Lapset ovat bikinikuntoni salaisuus

Lapset ovat bikinikuntoni salaisuus

Usein kuulee puhuttavan siitä, että lasten saanti - jos jokin - heikentää niin sanottua bikinikuntoa. (Tarkoitan tällä inhokkitermilläni nyt sitä, että kroppa on mahdollisimman timmi ja täydellinen.) Lapset ovat kuitenkin minun bikinikuntoni salaisuus.

Raskauden ja synnytyksen jälkeen keho ei ehkä ole entisensä, rinnat ovat kokeneet melkoisen muutoksen, iho voi olla venynyt ja arvilla, silmäpussit ovat rantakassiakin isommat, olo on hieman riutunut, eivätkä sääret ole välttämättä nähneet höylää hetkeen. Selkä saattaa olla aivan sökönä ja joka paikka rempallaan.

Raskaus, synnytykset, yövalvomiset ja lastenhoito ovat aika järisyttäviä kokemuksia keholle, eikä niistä niin vain palauduta. Tämä näkyy myös päälle päin. 

Psyykkinen bikinikunto

Kehopositiivisen sanoman leviämisen myötä tiedämme kuitenkin, että "bikinikuntoon" ei vaadita muuta kuin bikini ja kroppa. Silti välillä se ei vain riitä, kun mieli sanoo muuta. Näytti miltä vaan, niin olo pääkopassa takkuaa.

Mutta olen huomannut, että vaikka lasten saaminen voi monellakin tapaa riuduttaa kehoa, niin se voi yhtälailla terästää psyykkistä bikinikuntoa; siis sitä, miltä siinä bikinissä olo tuntuu.


Ensiksi

...kun tuo maailmaan elämää oman kehonsa kautta, muuttuu suhde itseen parhaimmillaan armollisemmaksi kuin ennen. Tuo lapsihan on täydellinen - ehkä minäkin olen ihan riittävä näin. 

Sitäpaitsi, miten lapsi voisi oppia rakastamaan itseään ja hyväksymään kehonsa - ellei peräti nauttimaan siitä -  jos minä en mallinna tätä suhdetta hänelle? Lapsen on vaikea uskoa olevansa kaunis ja ihana, jos äiti samalla haukkuu omia kurvejaan - siis niitä samaisia kurveja, jotka tytär huomaa perinneensä. 

Äidiksi tuleminen voi eheyttää kiemuraista suhdetta omaan kehoon ja se voi tuoda elämään uudet lempeyden sävelet.

Puhumattakaan siitä kiitollisuudesta ja ihmettelystä, jota kokee omaa kehoaan ja sen luomisvoimaa kohtaan.


Toiseksi

...kun on lapsia, ei ole aikaa tuskastua ulkonäöstään samalla tavalla kuin ennen. Takuuvarma tapa ahdistua omasta kehostaan on syynätä sitä peilistä tuntitolkulla, märehtiä murheissaan ja velloa hukuttavassa häpeässä. 

Kun huomiomme kiinnittyy muualle - omaa rantanapaamme pidemmälle - ei aikaa lannistumiseen ole entiseen tapaan. 

Altaan pyörteissä ja varpaat hiekassa riemuitaan lasten ilosta, jahdataan alati karkaavaa taaperoa, rakennetaan hiekkalinnoja epäedullisissa kyykkyasennoissa ja nostellaan lapsia syliin pakoon aaltoja. 

Kummasti niissä hetkissä luodaan muistoja ja nautitaan lapsista, eikä murehdita löysää nahkaa tai vatsamakkaraa. 

Tai ei ainakaan pitäisi tai tarvitsisi.

Ja silti

...vaikka hetkittäin ja yhä enenevissä määrin koen rauhaa, tyytyväisyyttä ja riittävyyttä kehossani, niin haastaviakin hetkiä on. Suhde itseen on alati muuttuva ja kehittyvä.

Aikaa omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen ei todellakaan ole samalla tavalla kuin ennen ja se vaikuttaa paitsi siihen, miltä keho näyttää niin ennen kaikkea siihen, miten hyvinvoivalta itsestä tuntuu. Kukapa tuntisi oloaan täysin hyväksi, jos ei ole nukkunut hyvin kenties vuosiin. 

On siis ihan inhimillistä ja sallittua, että sen bikinin päälle laittaminen voi jännittää, ahdistaakin.  It's okay. Mutta tänään haluan sanoa sinulle, että älä annan sen tunteen estää sinua nauttimasta elämän ainutlaatuisista hetkistä. 

