Lähiseutumatkailua Loimaalla: Vanha Vesikosken Koulu, Annemari's, Kuulto Shop ja Bar & Grill Lanko

Lähiseutumatkailua Loimaalla: Vanha Vesikosken Koulu, Annemari's, Kuulto Shop ja Bar & Grill Lanko

Maukkaita suklaakonvehteja Vanhan Vesikosken koulun suklaakahvilassa

Nainen nautiskelee suklaakahvilassa

Ihana valikoima suklaakonvehteja

iedättekö mitä rakastan? Lähiseutumatkailua! Kun olin 20-vuotias lainasimme siskoni kanssa vanhempiemme autoa ja lähdimme muutaman päivän roadtripille Turusta Raaseporin suuntaan.  Maantieteellisesti olimme siis todella lähellä, mutta tuntui siltä, että olisimme kaukanakin kotoa!  Kävimme tsekkaamassa paikallisia nähtävyyksiä, museoita ja kävimme ihanissa kahviloissa ja pienissä ravintoloissa. Silloin minusta taisi kuoriutua lähiseutumatkailija ja olenkin aktiivisesti reissaillut mieheni ja sittemmin perheeni kanssa. Lähiseutumatkailu on edullinen tapa irrotella arjesta, ja mikä parasta: jo yhdessä päivässä ehtii paljon! Viime lauantaina otimme Varpujengin kanssa tällaisen irtioton ja suuntasimme Loimaalle!

Loimaa sijaitsee melkein Turun kyljessä; matkaa sinne on vain vajaa 70 kilometriä, jonka hurauttaa autolla alle tunnissa. Se on siis oivallinen kohde pienelle päiväreissulle vaikka tyttöporukalla tai perhepäivää viettämään lasten kanssa. Nyt kun päivät pitenevät ja kevät puhkee pian kukkaan, niin köröttely kauniina viikonloppuna uusiin maisemiin voi olla todella piristävää. Vaihtoehtoisesti Loimaalle on helppo pistäytyä matkallaan Tampereelle.

Vanha Vesikosken Koulu Loimaalla




Vanha Vesikosken Koulu

Meidän kohde Varpujen kanssa oli Loimaan helmi: Vanha Vesikosken Koulu. Kuten nimestä voi päätellä, kyseessä on upea, remontoitu vanha kyläkoulu, josta löytyy mm. suklaakahvila, AnneMari's sisustusliike ja muoti- ja sisustusmyymälä KuultoShop. Tiloissa toimii myös mm. Escape Room Loimaa!

Pelkkä rakennus on näkemisen arvoinen: sisustuksessa on käytetty kutkuttavalla tavalla koulun vanhoja tavaroita, mikä tietysti kiinnosti minua erityisesti! Kesällä vehreä miljöö on varmasti upea. Olin etukäteen Googlaillut paikkaa ja nähdessäni sanan suklaakahvila olin myyty. Jep, lähden messiin! Voitte siis arvata, että kun pääsimme perille ja iloiset ja energiset Riikka ja Anne-Mari ilmoittivat, että aloitamme tutustumisen suklaakahvilassa, niin saatoin vähän hihkua ääneen. "Jes jes jes, käy!" Meille oli katettu kaksi isoa tarjotinta erikoissuklaita, ja ahh, ne oli niin hyviä! Suussa sulavat suklaat tulevat Tampereen Tallipihan Suklaapuodista.

AnneMari's sisustusliike oli silmiä hivelevä, kaikki oli laitettu esille niin kauniista. Myynnissä oli upeita kankaita, sisustustekstiilejä ja tyylikkäitä piensisustustuotteja. Tuotteet oli järjestetty väreittäin, mikä oli mielestäni tosi kiva idea (verkkokauppa täällä). KuultoShopista löytyi laaja valikoima eri merkkejä, kuten Minna Parikka, Papu, Marimekko, Katri Niskanen, Lumoan, Ritva Falla ja Rils - tyylikkäästi esille laitettuna (verkkokauppa täällä).


AnneMari's Sisustusliikkeessa tuotteet on lajiteltu värien mukaan




Kuulto Shop on kauniisti sisustettu ja palvelu ammattimaista

Ihania Marimekon tuotteita Kuulto Shopissa


Bar & Grill Lanko

Pääsimme myös tsekkaamaan Loimaan uuden  Lanko Bar & Grill -ravintolan, joka sijaitsee Loimaan torin laidalla. Ruokailumme aikana tunnelmallinen ravintola täyttyi ihmisistä ja ympärillä oli mukava puheensorina. Suurin osa seurueestamme taisi vetää peuraburgerin, mutta minäpä nautiskelin pihvin ja bataattiraneja. Ja sain huomata jälleen, miten äitiys on tehnyt minusta nopean syöjän, haha! Lisää ravintolasta voit lukea Varpujen sivuilta.

Bar & Grill Lanko Loimaalla viihdyttää asiakkaitaan maukkaalla ruualla.

Bar & Grill Lanko ravintolan menua päivitetään usein.

Maukas pihvi ja bataattiranskiksen Bar & Grill Lanko ravintolassa


Matkalla Loimaalle ohitimme maatalousmuseo Sarkan, ja päätin, että keväämmällä tai viimeistään kesän alussa vien meidän perheen sinne! En malta odottaa, että meidän kolme-vuotias työkonefani pääsee sinne seikkailemaan! 

Onko siellä muita lähiseutumatkailun faneja? Mitkä kohteet ovat teidän suosikkeja? Vinkatkaa! Aina on kiva keksiä uusia reissukohteita!

-Petra 

P.S. 
Vanhan Vesikosken Koulun Facebook- sivut täällä
Kuulto Shopin Instatili täällä ja Facebook-sivut täällä
Annemari's Instatili täällä ja Facebook-sivut täällä
Bar & Grill Lanko Instatili täällä ja Facebook-sivut täällä.

Mikä on muuttunut nyt, kun lapsia on kaksi?

Mikä on muuttunut nyt, kun lapsia on kaksi?


akas pieni tyttäreni on pian jo 8 kuukautta vanha! Yhtäältä tuntuu, että olin juuri synnyttämässä, mutta toisaalta siitä on pieni ikuisuus, ja elämä kahden lapsen äitinä on löytänyt uomansa. Eikö olekin hassua, että äidiksi tultuaan on pian vaikea muistaa, millaista oli aika ennen lasta, ja toisen lapsen saatuaan ei enää oikein muista, millaista oli kun oli vain yksi lapsi? Pysähdyin kuitenkin miettimään, miten elämä, äitiys ja kotiäitiys ovat nyt erilaista kuin vain yhden lapsen äitinä, ja kyllä niitä eroavaisuuksia löytyi!

