloittaa arki kaaoksen keskellä. Silloin viikko alkaa aivan väärällä jalalla. Siistin kotia, pesen pyykkiä ja yritän laittaa seuraavan aamun vaatteet ja tavarat valmiiksi sekä itselleni että lapsille. Parasta on, jos ehdin tehdä myös viikon ensimmäisen ruuan valmiiksi, jotta arki olisi hitusen helpompaa. Tänään tein siskonmakkarakeiton. 

Nyt kun minusta on tulossa viherpeukalo, olen päättänyt, että sunnuntaisin on myös kasvienhoitopäivä. Tänään kastelin kaikki kastelua tarvitsevat kasvimme, ja osa sai myös kasviravinnetta.

Lasten myötä aikaa omaan henkiseen ja hengelliseen valmistautumiseen on vähemmän kuin ennen, mutta pikku hiljaa uskon, että saan tälle enemmän aikaa taas. Tapoja siihen on minulla monia: nautin siitä, että pääsen käymään pitkällä kävelyllä, jolloin saan antaa ajatuksen juosta ja kuunnella vaikka podcastia tai saarnaa, lukea, käydä seurakunnalla, kirjoittaa. Joku tapa ladata omia henkisiä akkuja auttaa aloittamaan tulevan viikon hyvin. 



Sunnuntai-iltoihin kuuluu myös useimmiten pieni kauneudenhoitosessio, jolloin valmistan usein vähintään kasvoni ja kynteni uuteen viikkoon! Kuten olen jo joskus sanonut, en voi sietää, että kynsilakkani on epäsiisti, joten tykkään laittaa päälle kasvonaamion ja lakata kynnet. Kuulostaa ehkä pinnalliselta, mutta siistit kynnet maanantai-aamulla tuo sellaisen fiiliksen, että homma on hanskassa! Tänään illalla näiden lisäksi aion sujauttaa jalkaani Salvequickin kuorintasukat, joita käytän muutaman kerran vuodessa. Olen näitä käyttänyt nyt useamman vuoden ja tykkään niistä kovasti!

Huomenna on maanantai, uusi viikko ja uudet kujeet! Ja kohdallani myös uudet hiukset, sillä menen vihdoin kampaajalle!

Miten sinä valmistaudut tulevaan viikkoon?


-Petra

30v ja yhä vuokralla?

30v ja yhä vuokralla?


Emme omista omaa kotia. Olen 30 vuotta vanha, kahden lapsen äiti, ja siinä missä moni omistaa jo - ainakin paperilla - oman asunnon tai peräti omakotitalon, minä ja perheeni asumme edelleen vuokralla ja vieläpä suhteellisen edullisesti - koska muuhun ei ole nyt varaa. Oma koti on vasta haave. Voiko näin olla tyytyväinen?

Kun scrollaa sosiaalista mediaa, näkee mitä upeimpia koteja. Jotkut rakentavat omaa taloa, toiset ostavat upeita huonekaluja ja laadukkaita tekstiilejä ja jotkut kilistelevät kauppapaperit käsissään. Monen koti on kuin sisustuslehden sivuilta.

Katson ympärilleni: me asumme turkulaisessa lähiössä vuokralla, ympärilläni on Ikeaa ja perintökalusteita, kirppari- ja kierrätyskeskuslöytöjä. Lattialla on leluja ja haaveideni nojatuoli - sekin Ikeasta - on vielä Ikeassa, sillä minulla ei ole varaa sitä nyt ostaa. 

Ja olen todella onnellinen!

Tämä on meille koti, ihana koti, sillä täällä asuu meidän rakas perhe. 

Sitäpaitsi tässä uudessa kodissa on monta pientä yksityiskohtaa, jotka voin sanoa olevan minulle unelmien täyttymyksiä. Ehkä jollekin ne ovat ihan perusasioita, mutta minulle ne on juuri niitä pieniä suuria asioita, joista olen haaveillut, ja jotka sain nyt yllättäen aiemmin kuin osasin odottaakaan, sillä pakenimme monen sadan euron vuokrankorotuksia tänne, ja saimmekin ihanamman kodin kuin osasin odottaa. 


Mistä iloitsen tässä kodissa nyt?

Tässä vuokrakodissa on niin monta asiaa, josta olen tällä hetkellä tosi iloinen!

♡ Keittiössä on aivan valtavasti kaappitilaa ja ainakin tuplasti keittiötasoa. Arki rullaa nyt huomattavasti paremmin kuin vanhassa kodissa!

