Äitiys ja ystävyys

Äiti pitää kädessään kylttiä, jossa lukee: Good friends are like stars, you dont always see them but you know they are there.

yvää Ystävänpäivää! Päivän kunniaksi ajattelin pohtia tänään äitiyden vaikutusta ystävyyteen. Vaikuttaako äitiys ystävyyteen, ja miten minä olen asian kokenut? Päätinpä kysyä asiaa ensin Mr. Googlelta. Jos Googleen kirjoittaa "äitiys" + "ystävyys", pamahtaa ruutuun 175 000 tulosta, eivätkä otsikot lupaa hyvää: 


"Kun ystävät kaikkoaa äitiyden myötä"
"Äidit kertovat: Kun ystävät hylkäävät"
"Vauva tuli, ystävyys meni?"
"Äitiys rikkoi ystävyytemme"
"Menetin parhaan ystäväni vauvan myötä"


Elämäntilanne muuttuu

Kun vauva saapuu perheeseen, arki kyllä muuttuu vääjäämättä. Luonnollisesti se, millaisena muutos koetaan, vaihtelee. Millaiseen elämäntilanteeseen ja parisuhdetilanteeseen vauva saapuu? Millainen raskaus ja synnytys naisella oli? Millainen temperamentti vauvalla on, ja onko hän terve? Miten nainen kokee äitiyslomalla olemisen yleensäkin?

Siinä missä aiemmin elämää elettiin itseä varten, nyt vanhempien ykköstehtäviin kuuluu vauvan hoitaminen. Elämä alkaa pyöriä lapsen rytmin ympärillä, ja kaikkeen muuhun käytettävissä oleva aika voi vähetä merkittävästi, varsinkin niin sanottu lapseton, "oma aika". 

Myöhemmin äidin ollessa töissä, on aikaa entistä vähemmän, kun työpäivän jälkeen on äidin ainoa hetki olla lapsensa kanssa ennen tämän nukkumaanmenoa. Ilta on myös perheille usein päivän ainoa hetki olla perheenä. Jaettavaa aikaa on siis reilusti vähemmän.

Esikoisen vauva-aikana olin todella aktiivinen. Meillä oli harrastuksia aamupäivisin, lähdin heti mukaan äiti-lapsi-piirin tiimiin ja kävin viikottain lounailla ystävien kanssa. Se oli leppoisaa ja hauskaa aikaa, ja oli helppoa, kun tyytyväinen lapsi kulki vaunuissa ja nukkui kätevästi kahvilassakin. 

Vauvavaiheen jälkeen elämä on muuttunut, tietysti. Lapsi alkaa liikkua ja kaivata tekemistä - enää ei noin vain istuskella kaverin kanssa lounaalla lapsi sylissä - varsinkaan, kun lapsia on nyt kaksi. Taapero ei enää kykene nukkumaan missä tahansa hälyssä, ja meidän poika siirtyi noin 2 -vuotiaana nukkumaan päiväunensa sänkyyn, joten sänkyyn on päästävä päikkäriaikana. Ja niistä päikkäriajoista on pidettävä kiinni tai muuten kaikki kärsimme. Muutenkin isommalla lapsella on jo omat säännölliset kerhot sun muut menot.  

Elämänmuutoksen vaikutukset ystävyyden käytäntöihin

Elämäntilanne toden totta muuttuu, ja se voi vaikuttaa ystävyyteen, etenkin ystävyyden käytäntöihin. Viesteihin ei ehkä ehditä tai muisteta vastata samanlaisella ripeydellä kuin aiemmin, ja tapaamisia joudutaan perumaan, kun lapsi äkillisesti sairastuu tai kun yö on vietetty valvoen. Joillekin voi iskeä baby blues tai synnytyksen jälkeinen masennuskin, jolloin ystävyyssuhteiden ylläpitäminen voi tuntua mahdottomalta. Kaiken kaikkiaan yhteisen ajan löytäminen voi olla haastavaa, kun pitää noudattaa lapsen rytmejä, työssäkäyvät ystävät ovat päivisin töissä, arki-illat täyttyvät menoista ja pelkästään arjen pyörittämiseen vaaditaan enemmän aikaa. Jos on vielä itsekin töissä, on yhtälö vielä vaikeampi. 

