Unelmointia

It's almost impossible to watch a sunset and not dream. -Bern Williams

irjoitin teille tammikuussa siitä, että podin kolmen kympin kriisiä. Nyt olen ollut reilun kuukauden verran 30 -vuotias, enkä ole ikääni kyllä tässä liiemmin ajatellutkaan. Itseasiassa juuri pari päivää sitten ihan yhtäkkiä muistin, että en ole kriiseillyt miettinyt ikääni oikeastaan lainkaan 30 täytettyäni. Tammikuussa rämmin pääni sisällä miettien suuria, vakavia ja syvällisiä asioita. Kriisi kuitenkin poiki ihan uuden vaiheen: nyt olen alkanut liidellä unelmien pilvilinnoissa!

Unelmointia

Olen haaveillut ja unelmoinut monista asioista: elämästä, itsestäni, työstä. Olen miettinyt millaista elämää haluan elää? Mitä siihen elämään kuuluu? Entä mitä siihen ei kuulu? Mitä asioita haluan ottaa mukaani tälle vuosikymmenelle? Mitä en?

Kuka minä olen? Millainen haluan olla? Siitä olen unelmoinut paljon. Millainen nainen haluan olla? Mitä tarvitaan, jotta minusta voisi kehittyä se nainen? On tuntunut innostavalta ajatella näitä asioita. Inspiroivalta. Vapauttavalta. Tuntuu siltä, että olen alkanut päästä yhä enemmän yhteyksiin todellisen minäni kanssa. Ikään kuin ikääntyminen, uudelle vuosikymmenelle pomppaaminen, olisi antanut sysäyksen uskaltaa päästää yhä enemmän irti muiden ihmisten ajatuksista, vaatimuksista, määritelmistä. Uskaltaa oikeasti kysyä itseltäni, mitä tekisin, jos en pelkäisi? 

Voisiko sanoa, että se tietynlainen parikymppisen ihmisen miellyttämisen tarve on alkanut karistua ihan uudella tapaa? Olen alkanut unelmoida siitä, että saan kehittyä paitsi naiseksi, joka rakastaa itseään, niin myös naiseksi, joka osaa lempeästi ja lujasti vetää rajat itselleen ja muille. Kasvua ja kehitystä itseni kanssa on tapahtunut toki koko aikuisikäni ajan eli sinäänsä tämä ei ole uusi asia. Mutta jokin uusi sävy tässä vaiheessani on nyt. Onko muita, jotka ovat kokeneet saman?


Mikä minusta tulee isona?

Olen haaveillut siitä, mitä tulen tekemään elämässäni. Olen pohtinut, mitä lahjoja minulla on ja minkä tyyppisiä asioita haluaisin kyvyilläni tehdä. Olen leikitellyt ajatuksillani, antanut mielikuvituksen vähän laukata. Olen uskaltanut pysähtyä ja leikitellä sillä ajatuksella, että edessäni ei olekaan vain yksi polku, vaan kymmeniä eri vaihtoehtoja. Maailma on yhä avoin. Minusta voisi olla vaikka mihin. 

Samalla tuntuu, että toiveeni ovat ikään kuin sumun peitossa. Minulla on abstrakti tunne jostakin, mutta ei konkreettista varmuutta siitä, mitä se tarkoittaa. Kysyn itseltäni koko ajan: "Mitä se sitten olisi? Mikä se minun juttuni voisi olla? Mikä se on?" 

Mutta sellainen tunne on tullut vahvana, että haluan avartaa katsettani, unelmoida vähän suuremmin. Tuntuu, että olen monesti jättänyt sanomatta ääneen, mistä unelmoin tai ajatellut jopa, ettei jotain voisi tapahtua juuri minulle. Nyt tuntuu, että haluan vähän ravistella itseäni. Ottaa elämäni vielä paremmin haltuun. Uskaltaa unelmoida ilman, että se olisi niin vakavaa tai että jokaisen unelman tai kutkuttavaa ajatusta täytyisi alkaa toteuttaa. Aika näyttää, mitkä unelmat toteutan, mitkä unelmat muuttuvat ja mitkä jäävät vain unelmiksi, koska jotain vielä parempaa tulee vastaan tai sen unelman ei ollut tarkoitettu toteutuvan.


Mistä unelmoin?

Unelmavisiossani olen nainen, joka on rauhassa itsessään, joka seisoo omilla jaloillaan ja joka katsoo innostuneesti ja kiinnostuneena tulevaisuuteen. Elämässäni tärkeimpiä asioita ovat avioliittoni ja perheeni, muutamat laadukkaat ystävyyssuhteet ja sen lisäksi se, että saan palvella muita lahjoillani. Arvostan kiireettömyyttä ja stressittömyyttä, ja haluan jatkaa nykyisellä linjallamme, että emme änge kalenteriamme täyteen menoja ja paahda päivästä toiseen arkea suorittaen, vaan less is more. Emme ehkä sitten tee yhtä paljon kuin muut, ehdi ravata kaikissa mahdollisissa harrastuksissa (lasten tai aikuisten), mutta ehdimme kohdata toisiamme ja esimerkiksi syödä päivällisen yhdessä ja lukea lasten kanssa kirjoja. Haluan jatkossakin kyseenalaistaa sen, että joitain asioita kuuluu tai pitää tehdä, ja uskaltaa kuunnella sitä, mikä on juuri meidän perheelle toimivin ratkaisu. 

