Täykyt polttarit: Eka yö erossa vauvasta

Täykyt polttarit: Eka yö erossa vauvasta





Viime viikonloppu oli kuin taianomainen juhannus! Lauantaina hyppäsin aikaisin aamulla junan kyytiin ja suuntasin pääkaupunkiseudulle rakkaan yläkouluaikaisen ystäväni polttareihin. Näitä oli odotettu! 

Olin jo pidempään jännittänyt - positiivisella tavalla - polttareita, sillä se oli ensimmäinen kerta, kun olin yön erossa neidistämme. Pojasta olin ensimmäisen kerran yön erossa vasta hänen ollessa 1 vuotta ja 9 kuukautta, joten nyt uskaltauduin häipymään kuvioista huomattavasti aikaisemmin. 

Viikonloppu sujui erinomaisesti! Lapsilla oli mennyt tosi hyvin, ja Mummilassa he olivat olleet mieheni kanssa kuin lomalla. 

















Ja meillä tytöillä? Meillä oli niin ihanaa! Ilmajoogaa, ihanien ruokien syömistä, naurua, huutonaurua, morsiussaunaa, taivaallisen hyvää pavlovaa, viininmaistelua, skumppapongia, valvomista auringonnousuun ja ihana brunssi. Ja tottakai morsiammen testaamista eri tehtävillä ja hemmottelua.

Ilma oli täydellinen ja miljöö kerta kaikkisen upea, valtava hirsimökki upean järven rannalla. Melkein piti nipistää itseään, kun se tuntui epätodelliselta. Mutta eipä sitä tarvinnut itseään nipistellä, sillä tuhannet hyttyset hoitivat sen puolen. Haha, viikonlopun ainoa miinus, josta selvittiin urhoollisesti! Ja muutamalla kirosanalla. 

Olipa viikonloppu, ikimuistoinen. Ja mikä parasta: näiden naisten kanssa saadaan juhlia häissä kesän lopussa!

-Petra

Helppo ja herkullinen lämmin vegekulho fetalla

Helppo ja herkullinen lämmin vegekulho fetalla

Yhteistyössä Kasvimaani

Kasvimaani kasvisboxin sisällöstä loihdin lämpimän vegekulhon.

Kulhossa Kasvimaani kasvisboxin kukkakaalia, bataattia ja porkkanaa.

Kasvimaani sesonkikasvikset maistuvat herkulliselta!


uumien kesäkelien myötä alan kaivata selkeästi raikkaampia ja kevyempiä ruokia, minkä lisäksi haluaisin viettää mahdollisimman vähän aikaa itse ruoanlaitossa. Usein päädymme tekemään ruokaisia salaatteja, mutta toisinaan sitä kaipaa kuitenkin jotain lämmintä. Tämä vegekulho on todella helppo tehdä, eikä preppaamiseen mene kauan! 

Kulhossa on uunissa kypsennettyä bataattia, porkkanaa ja kukkakaalia, joiden päälle laitoin avocadoa, fetajuustoa ja tuoretta basilikaa. Makuyhdistelmä toimii mielestäni tosi kivasti: kasviksista tulee uunissa ihanan makeita, ja niiden kanssa voimakas ja suolainen feta sopii täydellisesti. 

Tarvitset:

2 annosta
1 bataatti
1-2 porkkanaa
1/2 kukkakaali
öljyä 
suolaa

Lisäksi:
Avocadoa
Fetaa
Tuoreita yrttejä

Ohjeet

1. Kuori ja huuhtele porkkanat, bataatti ja kukkakaali. Leikkaa ne isohkoiksi paloiksi. 
2. Laita öljyttyyn uunivuokaan (kukkakaalit kannattaa laittaa kukinto alaspäin). Kaada päälle reilu loraus hyvää öljyä ja sirottele suolaa oman makusi mukaan. 
3. Laita 200 asteiseen uuniin kypsymään noin tunniksi, kunnes kasvikset ovat pehmeitä.
4. Kokoa annos: laita kasvisten päälle fetaa, tuoretta yrttisilppua ja avocadoa. Voilá! 