Kasvokkaiseen näkemiseen saattaa siis olla vähemmän aikaa, mutta minun tärkeimpiä ystävyyssuhteita se ei ole haitannut. Monen ystävän kanssa Whatsapp laulaa päivittäin. Kuten olen ennenkin kertonut, lähettelen ystävieni kanssa todella aktiivisesti ääniviestejä sekä soitamme Whatsapp-puheluja esim. niin, että molemmat lähtevät tahoillaan lenkille, ja juttelemme samalla kuulumiset. Yksi rakkaimmista ystävistäni asuu Kanadassa, mutta olemme yhteyksissä lähes päivittäin. Se mahdollistaa meille äideille tiiviin yhteydenpidon kiireisenkin arjen keskellä. Minulle tämä tuntuu todella luontevalta, koska olen koko ikäni joutunut muuttamaan lähes vuosittain ja täten olen tottunut siihen, etten välttämättä näe rakkaita ystäviä kasvokkain kovinkaan usein. 

Keskustelu pyörii vauvan ympärillä

Kun elämäntilanne muuttuu, muuttuu myös ajatukset. Vauva-arkea elävän elämä pyörii aikalailla lapsen ympärillä. Niin sen pitääkin olla: vauvan hengissä pysyminen vaatii sen, että joku hoitaa hänen kaikki tarpeensa. Se yhdistettynä univelkaan voi tarkoittaa, että äidillä ei pyöri päällimmäisenä mielessä muu kuin imetys, kakkavaipat ja sormiruokailu - näin kliseisillä esimerkillä kärjistäen. Joillekin voi siis tuntua vaikealta jutella ystävän kanssa, jonka elämäntilanne on tyystin eri, varsinkin jos tietää, ettei kyseistä ystävää kiinnosta vauva-arkeen liittyvät kuulumiset. 

En ole itse kokenut, että äitiys olisi vienyt minua niin mennessään, etten muusta enää osaisi puhua. Päinvastoin: ystävien kanssa on ollut ihana nähdä - oli heillä lapsia tai ei - koska silloin saan olla vain minä, Petra, ja jutella kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Mutta mielestäni on ymmärrettävää, jos jollain on toisella tavalla.

Sen lisäksi, että äidillä saattaa ajatukset pyöriä paljon vauva-arjessa, voi tapaamishetkissä myös äidin keskittyminen olla aika paljon lapsessa - varsinkin jos lapsi on vauhdikas taapero. Se vaatii sekä tuoreelta äidiltä että hänen ystäviltään totuttelua: pitää tottua jatkuviin keskeytyksiin ja siihen, että äiti saattaa usein "häärätä" samalla, kun kuuntelee ystävän juttuja. Tähän kyllä oman kokemukseni mukaan tottuu, mutta kyllä silti varsinkin lapsettomille ystäville toistelen, että jatka vaan, pystyn kyllä kuuntelemaan samalla, vaihdan vaan tämän vaipan tässä nopsaa! 

Äitiyden positiiviset vaikutukset ystävyyssuhteisiin

Äitiys on vaikuttanut kohdallani positiivisesti moniin ystävyyssuhteisiin. Kun kaksi naista tulee äideiksi ja saa jakaa myös sen kokemuksen yhdessä, on siinä jotain todella upeaa ja ainutlaatuista. Monen ystäväni kanssa puhumme pääsääntöisesti ja todella paljon kaikesta muusta kuin lapsista ja lastenhoidosta, mutta silti siinä on jotain spesiaalia, kun tietää, että toinen vain tajuaa. Toinen äiti myös ymmärtää ehkä eri tavalla katkonaisia öitä, peruutettuja näkemisiä ja yllättäviä tilanteita. Taikka sitä, että viikko on vierähtänyt, etkä ole vastannut viesteihin. 