Unelmointiini on nyt liittynyt vahva itseeni keskittyminen - se lienee luonnollista elämäntilanteessani, jossa aikaa vain itselleni on oikeasti hyvin vähän, sillä annan itsestäni aivan valtavasti muille, erityisesti siksi, että olen 24/7 kotiäiti. On ollut kuitenkin virkistävää huomata, että ajatuksissani en kelaile vain sitä, mitä minä olen muille ja suhteessa muihin, vaan osaan hyvällä ja terveellä tavalla ajatella myös vain itseäni kaikkien niiden muiden roolieni alla. 


Unelmieni rakennuspalikoita...

 Haluan kuunnella yhä paremmin omaa itseäni ja toimia sen mukaisesti. Haluan edelleen harjoitella sitä, että osaisin pyristellä eroon muiden vääränlaisesta miellyttämisestä, haluan oppia yhä varmemmin sanomaan ei - ja olemaan rauhassa sen jälkeen, kun olen sanonut ei, sen sijaan, että alan kelailla, mitä joku nyt ajattelee minusta. Haluan toimia intuitioni mukaisesti ja kuunnella - niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin - omaa sisäistä ääntäni sen sijaan, että ulkopuolisten äänet ja mielipiteet jyrää minut alleen. 

 Haluan, että elämässäni on seesteisyyttä, rauhaa ja kauneutta. Haluan vähentää "pakkoja" ja elää niin kuin juuri minun on tarkoitettu elävän. Haluan kunnioittaa valinnoillani enemmän sitä, kuka minä oikeasti olen, sen sijaan, että yrittäisin olla jotain, mitä en kertakaikkiaan ole. 

 Haluan innostaa, rohkaista ja inspiroida muita, erityisesti naisia. Löytämään itsensä ja luomaan vahvan ja lempeän suhteen itseensä - ja myös muihin. Tuntuu, että minulla on taito nähdä ihmisissä se jokin, ja auttaa heitä pääsemään siihen käsiksi. Rohkaista eteenpäin. Välillä näen vision itsestäni puhumassa isommalle yleisölle, jakamassa tarinaani, innostamassa. Ja kuuntelemassa. Vetämässä naistenpäivää, järjestämässä workshoppeja. 

 Haluan kirjoittaa. Nautin todella kirjoittamisesta ja kirjoitusprosessista. Ideoinnista. Ajatusten kanssa leikittelystä. Taustatutkimuksen tekemisestä. Haluan kirjoittaa enemmän, ja nimenomaan asioista, joista olen innostunut ja jotka ovat intohimoni. Kirjoittaminen, vaikuttaminen, journalismi - kaikki se kiinnostaa.

 Haluaisin tehdä Podcastin. Tästä olen jo ystävälle puhunut ääneen. Katsotaan.

 Haluan panostaa blogiini. Kirjoittaa enemmän. Valokuvata. Haluaisin tehdä tästä vielä paremman, ja haluaisin, että tämä voisi olla antamassa muille, että juuri ne oikeat ihmiset löytäisivät tänne. Haluaisin myös tehdä joitain yhteistöitä, mutta vain sellaisia, jotka oikeasti koen hyviksi, tärkeiksi ja toimiviksi. 

 Haluan lukea enemmän ja oppia lisää! Opiskelukin kiinnostaa. Toissapäivänä sain kutkuttavan ajatuksen, että lukisin vielä psykologiaa! 

 Haluaisin valokuvata enemmän, erityisesti ihmisiä. 

 Haluan edistää omaa kokonaisvaltaista hyvinvointiani sekä inspiroida muita sen saavuttamisessa. Mieli-keho-sielu... Kaikki se, ja erityisesti niiden välinen yhteys. 

 Haluan opettaa. Olen valmistunut opettajaksi ja haluan ihan varmasti tehdä niitä hommia - se on ollut unelmani, siinä olen hyvä ja nautin siitä. Silti mietin, että mitä kaikkea muutakin voisin tehdä kuin vain sitä? Tai voisinko tehdä opetushommia osa-aikaisesti? Olen kasvatustieteiden maisteri ja kiinnostunut niin monista asioista. Leikittelen ajatuksella, että voisin tehdä vaikka mitä. Mutta mitä? Toisaalta kaikkea ei tarvitse työkseen tehdä. 

 Haluan satsata tekemisissäni laatuun määrän sijaan. Haluan olla mukana sellaisissa jutuissa, joista todella nautin ja oppia sanomaan "ei kiitos" muille asioille. 

♡ Haluaisinko olla yrittäjä? Olen pohtinut yrittäjyyttä. Omaa toiminimeä. Mutta miksi? Mihin? Mitä tekisin? Ei harmainta haisua, en ole koskaan ajatellut olevani yrittäjätyyppiä, enkä nytkään ihan tosissani mieti yrityksen perustamista, mutta ajatuksissaan voi leikitellä! 


Onko siellä muita unelmoijia? Mistä unelmoit?

-Petra

4 kommenttia

  1. <3 Just näin. Ihana kun sanot unelmat ääneen ja uskallat unelmoida! Love you xo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kohta saadaan unelmoida yhdessä! <3 <3 <3

      Poista
  2. Mahtavia unelmia! Monia samoja kuin täällä! /Säde

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Täytyy taas vähän unelmoida yhdessä! :)

      Poista