Tämä toimii hyvin ateriana itsessään tai sitten lisukkeena esimerkiksi grilliherkuille. Jos haluaa annoksesta ruokaisamman, voi pohjalle laittaa esimerkiksi couscousia. 

*Annoksen bataatti, kukkakaali ja porkkana saatu Kasvimaani -kasvisboxista! 

ALEKOODI: PETRA18

Mikäli haluaisit myös päästä testaamaan tätä konseptia, niin nyt olisi oiva tilaisuus!
Koodilla PETRA18 saat Kestotilaajan Kasvisboxin hintaan 14,90€ + toimituskulut 4,90€ 
(normaalihinta 18,50€ + toimituskulut 4,90€)! 
Alekoodi on voimassa sunnuntaihin 3.6.2018 asti, 
ja alennus säilyy uusissa kestotilauksissa kuuden veloituksen ajan. 

Tutustu Kasvimaani -konseptiin heidän sivuillaan sekä seuraa Facebookissa ja Instagramissa.

Lue aikaisempi postaukseni Kasvimaani-kasvisboxista täällä.

-Petra

Kuulumisia!

Kuulumisia!


äällä on oltu jo reilun viikon verran aika kunnon kevätflunssassa! Jälkitautina iski poskiontelontulehdus, jota olen yrittänyt kotikonstein hoitaa nyt viikon, mutta pakko oli lopulta turvautua antibiootteihin. Nyt alkaa olo pikku hiljaa parantua. Olkoon tämä nyt siis kevään ja kesän ainoa flunssa, kiitos!

Sairastelusta huolimatta ollaan nautittu lasten kanssa näistä aivan mahtavista keleistä, ja ollaankin oltu ulkona aamuin ja illoin. Aivan super ihanaa! Ja voi että miten helppoa on lähteä ulos, kun lapsille laittaa vaan kengät jalkaan ja hatun päähän. Love it!

Oloni on ollut muutoin paljon parempi nyt, ja tuntuu siltä, että pahin uupumus alkaa väistyä. Ollaan saatu nyt nukkua pian jo kolme viikkoa täysiä öitä, mikä on aivan valtava siunaus. Tuntuu hullulta ajatella, että esikoisen kanssa alettiin nukkua kokonaisia öitä vasta viime syksynä! Lapset on vaan niin erilaisia. 


Viime viikolla meillä oli taas syytä juhlaan. Perjantaina oli minun Publiikki eli valmistumistilaisuus Turun VPK:lla, nyt olen siis virallisesti ja torellisesti kasvatustieteiden maisteri, hip hei! On kyllä outoa, miten sitä osaakaan sopeutua olemaan jotakin muuta kuin opiskelija, kun on viimeisen vuosikymmenen ollut yliopistolainen. Nyyh! Loppu viikonloppu juhlistettiin pojan 3. syntymäpäivää, hän on jo iso poika! Just vasta sain hänet syliini synnärillä. Lastenkutsut ovat vielä tulevalla viikolla, niitä odotellessa!

Asuntoa etsimme myös kovasti. Jänniä aikoja siis eletään, kun emme tiedä vielä, minne muutamme ja milloin, vuokraammeko vai ostammeko. Kaikenlaiset vaihtoehdot houkuttelisivat, mutta ihan ykkösjuttu minulle on ollut ja on edelleen se, että haluaisin tehdä sellaisia taloudellisia päätöksiä, jotka eivät aseta meitä perheenä ison paineen alle, tai vaikuta esimerkiksi liiaksi siihen, miten pian siirryn työelämään täältä kotoa. Tämä on ainutlaatuista aikaa, enkä ole ainakaan vielä valmis laittamaan vauvaa hoitoon. 

Kaiken kaikkiaan alkaa olla aika kesäiset fiilikset, kun kesäloma häämöttää jo aivan nurkan takana. Vietämme perinteistä pienen budjetin kesälomaa kotimaassa, mutta mikäs täällä Suomessa ollessa, kun kaikki paikat ovat parhaimmillaan juurikin kesällä. Perinteinen kesän Bucket List tulee muuten varmasti piakkoin. 

