Luistelu meren jäällä: Naantalin retkiluistelubaanat

Luistelu meren jäällä: Naantalin retkiluistelubaanat

Luistimet meren jäällä.

Talvi on vihdoin saapunut Varsinais-Suomeen, ja olemme saaneet nauttia mitä upeimmista keleistä lähiviikkoina! Vietimme kuluneen hiihtolomaviikon aikana useita päiviä Naantalissa meren jäällä. Pitkästä aikaa kaivoin luistimet esiin ja olen nyt aivan ihastunut meren jäällä luisteluun. Naantalin retkiluistelubaanat ovat erinomainen paikka nauttia tästä talvisesta harrastuksesta. 

Naantalista löytyy useita kilometrejä hyvin huollettua luistelubaanaa, joita pitkin voi luistella omaan tahtiinsa kauniista luonnosta, raikkaasta ilmasta ja kenties jopa auringonpaisteesta nauttien. Olen tykännyt itse rullaluistella pitkiäkin lenkkejä, ja meren jäällä pääsi samaan fiilikseen, kun sai luistella menemään kaikessa rauhassa. 

Mies luisteleen Naantalin Vanhastakaupungista retkiluistelubaanalle.

Naantalin kaupungin lainaväline: retkiluistimet.

Retkiluistelu: Naantalin kaupungin lainavälineet

Jäällä voi hyvin luistella omilla luistimilla, mutta Naantalin kaupungintalolta saa myös vuokrattua edullisesti retkiluistimet (2-5 euroa, tarkemmat tiedot löydät täältä). Retkiluistimia on hiihtomonoon sopivia SNS- ja NNN-siteillä sekä muutamia talvikenkään kiinnitettäviä malleja. Tärkeää on, että mono tai kenkä tukee nilkkaa kunnolla, joten suosittelen käyttämään luisteluhiihtomonoja, ei murtsikkamonoja. Itsehän tein sen virheen, että kokeilin homma murtsikkamonoilla, eikä siitä tullut mitään. Täytyy siis mennä uudestaan oikeanlaisilla monoilla! Suosittelen varaamaan puhelimitse retkiluistimet haluamallesi ajankohdalle. Jäänaskalit kuuluu lainaan ja hiihtosauvoja voi myös lainta, mutta monoja ei ole vuokrattavissa. Mainittakoon muuten, että myös lumikenkiä voi lainata!

Naantalin luistelureitit

Reitille pääset kätevästi Vanhastakaupungista (siellä löytyy penkki, joten on helppo vaihtaa luistimet jalkaan), Taimosta, Ruonasta, Kalevanniemestä ja Nunnalahdesta, ja reitit suuntautuvat kohti Väskiä. Väskin pääsee myös kiertämään ympäri. 

Näillä reiteillä on turvallista kulkea, mutta suosittelen silti pitämään naskaleita messissä varmuuden vuoksi. Jäätilanteen voit myös aina tsekata Naantalin kaupungin nettisivuilta etukäteen, jos mietityttää (täältä). Mikäli et halua luistella, kelpaa näille reiteille lähteä myös kävelylle. Itsehän kuljin siellä luistellen sekä yksin että vaunuja ja peräti tuplavaunujakin työnnellen. Alueella kulkee myös paljon hiihtäjiä. Oli kyllä hauska fiilis, kun jäällä liikkui sulassa sovussa niin pienet, luistelua opettelevat tumpit kuin varttuneemmat kuntoluistelijatkin. 

Mies syö eväitä Naantalin meren jäällä.


Suosittelen lämpimästi pakkaamaan reppuun pientä evästä, sillä evääthän ovat aina retken kohokohta, eikö? Siihen kylkeen lämmintä juomaa, niin avot! Mukava kohta nauttia eväät on Väskin laiturilla. Reppuun voi sujauttaa kokoontaitettavan istuinalustan, niin ei pääse pylly jäätymään.

Totesimme miehen kanssa, että taisimme löytää uuden talviharrastuksen itsellemme. Meillä oli kyllä niin hauskaa ja odotan, että päästään uudestaan jäälle! Luistelimme reilu 13 kilometriä, joten se kävi jo ihan kuntoilustakin. 

Onko muita, jotka tykkäävät meren jäällä luistelusta? Onko Naantalin reitit teille tuttuja?