Äitiys myös tuo uusia ystävyyksiä ja kaverisuhteita. Olen ystävyyden suhteen ollut aina less is more -tyyppi. Eli minulla on muutamia, todella läheisiä ystävyyssuhteita, enkä esimerkiksi jaksa ylläpitää kymmeniä kevyitä kaveruussuhteita. Äidiksi tultuani aloin käydä erilaisissa äideille suunnatuissa jutuissa ja sitä kautta sain tuttuja. Alussa pohdin välillä sitä, onko tietyissä kaverisuhteissa aineksia ystävyydelle, kun me olemme kyllä tosi erilaisia, eikä meillä välttämättä sillä tavalla klikkaa tai emme jaa kovin syvällisiä kuulumisia. 

Oivalsin kuitenkin vauvavuotena, että äiti-kavereiden tarkoitus ei välttämättä ole se, että heistä tulee sydänystäviä loppuelämäksi, vaan yhdistävänä tekijänä on tämänhetkinen elämäntilanne. On mukavaa jutella kahvikupposen äärellä kuulumisia toisen äidin kanssa. Se tuo iloa arkeen, ja voi olla, että elämäntilanteen taas muuttuessa ei enää olla tekemisissä, mutta se on ihan ok. Joskus elämässä on elämänvaihe-kaveruuksia. 


Äitien yksinäisyys

Valitettavan moni äiti kokee äidiksi tultuaan jäävänsä yksin. Yksi tähän vaikuttaja tekijä on varmasti se, missä iässä ja elämänvaiheessa saa lapsia. Jos muut eivät ole asettuneet vielä aloilleen ja elävät vielä villejä nuoruuden vuosia, voi yhtäkkiä huomata, ettei ystävän kanssa ole enää mitään yhteistä. Tilanne on tyystin eri, jos esimerkiksi moni ystävä on myös äitiyslomalla tai vähintään samassa elämäntilanteessa. 

Isommilla paikkakunnilla järjestetään paljonkin toimintaa ja kohtaamisen mahdollisuuksia äideille, siinä missä pikkupaikkakunnilla tarjonta on suppeampaa. Toisaalta voi vaatia aikaa, että pääsee sisään milloin minkäkin paikan porukoihin, eikä kaikki äidit välttämättä lainkaan viihdy äideille suunnatuissa paikoissa, varsinkin jos pelkästään oman äidinroolin löytäminen tuntuu hankalalta, eikä koe olevansa yhtään saman tyylinen kuin muut äidit.

Kannustan silti yksinäistä lähtemään rohkeasti liikenteeseen ja etsimään seuraa. Nykyään on onneksi myös mahdollisuuksia löytää oman henkistä porukkaa helpommin esimerkiksi netin kautta. Äiti-ystävien etsimistä varten on luotu jopa oma aplikaatio, Momzie

Äitiys karsii pois turhan

Totesin tuossa eilen illalla ollessani edellä kuvatun kaltaisella lenkillä ystävän kanssa (eli soittelimme Whatsappilla), että niin monella tapaa äitiys karsii pois kaiken turhan. Pois jäävät usein myös ne ihmissuhteet, jotka eivät ole tarpeeksi syviä, tärkeitä, toimivia tai muuta. Äitiyden myötä ajasta tulee jollain tapaa vielä arvokkaampaa, ja sitä alkaa käyttää vähän eri tavalla. Kaikelle ja kaikille ei välttämättä enää löydy aikaa. 

Joskus se on harmillista: olen esimerkiksi itse kohdannut naisen, jonka kanssa meillä synkkasi heti. Uskon, että meistä ehkä tulee vielä ystäviä. Tällä hetkellä meillä molemmilla on pieniä lapsia ja erilaiset aikataulut, emmekä vaan ehdi tapailla ja tutustua. Mutta senkin aika koittaa. 

Miten te olette kokeneet äitiyden vaikuttaneen ystävyyssuhteisiinne? Kuulisin mielelläni!

-Petra 

1 kommentti

  1. Joo, tuohon ajan arvostamiseen on kyllä äitiys ehdottamasti vaikuttanut. Mulla on jonkun verran äitikavereita, joista olen tosi onnellinen kyllä. Ja samalla ootan tosi kovasti, että "vanhoista" kavereista joku astuisi kans tähän maagiseen äiti-elämään :D Tavallaan itse koen, että ehkä sensuroin vähän omia (äitiys/perhe)juttujani heidän seurassaan.

    VastaaPoista