♡ Erillinen keittiö. Olen aina pitänyt avokeittiöstä, mutta nyt kun meillä on keittiö erikseen, niin olen huomannut sen hyödyt tässä elämäntilanteessa. Keittiön sotkut eivät näy olkkariin, ja toisaalta sotkut eivät kulkeudu keittiöstä muualle. Keittiöstä on tullut jälleen eri tavalla kodin sydän. Lisäksi tilava, erillinen keittiö on ollut huomattavasti helpompi pitää siistinä. 

♡ Pöytätaso kylppärissä. Meillä ei ole kodinhoitohuonetta - ehkä sekin unelma joskus toteutuu - mutta simppeli taso kylppärissä tuo kodinhoitohuoneen tunnelmaa. Erityisen ihanaa on, että sen takana on korkea ikkuna, josta tulvii luonnonvaloa. 

♡ Parkettilattia - se tuntuu jalkojen alla ihanalta!

♡ Rutkasti säilytystilaa. Meillä on paljon kaappitilaa ja mm. vaatehuone. Vaikka asuntomme on neliömäärältään prikuulleen saman kokoinen kuin aiemmin, tämä tuntuu isommalta. 

♡ Kaunis vessa. Tästä nautin!

♡ Isompi olohuone. Nyt meillä on olohuoneessa myös työpisteemme, joten makuuhuone on rauhoitettu alue. Loistava ja odotettu juttu. 

♡ Isompi lastenhuone. Lapsilla on paremmin tilaa leikkiä, ja nyt he myös oleskelevat ja leikkivät lastenhuoneessa enemmän kuin ennen. 

♡ Ihanat lähimetsät! Asuimme ennen merenrannalla, mikä oli kyllä mahtava juttu, mutta nyt asumme upeiden metsien vieressä, mistä olen nauttinut vähintään yhtä paljon - ellen peräti enemmän. Olemme käyneet lasten kanssa miltei päivittäin metsässä samoilemassa, ja joka kerta hihkun ilosta. 

♡ Lasitettu parveke. 


Vertailu varastaa ilosi

Jokainen meistä elää omaa, itsensä näköistä elämäänsä, omaa uniikkia elämänvaihettaan omanlaisesti ja tekee omia ratkaisujaan. Halusin tänään kirjoittaa tämän tekstin, sillä uskon, että moni saattaa myös tällaisissa asioissa vertailla omaa elämäänsä ja kotiaan toisten koteihin, ja tuntea saamattomuutta, epäonnistumista, kotikateutta tai mitä ikinä. 

Vääränlainen vertailu vie valitettavasti mahdollisuuden olla täysillä tyytyväinen omaan elämäänsä. Toki on upeaa hakea inspiraatiota ja ideoita muiden kodeista ja tavoista elää, mutta älä syyttä päädy tuomitsemaan omaa kotikoloasi sen myötä. 

Jokaisen koti on omanlaisensa, ja lopulta tärkeintä kodissa - minun mielestäni - on se, että siellä on ne rakkaat ihmiset, rakkaat esineet ja että siellä on hyvä ja turvallinen olla. Minun rakkaista esineistäni on muuten tulossa postaus ensi viikolla!

On myös hyvä muistaa se, että jokainen haaveilee erilaisista asioista ja toteuttaa haaveitaan eri tahdilla ja tavoilla. 

Iloitaan omasta elämästä ja ollaan onnellisia toisten puolesta. 

-Petra

5 asiaa, jotka ärsyttävät blogimaailmassa

5 asiaa, jotka ärsyttävät blogimaailmassa


Kesän myötä päädyin olemaan pidempään poissa somesta ja pitämään kunnon blogitauon. Siihen oli monta eri syytä. Ensinnäkin minulla on ollut joka kesä jo useampia vuosia tapana pitää kunnon somepaussi ja antaa aivojenkin levätä. Toisekseen olin aika väsynyt ja tietyllä tavalla epäinspiroitunut; halusin latautua ja keskittyä muihin juttuihin. Mutta kolmas syy oli tällä kertaa yllättävän iso osatekijä, mistä en ole täällä oikeastaan puhunut. Some- ja blogimaailma alkoi vaan kerta kaikkiaan ärsyttää!

Tiedän, tiedän. Ei pitäisi keskittyä negatiivisiin asioihin ja sen sijaan levittää hyvää mieltä ja inspiraatiota, mutta aion tehdä tänään poikkeuksen ja kertoa, mitkä asiat alkoivat tökkiä. Nämä hivenen kärjistetyt ärsytyksen aiheet eivät liity mitenkään kehenkään yksittäiseen ihmiseen, vaan enemmän bloggaamiseen ilmiönä. Lisäksi ei kannata suhtautua sanomisiini liian vakavasti tai ajatella, että minulla olisi suurikin kriisi meneillään. 