-Petra

Siivous- ja sisustushaaveita

Siivous- ja sisustushaaveita


uodenvaihteessa minulle iskee usein järjestelykärpänen -niin myös tänäkin vuonna. Haluan käydä läpi kaappeja ja hyllyjä, järjestellä tavaroita ja saada kotia kuntoon uutta vuotta ja tulevaa kevättä varten. Olenkin tänä vuonna jonkin verran tätä harrastanut, mutta vielä olisi paikkoja järkkäämättä. (Puhumattakaan siitä, että se arkinen kaaos on kyllä valloillaan hela tiden.) 

Asumme 60 neliön kolmiossa ja nyt kun meitä on täällä neljä, alkaa paikat tuntua melko ahtailta. Vauvahan ei itsessään paljon tilaa vie, mutta vauvan mukana tulevat tavarat sen sijaan vievät, vaikka meillä onkin ollut aika vähän tarvikkeita käytössä. Silti vauvan sänky, syöttötuoli, vaatteet ja vauvanlelut vievät oman tilansa. Mutta emme kuitenkaan ole muuttamassa minnekään, joten olen koittanut järkkäillä kotia toimivammaksi, ja tarkoitus olisi kevään aikana vielä karsia tavaraa.

Kaikenlaisia isojakin rumsteerausideoita olen saanut, mutta toistaiseksi tuo mies ei ole oikein lämmennyt ajatuksilleni. No, katsotaan katsotaan. Jos mies on perheen pää, niin nainen on kaula, joka kääntää pään, eiks niin? Hehe, vitsi vitsi. Tämän opin Kreikkalainen naimakauppa -leffasta.

Koti toimivammaksi

Tällä hetkellä meillä on tiettyjä toiminnallisia alueita kodissa, joiden funktionaalisuutta haluaisin parantaa. Yksi sellainen on meidän pyykkihuolto. Kodissamme on erikseen pieni WC, jossa on pyykinpesukone, ja sitten kylpyhuone ja sauna. Meillä on tällä hetkellä vain yksi iso pyykkikori, mikä on todella epäkäytännöllistä. Tämän asian haluan ratkaista. Lisäksi kylpyhuonetta voisi vähän parannella niin, että siellä olisi kaikelle oma paikkansa ja mieluusti niin, ettei taapero pääsisi ihan yhtä helposti levittelemään tavaroita ympäriinsä. 

Eteisen toimivuutta haluaisin niin ikään kehittää. Ahdas kerrostaloeteinen on haasteellinen lapsiperheissä, etenkin näin talvisin tai kurakeleillä, kun sisälle kantautuu hiekkaa, likaa ja vaatteita on PALJON. Lisäksi eteistä ruuhkauttaa välillä myös hiekkalelut, ulkolelut tai vaunut. Sekä tietysti esimerkiksi roskapussi ja ynnä muita epämääräisiä tavaroita. Eteistä haluan siis kehittää.

Järjestelyn lisäksi kevätvalo herättää siivoushimoni. Haluaisin tehdä perusteellisen siivouksen koko kämppään, ja nyt tuntuu, että sormeni syyhyävät siivoomaan - mieluusti vielä yksin ja omassa rauhassa. En olisi vielä 15 vuotta sitten uskonut, miten jännittävää on ollut kolmekymppinen! Elämä todella on seikkailu. Tänään siis jaan teille listan muodossa siivous- ja sisustushaaveeni. 

Siivous- ja sisustushaaveeni


  • Kylpyhuoneen ja saunan kunnon kuuraus.
  • Parempia piensäilytysratkaisuja kylpyhuoneeseen.
  • Kodin ikkunoiden pesu.
  • Häkkikellarin järjestely.
  • Oman vaatekaapin läpikäyminen ja siivoaminen.
  • Parvekkeen kevätsiivous ja kuntoon laittaminen.
  • Pyykkihuolto kuntoon! Uudet pyykkikorit ja toimivammat järjestelyt. (Haaveilen myös kuivurista...)
  • Tarpeettomien tavaroiden laittaminen myyntiin nettikirpparille.
  • Eteinen toimivammaksi jotenkin.
  • Eteisen lipaston kannen / tason parempi hyödyntäminen. 
  • Vauvan pinnasängyn siirtäminen lastenhuoneeseen.
  • Uusi imuri! Meidän on ihan surkimus, ja haaveilen sellaisesta oikeasti pätevästä pelistä. Saa vinkata! Ja pohdin, olisiko hyvä ostaa ihan normi-imuri vai voisiko varsi-imuri parantaa merkittävästi elämänlaatuani?
  • Uusia siivoustarvikkeita. Siivoaminen on kivaa, kun on ihanan tuoksuiset, nätit ja toimivat tarvikkeet, eiks niin? Haluaisin ainakin  uusia Method-siivousaineita. 
  • Kevätvärejä olkkariin. Olen ihastunut nyt vanhan roosan ja hempeän vihreän yhdistelmään. 