Vuosien päästä tästä kesästä päällimmäisenä muistona on tuskin kehosi, vaan kenties kaikki ne ihanat hetket, joita vietit läheistesi kanssa.

-Petra 

Neidot kesäteatterissa: Linnateatterin Linnanneidot

Neidot kesäteatterissa: Linnateatterin Linnanneidot





Olin kesäkuun alussa ensitreffeillä, iih! Muuan sormiruokamuija (kutsutaan myös Marjutiksi) pyysi minua aveciksi Linnateatterin Linnanneidot -kesäteatteriesitykseen, ja minähän vastasin oitis: Oi kyllä,  todellakin!

Sepäs oli mainio päätös! Ensinnäkin, meillä klikkasi Marjutin kanssa heti, eikä olisi uskonut, että tavattiin ensimmäistä kertaa IRL somen ulkopuolella. 

Ja vaikka olisimmekin tarvinneet pientä ice breakeriä, niin Linnanneidot olisi kyllä sen puolen hoitanut. Me nimittäin ulvoimme naurusta heti esityksen alkumetreiltä aina loppuun asti. 

Huumoria ei tästä esityksestä puutu, ja kunnon naurut onkin itselleni kesäteatteriesitysten kohokohta. Olen yllä istunut elämäni aikana sellaisissakin esityksissä, missä Eh-heh-hee:tä lähemmäksi naurua ei olla päästy, mutta Linnanneidot sai meissä molemmissa aikaan kunnon huutonaurut.



Sukellus naisvankilan maailmaan

Linnanneidot tarjoilee kesäillan ratoksi työkalut naisvankilasta pakenemiseen, siellä elämiseen ja selviytymiseen. Mitä vankilassa pitää osata? Mitä tapahtuu sellissä, ruokalassa, perhetapaamisissa tai pakotunnelissa?
Tai miltä näyttää naisvankilan Lusija-neito? Koko vankilan sisäinen maailma saa kyytiä, kun lavalla kohdataan muun muassa naisvangit, vanginvartijat, keittäjät, vankilanjohtaja ja muurien takana odottavat perheet!
Kesällä 2018 Linnateatterin katettu pihanäyttämö muuttuu vankilamiljööksi. Pilke pysyy tiukasti silmäkulmassa niin lipuntarkastuksessa, ruokatarjoiluissa kuin itse esityksessä!
Kakola-fanina Linnanneidot osui ja upposi. Tässä naisvankilaan sijoittuvassa komediassa on erinomaiset ja värikkäät henkilöhahmot, taitavaa näyttelemistä, hyvää ja ajankohtaista läppää sekä samaistumispintaa varmasti monellekin katsojalle. Me äidit (ja somettajat...) ainakin käkätimme keskenämme monen lavalla tapahtuvan tilanteen koomista tuttuutta.

Ihan kreisiä on myös se, että lavalla nähtiin jos jonkinmoista hiihtäjää ja hahmoa, mutta näyttelijöitä on vain kolme. En käsitä, millä vauhdilla tyypit saa itsensä muutettua hahmosta toiseen, mutta voisivat kyllä samaa nopeutta opettaa lapsilleni talviaamujen pukeutumisrumbaa silmällä pitäen.

 Kuva: Peter Nuutinen
 Kuva: Peter Nuutinen

Ison plussan annan myös siitä, että vankilateema ei rajoittunut vain esitykseen, vaan meidät todella vietiin Marjutin kanssa yöksi putkaan esityksen jälkeen. 

Eiiiiiku! Heh heh.

Ei, vaan lipuntarkastuksesta lähtien alettiin luoda esitykseen sopivaa fiilistä, mikä jatkui ruokatarjonnan puolella. Vankilamenulla oli tarjolla niin Vangin, Vanginvartijan kuin Vankilanjohtajankin menut - joista me äidit luonnollisesti valitsimme jälkimmäisen. Ruoka oli maukasta! Katsoimme muuten esityksen juuri tuosta kuvassa olevasta pöydästä - kätevää!

Kuva: Peter Nuutinen
 Kuva: Peter Nuutinen


Nolla hyttystä eikä villasukkiakaan tarvittu

Vaikka kesäteatteriin nyt ehkä perinteisesti liittyy se hytiseminen pilkkihaalarissa sadeviitan alla, niin valitettavasti sitä elementtiä ei Linnateatterilla ole tarjota. Linnateatterin pihalla on nimittäin iso teltta, jonka sisälle on mentävä nähdäkseen esityksen.