Ai niin! Puhelimeni löytyi, ajatelkaa! Poliisi soitti joitain päiviä sitten, että joku oli sen tuonut heille kortteineen päivineen. Aika mahtava juttu. 


Sellaisia kuulumisia täällä! Miten siellä kaikilla menee? Ja miten te kaikki pienten vauvojen mamat siellä, miten voitte? 

Postaustoiveita otetaan myös vastaan xx

-Petra

P.S. Minulla on ollut puhelittomuuden jälkeen vähän vaikeuksia olla taas tavoiteltavissa, enkä ole vastaillut kaikkiin kommentteihin ja viesteihin. Lupaan palata niihin pian! 

Elämää ilman puhelinta

Elämää ilman puhelinta






äällä on eletty viime päivät ilman puhelinta, sillä perjantaina menetin puhelimeni ja muutaman maksukortin. Tässä on sählätty niiden sulkemisen parissa oikein ruhtinaallisesti: ensin suljin korttini, sitten liittymäni ja kotona pienessä paniikissa onnistuin vieläpä lukitsemaan itseni mailistani ulos! Haha. 

Eilen käytiin poliisilaitoksella kyselemässä, josko puhelin olisi toimitettu sinne, mutta eipä se ainakaan vielä ole ilmaantunut. Mutta mikäs tässä! Uskokaa tai älkää, puhelittomuus on tuntunut aivan ihanalta. Olen lähiaikoina vähentänyt paljon somen seuraamista (varsinkin scrollaamista...), ja päättänyt suosiolla käyttää somea pääsääntöisesti omien juttujen tuottamiseen. 

Asia, joka erityisesti blogiskenessä tökkii, on eräänlainen jatkuva online-tilassa oleminen. On "tärkeää", että on "vahva läsnäolo" somessa, mutta se ei vain ole minua varten. Minä olen läsnä omassa elämässäni, ja siitä tykkään jakaa pieniä paloja someen, mutta en vain ehdi olla "läsnä" somessa ja seurailla, tykkäillä ja kommentoida juttuja tai käyttää hirveästi aikaa omien juttujen promoamiseen. 

Kaiken kaikkiaan aion nyt kesän aikana karsia elämästäni joitain asioita ja slow living -meiningillä yrittää rauhoittaa entisestään elämääni, konmarittaa energiaa vieviä asioita pois - kaikkea tarpeettomista tavaroista turhiin velvollisuuksiin. Omaa jaksamista on varjeltava, jotta voi elää arvojensa mukaista elämää.







Viime päivät olemme nauttineet helteestä ja perheen kanssa olemisesta. Viikonloppuna kävimme mökillä ja Mummilassa, söimme hyvin ja juhlistimme tietysti Äitienpäivää! Tänä vuonna poika ymmärsi oikein kunnolla mistä oli kyse. "Tänään on sinun päiväsi! Tänään on Äitienpäivä!" hän puhkui intona. 

Kesä on täällä ihan toden teolla ja minulla on lomafiilis! Olemme olleet ulkona todella paljon ja tehneet kesäisiä asioita; tänään päivä aloitettiin rannalla. Miten ihanaa! Tämä lepo tekee kyllä todella hyvää keholle ja mielelle. 

Tästä kelistä inspiroituneena olemme myös suunnitelleet tulevaa kesää pojan kanssa. Haluamme mennä poimimaan mansikoita, uimaan maauimalaan ja risteilylle! Muun muuassa. 

Jokos teillä on kesäsuunnitelmat tehtynä?