Muun muassa tällaisia haaveita täällä tällä hetkellä, ja lisää varmasti kehitän projektin edetessä. Onko siellä samanlaisia haaveilijoita? Herättääkö kevät muissakin tällaista intoa? Laitoin muuten miehelle juuri viestiä, että mennäänkö tänään Ikeaan, ulkona on kuitenkin liian kylmä ulkoiluun! Lisää postauksia näihin liittyen on siis luvassa.

-Petra 

Hiihtolomakuulumisia

Hiihtolomakuulumisia


i, että! Siis ahh, mikä hiihtolomaviikko täällä on vietetty. En muista milloin täällä Turun seudulla olisi viimeksi ollut näin aurinkoinen ja luminen hiihtolomaviikko, mutta mehän olemme ottaneet siitä ilon irti!

Tuntuu, että tämä viikon loma on oikeasti ladannut meidän akkuja ja olo on henkisesti vähän levännyt. Tuo aurinko tekee kyllä NIIN ihmeitä. Viimeiset kuukaudet ollaan nähty aurinkoa niin harvoin, että tuntuu, että herään jotenkin uudestaan eloon auringon paistaessa kasvoilla. Aurinko, I love you!

Tämän viikon teemana on ollut ulkoilu, kuten InstaStoryssa on voinut nähdä. Viikon aikana olemme olleet Naantalissa meren jäällä peräti kolmeen otteeseen. Ensin olimme perheen kanssa grillaamassa, luistelemassa ja pilkkimässä. Sitten menimme miehen (ja vauvan) kanssa kokeilemaan retkiluistimia (mikä oli vähän fail kokemus, sillä meillä oli vääränlaiset monot). Tänään menimme korvaamaan epäonnistuneen luistelukerran sillä aikaa, kun esikoinen lähti isovanhemmille kylään. Luistelimme reilu pari tuntia upeita luonnonjääreittejä pitkin, aivan ihanaa ja niin hauskaa!



Viikon aikana olemme myös käyneet pariin otteeseen nauttimassa lounasta Tårgetissa. Sitä voin muuten suositella myös lasten kanssa liikkeessä oleville. Aivan ihana paikka! Kuten olen aiemmin sanonut, meidän vakkari lounasmesta nykyään.

Nyt on kyllä niin hyvä fiilis ja kiitollinen mieli. Loma tuli juuri sopivaan saumaan sairasteluputken ja tytön hampaiden puhkeamisen jälkeen, ja keli on ollut mitä parhain! Kyllä se liikunta, luonto, raikas ulkoilma, aurinko ja hyvä seura tekee aivan ihmeitä ihmiselle. 


Aurinkoinen ilma ja latautunut olo on saanut myös aivot aktivoitumaan, ja mieli pursuilee kaikenlaisia kirjoitus- ynnä muita ideoita. Ahh, ihana tunne. Vielä kun saisi aikaa vähän toteuttaa itseään. Mutta ihana kyllä tämä keväinen tunne kehossa ja mielessä, sitä tuntee olevansa jotenkin taas vähän enemmän oma itsensä. 

Tänään mennään vielä syömään porukalla ja illalla koitan ehtiä laittaa vähän kotia kuntoon, kun palaamme huomenna taas arkeen. 

Onko sinulla ollut jo hiihtoloma vai onko sulla hiihtolomaa? 

-Petra 

P.S. Jos meidän jokapäiväinen meno ja meininki sekä minun höpinäni kiinnostavat, muistathan seurata Instagramin puolella. Päivitän siellä Storyani aktiivisesti! 

Parisuhdehuolto - Vinkit erinomaisiin, ilmaisiin työkaluihin!

Parisuhdehuolto - Vinkit erinomaisiin, ilmaisiin työkaluihin!