Äitiys on osa minua

Sanotaan, että ensimmäinen lapsi tekee sinusta äidin, ja voin kyllä allekirjoittaa tämän täysin. Kun tulee vanhemmaksi ensikertaa, koko elämä mullistuu. Vasta sitten alkaa todella saada aavistuksen siitä, mitä vanhemman vastuu, uhrautuminen, epäitsekkyys, suunnaton rakkaus ja huoli oikein tarkoittaa, ja miten paluuta entiseen ei ole. Vauva on avuton pieni rääpäle, mutta kyllä äitikin on ihan untuvikko omassa äitiydessään. Esikoisen kohdalla elämänmuutos ja kaiken uuden opettelu kuormittaa henkisesti, minkä tajuaa vasta jälkikäteen. Vaikka olisi kuinka "valmis" uuteen elämänvaiheeseen, niin muutos on silti suuri. Äitiyteen kuitenkin kasvaa pikku hiljaa, ja juuri omanlaisensa äitiyden voi löytääkin vasta ajan myötä. Jokainen lapsen kehitysvaihe ja ikä myös tuo meistä äiteinä ja ihmisinä uusia puolia esiin ja joudumme itsekin kasvamaan ja kehittymään.

Nyt kahden lapsen äitinä äitiys on jo sulautunut osaksi minuutta ihan eri tavalla. Äitinä oleminen, lapsiperheellisen elämä ja tämä elämänvaihe tuntuu jo täysin omalta. Enää ei kriiseillä elämänmuutoksen kourissa, vaan eletään omanlaista äitiyttä ja perhe-elämää. Jos ikääntyminen tuo ihmiselle itsevarmuutta, niin myös kokemus äitiydessä tuo sitä seesteisyyttä, jonka myötä ei koe tarvetta vertailla itseään äitinä muihin; minä olen tällainen äiti, tuo on tuollainen. Omat ajatukset eivät myöskään ole niin mustavalkoiset tai jopa epärealistiset kuin ennen lapsia ja juuri äidiksi tultuaan, ja nykyään on ehkä hieman realistisempi ja toisaalta kykenee näkemään asioissa enemmän nyansseja.

Mainittakoon myös, että on mielettömän siistiä myös se, että saa seurata miehen kasvua isyyteen. Jos äitiys on nyt osa minua, niin isyys on kyllä osa miestäni. Vauvavuosi on varmasti todella erilainen kokemus miehelle toisella kertaa. 

Olemme lapsiperhe

Kuten jo tässä postauksessa kirjoitin, nyt olemme selkeästi lapsiperhe. Esikoisen vauvavuotena olimme pariskunta, joka oli saanut vauvan, ja joka alkoi pikku hiljaa siirtyä kohti varsinaista lapsiperhe-elämää. Nyt elämme täysillä siinä elämänvaiheessa, ja kuten sanoin, se tuntuu luonnolliselta. On hassua ajatella, että silloin ennen me molemmat hoidimme yhdessä yhtä lasta, nyt meillä pörrää kaksi pientä, ja heidän hoitaminen jakautuukin kätevästi molemmille -yksi yhdelle, toinen toiselle. Voin vain kuvitella, miten se muuttuu sitten, jos perheeseemme vielä kolmas jossain vaiheessa siunaantuu. On myöskin huvittavaa, että nyt tuntuu niin helpolta, jos on vain yksi lapsi hoidettavana. Kummasti sitä tottuu kaikkeen.

Lapset ovat erilaisia

Esikoinen ja kuopus ovat meillä kuin yö ja päivä, ja on todella hassua, että aavistin sen jo raskausaikana. Pojalla oli bileet mahassa 24/7 ja sama vilkas meno jatkui kohdun tälläkin puolen. Tyttö taas on ollut mahassa itse rauhallisuus, ja on sitä yhä edelleen. Sanonta tyyni kuin viilipytty kuvaa häntä hyvin. Esikoisemme oli maailman iloisin vauva, mutta hä nukkui vain 30-45 minuutin päiväunia, ei viihtynyt yksikseen, vaan halusi olla sylissä tai kantorepussa, eikä hän suostunut syömään tuttia, tuttipulloa tai lusikkaa, ja rinnalla roikuttiin alvariinsa. Hänen siskonsa taas osaa nukkua päiväunia kuin unelma, syö todella hyvällä ruokahalulla myös lusikalla ja on tyytyväinen, kun saa olla, möllöttää ja ihmetellä ympärillä olevaa menoa - ja sitähän meillä riittää. Olenkin sanonut, että jos tyttö olisi ollut esikoiseni, minulla olisi hyvin erilainen käsitys siitä, millaista vauvan kanssa voi olla, vaikka esikoinen olikin ihana, hyväntuulinen vauva ja vauvavuosi oli unohtumatonta aikaa. 

Olin siis henkisesti varautunut samanlaiseen vauvaan kuin esikoiseni oli, joten on ollut ihmeellistä, että vaikka univelkaa öisin kertyykin, niin nyt meillä on vauva, joka nukkuu sen verran päivällä, että ehdin tehdä vähän muutakin kuin vain käydä vessassa ja keittää kahvin. Kaikki sympatiat niille, joilla ei nukuta kunnolla päiväunia. Kyllä se on ihan erilaista, jos päiväunia nukutaan, huh huh! Mutta toivoa on: nyt kuluneen syksyn aikana pojan päiväunet ovat vihdoin alkaneet pidentyä, ja hän nukkuu iltapäivällä 1-2 tuntia.

Taaperon tahtiin mennään

Esikoisen kohdalla elettiin vauvavuotta, jonka aikana jokainen vaihe tuli uutena ja kaikki koettiin ensimmäistä kertaa. Oli sula mahdottomuus alkuun päästä kotoa ulos ennen puolta päivää, ja tuntui siltä, että elämä pyöri täysin vauvan ympärillä. Vauvan kanssa oli kuitenkin mahdollista pörrätä myös omissa menoissa ja lattemammailla - ainakin jonkin aikaa, ennen kuin hän lähti kunnolla liikkeelle, eikä viihtynytkään vain äidin sylissä. 

Nyt kuopuksen vauvavuotena mennään taapero edellä - niin sanotusti. Aamut alkavat varhain, eikä enää köllötellä sängyssä vauvan kanssa ja nukahdeta uudestaan suloisesti maidontuoksuisessa huoneessa. Nyt taaperon menot ja rytmit määräävät päivän kulun, eikä niistä vain voi poiketa. Sitä vain ihmetteli kuopuksen synnyttyä, miten kaikki oli välillä niin hidasta tai säätämistä silloin esikoisen kanssa, mutta niin se vain elämä opettaa, asioista tulee rutiinia ja vanhempi oppii joustamaan, kun vaihtoehtoja ei ole. 

Aikakäsitys on laajentunut ja muuttunut

Esikoisen kohdalla tuntuu, että kulki vauvavuotena selkä menosuuntaan: kaikki tuli aina uutena ja ikinä ei voinut tietää, mitä nurkan takana seuraavaksi odotti. Aika pian sitä oppi, että sieltä tulee vaiheita toisensa perään, mutta silti ei tiennyt, mitä odottaa. Sitä ei myöskään käsittänyt, miten nopeasti aika menee, miten lyhyeen ajan vauva on pieni ja mitä taaperovuodet tuovat tullessaan. 