-Petra

Kasviksia ja hedelmiä kotiovelle? / Kasvimaani Kasvisboxi (sis. alekoodin)

Kasviksia ja hedelmiä kotiovelle? / Kasvimaani Kasvisboxi (sis. alekoodin)

Yhteistyössä Kasvimaani
Kasvimaani Kasvisboxi sisältää 5-7 kiloa sesonkikasviksia ja hedelmiä

Kasvimaani Kasvisboxi toimitetaan aina kotiovelle!
Yllä: Mother laughing alone with vegetables and fruits (that she didn't have to carry home herself!).

apsiperheen ruokahuolto - siinäpä on äitien ja isien yksi iso metatyökuorma ja arjen työmaa. Ruokaa täytyy budjetoida, suunnitella, ostaa, roudata, laittaa ja säilöä. Ei riitä, että ruokaa vain on, vaan sen on oltava myös terveellistä, laadukasta ja monipuolista. Huh! Ruokasuunnittelu on helpottanut tätä hommaa melkoisesti (postaus täällä), mutta kasvisruokaprojektini on vähän tyssännyt kiireiden ja väsymyksen myötä, ja olen kaivannut uutta inspiraatiota. Kun muutama viikko sitten bongasin Onnen säikeitä -blogissa Kasvimaani Kasvisboxin kiinnostukseni heräsi: Se tuntui olevan juuri kaipaamani boosti kasvisprojektilleni - ja vieläpä kotiintoimituksella. 


Kasvisboxi kotiovelle

Kasvimaani on Apetitin vuonna 2017 lanseerattu palvelu, joka toimittaa ympäri vuoden Kasvisboxiin pakattuna 5-7 kiloa tuoreita satokauden kasviksia suoraan kotiovelle kahden viikon välein - Suomen laajuisesti. Jokaisessa boxissa on vähintään viittä eri kasvis- tai hedelmälajia tai -lajiketta. Syksyllä boxista löytyy kotimaisia satokauden hevi-tuotteita, ja keväällä Kasvisboxeihin pakataan myös kansainvälisiä hedelmiä ja vihanneksia.

Kasvisboxin sisältö vaihtelee, mutta tulevan boxin sisällön voi kurkata nettisivuilta etukäteen, jos haluaa esimerkiksi ottaa sisällön huomioon omassa ruokasuunnittelussaan, kuten meidän perheemme. Kasvimaani - blogissa julkaistaan aina jokaiseen boxiin liittyen vinkit ja reseptit, joten sisällölle keksii varmasti käyttöä, vaikka se sisältäisikin itselle täysin uusia tuttavuuksia! Esimerkiksi minä kaipaan vinkkejä tulevan boxin sisältämille retiiseille, ne kun ovat minulle melko vieras vihannes. (Tai no, nypin ne aina pois Mummin salaateista lapsena, heh!)



Helppoa ja hauskaa

Käytännössä homma toimii näin: Kasvisboxin tilattuani saan sähköpostiini tilausvahvistuksen, ja ennen toimitusta minulle lähetetään tekstiviesti, josta saan valita itselleni sopivan toimitusajan, ja sitten - plim plom! - postimies toimittaa meille laatikon täynnä tuoreita kasviksia ja hedelmiä suoraan kotiovelle! Ahh, mikä äidin unelma, kun painavat kasvikset ja hedelmät kannetaan suoraan kotiin.

Minä ja poikani olimme molemmat innoissamme, kun saimme avata ja tutkia ensimmäisen boximme sisällön: sieltä löytyi melonia, päärynöitä, sipulia, porkkanoita, parsaa, lehtikaalia ja lisäksi Earth Controlin taateleita ja saksanpähkinöitä. Kasvisboxin sisällön tutkiminen oli poikani mielestä jännittävää ja hauskaa, ja hän halusi osaa sisällöstä päästä maistamaan heti.

Sepä olikin mukavaa, kun yleensä nirso poikani ei aina kasviskokeiluistani innostu! Tuskin olen ainoa äiti, joka potee aika-ajoin pientä äitisyyllisyyttä siitä, että lautasella on usein ne vakkarit tomaatti- ja kurkkuviipaleet, jotka nekin jäävät välillä lapselta syömättä. Seuraavan boxin sisällöstä aiomme valmistaa poikani kanssa yhdessä aterian ja kokeilla lisäisikö se hänen innostusta kokeilla muutakin kuin vain tomaattia ja kurkkua. Aion myös lanseerata ystäväni vinkkaaman leikin: Heillä lapset yrittävät päivän aikana syödä mahdollisimman monta eri väristä kasvista ja hedelmää!