Mies seisoo pellolla, pohtii elämää.

ykyään parisuhteesta puhutaan huomattavasti enemmän kuin muutama vuosikymmen sitten. Parisuhteeseen liittyvät odotukset ovat muuttuneet, ja parisuhteelta kaivataan paitsi romantiikkaa ja seksiä niin myös syvää ystävyyttä perinteisen perheen perustamisen lisäksi. Hyvä parisuhde vaatii sen osapuolilta kuitenkin panostusta, ja parisuhdehuolto on käsitteenä yhä tutumpi. Mutta tarvitseeko parisuhdetta huoltaa, ja miten se oikein tapahtuu? 

Lue eteenpäin niin löydät myös linkit erinomaisiin parisuhdetyökaluihin. 

Parisuhde on kuin auto

Lähdetäänpä liikkeelle melko kliseisestä vertauskuvasta, johon olet kenties aiemminkin törmännyt. Se menee näin: Parisuhde on kuin auto. Meillehän on ensinnäkin ilmiselvää, että autoa pitää tankata säännöllisesti. Jos tankki on tyhjä, emme oleta, että autolla pääsee liikkumaan. Viisautta on tietysti tankata autoa tarpeeksi usein niin, ettei bensatankki pääse koskaan kokonaan tyhjäksi. Sama pätee parisuhteeseen: Liekki pysyy yllä ja homma toimii, kun parisuhteelle ja omalle puolisolle antaa säännöllisesti aikaa, huomiota, kosketusta, ihailua ynnä muuta. Kun vaalitaan keskinäistä yhteyttä, täytetään parisuhteen rakkauspankkia rakkaudellisilla teoilla ja luodaan hyviä ja hauskoja muistoja yhdessä, parisuhteella on jatkuvasti bensaa. 

Ei kuitenkaan riitä, että autoa vain tankataan. Sitä pitää myös huoltaa. Tämäkin pätee parisuhteeseen. Meidän olisi aika-ajoin hyvä tsekata, missä mennään. Mitä meille oikeasti kuuluu? Mitä kaipaamme? Mikä menee hyvin? Mitä voisi vähän muuttaa tai tviikata? Mitkä osat parisuhteessa tarvitsevat vähän huoltoa? 

Ideaali tilannehan on se, että autossa pikkuviat huomataan ajoissa, ennen kuin tarvitaan täysremontti tai auto on ajokelvoton. Samalla tavalla parisuhteessakin on hyvä huomata pienet jutut ajoissa ja hoitaa ne kuntoon vielä silloin, kun homma pelittää, eikä parisuhde ole ajautunut umpikujaan tai syvään kriisiin. 


Parisuhdehuolto

Pariskunnan olisi siis aika ajoin hyvä pysähtyä ajan kanssa pohtimaan, mitä meille kuuluu niin yksilötasolla kuin yhdessä pariskuntana. Tätä on parisuhdehuolto. Ainoa pysyvä asia elämässä on muutos, ja tämä pätee myös parisuhteeseen; se ei ole koskaan staattisessa tilassa. Kasvamme, kehitymme ja muutumme ihmisinä alati, ja siksi myös ajatuksemme ja tarpeemme parisuhteessa muuttuu. Näistä asioista ei vain aina tule pohdittua saatika ääneen juteltua niissä arjen askareissa ja kohtaamisissa. 

Helsingin Sanomat haastatteli 10 parisuhdeasiantuntijaa, jotka toivat esille, että aito kohtaaminen ja keskustelu ovat välttämätöntä intiimin, läheisen suhteen synnylle ja sen ylläpitämiselle. Nykyään, kun parisuhteesta puhutaan yhä enemmän, voi joillain käydä kuitenkin niin, että asioita aletaan vatvoa liikaakin. Parisuhdeartikkeleita ja erilaisia parisuhdevinkkejä ja -ohjeita tulee joka tuutista, ja joskus voi käydä niin, että aiemmin hyväksi koettu suhde alkaa tuntua jotenkin ongelmalliselta. Pitäisikö meilläkin olla tuollaista...? Eikö tämä sittenkään riitä...? Toisaalta jotkut pariskunnat välttelevät keskustelua vaikeista asioista riitojen pelossa, mikä ei anna mahdollisuutta syvän ja läheisen yhteyden syntymiselle. 