1. Jatkuva some-läsnäolo eli online presence

Nautin kirjoittamisesta ja sisällöntuotannosta, mutta en niinkään jatkuvasta läsnäolosta somemaailmassa. En jaksa lukea kymmeniä eri blogeja, seurata kaikkia ihmisiä, tykkäillä ja kommentoida lukuisia kuvia ja olla tavallaan aina läsnä somessa. Kuitenkin minusta tuntuu, että tavallaan "pitäisi", jos haluaisin tehdä näitä juttuja "tosissani". Koen välillä suuren ristiriidan siinä, että tykkään kirjoittaa ja tehdä tätä hommaa, mutta toisaalta en jaksa scrollailla ja hengailla. 

2. Seuraajamäärien kasvattaminen

Jos haluaa menestyä bloggaajana, niin on tärkeää kasvattaa seuraajamääriään (toki jokainen määrittelee menestyksen omalla tavallaan). Seuraajien kosiskelu vaan tökkii niin isosti! Koen todella rasittavana ja jotenkin vaivaannutavana sen, että minun "pitäisi" seurata muita, kommentoida heille ja olla todella kiinnostunut vain siksi, että minulla on taka-ajatuksena "verkostoitua" ja kasvattaa minun seuraajamääriäni. Huoh. Bloggaajana minulle on tärkeää aitous ja siksi omalla kohdallani minua ahdistaa seuraajamäärän kasvattaminen tavalla, jonka itse koen epäaidoksi. Ne seuraavat, joita kiinnostaa, ja itse seuraan niitä, joiden jutut kiinnostavat minua. 


3. Brändääminen

Ymmärrän kyllä brändäämisen merkityksen ja tärkeyden, mutta jotenkin sekin on välillä tuntunut uuvuttavalta konseptilta ja ilmiöltä. Eikö me vain voitaisi olla niitä, joita olemme? Miksi yksityisten ihmisten täytyy niin vahvasti rakentaa "omaa henkilöbrändiään"? Plää!

4. Mainonta ja jatkuva myyminen

Mainostaminen ja myyminen blogimaailmassa - tässäpä asia, joka on ahdistanut suuresti. Ymmärrän, että näin homma toimii ja näin rahaa tehdään, mutta koen tämän henkilökohtaisesti todella ongelmalliseksi. En itse halua myydä tai mainostaa mitään, mihin en todella usko tai mistä en todella nauti, ja kaiken kaikkiaan koen välillä eettisesti hankalaksi sen, että yrittäisin saada yhtään ketään kuluttamaan enemmän, kun maailmassa kuluttamista pitäisi muutenkin vähentää. Toiseksi olen väsynyt näkemään, miten bloggaajat ja tubettajat mainostavat kaikenlaista, mistä he eivät välttämättä oikeasti todella pidä. 


5. Teennäisyys

Some ja blogimaailma on välillä vaan kyllästyttävän teennäinen. Boooooring! Missä rosoisuus ja aitous? En tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi vuodattaa elämän suurimmat kamppailut ja surut someen tai julkaista kuvia likaisista tiskeistään ja pyykkivuoristaan - itseasiassa rajattomuus on ongelma sekin. Välillä tietynlainen täydellinen seesteisyys ja jatkuva, epäaidolta ja suorastaan epäinhimilliseltä tuntuva ainainen onnellisuuden ja hyvän fiiliksen maailma on kaikkea muuta kuin inspiroiva. Yhtäältä kyllä, elämässä voi valita oman asenteensa ja pyrkiä positiiviseen mieleen, mutta toisaalta jokin monesti kapea-alaisessa ja pinnallisessa somemaailmassa vaan alkoi turhauttaa viime kevään lopussa. 

Toisaalta koen teennäisyyden kritisoinnin tai siitä ärsyyntymisen monella tapaa ongelmallisena. Mistä minä muka tiedän, milloin joku on aito ja milloin teennäinen? Sitäpaitsi eivät läheskään kaikki edes rakenna kuvaa täydellisyydestä! Ehkä kuitenkin eniten väsyttävältä on tuntunut sellainen eetos, että on oltava aina positiivinen (tai vastakohtana rasittavan sarkastinen), ja että somen kuuluisi nimenomaan tietynlaisella positiivisuudella ja tietynlaisella kauneudella inspiroida. 