Tällä kertaa eri kehitysaskelia ei odoteta kuin kuuta nousevaa, vaan ne pääsevät yllättämään: "Häh, joko tämä taas tapahtuu? Joko hän alkaa liikkua? Kylläpä aika rientää!" Esikoisen kanssa ehkä odotti innolla jonkin asian oppimista, mutta nyt tekisi vain mieli hidastaa ajankulkua. Sillä aika menee nopeammin eteenpäin, kun kaikki ei olekaan täysin uutta. Eri vaiheita ei myöskään siksi stressaa samalla tavalla, koska tietää, että ennen kuin huomaakaan, se on jo ohi. Päivistä ja hetkistä osaa myös nauttia erilaisella ymmärryksellä, kun tietää ajankulun nopeuden ja jokaisen hetken ainutkertaisuuden - ainakin näin minulla. 

Toisaalta menoa ja meininkiä on niin paljon enemmän, että ei mitenkään ehdi ihan samalla tavalla pysähtyä hetkien ääreen. Tämä alkoi jo raskausaikana, kun ei toisella rundilla pysynytkään perässä yhtä tarkasti raskauden eri vaiheissa ja sen tarkassa kestossa, sillä huomio keskittyi taaperoon. Vauvan synnyttyä ei mitenkään ollut kartalla siitä, että miten monta viikkoa ja päivää vanha vauva tarkalleen oli, ja aika tuntuu vain soljuvan eteenpäin. 

Suloinen sisarussuhde

Toisen lapsen myötä elämäämme on tullut ihan uusi ilon, rakkauden ja hauskuuden lähde: nimittäin esikoisen ja kuopuksen sisarussuhde. Meidän poika on ollut alusta lähtien aivan umpirakastunut siskoonsa, emmekä ole onneksi joutuneet mustasukkaisuuden kouriin. Nyt pojan ollessa lähes kolme vuotta ja tytön pian 8 kuukautta, on heidän suhteensa aivan omanlaisensa. He vitsailevat, kikattelevat ja harjoittelevat yhdessä leikkimistä. Heidän suhteensa tuo meille vanhemmillekin niin paljon onnen hetkiä, ja siitä meillä ei vielä ensimmäisellä kierroksella ollut kuin haavekuvia ja varovaisen hentoja toiveita. 

Kotiäitiys on työntäyteisempää - tavallaan

Kotiäitiys on tietysti omalla tavalla työntäyteisempää nyt, mutta ei vain siksi, että lapsia on kaksi, vaan siksi, että toinen lapsista on taapero, jolla riittää mielipiteitä, menoa ja meininkiä. Ja vitsit miten siisti tämä vaihe onkaan muuten, kun vauvastani on kasvanut ihan oma ihmisensä! Kuopuksen synnyttyä, eräänlaisen siirtymävaiheen jälkeen, olen löytänyt rytmin ja tavat, jotka toimivat meillä. Haastavimpia ja kuormittavimpia hetkiä ovat siirtymätilanteet esimerkiksi ulos meneminen,  aikatauluista lipsuminen ja hetket, joissa molemmat lapset tarvitsevat minua samanaikaisesti. Mutta pääsääntöisesti meillä toimii nyt homma hyvin. Päivien jälkeen olen monesti aika puhki, mutta onnellinen siitä, että saan olla kotona lasteni kanssa. Tämä sopii minulle.


Siinä muutamia asioita, jotka ovat selkeästi erilaisia nyt. Saa nähdä, mikä tilanne on vaikka vuoden päästä, tai sitten joskus, jos lapsia onkin enemmän! Mitä muutoksia sinä olet huomannut?

-Petra 

P.S. Lisää äitiyteen liittyviä Mammailua - postauksia löydät täältä.

Näin meidän kodissamme - 46 Faktaa

Näin meidän kodissamme - 46 Faktaa




oti on lemppari paikkani! Olen aina viihtynyt kotona, etenkin nyt kun on oma perhe. Kolmistaan Karoliina jakoi miten heillä elellään, ja inspiroiduin jakamaan teille faktoja meidän kodistamme, tavoistamme ja kotielämästämme. Tervetuloa kurkkaamaan meidän kotiimme.

Näin Meillä: 