Näin huollat parisuhdetta kotona: vinkkejä ilmaisiin ja laadukkaisiin materiaaleihin

Vaikka parisuhteesta puhuminen on yleisempää nykyään, voi monella yhä olla kynnys lähteä puhumaan siitä kodin ulkopuolelle esim. erilaisiin parisuhdeiltoihin, -seminaareihin, -kursseille tai -leireille. Toisaalta voi olla vaikea itse keksiä, mistä kannattaa alkaa jutella. Netistä löytyy kuitenkin valtavasti todella laadukkaita, ammattilaisten laatimia materiaaleja, joiden avulla parisuhdettaan voi huoltaa mukavasti omalta kotisohvalta käsin. Suosittelen vaikka sytyttämään kynttilöitä ja nauttimaan samalla teidän lemppariherkkujanne hyvän musiikin soidessa.

Parisuhteen vuosihuolto 
Helsingin Sanomat haastatteli 10 suomalaista parisuhdeasiantuntijaa ja yhdessä he laativat positiivishenkisen parisuhteen vuosihuollon. Suosittelen käymään nämä kysymykset läpi oman kumppanin kanssa! Kaikki asiantuntijat korostivat vuosihuollon tekemisessä erityisesti yhtä asiaa: on hyvä ensin miettiä, mikä kaikki on hyvin parisuhteessa. Vuosihuolto kannattaa aloittaa ja lopettaa kiitoksilla. Tämä oli mielestäni ihana idea!

Väestöliitön parisuhdemateriaalit
Väestöliitolla on aivan loistavia, ilmaisia parisuhdejuttuja heidän nettisivuillaan. Heillä on virtuaalisia parisuhdekursseja sekä luentoja, kuten: 
Nettiluennot (Aiheina mm. Kestävä parisuhde ja sitoutuminen, Rakkauden rakennusaineet, Seksuaalisuus parisuhteen arjessa,  Mustasukkaisuus, Pettäminen ja petetyksi tuleminen, jne.) 

Parisuhteen palikat
Parisuhteen palikat on ilmainen työkalu, joka auttaa hahmottamaan parisuhteen osa-alueita. Sivuilta löytyy videoita eri parisuhteen osa-alueista sekä tehtäviä niihin liittyen. Parisuhteen palikat - hanke on myös kehittänyt mobiilipelin, jossa arvataan, mitä kumppani on vastannut erilaisiin kysymyksiin, kuten mihin rakastuit puolisossasi tai minne haluaisit lähteä lomalle.

Parisuhdekeskus Katajan Treenaa -materiaalit
Katajan nettisivuilta löytyy kivoja, selkeitä ja positiivisia tehtäviä Treenaa-sivuilta, joita voit tehdä yksin tai yhdessä puolison kanssa.

Onko ajatus parisuhteen huoltamisesta teille tuttu? Oletteko kokeilleet parisuhdehuoltoa puolisonne kanssa?

-Petra 

Kuvan pipo saatu VAI-KO:lta


KAIKKI AIEMMAT PARISUHDE-POSTAUKSET LÖYDÄT TÄÄLTÄ!


Äitiys ja ystävyys

Äitiys ja ystävyys

Äiti pitää kädessään kylttiä, jossa lukee: Good friends are like stars, you dont always see them but you know they are there.

yvää Ystävänpäivää! Päivän kunniaksi ajattelin pohtia tänään äitiyden vaikutusta ystävyyteen. Vaikuttaako äitiys ystävyyteen, ja miten minä olen asian kokenut? Päätinpä kysyä asiaa ensin Mr. Googlelta. Jos Googleen kirjoittaa "äitiys" + "ystävyys", pamahtaa ruutuun 175 000 tulosta, eivätkä otsikot lupaa hyvää: 


"Kun ystävät kaikkoaa äitiyden myötä"
"Äidit kertovat: Kun ystävät hylkäävät"
"Vauva tuli, ystävyys meni?"
"Äitiys rikkoi ystävyytemme"
"Menetin parhaan ystäväni vauvan myötä"


Elämäntilanne muuttuu

Kun vauva saapuu perheeseen, arki kyllä muuttuu vääjäämättä. Luonnollisesti se, millaisena muutos koetaan, vaihtelee. Millaiseen elämäntilanteeseen ja parisuhdetilanteeseen vauva saapuu? Millainen raskaus ja synnytys naisella oli? Millainen temperamentti vauvalla on, ja onko hän terve? Miten nainen kokee äitiyslomalla olemisen yleensäkin?