Et siis välttämättä pääse kokemaan sitä, mitä koin vuonna nakki Linnateatterin esityksessä Aboa Vetuksen pihalla, kun esitys piti keskeyttää sateen yltyessä niin kovaksi, ettemme me katsojat enää kuulleet mitään. Emmekä tainneet nähdäkään, kun silmämunat hukkuivat naaman yli virtaavaan veteen.

Visiitti ihan oikeaan vankilaan

Eikä siinä vielä kaikki! Ihan parhaan elämyksen saa, kun ottaa niin sanotun Pitkän Kakun, eli lähtee ennen tai jälkeen teatterin aivan mielettömän kiinnostavalle ja kiehtovalle vankilakierrokselle Turun omaan Kakolaan!

Alussa heittämäni vitsi putkaan joutumisesta ei siis ollut kuitenkaan kaukana totuudesta! En voi kuin suositella kierrosta maailmassa, joka on varmaan meille monelle aika vieras ja jännä.

(Tähän väliin pakko todeta, että Pitkän Kakun hinta - 59 euroa - ei ole ollenkaan paha! Se sisältää siis teatterin, ruuan ja vankilakierroksen.)







Kakolaan pääsee enää vain tämän kesän ajan kurkistamaan vankilan menneisyyteen, lukemaan vankien tekstejä seiniltä ja kuulemaan mitä jännittävimpiä tarinoita siitä, mitä Suomen pahamaineisimpien vankien kodin seinien sisällä - ja ulkopuolella - on tapahtunutkaan.

Kuluvan kesän jälkeen Kakolan ovet nimittäin sulkeutuvat yleisölle, ja vankila kokee lopullisen muodonmuutoksensa, kun sen loputkin osat muunnetaan asunnoiksi, yrityksiksi ja hotelliksi.

Muutosta on nyt jo nähtävissä paikan päällä: osa uusista asukkaista on muuttanut jo Kakolaan, ja paikan päältä löytyy myös upea Vankilamyymälä, Kakolanruusu -ravintola ja Kakolan panimokin!

Kiitos Linnateatteri aivan ihanasta elämyspaketista, ja Marjut aivan loistavasti ja naurettavan hyvästä seurasta.


Arvonta

SINULLAKIN on mahdollisuus päästä nauttimaan ja nauramaan. Arvon Facebook -sivuillani kaksi lippua heinäkuun esityksiin. Facebook-sivuni löytyvät täältä. Yhteistyössä Linnateatteri.

Nyt kannattaa kipin kapin käydä muutenkin lunastamassa itselleen liput kesäteatteriin, se on todella money well spent lähtipä liikenteeseen tyttöjen iltaa tai treffi-iltaa viettämään. Tsekkaa Linnateatterin sivut täältä

-Petra

P.S. Marjutin version meidän illasta voit lukea täältä

*Tämä ihana elämys Linnateatterissa saatu
Linnanneidot tarjoilee kesäillan ratoksi työkalut naisvankilasta pakenemiseen, siellä elämiseen ja selviytymiseen. Mitä vankilassa pitää osata? Mitä tapahtuu sellissä, ruokalassa, perhetapaamisissa tai pakotunnelissa?
Tai miltä näyttää naisvankilan Lusija-neito? Koko vankilan sisäinen maailma saa kyytiä, kun lavalla kohdataan muun muassa naisvangit, vanginvartijat, keittäjät, vankilanjohtaja ja muurien takana odottavat perheet!
Kesällä 2018 Linnateatterin katettu pihanäyttämö muuttuu vankilamiljööksi. Pilke pysyy tiukasti silmäkulmassa niin lipuntarkastuksessa, ruokatarjoiluissa kuin itse esityksessä!
Linnanneidot tarjoilee kesäillan ratoksi työkalut naisvankilasta pakenemiseen, siellä elämiseen ja selviytymiseen. Mitä vankilassa pitää osata? Mitä tapahtuu sellissä, ruokalassa, perhetapaamisissa tai pakotunnelissa?
Tai miltä näyttää naisvankilan Lusija-neito? Koko vankilan sisäinen maailma saa kyytiä, kun lavalla kohdataan muun muassa naisvangit, vanginvartijat, keittäjät, vankilanjohtaja ja muurien takana odottavat perheet!
Kesällä 2018 Linnateatterin katettu pihanäyttämö muuttuu vankilamiljööksi. Pilke pysyy tiukasti silmäkulmassa niin lipuntarkastuksessa, ruokatarjoiluissa kuin itse esityksessä!