  1. Asumme 70 neliön vuokrakolmiossa, jossa on oma sauna ja parveke - mutta ei lasitettuna, mikä onkin yksi haaveistani. 
  2. Meillä on mieheni kanssa ihan samanlainen sisustusmaku, joten kodinsisustuksesta olemme aina olleet samaa mieltä. Seurusteluaikoina selasimme Ikean katalogia ja haaveilimme yhteisestä kodista. 
  3. Kodin organisoinnista ja esim. kausikoristeista vastaan kuitenkin minä. Olen myös se, joka yleensä tietää, missä mikäkin asia on. 
  4. Pääosa huonekaluistamme on Ikeaa ja Anttilaa - yllätys yllätys. 
  5. Keittiössä meillä on Artekin pöytä, joka on minun lapsuudenkodistani. Pöydän pinta on todella kulunut, kun olen siskojeni kanssa paukuttanut aterimia sitä vasten 30 vuotta sitten. Päivällistä syödään yhdessä aina miehen tultua kotiin. Emme ole koko parisuhteemme aikana montaa kertaa syöneet päivällistä eri aikaan. 
  6. Meillä käytetään halpaa vessa- ja talouspaperia. 
  7. Jääkaapista löytyy aina maitoa, mehukeittoa, omenasosetta ja Jonagold-omenoita. 
  8. Poika nukkuu omassa huoneessaan juniorisängyssä, tyttö nukkuu meidän makuuhuoneessa puoliksi omassa ensisängyssään ja puoliksi meidän vieressä. Ja pyörii tietysti 360 astetta yön aikana.
  9. Vessassa käydään ovi kiinni ja omassa rauhassa. Paitsi minulla on päivisin välillä seuralaisia vessassa joko lattialla tai omalla potallaan.  
  10. Olohuoneemme lattialla on kaunis Annon matto. Olen ollut niin tyytyväinen, että ostimme sen ennen kuin Anttila lopetti. 
  11. Vaihdan lakanat kerran viikossa. Ei ole parempaa kuin sukeltaa illalla "rapeisiin" lakanoihin. Tämä on muuten äidiltäni peritty mieltymys ja sanavalinta. 
  12. Teen viikkosiivouksen kerran viikossa: imuroin, pesen lattiat, pesen vessan ja kylppärin ja siistin kotia. 
  13. Meillä kierrätetään: pahvit, muovit, paperi, lasi, metalli ja biojäte. 
  14. Parvekkeella on vanhat kalusteet ja haluaisin jossain vaiheessa ostaa oikeasti kivat tuolit ja pöydän. Kelien lämmetessä syömme parhaimmillaan kaikki päivän ateriat ulkona.
  15. Haaveilen omasta nojatuolista. 
  16. Lempipaikkani kodissamme on varmasti avokeittiö-olohuonealue, sillä isoista ikkunoista tulvii luonnonvaloa sisään ja kaunis merimaisema ilahduttaa kaikkina vuodenaikoina. 
  17. Toinen lempipaikkani on työpöytäni, jonka ääressä saan uppoutua bloggaamiseen tai muihin kirjoitus- ja valokuvaushommiin. 
  18. Olen perinyt isovanhemmiltani kauniin taulun, josta pidän koko ajan enemmän. 
  19. Pyykit kuivatamme kylppärissä ja saunassa, mutta haaveilen kyllä omasta kodinhoitohuoneesta ja kuivausrummusta! Ehkä jonain päivänä. 
  20. Meillä on muutamiakin tauluja, jotka eivät ole tällä hetkellä seinällä, sillä jostain syystä taulukoukku toisensa perään on tipahtanut seiniltämme. Viimeksi viime viikolla kello tippui yhtäkkiä lattialle, kun koukku irtosi. Erikoista.
  21. Vessanpesu on yksin minun hommaani: mieheni on tainnut pestä vessan maksimissaan kaksi kertaa suhteemme aikana. 
  22. Mies puolestaan hoitaa lähes kaikki talousasiat, kuten laskujen maksamisen. 
  23. Minä olen meillä sihteeri, ja hoidan tärkeiden papereiden arkistoimisen ja mapittamisen.
  24. Käymme usein perjantaisin tai lauantaisin perhesaunassa, ja saunomiseen sisältyy usein kuorintaa ja kasvonaamiota. Parvekkeella vilvoitellaan Gingeralea juoden - paitsi minä, sillä juon saunoessa mieluiten vettä tai appelsiinimehua.
  25. Keittiössä on aivan liian vähän säilytystilaa, mikä on tuskastuttavaa toisinaan. Jos meillä olisi enemmän tilaa, tykkäisin keräillä erilaisia astioita, sillä nautin siitä, että saan kattaa pöydän kauniisti.
  26. Eteinen on kotimme hankalin tila: Sinne ei juuri tule luonnonvaloa, se on liian ahdas ja päivän päätteeksi se on usein aika kaaos ulkovaatteita ja kenkiä. Välillä sinne myös ängetään vaunut, ja usein roskapussi odottaa viemistä oven vieressä. 
  27. Tyypillisiä arkiruokia meillä on: pasta bolognese, kanasalaatti, makaroonilaatikko, sosekeitto, tortillat, uunijuurekset ja kana. Aamuisin syödään lähes aina puuroa. Viikonloppuaamuihin kuuluu toisinaan smoothieta, mozzarella-leipiä ja tuoremehua. 
  28. Ennen lapsia pelasimme päivittäin mieheni kanssa Yatzya, lähes joka aterian yhteydessä. Nyt pelaamme yleensä vain viikonloppuisin kerran tai kaksi kuukaudessa. Tämäkin tapa tullee takaisin aktiivisemmin lasten kasvaessa.
  29. Häkkikellarimme on ängetty niin täyteen, että ovi pitää todella työntää kiinni voimalla, että lukon saa ujutettua takaisin salpaan. Keväällä haluaisin tehdä perusteellisen raivausprojektin. Taas. 
  30. Meillä ei ole kahvinkeitintä, koska rikoin muinoin omani ollessani opiskelija ja siirryin täysin murukahvin juojaksi. 
  31. Mieheni vaatekaappi on AINA siistimpi kuin minun.
  32. 98 % päivistä mies on meillä se, joka petaa sängyn. 
  33. 99 % päivistä minä olen meillä se, joka tekee ruuan. 
  34. Televisio on meillä päällä vain jos sitä katsotaan. Aamuisin poika saattaa katsoa lastenohjelmia leikkiessään, ehkä kerran tai kaksi viikossa katsomme ilta-Pikku Kakkosen. Iltaisin televisio laitetaan päälle vasta lasten mentyä nukkumaan, paitsi joskus harvoin, kun mies on katsonut jotain auto-ohjelmaa pojan kanssa. Musiikkia tosin kuuntelemme television kautta.
  35. Kaiken kaikkiaan olen tarkka ruutuajoista. Olen suunnittelut meille myös puhelinparkkia, johon me aikuiset laittaisimme puhelimet illaksi, ja myöhemmin lapset saavat parkkeerata sitten siihen viereen, kun joskus saavat omat puhelimet.  
  36. Vaikka kotimme on ihana ja nautimme kotona olemisesta suunnattomasti, vietämme harvoin koko päivää kotona, vaan yleensä käymme vähintään ulkoilemassa jossain. 
  37. Meillä lapset saavat näkyä, kuulua ja leikkiä. 
  38. Sänkymme alla on tällä hetkellä kokoontaitettuna meidän pyörän peräkärry, joka toivon mukaan saadaan  kohta taas ottaa esiin, kun jäät sulaa. 
  39. Meillä on muutamia kasveja, jotka ovat pysyneet hengissä vuodesta toiseen. Olen tottunut omassa lapsuudenkodissani siihen, että ympärillä on aina paljon kasveja. Äidilläni tosin on viherpeukalo (toisin kuin minulla), ja yhä edelleen ihmettelen heillä kyläillessämme, miten hän saakin kaiken kukoistamaan. 
  40. Imurimme on aivan surkea, ja etsinkin nyt hänelle seuraajaa. Onko ärsyttävämpää kuin se, että joudut 10 kertaa ajamaan pikkukiven yli ennen kuin imuri vihdoin jaksaa imaista sen sisuksiinsa? Ja toisaalta onko parempaa kuin se ääni, kun eteisen matolta menee kaikki hiekat ja kivet imuriin? Tehokasta imuria odotellessa. 
  41. Meillä on paljon kirjoja, sillä olen varsinainen lukutoukka. Erityisesti tykkään lukea tietokirjallisuutta, mutta varsinkin loma-aikoina nautin siitä, kun saan uppoutua johonkin mukaansa tempaavaan kaunokirjalliseen teokseen. Murhadekkareita tai fantasiaa en lue, paitsi Harry Potterit olen lukenut englanniksi ja ne löytyvät kirjahyllystämmekin. 
  42. Puolet Turun kaupunginkirjaston lastenkirjoista löytynee meiltä. Meillä on aina lainassa vähintään 30 kirjaa, sillä luen lasten kanssa paljon päivittäin. 
  43. Kotimme ikkunat kaipaavat kipeästi kunnon pesua, ja mieheni onkin suunnitellut niiden pesemistä, kunhan kelit lämpenevät. 
  44. Lempikukkani ovat vaaleanpunaiset ja pinkit neilikat. 
  45. Ja jostain syystä tykkään pinkeistä siivousvälineistä.
  46. Meillä vauva menee unille klo 19, poika nukahtaa noin 20.30 ja me aikuiset tähtäämme kymppiin, mutta useimmiten olemme sängyssä kello 23. Sänkyyn menemme lähes aina yhdessä samaan aikaan. 
Siinäpä muutama fakta meidän kodistamme! 