No niin, tässä oli nyt viisi asiaa, jotka nousivat mieleeni, kun aloin miettiä, miksi ei ole ollut fiilistä olla läsnä ja kirjoittaa. Nyt, kun olen nämä sanonut ääneen, voin ehkä päästä prosesseissani eteenpäin ja taas päästä kiinni siihen, kuka minä olen bloggaajana ja miten haluan blogata. 

Onko muita, joita tökkii blogimaailma ajoittain?

-Petra

P.S. Tykkään näistä kuvista todella paljon! Ne on otettu Mathidedalin vanhassa ruukkikylässä kesän lopussa. Päällä minulla oli yksi kesän lempiasuistani, jossa sekä toppi että hame maksoivat yhteensä 5 euroa kirpparilta!

Terveisiä uudesta kodista!

Terveisiä uudesta kodista!





Nyt on kuulkaa historiallinen hetki: istahdin juuri alas työpöydän ääreen, lasissa on kylmää Pepsi Maxia, esikoinen on seurakuntakerhossa ja kuopus nukahti poikkeuksellisesti aamukävelyllä vaunuihin. Vihdoin ja pitkästä aikaa oli hetki ja fiilis, että nyt, nyt istun alas kirjoittamaan blogipostauksen! 

Täällä olen uudessa kodissamme. Muutimme viikko sitten, ja pikku hiljaa tavarat ovat alkaneet löytää paikoilleen (eli siis olen niitä kiikuttanut ja kaakuttanut paikasta toiseen). Tekemistä toki riittää vielä, mutta kyllä tämä jo kodilta tuntuu. 

Muuton yhteydessä tavarat tulevat jokseenkin korvistakin ulos, ja väsähdys iskee, kun lattioilla pyörii epämääräisiä Kasoja: on parittomia sukkia, lapsille pieneksi jääneitä vaatteita, lelujen osia, paperipinoja, ruuveja, ponnareita, vanhoja eväsrasioita. Aina vaan riittää läpikäytävää ja paikoilleen vietävää. 



Toisaalta tämä on ihanaa: saan käydä läpi rauhassa tavaroitamme (kirjoitin rauhassa, kunnes naurahdin, sillä en todellakaan rauhassa työskentele), järjestää niitä hieman aiempaa loogisemmin ja etsiä niille toimivat sijoituskohteet uudessa kodissamme. Uusi innostukseni - kuten ehkä Storyssa näittekin - on Dymo eli tarrakone, jolla saan kaikkiin ihaniin SmartStore-laatikoihini merkittyä sisällöt siististi. Ahh! Ajattelin tehdä jonkun järjestelypostauksen tännekin.

Tavaroiden järjestämisen lisäksi ollaan mm. pesty mattoja, ja vielä pitäisi muutama matto kiikuttaa pesulaan. Olen myös päättänyt vuokrata lähiviikkoina pariksi päiväksi kunnon tehokkaan höyrypesurin, jolla aiomme pestä sohvan, patjat ja autonistuimet. Onko siellä muita, jotka saa fiiliksiä tällaisista projekteista?

Viime viikolla käytiin myös Plantagenissa ostamassa uusia huonekasveja. Valitsin kaikenlaisia kivoja viherkasveja, joiden lapuissa luki helppohoitoinen, siinä toivossa, että saamme ne tosiaan pidettyä hengissä. Kasvi jos toinenkin on kupsahtanut kuolemaansa kodissamme. Jostain syystä silmäni huomaavat kasvin kärsivän tilan vasta siinä vaiheessa, kun on liian myöhäistä. Äitini tosin on sellainen viherpeukalo, että on saanut elvytettyä minun käsissäni kuolleita yksilöitä, ja siellä ne hänen kodissaan kukoistavat kuin Rooma konsanaan. Että sillä lailla. 




Tänään piipahdin muuten Ekotorille, mistä löysin naurettavan edullisesti muutamia kauniita juttuja kotiimme. Havahduinkin siihen, että olen löytänyt kuluneen kesän aikana kivoja juttuja kotiimme kirppareilta - voisin niistä koota oman postauksensa.

Kotipostauksia on siis varmasti tulossa, ja kaikkia muita myös. Vihdoin, vihdoin pääsemme ehkä normaaliin arkeen kiinni, ja sen myötä saan taas palata tämän rakkaan kirjoitushommelin pariin. On ollut ikävä kirjoittelua!

-Petra

P.S. Jos sinulla on toivepostauksia, niin laita tulemaan. Ja arkisia hommeleita voi seurata Storyn puolella. 

*Turku -juliste saatu Deseniolta.