ALEKOODI: PETRA18

Mikäli haluaisit myös päästä testaamaan tätä konseptia, niin nyt olisi oiva tilaisuus!
Koodilla PETRA18 saat Kestotilaajan Kasvisboxin hintaan 14,90€ + toimituskulut 4,90€ 
(normaalihinta 18,50€ + toimituskulut 4,90€)! 
Alekoodi on voimassa sunnuntaihin 3.6.2018 asti, 
ja alennus säilyy uusissa kestotilauksissa kuuden veloituksen ajan. 

Tutustu Kasvimaani -konseptiin heidän sivuillaan sekä seuraa Facebookissa ja Instagramissa.

*Kasvisboxi saatu yhteistyössä Kasvimaani kanssa.

-Petra

P.S. Jos tuo alun kuvaseloste ei ihan auennut, niin selitys löytyy täältä

Kun elämä antaa sitruunoita, tee niistä torikaffet!

Kun elämä antaa sitruunoita, tee niistä torikaffet!




eräsin aamulla kurkkukipuun ja tukkoiseen nenään. Väsytti. Edessä olisi pitkä päivä yksin lasten kanssa miehen ollessa koulutusreissulla koko päivän iltamyöhään. Nukuin niin pitkään kuin vain sain, ja pomppasin ylös hetki ennen miehen lähtöä. Kello oli jo lähes kahdeksan; nyt on pidettävä kiirettä, jos haluamme ehtiä bussiin 50 minuutin päästä. 

Rumba alkaa. Lapset potalle, aamupalojen laittaminen, syöttäminen ja syömään kehoittaminen. Hampaiden harjaus x 3, pikasuihku ja pikameikki itselleni. Vaatteet päälle koko jengille - ahh, onneksi pakkaskelit on ohi!

Viuh. Kello riensi; luovun ajatuksesta, että ehdimme bussiin. Menemme suosiolla seuraavalla, päätän. Teen päässäni nopeasti kotiäitimatematiikkaa: 20 minsaa puistoon, siitä 15 minsaa kahvilaan ja ehdin mahdollisesti työskennellä hetken. Kyllä, se kannattaa. 

Pian pääsemme suht smoothisti ovesta ulos! (Smoothimmin kuin yleensä, sillä puhuin lapselleni koko uloslähtörumban ajan hassulla aksentilla, niin hän unohti, että ei halunnut lähteä. #thethingswedo) Jes, kerrankin hyvissä ajoin. Vielä vajaa kymmenen minuuttia bussin lähtöön. 




Aika rientää, taapero ei

Aika rientää, taapero ei. Hän matelee. Hississä hän painaa kaikki napit, joten pysähdymme joka kerroksen kohdalla ja odotamme 30 sekuntia, että hissi jatkaa hidasta matkaansa jälleen. Pääsemme lopulta ala-aulaan. Kenkä on huonosti ja housujen lenksut ärsyttävät. Korjaamme ne. 

Pääsemme ulos. Poika haluaa taluttaa pyöränsä ramppia alas, mutta havahtuu kaukaa kantautuvaan kaivurin ääneen. "Mikä se on? Missä se on? Mennään katsomaan?" Yritän selittää vajaa kolme-vuotiaalle, että nyt emme voi lähteä etsimään kaivuria, sillä meidän on ehdittävä bussiin. 

Lähdemme lopulta kohti bussipysäkkiä, joka näkyy jo. "Tule rakas, mennään! Bussi tulee ihan just, muistathan, se ei odota meitä. Mennään!" Kävelen edellä rattaita työntäen, käännyn katsomaan taaksepäin ja näen poikani kyykkivän maassa kiviä ihmettelemässä. Toistan äidillisen hoputusmantrani, mikä aiheuttaa minulle aina äitisyyllisyyttä; En haluaisi hoputtaa maailmaa ihmettelevää lasta. 