-Petra

P.S. Tavallista arkeamme sotkuineen päivineen voit seurata myös Instagramin puolella, muista tsekata InstaStory. 

Arjen huomaavaisuudet - Kiitos miehelleni

Arjen huomaavaisuudet - Kiitos miehelleni


Aamuisin vastoin tahtoani herättyäni kömmin uupuneena ulos pimeästä makuuhuoneestamme silmät ristissä ja tukka pystyssä toivoen, että olisin saanut nukkua vielä edes yhden minuutin verran. Tuttu, sydäntä lämmittävän lohdullinen näky on minua vastassa keittiössämme: Pöydällä minun paikallani, joskus kuumana höyryten tai toisinaan jo jäähtyneenä, on annos kaurapuuroa valmiina lautasella. 
---
Ennen kuin silmäni ovat kunnolla auki saan lempeän halauksen ja aamusuukon: "Huomenta Kulta." (Ilman huutomerkkiä, sillä se tuntuu liian voimalliselta ja innostuneelta, eikä kuvasta tilanteen rauhallisuutta ja empatiaa.) "Huomenta," totean joskus virkeämpänä, mutta usein aika tokkuraisena. Yritän pussata takaisin kätketen aamuhengitykseni. Oloni on usein kuin pikkulapsella, jonka tekisi mieli kiukutella väsymystään. Joskus kiukuttelenkin.
---
Päivä on saatu päätökseen, vanhempikin lapsi on vihdoin untenmailla ja makaan lahnan lailla sohvalla pilkkien. Hivutan jalkani viereiseen syliin ja heiluttelen varpaitani pienenä merkkinä: "Hiero meitä!" Pian jalkapohjiani painellaan tutuilla ja varmoilla otteilla, joita on toistettu jo ensimmäisestä raskausajastani lähtien. Suloinen rentous valtaa kehoni. Mahtaako hän tietää, että tämä on päiväni paras hetki? 

akkaus on niin paljon muuta kuin perhosia vatsassa ja suurta tunteiden roihua. Se on pieni hipaisu alaselälle, kun kulkee puolisonsa ohitse tämän vaihtaessa vauvalle vaippaa ties kuinka monetta kertaa sinä päivänä. Se on vaivihkainen läpsäytys puolison pyllylle kaupungilla, kun kukaan muu ei huomaa. Se on kaupasta yllätyksenä tuotu erikoisolut ja wingsejä. Se on katse, joka sanoo: "Me ollaan me," ja käsi, joka ottaa kädestä kiinni kesken riidan. Se on valinta sulkea suu, kun tekisi mieli sanoa, että "Mitä mä sanoin!" Se on silittävä käsi reidellä, kun ollaan ystävien luona istumassa iltaa. Se on sanat: "Lähden lasten kanssa ulkoilemaan, haluatko jäädä vaan pelaamaan vähäksi aikaa?" Se on rakastelua riidan jälkeen ja lusikassa makoilua ennen uneen vaipumista tietäen, että tästäkin selvitään. Se on "<3" kesken työpäivän ja lempeä ääni, joka kysyy myöhemmin, miten päivä meni. 

Olen lähiaikoina havahtunut siihen, miten ihanilla tavoilla mieheni osoittaa minulle rakkautta arjessa. Nämä näennäisen pienet rakkauden teot ovat merkityksellisyydessään valtaisat. Mitä arki olisi ilman näitä ohikiitäviä huomaavaisuuksia? 

Elämässä me niin kovin helposti aliarvioimme pienten asioiden merkityksen ja pidämme niitä itsestäänselvyyksinä. Kriittisellä ja analyyttisella katseellamme näemme elämämme puutteet ja puolisomme vajavuudet. 

Haikailemme menneisiin aikoihin tai kenties jonnekin aivan muualle tai kuvitteelliseen "sit kun"- tai "jos vain" -elämään. Vertailemme elämämme täysin rempallaan olevia nurkkia muiden tiptop julkisivuun muistamatta, että myös heidän seinien sisällä riidellään, itketään ja kipuillaan. 

Emme näe metsää puilta. Emme huomaa, kuule tai näe, että aamusta iltaan tutuksi tulleet arjen huomaavaisuudet ovat kuin palapelinpalasia, joista muodostuu aivan selkeä viesti: Minä rakastan sinua. 

Nuo arkiset rakkauden osoitukset ovat oikeastaan parisuhteen selkäranka. Niiden avulla yhteys pysyy yllä päivästä toiseen kiireisten, väsyneiden tai vaikeidenkin aikojen läpi. Satunnainen kukkakimppu tai viikonloppureissu ei koskaan vaikuta parisuhteen laatuun yhtä paljon kuin arjessa toistuvasti osoitettu rakkaus.

Haluan huomata puolisoni rakkauden osoitukset. Haluan kiittää niistä. Haluan nauttia, uskoa ja luottaa niihin. 

Sen lisäksi haluan pysähtyä tässä kotiäitiarjessani varmistamaan, että välitänhän minä tuon viestin puolisolleni vai jääkö lapsia hoitaessa huomaavaisuudet hattuhyllylle? Kun mieheni painaa illalla päänsä tyynyyn ja laittaa väsyneet, univelkaiset silmänsä kiinni kokeeko hän sydämessään levollisuutta, sillä hän tietää, että on vaimonsa arvostama ja rakastettu, riittävän hyvä mies?

Sillä sinä olet, Rakkaani. Olet sitä kaikkea ja niin paljon enemmän, ja siitä haluan sinua tässä tänään kiittää.

-Petra

P.S. Tätä kirjoittaessa päässäni soi Pepe Willbergin Aamu, joka on jostain syystä teini-ikäisestä asti liikuttanut minua. Kyllä se aamu vielä koittaa, Kulta, kun saamme hyvin levänneinä pötkötellä vierekkäin kaikessa rauhassa. "Sä tuot niin hiljaa kätes kädeillein. Sanot kultasein, mä näin tahdon olla vain."

Täältä löydät muut parisuhdepostaukseni!

Unelmointia

Unelmointia

It's almost impossible to watch a sunset and not dream. -Bern Williams

irjoitin teille tammikuussa siitä, että podin kolmen kympin kriisiä. Nyt olen ollut reilun kuukauden verran 30 -vuotias, enkä ole ikääni kyllä tässä liiemmin ajatellutkaan. Itseasiassa juuri pari päivää sitten ihan yhtäkkiä muistin, että en ole kriiseillyt miettinyt ikääni oikeastaan lainkaan 30 täytettyäni. Tammikuussa rämmin pääni sisällä miettien suuria, vakavia ja syvällisiä asioita. Kriisi kuitenkin poiki ihan uuden vaiheen: nyt olen alkanut liidellä unelmien pilvilinnoissa!

Unelmointia

Olen haaveillut ja unelmoinut monista asioista: elämästä, itsestäni, työstä. Olen miettinyt millaista elämää haluan elää? Mitä siihen elämään kuuluu? Entä mitä siihen ei kuulu? Mitä asioita haluan ottaa mukaani tälle vuosikymmenelle? Mitä en?

