Out of office - terkkuja offline-lomalta Kökarista!




Istun kotona tietokoneen äärellä, mutta mieli ja sydän on yhä keskellä merta aivan toisenlaisessa todellisuudessa - meidän sydämet vieneessä Kökarissa. Kahdeksan päivää ja seitsemän yötä vietimme tällä kertaa telttaillen ja pyöräillen tuolla fantastisella saarella. Takana on yksi parhaista viikoistamme perheenä. 

Kulunut viikko on ollut ihmeellisen ihana. Vaikka olimme vain reilun 130 kilometrin päässä, tuntui siltä, että olimme jossain paljon kauempana.

Aurinko paistoi, lämpöä riitti ja meri kimalteli kauniina. Vesi oli niin ihanan silkkistä ja lämmintä, että huokaisin vain kiitoksia kelluessani ties kuinka monetta kertaa lempeissä, kehoani syleilevissä aalloissa; olin odottanut vuosia näin ihania, lämpöisiä vesiä.

Ei puhelimia, ei kelloa, ei aikatauluja, ei turhia tavaroita. Jäätelöitä ja kylmiä juomia niidenkin edestä.








Toinen toistaan upeampia maisemia: idyllisiä punaisia kalastusvajoja, upeita niittyjä, metsäpolkuja, aavaa merta ja sileitä kallioita.

Seikkailua ja silkkaa nautiskelua. Rentoutumista ja kirjaan uppoutumista.

Tutustuimme aivan ihaniin ihmisiin eri puolilta maailmaa. Joka päivä koimme mielenkiintoisia ja virkistäviä kohtaamisia, ja saimme niin valtavasti kehuja lapsistamme ja vanhemmuudestamme, että vieläkin liikutun.

Lapsemme saivat leikkiä uusien kavereidensa kanssa, ja saivat jopa vara-Mummon ja Pappan.

Uskalsin myös astua ulos mukavuusalueeltani ja tala lite svenska.





Koko viikon tuntui siltä, että on saapunut kotiin, sellaisen tekemisen äärelle, joka tekee minut onnelliseksi. Saimme useita kertoja kuulla, että olemme aikamoisia sissejä, kun pyöräilemme ja telttailemme pienten lasten kanssa. Todellisuudessa oma kokemukseni oli, että en ole pitkään aikaan ollut niin rentoutunut, ja tuntenut niin yltäkylläistä siunausta.

Minulla oli kaikki mitä tarvitsin, eikä muuta ylimääräistä kuormittamassa mieltä ja ympäristöä. Teltta, fillari, muutamat vaatteet, 19 vuotta vanhat sandaalit, joista irtosi pohjat reissun aikana, hyvä kirja ja upea perheeni.

Tämä on se, mitä rakastamme. Tämä on niin meitä.





Elämä ilman puhelinta oli myös aivan ihanaa, enkä ole vielä kirjautunut mihinkään sosiaalisiin medioihini. En ole kaivannut niiden äärelle, vaan olen kokenut täysin mahtavaksi sen, että olen läsnä vain tässä maailmassa, en jatkuvasti toinen jalka myös virtuaalisessa todellisuudessa. 

Se on tuntunut niin hyvältä, että olen päättänyt nyt jatkaa offline-lomaani loppuheinäkuun, ja palaan sitten sorvin ääreen taas, myös täällä blogin puolella. 

Miten siellä on kesä mennyt?

-Petra


3 kommenttia

  1. Ihan mahtavaa Petra! Kuvista välittyy uskomaton fiilis!Ja upea Kökar! Telttaretkeily on ihanaa, mutta ootte aikamoisia sissejä pienten lasten kanssa :-) Ollaan lykätty meidän Lapin vaellusreissua ensi kesään, mutta onneksi on kaikki pienemmät retket ennen sitä.

    VastaaPoista
  2. Ihanat kuvat! Ja olettehan te aika sissejä. Muistanko oikein, että kirjailija Leena Lehtolainen lomali noissa maisemissa ja sai inspiraation. Kauniit ja jylhät maisemat ja varmasti saavat mielikuvituksenkin laukkaamaan.

    Täällä on kesä mennyt samanlaisessa kuumuudessa kuin siellä koti-Suomessa. Syyskuussa sitten lämmön suhteen helpottaa. Loma on vasta edessä. Olen googlaillut kohteen ravintoloita, etupäässä kahviloita. Hyviä leivoksia kaipailen :)

    Teillä on suloiset pikkuiset. Ihanaa kesän jatkoa teille kaikille!

    VastaaPoista