Suolistobakteeri ja muita kuulumisia

Suolistobakteeri ja muita kuulumisia



Juhannusviikko on täällä - kuten säästä ja ihmisten säästressistä huomaa! Yleensä olisimme tässä vaiheessa jo mökillä valmistautumassa yhteen vuoden lempparijuhlistani, mutta kelien vuoksi olemme ainakin toistaiseksi kotosalla. Pääsenpä siis päivittämään vähän kuulumisia tänne!

Huonot uutiset: Suolistobakteeri

Aloitetaan nyt niistä huonoista uutisista. Mutta ennen kuin mennään niihin, täytyy kelata ajassa parisen viikkoa taaksepäin. Oli teatterin ensi-ilta, jonne päästiin hurvittelemaan Simppelin Marjutin kanssa. Ilta oli nauruntäyteinen ja hauska, mutta aamulla oloni oli aivan kaamea. Vastaavaa ei ole koskaan aiemmin ollut. 

En voinut käsittää, miten oloni oli niin paha. Mielessä pyöri kaikenlainen, jopa tyrmäystipat! Olin koko päivän poissa pelistä ja kuumettakin taisi olla. Säästän teidät sen tarkemmilta yksityiskohdilta, mutta voinette päätellä. Luulin kirjaimellisesti, että kuolen. 

Olo alkoi helpottua vuorokauden sisällä. Vasta kun tyttöni oksensi parin päivän päästä muutaman kerran, tajusin, että minulle oli sattumalta iskenyt juuri silloin teatteri-illan jälkeen jokin vatsatauti. Sittenhän sen tajusin: olohan oli ollut aivan sama kuin joka keväisen noron aikana! Miten en aiemmin tajunnut!


No, harmit eivät loppuneet siihen. Kuluneiden kahden viikon aikana mahani on ollut - lievästi sanottuna - sekaisin. Ensin lääkäreitä konsultoituani ajattelin, että nyt on paha noron jälkitila vatsassa. Muistin, että olin syönyt toukokuun loppupuolella antibioottikuurin poskiontelontulehduksen vuoksi, mikä selittäisi mahan herkkyyttä. Olo oli muuten täysin ok. 

Mutta oireet vaan jatkuivat ja jatkuivat, enkä lopulta uskaltanut pariin päivään edes poistua kotoa. Apteekista haetut lääkkeet eivät tuntuneet auttavan. Soitin päivystykseen, mistä minun käskettiin mennä heti maanantaina lääkäriin. 

Tässä kohtaa annan hatunnoston julkiselle terveydenhuollolle! Olin kymmenessä minuutissa käynyt lääkärillä ja labroissa. Parin päivän päästä sain puhelun: Suolistostani oli löytynyt Clostridium difficile -bakteeri, joka on tyypillinen antibioottikuurin jälkeen. Nyt on siis jälleen toinen antibioottikuuri aloitettu, jolla toivon mukaan tuo pöpö häipyy! 

Facebook-kirppistelyä

Sitten muihin aiheisiin! Kuten jo olen täällä kertonut, olemme päättäneet hurjien vuokrankorotusten vuoksi muuttaa muualle. Olemmekin löytäneet vuokrakodin yksityiseltä vuokranantajalta, mutta muuttoajankohta on vielä auki. Luultavimmin muutamme kuitenkin jossain vaiheessa elokuussa. 

Kun muuttopäätös oli tehty, oli tosi vaikea enää kokea nykyistä asuntoa ihan täysin kodiksi. Suunnitelmissani oli mm. laittaa parveke ihanaa kesäkuntoon, mutten ole nyt oikein innostunut sitä tekemään, kun tiedän, että lähtö on edessä. 

Sen sijaan olen innostunut käymään tavaroita läpi. Olen karsinut taas urakalla tavaraa ja jaksanut jopa lähteä Facebook-kirppistelyhommaan. 

Ilokseni se on sujunut tällä kertaa ilman sen suurempia haasteita, mitä nyt yhden ihmisen jouduin blokkaamaan, heh. On kyllä ihan mahtavaa, kun saa tällaisia asioita aikaiseksi ja saa laitettua pois tavaraa, jotka eivät enää ole käytössä tai eivät tuo iloa. Olenkin nyt kysynyt varsinkin vaatteiden kohdalla itseltäni, haluanko ehdottomasti säästää tämän? Tuoko se iloa? Kuinka usein haluan laittaa juuri tämän vaatteen päälle?