Kuka minä olen? Millainen haluan olla? Siitä olen unelmoinut paljon. Millainen nainen haluan olla? Mitä tarvitaan, jotta minusta voisi kehittyä se nainen? On tuntunut innostavalta ajatella näitä asioita. Inspiroivalta. Vapauttavalta. Tuntuu siltä, että olen alkanut päästä yhä enemmän yhteyksiin todellisen minäni kanssa. Ikään kuin ikääntyminen, uudelle vuosikymmenelle pomppaaminen, olisi antanut sysäyksen uskaltaa päästää yhä enemmän irti muiden ihmisten ajatuksista, vaatimuksista, määritelmistä. Uskaltaa oikeasti kysyä itseltäni, mitä tekisin, jos en pelkäisi? 

Voisiko sanoa, että se tietynlainen parikymppisen ihmisen miellyttämisen tarve on alkanut karistua ihan uudella tapaa? Olen alkanut unelmoida siitä, että saan kehittyä paitsi naiseksi, joka rakastaa itseään, niin myös naiseksi, joka osaa lempeästi ja lujasti vetää rajat itselleen ja muille. Kasvua ja kehitystä itseni kanssa on tapahtunut toki koko aikuisikäni ajan eli sinäänsä tämä ei ole uusi asia. Mutta jokin uusi sävy tässä vaiheessani on nyt. Onko muita, jotka ovat kokeneet saman?


Mikä minusta tulee isona?

Olen haaveillut siitä, mitä tulen tekemään elämässäni. Olen pohtinut, mitä lahjoja minulla on ja minkä tyyppisiä asioita haluaisin kyvyilläni tehdä. Olen leikitellyt ajatuksillani, antanut mielikuvituksen vähän laukata. Olen uskaltanut pysähtyä ja leikitellä sillä ajatuksella, että edessäni ei olekaan vain yksi polku, vaan kymmeniä eri vaihtoehtoja. Maailma on yhä avoin. Minusta voisi olla vaikka mihin. 

Samalla tuntuu, että toiveeni ovat ikään kuin sumun peitossa. Minulla on abstrakti tunne jostakin, mutta ei konkreettista varmuutta siitä, mitä se tarkoittaa. Kysyn itseltäni koko ajan: "Mitä se sitten olisi? Mikä se minun juttuni voisi olla? Mikä se on?" 

Mutta sellainen tunne on tullut vahvana, että haluan avartaa katsettani, unelmoida vähän suuremmin. Tuntuu, että olen monesti jättänyt sanomatta ääneen, mistä unelmoin tai ajatellut jopa, ettei jotain voisi tapahtua juuri minulle. Nyt tuntuu, että haluan vähän ravistella itseäni. Ottaa elämäni vielä paremmin haltuun. Uskaltaa unelmoida ilman, että se olisi niin vakavaa tai että jokaisen unelman tai kutkuttavaa ajatusta täytyisi alkaa toteuttaa. Aika näyttää, mitkä unelmat toteutan, mitkä unelmat muuttuvat ja mitkä jäävät vain unelmiksi, koska jotain vielä parempaa tulee vastaan tai sen unelman ei ollut tarkoitettu toteutuvan.


Mistä unelmoin?

Unelmavisiossani olen nainen, joka on rauhassa itsessään, joka seisoo omilla jaloillaan ja joka katsoo innostuneesti ja kiinnostuneena tulevaisuuteen. Elämässäni tärkeimpiä asioita ovat avioliittoni ja perheeni, muutamat laadukkaat ystävyyssuhteet ja sen lisäksi se, että saan palvella muita lahjoillani. Arvostan kiireettömyyttä ja stressittömyyttä, ja haluan jatkaa nykyisellä linjallamme, että emme änge kalenteriamme täyteen menoja ja paahda päivästä toiseen arkea suorittaen, vaan less is more. Emme ehkä sitten tee yhtä paljon kuin muut, ehdi ravata kaikissa mahdollisissa harrastuksissa (lasten tai aikuisten), mutta ehdimme kohdata toisiamme ja esimerkiksi syödä päivällisen yhdessä ja lukea lasten kanssa kirjoja. Haluan jatkossakin kyseenalaistaa sen, että joitain asioita kuuluu tai pitää tehdä, ja uskaltaa kuunnella sitä, mikä on juuri meidän perheelle toimivin ratkaisu. 

Unelmointiini on nyt liittynyt vahva itseeni keskittyminen - se lienee luonnollista elämäntilanteessani, jossa aikaa vain itselleni on oikeasti hyvin vähän, sillä annan itsestäni aivan valtavasti muille, erityisesti siksi, että olen 24/7 kotiäiti. On ollut kuitenkin virkistävää huomata, että ajatuksissani en kelaile vain sitä, mitä minä olen muille ja suhteessa muihin, vaan osaan hyvällä ja terveellä tavalla ajatella myös vain itseäni kaikkien niiden muiden roolieni alla. 


Unelmieni rakennuspalikoita...

 Haluan kuunnella yhä paremmin omaa itseäni ja toimia sen mukaisesti. Haluan edelleen harjoitella sitä, että osaisin pyristellä eroon muiden vääränlaisesta miellyttämisestä, haluan oppia yhä varmemmin sanomaan ei - ja olemaan rauhassa sen jälkeen, kun olen sanonut ei, sen sijaan, että alan kelailla, mitä joku nyt ajattelee minusta. Haluan toimia intuitioni mukaisesti ja kuunnella - niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin - omaa sisäistä ääntäni sen sijaan, että ulkopuolisten äänet ja mielipiteet jyrää minut alleen. 

 Haluan, että elämässäni on seesteisyyttä, rauhaa ja kauneutta. Haluan vähentää "pakkoja" ja elää niin kuin juuri minun on tarkoitettu elävän. Haluan kunnioittaa valinnoillani enemmän sitä, kuka minä oikeasti olen, sen sijaan, että yrittäisin olla jotain, mitä en kertakaikkiaan ole. 

 Haluan innostaa, rohkaista ja inspiroida muita, erityisesti naisia. Löytämään itsensä ja luomaan vahvan ja lempeän suhteen itseensä - ja myös muihin. Tuntuu, että minulla on taito nähdä ihmisissä se jokin, ja auttaa heitä pääsemään siihen käsiksi. Rohkaista eteenpäin. Välillä näen vision itsestäni puhumassa isommalle yleisölle, jakamassa tarinaani, innostamassa. Ja kuuntelemassa. Vetämässä naistenpäivää, järjestämässä workshoppeja. 

 Haluan kirjoittaa. Nautin todella kirjoittamisesta ja kirjoitusprosessista. Ideoinnista. Ajatusten kanssa leikittelystä. Taustatutkimuksen tekemisestä. Haluan kirjoittaa enemmän, ja nimenomaan asioista, joista olen innostunut ja jotka ovat intohimoni. Kirjoittaminen, vaikuttaminen, journalismi - kaikki se kiinnostaa.