Kipitän nostamaan pojan ylös. "Hienoja kiviä, mutta nyt mennään vauhdilla! Bussi tulee nyt!" Lähdemme kiireen vilkkaa painelemaan pysäkille. Se on vain parinkymmenen metrin päässä. Juoksen edeltä, bussi tulee. "Äkkiä, äkkiä!" Laitan vaunut odottamaan pysäkin tasanteelle, käännyn nappaamaan pojan ja pyörän kainaloon ja juoksen kohti bussia samalla toista kättä heiluttaen ja aneleva ilme kasvoillani: "Pliis, odota meitä!". 

Kuski katsoo peilistä minua, vetää ovet kiinni ja kaasuttaa pois. 









Olisimme ehtineet, jos...

Voisinpa sanoa, että ensireaktioni on täysin tyyni olkapäiden kohautus. Mutta ei, minua ärsyttää. Olisimme ehtineet, jos poika ei olisi painanut kaikkia hissinappeja. Olisimme ehtineet, jos hän olisi ohittanut ne kivet. Olisimme ehtineet, jos tuo kuski olisi odottanut 30 sekuntia. Ärsyttää, että ärsyttää. Taapero on vain taapero, ei hän ymmärrä - eikä hänen tarvitse vielä ymmärtää - aikuisen kiireistä ja ajatuksista mitään. 

"Ei se mitään äiti, mennään seuraavalla!" poika toteaa iloisena. Päätän, että menemme kauemmalle bussipysäkille, jotta emme joudu odottamaan 20 minuuttia. "Tule Kulta, mennään tunnelin kautta toiselle pysäkille!" "Jihuu!" poika hihkuu, "Jännittävää! Kivaa!" Liikuttavaa ja suloista - yritän karistaa ärsytykseni pois. 

Pääsemme pysäkille jännittävän alikulkutunnelipyöräilyn jälkeen. Teen taas päässälaskuja ja totean, että olemme niin myöhässä aikataulusta, että hädin tuskin ehtisin kahvilaan työskentelemään, kunnes olisi aika lähteä kotiin lounaalle. Kahvilassa sitäpaitsi tuskin olisi enää tähän aikaa työskentelypistettä vapaana, eikä tyttökään varmaan kauaa nukkuisi. Poika juttelee vieressä, miten kiva tämä bussipysäkki on (sillä siellä oli paljon ötököitä). 

"Petra, päästä irti!" totean itselleni. "Unohda ne hommat, nauti tästä päivästä!" Teen pikaisen suunnitelmamuutoksen ja esitän sen lapselleni: "Mentäisiinkö Kulta kirjastoon ja kahvilaan? Jos pidetäänkin seikkailupäivä tänään?" Poika riemuitsee ja hyppii tasajalkaa. "JIIIIHUUUU!" Olen tyytyväinen päätökseeni, joskin kehossani on vielä painostava kiireen, pettymyksen ja ärsytyksen jälkitila.



Jos elämä tarjoilee sitruunoita...

Torilla meitä odottaa yllätys: Turun Toriparkin rakentaminen on alkanut ja siellä työskentelee peräti kaksi kaivuria. Kiertelemme katsomassa niitä hartaasti ja pitkään. Ilmassa on kesän tuntua, mittari näyttää 19 astetta. Käymme ostamassa kojusta mansikoita ja banaaneja. Ihailemme kukkakojuja. 

Suuntaamme torikahvilaan: Yksi iso possumunkki puoliksi, mansikka pillimehu ja kuppi kahvia. Istumme pöytään nauttimaan. Meillä on täydelliset näkymät; pystymme seuraamaan molempia kaivureita - sekä ovelia ja keskenään nahistelevia naakkoja. 

Myöhästyminen oli itse asiassa klassinen blessing in disguise; miten ihanaa on olla täällä pojan kanssa, joka nauttii silmin nähden. Pikku hiljaa tylsä ja ilonpilaava aikuisen harmitus ja ärsytys mitättömästä myöhästymisestä on karissut pois kehostani. Jos elämä tarjoilee sitruunoita, tee niistä torikaffet! ajattelen mielessäni. 


-Petra