Hengailua cityssä

Yleensä vietämme kesällä todella paljon aikaa mökillä, mutta tänä vuonna olemme viihtyneet enemmän kaupungissa. Esikoinen on juuri siinä iässä, että mökillä olo on hieman haastavaa: vauhtia riittää, itsesuojelua ei. Selkäänsä ei voi siis sekunniksikaan kääntää, kun mökki on saaressa ja vettä ja jyrkkiä kalliota on all over. Reissujen jälkeen olen ollut aivan todella puhki, kun hommaan vielä lisää tiskaamisen, kokkaamisen ja sen, ettei poika nuku edes päikkäreitä enää. 

Kaupungissa on kuitenkin myös todella ihanaa, ja olemme käyneet pyöräilemässä, ulkoilemassa, kirjastossa ja kahviloissa. Kuvissa näkyvä Halistenkoski on muuten aivan ihana, ja vinkkiä siellä sijaitsevasta kesäkahvilasta tulee tänne pian! 

Juhannukseksi oli tarkoitus suunnata mökille, mutta katsotaan, missä vaiheessa sinne mennään, aaton säätiedotus on nimittäin tällä hetkellä melkoinen!

Mitäs juhannussuunnitelmia teillä on?

-Petra

Maatalousmuseo Sarka Loimaalla

Maatalousmuseo Sarka Loimaalla

Maatalousmuseo Sarkasta löytyy paljon ihmeteltävää kaiken ikäisille lapsille

Lampaita Maatalousmuseo Sarkan pihalla

Kanoja Maatalousmuseo Sarkan pihalla

Mies silittää lammasta Maatalousmuseo Sarkan pihalla

Vanha hirsirakennus Maatalousmuseo Sarkan pihalla

Meidän perheen kolme-vuotias rakastaa kaikenlaisia työkoneita. Tässä äitiyden aikana tietämykseni työkoneista on lisääntynyt varmasti moninkertaisesti aiempaan verrattuna, ja nykyisin innostun itsekin, kun näen jossain työkoneen. Kun kuulin keväämmällä, että Loimalla sijaitsee Suomen Maatalousmuseo Sarka, kirjasin sen heti meidän kesän bucket listalle. Kuluneella viikolla köröttelimme Loimaalle retkelle Sarkaan!

Maatalousmuseo Sarka sijaitsee vain alle tunnin ajomatkan päässä Turusta, joten sinne hurauttaa nopeasti! Näin kesällä on kiva ihastella kauniita peltomaisemia matkalla. Museo on auki kesäkaudella joka päivä kello 10-17. Lippuhinnat ja muut ajankohtaiset tiedot löytyvät täältä

Sarka on mitä mainion retkikohde perheille. Sanoisin, että eniten siitä saavat irti vähän isommat lapset viidestä ylöspäin, mutta paljon löytyi ihmeteltävää myös perheen pienimmille! 

Pienoismalli Maatalousmuseo Sarkassa

Konenäyttely Maatalousmuseo Sarkassa

Lehmää voi yrittää lypsää Maatalousmuseo Sarkassa



Museossa on hienosti toteutettu perusnäyttely, Maatalouden aika, jossa sukelletaan 3000 vuoden aikamatkalle. Näyttely on moniulotteinen sisältäen aitoja esineitä, tekstejä, liikkuvaa kuvaa, ääntä ja pienoismalleja sekä paljon myös käsin kosketeltavia juttuja, mikä on erityisen kivaa pienille lapsille. Näyttelyssä tuotiin hienosti esille tavallisten ihmisten tarinat, joihin haluaisin päästä perehtymään vielä paremmin ajan kanssa (viipotin tällä kertaa meidän kahden naperon perässä). 

Museossa on myös vaihtuvia näyttelyitä. Tällä kertaa saimme mm. ihastella suloisten lampaiden valokuvia  Lampaat ja mää - näyttelyssä sekä perehtyä ruisleivän historiaan.

Päärakennuksen vierestä löytyy erillisrakennus, missä on konenäyttely. Siellä on esillä vaikka mitä erilaisia työkoneita, ja myös mahdollisuus kokeilla robottilehmän lypsämistä koneellisesti. Kyllä, kokeilin todellakin!






Meidän kolmevuotiaan ihan lemppari oli tällä kertaa ulkona olevat kotieläimet. Pääsimme katsomaan kanoja, pupuja ja todella suloisia lampaita, joita rapsuttelimme pitkän tovin.

Sen jälkeen poika pääsi vielä ajelemaan polkutraktorilla, mikä oli myös hitti! Samasta paikasta löytyi myös keppareita ja rata niille.