 Haluaisin tehdä Podcastin. Tästä olen jo ystävälle puhunut ääneen. Katsotaan.

 Haluan panostaa blogiini. Kirjoittaa enemmän. Valokuvata. Haluaisin tehdä tästä vielä paremman, ja haluaisin, että tämä voisi olla antamassa muille, että juuri ne oikeat ihmiset löytäisivät tänne. Haluaisin myös tehdä joitain yhteistöitä, mutta vain sellaisia, jotka oikeasti koen hyviksi, tärkeiksi ja toimiviksi. 

 Haluan lukea enemmän ja oppia lisää! Opiskelukin kiinnostaa. Toissapäivänä sain kutkuttavan ajatuksen, että lukisin vielä psykologiaa! 

 Haluaisin valokuvata enemmän, erityisesti ihmisiä. 

 Haluan edistää omaa kokonaisvaltaista hyvinvointiani sekä inspiroida muita sen saavuttamisessa. Mieli-keho-sielu... Kaikki se, ja erityisesti niiden välinen yhteys. 

 Haluan opettaa. Olen valmistunut opettajaksi ja haluan ihan varmasti tehdä niitä hommia - se on ollut unelmani, siinä olen hyvä ja nautin siitä. Silti mietin, että mitä kaikkea muutakin voisin tehdä kuin vain sitä? Tai voisinko tehdä opetushommia osa-aikaisesti? Olen kasvatustieteiden maisteri ja kiinnostunut niin monista asioista. Leikittelen ajatuksella, että voisin tehdä vaikka mitä. Mutta mitä? Toisaalta kaikkea ei tarvitse työkseen tehdä. 

 Haluan satsata tekemisissäni laatuun määrän sijaan. Haluan olla mukana sellaisissa jutuissa, joista todella nautin ja oppia sanomaan "ei kiitos" muille asioille. 

♡ Haluaisinko olla yrittäjä? Olen pohtinut yrittäjyyttä. Omaa toiminimeä. Mutta miksi? Mihin? Mitä tekisin? Ei harmainta haisua, en ole koskaan ajatellut olevani yrittäjätyyppiä, enkä nytkään ihan tosissani mieti yrityksen perustamista, mutta ajatuksissaan voi leikitellä! 


Onko siellä muita unelmoijia? Mistä unelmoit?

-Petra

5 X 3 Arkeen kätkettyä hyvää

5 X 3 Arkeen kätkettyä hyvää


teerisen kaunis Hiekkaleikkejä-blogin Jenni haastoi minut kertomaan 5 X 3 hyvää asiaa, joten täältä pesee! Takana on muutama erittäin vähäuninen yö, joten hyvän äärelle pysähtyminen piristää ja kohentaa hieman nuutunutta mielialaa. (Lisäapua antaa monta kuppia kahvia, kuuma suihku ja raitis ilma, jota ajattelin seuraavaksi haukata pienellä kävelyllä).

Kolme hyvää asiaa päivässäni

♡ Aamulla mieheni teki minulle kupin kahvia, kun tulin makkarista ulos zombien näköisenä. Tuo pieni ele tuntui hyvältä; tuntui, että olemme tiimi, ja että hän huomaa ja tietää, että olen väsynyt.

♡ Äiti-lapsipiirissä meillä oli erittäin hyvät ja avoimet keskustelut kärsivällisyydestä - aiheesta, josta sain innostuksen kirjoitella myös tänne blogin puolelle pian!

♡ Antoisa ja inspiroiva keskustelu Mahdollisuuksien elämän Säteen kanssa. (Kannattaa tsekata hänen lapsiperheiden hyvinvointia käsittelevä uusi blogi!)


Kolme hyvää asiaa minussa

♡ Näkökyky: Luin juuri kirjan Sisäinen lepatus, joka kertoo erityisherkkyydestä, ja ymmärrän nyt vielä paremmin kykyäni tunnistaa muiden ihmisten tunnetiloja ja myötäelää niissä vahvasti, sekä sitä, miten se on vahvuus, vaikka se viekin paljon voimavarojani.

♡ Huumorintaju: Nauran omille vitseilleni - ja toki muidenkin läpän heitolle -, joten koen ainakin itse olevani hauska ja huumorintajuinen, vaikka huumorini on usein pissa-kakka -tasoa. Taapero vitseineen on siis mitä parhainta seuraa tälle väsyneelle äidille!

♡ Hyväntahtoisuus: Tahdon muille ihmisille hyvää ja toimin sen mukaisesti. Se on myös yksi syy, miksi kirjoitan tätä blogia.


Kolme hyvää asiaa elämässäni

♡ Parisuhde - mieheni on elämäni tärkein ihminen ja se tyyppi, jonka rinnalla saan toivottavasti kulkea loppuun asti. 

♡ Lapset - tätä ei tarvitse varmaan edes selittää! He ovat parasta, mitä minulle on tapahtunut ja iloitsen jokaisesta päivästä heidän kanssaan. 

♡ Usko ja seurakuntayhteys - Uskon Jumalaan ja se vaikuttaa isolla tavalla elämääni, ajatuksiini ja valintoihini. Olen monessa mukana seurakunnallamme ja nautin todella niistä ihmissuhteista, joita olen siellä saanut ja siitä palvelutyöstä, jota saan siellä tehdä, kuten parisuhdetyö ja äiti-lapsipiirin vetäminen.

Kolme hyvää asiaa tänä vuonna

♡ Saan olla kotona lasteni kanssa.

♡ Saan edistää kirjoitusunelmiani tämän blogin ja mahdollisten muiden projektien tiimoilta.

♡ Saan alkaa elää yhä enemmän minun näköistäni elämää kolmen kympin kriisini myötä.

Kolme hyvää asiaa blogissani

♡ Aitous ja rehellisyys. Haluan kirjoittaa tavalla, joka koskettaa aitoudessaan ja rehellisyydessään.

♡ Rohkaiseminen. Nautin siitä, että saan rohkaista muita, ja siinä samassa rohkaisen myös itseäni! Toivoisin, että blogini lukijat voisivat inspiroitua ja rohkaistua sekä armollisuudessa että kasvussa ja kehittymisessä.

♡ Arvot. Minulle on tärkeää, että blogi edustaa arvomaailmaani, ja mielestäni olen onnistunut tähän mennessä siinä hyvin.


Kolme Neljä bloggaajaa, jotka haastan vastaamaan

Tähän 5X3 hyvää- haasteeseen saisi nyt tarttua...
♡ Pirita Pandamama-blogista
♡ Outi Outi Karita-blogista
♡ Nina - Merikapteenin vaimo-blogista
♡ Helena Sisu & S'more -blogista

Tykkäätkö tämän tyyppisistä postauksista? Nappaa ihmeessä haaste vastaan itsellesikin, ihan vaikka vaan omaan päiväkirjaasi! 