Siinä missä aiemmin elämää elettiin itseä varten, nyt vanhempien ykköstehtäviin kuuluu vauvan hoitaminen. Elämä alkaa pyöriä lapsen rytmin ympärillä, ja kaikkeen muuhun käytettävissä oleva aika voi vähetä merkittävästi, varsinkin niin sanottu lapseton, "oma aika". 

Myöhemmin äidin ollessa töissä, on aikaa entistä vähemmän, kun työpäivän jälkeen on äidin ainoa hetki olla lapsensa kanssa ennen tämän nukkumaanmenoa. Ilta on myös perheille usein päivän ainoa hetki olla perheenä. Jaettavaa aikaa on siis reilusti vähemmän.

Esikoisen vauva-aikana olin todella aktiivinen. Meillä oli harrastuksia aamupäivisin, lähdin heti mukaan äiti-lapsi-piirin tiimiin ja kävin viikottain lounailla ystävien kanssa. Se oli leppoisaa ja hauskaa aikaa, ja oli helppoa, kun tyytyväinen lapsi kulki vaunuissa ja nukkui kätevästi kahvilassakin. 

Vauvavaiheen jälkeen elämä on muuttunut, tietysti. Lapsi alkaa liikkua ja kaivata tekemistä - enää ei noin vain istuskella kaverin kanssa lounaalla lapsi sylissä - varsinkaan, kun lapsia on nyt kaksi. Taapero ei enää kykene nukkumaan missä tahansa hälyssä, ja meidän poika siirtyi noin 2 -vuotiaana nukkumaan päiväunensa sänkyyn, joten sänkyyn on päästävä päikkäriaikana. Ja niistä päikkäriajoista on pidettävä kiinni tai muuten kaikki kärsimme. Muutenkin isommalla lapsella on jo omat säännölliset kerhot sun muut menot.  

Elämänmuutoksen vaikutukset ystävyyden käytäntöihin

Elämäntilanne toden totta muuttuu, ja se voi vaikuttaa ystävyyteen, etenkin ystävyyden käytäntöihin. Viesteihin ei ehkä ehditä tai muisteta vastata samanlaisella ripeydellä kuin aiemmin, ja tapaamisia joudutaan perumaan, kun lapsi äkillisesti sairastuu tai kun yö on vietetty valvoen. Joillekin voi iskeä baby blues tai synnytyksen jälkeinen masennuskin, jolloin ystävyyssuhteiden ylläpitäminen voi tuntua mahdottomalta. Kaiken kaikkiaan yhteisen ajan löytäminen voi olla haastavaa, kun pitää noudattaa lapsen rytmejä, työssäkäyvät ystävät ovat päivisin töissä, arki-illat täyttyvät menoista ja pelkästään arjen pyörittämiseen vaaditaan enemmän aikaa. Jos on vielä itsekin töissä, on yhtälö vielä vaikeampi. 

Kasvokkaiseen näkemiseen saattaa siis olla vähemmän aikaa, mutta minun tärkeimpiä ystävyyssuhteita se ei ole haitannut. Monen ystävän kanssa Whatsapp laulaa päivittäin. Kuten olen ennenkin kertonut, lähettelen ystävieni kanssa todella aktiivisesti ääniviestejä sekä soitamme Whatsapp-puheluja esim. niin, että molemmat lähtevät tahoillaan lenkille, ja juttelemme samalla kuulumiset. Yksi rakkaimmista ystävistäni asuu Kanadassa, mutta olemme yhteyksissä lähes päivittäin. Se mahdollistaa meille äideille tiiviin yhteydenpidon kiireisenkin arjen keskellä. Minulle tämä tuntuu todella luontevalta, koska olen koko ikäni joutunut muuttamaan lähes vuosittain ja täten olen tottunut siihen, etten välttämättä näe rakkaita ystäviä kasvokkain kovinkaan usein. 