Maatalousmuseo Sarkassa on myös kahvila-ravintola, jossa on tarjolla lounas. Tätä emme tällä kertaa testanneet, sillä meillä oli omat eväät mukana.

Jos Sarkaan tekee visiitin, niin suosittelen tutustumaan samalla reissulla Loimaan muuhunkin tarjontaan, kuten ihanaan Vanhaan Vesikosken Kouluun, mistä löytyy ihastuttavat putiikit ja suklaakahvila. Lisää löydät tästä aiemmasta postauksestani.

Onko Maatalousmuseo Sarka teille tuttu?

-Petra

Varpugaala: Varpublogien 1-vuotiskemut!

Varpugaala: Varpublogien 1-vuotiskemut!

Varpujengi koolla Varpugaalassa! Mahtavia varsinaissuomalaisia bloggaajia.

Turkulainen valokuvaamo-kahvila Pimiö Lounge tarjosi upeat, tunnelmalliset puitteet juhlalle.

Kaunis Deligo Catering kakku

Kauniit koristeet tarjosi Juhlahumua!

Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan juomat virvoittivat gaalan vieraita

Leipomo Rosten siementrapeat maistuivat Varpujengille

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas tarjosi alkumaljat skumpan muodossa

Turkulainen floristi Arteflos tarjosi bloggaajille todella kauniit leikkokukkakimput

Viime lauantaina kokoonnuttiin meidän ihanan Varpujengin kanssa juhlistamaan Varpublogien 1 -vuotissynttäriä Turun tunnelmalliseen valokuvaamo-kahvilaan Pimiö Loungeen

Olen ollut Varpuissa mukana nyt viime elokuusta asti, ja se on tuonut vaikka ja mitä kivaa blogielämääni. Ihan ykkösenä olen löytänyt mahtavan porukan muita taitavia bloggaajia, joiden kanssa ollaan jo nähty useammankin kerran kuluneen vuoden aikana eri merkeissä. Muistelinkin lauantaina, että mitä ihmettä, olin Varpujen ekassa blogipäivässä vain 3 viikkoa synnytyksen jälkeen (taisin olla jossain hormonipöllyissä edelleen). Pakko myöntää, että Varpujen tapaaminen ensi kertaa jännitti, mutta miten ihanan aitoja, maanläheisiä ja hauskoja tyyppejä kaikki ovatkaan.

Sen lisäksi olen saanut koulutusta, yhteistyökuvioita ja inspiraatiota. Ihan mahtavaa siis!  

Varpujen blogigaala

Juhlahumua! Varpujengi juhlii Varpublogin 1-vuotissynttäriä Varpugaalassa.


Juhlahumua verkkokaupasta löytyy upeita koristeita

Illan aikana jaettiin palkintoja, ja minä sain Vuoden Arjen Sankari -tittelin "raikkaan armollisen perhe-elämän esittelystä ja positiivisesta energiasta" kera diplomin sekä Hiusmuotoilua Tunteella -kampaamon lahjakortin (jes jes jes!). Saatiin myös aivan super kauniit kukkakimput Arteflossilta, kiitos!

Meillä oli illassa oma valokuvaaja, taitava Ronja Siitonen, joka on ottanut tämän postauksen kuvat, joten saimme keskittyä itse juhlimiseen ainaisen kuvaamisen sijaan. Se oli kiva juttu! No okei, kyllä me vähän napsimme itsekin kuvia ja ehkä sometimmekin... vähän. 

Juhlia oli rakentamassa useita ihania yhteistyökumppaneita ja sponsoreita. Söin varmaan 375 Leipomo Rostenin siemenrapeaa  (onko kukaan muu hulluna niihin?!) ja pullon jos toisenkin Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan juomaa. Kauniin kakun oli tehnyt Turun Taidemuseon kahvilaa Cafe Victoria pitävä Deligo Catering. Kuvissa näkyvät ihanat koristeet tarjosi Juhlahumua, jotka antoivat teille lukijoille alekoodin, joka löytyy postauksen lopusta. 


Yvette sponsasi goodiebagejä varten kassit

Vuoden Arjen Sankari




Jatkoille suuntasimme Turun Saaristobaariin jäätävän painavat goodiebagit olalla. Sieltä löyty vaikka ja mitä kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvää juttuja, joista kerron lisää myöhemmin!

Hyvää synttäriä Varput!

-Petra 

10% alekoodi Juhlahumua -verkkokauppaan, voimassa 31.7.2018 asti: varpu10