-Petra

Edullisia ja helppoja järjestys- ja siivous vinkkejä WC- ja kylpyhuonetiloihin - soveltuvat myös vuokrakoteihin

Edullisia ja helppoja järjestys- ja siivous vinkkejä WC- ja kylpyhuonetiloihin - soveltuvat myös vuokrakoteihin


ämän kevään yksi teemani on selkeästi kodin järjestys ja kotimme 70 neliön hyödyntäminen maksimaalisen tehokkaasti. Yksi osa-alue on ollut tavaroiden läpikäyminen ja karsinta - projekti joka on vielä kesken, ja joka on monella tapaa jatkuva projekti. Toinen osio on yrittää saada tiloistamme mahdollisimman funktionaaliset, mutta kuitenkin pienellä budjetilla edullisesti ja tavoilla, jotka ovat mahdollisia vuokrakodissa. Arki on huomattavasti sujuvampaa, kun tavaroille on omat paikkansa ja toiminnalliset paikat kodissa - kuten eteinen ja kylpyhuone - ovat käytännöllisiä. Kuluneen parin viikon aikana olen yrittänyt saada WC- ja kylpyhuonetilojemme järjestystä ja toiminnallisuutta parannettua.

Kodissamme on yksi WC, jossa on pyykkikaappi sekä pyykinpesukone. WC:ssä siis hoidetaan pyykkien lajittelu ja peseminen. Sauna- ja kylpyhuonetilassa on tietysti perheen pesutilat sekä pyykkien kuivatusalue. Saunasta löytyy myös aika-ajoin erinäisiä kalastusvälineitä, niin kuin mieheni kaira, kuten moni InstaStoryssa bongasikin. Heh! Sauna on varmaan aika monelle erilaisten harrastuskamppeiden säilytyspaikka, valitettavasti.

Meidän WC- ja kylpyhuonetilat - autenttisesti kuvattuina! Tältä tässä lapsiperheessä näyttää. Valitettavasti ilman luonnonvaloa oli hieman haastava kuvailla. 



Järjestys- ja siivousvinkit WC- ja kylpyhuonetiloihin


Näitä kahta tilaa olen alkanut järjestää entistä toimivammiksi hyvin pienen budjetin ratkaisuilla. Koska asumme vuokrakodissa, emme voi esim. vaihtaa pintamateriaaleja, porailla reikiä kylpyhuoneeseen tai pultata huonekaluja näiden tilojen seiniin. Olen kuitenkin löytänyt edullisia, toimivia ja helppoja ratkaisuja, joilla saa muutettua kylpyhuoneen ilmettä ja luotua järjestystä ja toiminnallisuutta paremmaksi. 

  • Imukuppikoukut (Ikea, täällä) ovat erinomainen vaihtoehto, jos et halua tehdä seiniin reikiä. Meillä niissä roikkuu mm. WC-istuimen supistaja, pyyhe ja seinälokerikko.

  • Kylpylelupussi (Ikea, täällä) on loistava tapa säilyttää kylpyleluja! Olen myös vaihtanut vastikään pois perinteiset kylpylelut, joiden sisälle oli kasvanut hometta, ja ottanut tilalle Plaston helposti tiskikoneessa pestäviä leluja, uusia hiekkaleluja ja mm. suihkepullon.

  • Imukuppi-saippupalateline löytyy meiltä sekä lavuaarin luota että suihkusta. Olen ottanut käyttöön palasaippuat ja nämä telineet saa helposti asennettua, ja ne on myös helppo heittää tiskikoneeseen pesuun. (Ikea, tämä)

  • Imukuppilaatikot (Ikea, tämä) tuovat lisää säilytystilaa. Meillä on näitä yhteensä neljä! 

  • Siniltä löytyy myös oikein kivoja, ruuvittomia kylpyhuonetarvikkeita! Löysin ne vasta tätä juttua kirjoittaessa, kuten tämä hiustenkuivaajateline tai nämä kauniit seinäkoukut. 

  • Ovikoukut / ovinaulakot ovat ihan must! Niillä saa minne vaan lisää säilytystilaa. Kylpyhuoneessa saa pyyhkeille ja aamutakeille säilytyspaikan, eteisessä vaikka laukuille. Suosittelen! (esim. Ikeasta)

  • Märkätilaan sopiva penkki (Ikea, täällä) tuo lisää säilytystilaa ja se helpottaa myös lasten kanssa touhuamista, kun heidät saa johonkin hetkeksi istumaan. 

  • Seinälokerikkoon (HM, tämä) olen laittanut vauvan hoitotarvikkeita ja vaippoja. Se roikkuu pyykkikaapin kyljessä imukuppikoukussa. Myöhemmin aion sijoittaa sen varmaan lastenhuoneeseen. 




  • Pyykkien kuivaamiseen meillä on käytössä perinteinen pyykkiteline, saunassa on pyykkinarut ja kaikki vanhat henkarit on otettu käyttöön pyykin kuivaamiseen. 

  • Kylpyhuoneessa oleva pyykkikori on pyörillä olevan kukkaruukkutelineen päällä, jotta suihkusta tuleva vesi ei jäisi sen alle muhimaan. Olen sen aikoinaan ostanut Bauhausista. 

  • Pesuallaskaappi. Asumme 90-luvun kerrostaloasunnossa, missä on kaikille tutut, hyvin yksinkertaiset peilikaapit ja lavuaarit. Ostimme kuitenkin kerran Lidlistä allaskaapin WC-tilaan, mikä mielestäni muutti vähän kivemmaksi aika kolkon WC:n ilmettä. 

  • Tekokasvi voi tuoda kivaa kotoisuutta ja vihreyttä muutoin kolkkoon tilaan. 

  • WC- ja kylpyhuonetilojen siivoamisessa suosin kyllä Siniä - Siniä on meillä lapsuudenkodissakin käytetty. Ehdottomasti paras lattiakuivain on mielestäni Sinin teräväkuivain (täällä). Sinin mikrokuituliinat (esim. tämä), vaihtopää-WC-harja (tämä), vaihtopäätiskiharja (tämä) ja kaakeliharja (tämä) ovat suosikkejani. Suosittelen myös ottamaan käyttöön Sinin lattiakaivosuodattimet (täällä) sekä hiussiepparin (täällä)! Erittäin toimivat varsinkin, kun hiuksia lähtee niin kuin minulla nyt raskauden jälkeen...

  • Enimmäkseen käytän ekologisia puhdistustuotteita, kuten Methodia (tämä) tai Ecoveria (tämä).




Onko siellä muita, jotka nauttivat järjestelystä ja siivousjutuista, varsinkin kun ne saa tehdä ihan rauhassa? Tai onko sulla hyviä WC- ja kylpyhuonetilojen siivous- ja järjestelyvinkkejä? Jaa alla! 

-Petra

InstaStoryn puolella näytän välillä arkisia siivous- ja järjestelyjuttuja muiden arkielämän teemojen lisäksi. Voit seurata täällä

Lisää kotiin liittyviä postauksia löydät täältä