Kolmekymppisen kuulumisia




iin siinä sitten kävi, että perjantaina tämä leidi siirtyi uudelle vuosikymmenelle! Nyt olen kolmekymppinen, nainen aikuisessa iässä! Heh heh. So far so good, eipä tunnu yhtään hassummalta tämä ikä. 

Viikonloppu meni yhdessä hujauksessa, kun menoa riitti jokaiselle päivälle. Juhlimme mieheni kanssa synttäreitämme (kyllä, meillä on vain 45 minuuttia ikäeroa) perjantaina käymällä treffeillä Turun ihanassa Nerå -ravintolassa, minkä jälkeen käytiin vielä pelaamassa bilistä. Sitten lasten noutaminen hoidosta ja iltapuuhat. Viikonloppuna käytiin myös perheeni kanssa kahvilassa, ystävillä syömässä ja viettämässä iltaa, ulkoilemassa ja sunnuntaina olin tytön kanssa juhlistamassa ystäväni baby showereissa - sieltä nämä kuvat. 

Sunnuntaina esikoinen tuli kipeäksi, ja nyt itsestäkin tuntuu siltä, että onkohan se flunssa iskemässä. Tässä olen pari viikkoa onnistunut pitämään sen poissa sinkkitabletteja imeskelemällä. Saisi pysyäkin poissa! Olen nimittäin jotenkin aika uupunut, joten flunssa ilman mahdollisuutta lepoon ei kauheasti houkuttele. Se on kyllä yksi iso miinus kotiäitiydessä: sairaslomaa ei ole, vaikka pää olisi kainalossa (tai pöntössä - been there done that... #noro).



Olen tässä kirjoitellut postausta, jossa kerron 30 asiaa, jotka olen oppinut 30 vuoden aikana. Ihanteellisesti olisin sen tietysti julkaissut jo, mutta elämä. Tuntuu, että tällä hetkellä on vain ihan koko ajan kädet täynnä ja nuppi aika univelkainen. Paljon on ideoita ja halua tehdä, mutta aika on vaan niin kortilla, kun on paljon muitakin menoja ja vastuita tämän äitiyden lisäksikin. Muita äitejä siellä ruudun toisella puolella, jotka samaistuvat fiiliksiini?

No, nämä on vaiheita. Välillä vaan niin harmittaa, kun tuntuu, että on luovalla päällä ja runosuoni pulppuaisi, mutta ei pääse uppoutumaan kirjoittamisen tai kuvaamisen pariin. Ja sitten kun pääsisi, on kello yli yhdeksän illalla ja voimat aivan kaput. Mutta, kyllä se tästä. Päivät pitenee koko ajan ja samalla ne akutkin alkavat varmaan pian latautumaan, eiks niin?



Täytyykin tällä viikolla pitää pieni ideariihituokio itseni kanssa ja kirjoittaa ylös kaikki ideani, ja samalla myös päivittää kalenteria! Tämä vuosi nimittäin on lähtenyt vauhdilla käyntiin, enkä jotenkaan vieläkään tajua, että ollaan jo reippaasti helmikuun puolella. Nyt pitääkin lyödä lukkoon muutamia tulevien kuukausien suunnitelmia.

Tällaista tänne! Univelkaa ja kädet on aika täynnä, mutta kuitenkin ihan hyvää. Kevät on ihanaa ja inspiroivaa aikaa, ja lapsemme ovat nyt jotenkin niin huikeissa vaiheissa. On niin paljon, mitä odotan, että päästään tulevana keväänä ja kesänä tekemään yhdessä! Lapsista en tänne kirjoitakaan sen enempää, vaikka mieli välillä tekisi, mutta huomaan, että siksi jää usein myös hehkutukset hehkuttamatta, kun suojaa heidän yksityisyyttään. Kyllä äitiys on siunaus: paljon se ottaa, mutta moninkertaisesti enemmän se antaa. On ihana saada seurata lastemme kasvua, kehitystä ja heidän keskinäisen suhteen syventymistä. Huikeita tyyppejä molemmat. 

Mitä sinne kuuluu?

-Petra 

2 kommenttia