Keskustelu pyörii vauvan ympärillä

Kun elämäntilanne muuttuu, muuttuu myös ajatukset. Vauva-arkea elävän elämä pyörii aikalailla lapsen ympärillä. Niin sen pitääkin olla: vauvan hengissä pysyminen vaatii sen, että joku hoitaa hänen kaikki tarpeensa. Se yhdistettynä univelkaan voi tarkoittaa, että äidillä ei pyöri päällimmäisenä mielessä muu kuin imetys, kakkavaipat ja sormiruokailu - näin kliseisillä esimerkillä kärjistäen. Joillekin voi siis tuntua vaikealta jutella ystävän kanssa, jonka elämäntilanne on tyystin eri, varsinkin jos tietää, ettei kyseistä ystävää kiinnosta vauva-arkeen liittyvät kuulumiset. 

En ole itse kokenut, että äitiys olisi vienyt minua niin mennessään, etten muusta enää osaisi puhua. Päinvastoin: ystävien kanssa on ollut ihana nähdä - oli heillä lapsia tai ei - koska silloin saan olla vain minä, Petra, ja jutella kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Mutta mielestäni on ymmärrettävää, jos jollain on toisella tavalla.

Sen lisäksi, että äidillä saattaa ajatukset pyöriä paljon vauva-arjessa, voi tapaamishetkissä myös äidin keskittyminen olla aika paljon lapsessa - varsinkin jos lapsi on vauhdikas taapero. Se vaatii sekä tuoreelta äidiltä että hänen ystäviltään totuttelua: pitää tottua jatkuviin keskeytyksiin ja siihen, että äiti saattaa usein "häärätä" samalla, kun kuuntelee ystävän juttuja. Tähän kyllä oman kokemukseni mukaan tottuu, mutta kyllä silti varsinkin lapsettomille ystäville toistelen, että jatka vaan, pystyn kyllä kuuntelemaan samalla, vaihdan vaan tämän vaipan tässä nopsaa! 

Äitiyden positiiviset vaikutukset ystävyyssuhteisiin

Äitiys on vaikuttanut kohdallani positiivisesti moniin ystävyyssuhteisiin. Kun kaksi naista tulee äideiksi ja saa jakaa myös sen kokemuksen yhdessä, on siinä jotain todella upeaa ja ainutlaatuista. Monen ystäväni kanssa puhumme pääsääntöisesti ja todella paljon kaikesta muusta kuin lapsista ja lastenhoidosta, mutta silti siinä on jotain spesiaalia, kun tietää, että toinen vain tajuaa. Toinen äiti myös ymmärtää ehkä eri tavalla katkonaisia öitä, peruutettuja näkemisiä ja yllättäviä tilanteita. Taikka sitä, että viikko on vierähtänyt, etkä ole vastannut viesteihin. 

Äitiys myös tuo uusia ystävyyksiä ja kaverisuhteita. Olen ystävyyden suhteen ollut aina less is more -tyyppi. Eli minulla on muutamia, todella läheisiä ystävyyssuhteita, enkä esimerkiksi jaksa ylläpitää kymmeniä kevyitä kaveruussuhteita. Äidiksi tultuani aloin käydä erilaisissa äideille suunnatuissa jutuissa ja sitä kautta sain tuttuja. Alussa pohdin välillä sitä, onko tietyissä kaverisuhteissa aineksia ystävyydelle, kun me olemme kyllä tosi erilaisia, eikä meillä välttämättä sillä tavalla klikkaa tai emme jaa kovin syvällisiä kuulumisia. 

Oivalsin kuitenkin vauvavuotena, että äiti-kavereiden tarkoitus ei välttämättä ole se, että heistä tulee sydänystäviä loppuelämäksi, vaan yhdistävänä tekijänä on tämänhetkinen elämäntilanne. On mukavaa jutella kahvikupposen äärellä kuulumisia toisen äidin kanssa. Se tuo iloa arkeen, ja voi olla, että elämäntilanteen taas muuttuessa ei enää olla tekemisissä, mutta se on ihan ok. Joskus elämässä on elämänvaihe-kaveruuksia. 


Äitien yksinäisyys

Valitettavan moni äiti kokee äidiksi tultuaan jäävänsä yksin. Yksi tähän vaikuttaja tekijä on varmasti se, missä iässä ja elämänvaiheessa saa lapsia. Jos muut eivät ole asettuneet vielä aloilleen ja elävät vielä villejä nuoruuden vuosia, voi yhtäkkiä huomata, ettei ystävän kanssa ole enää mitään yhteistä. Tilanne on tyystin eri, jos esimerkiksi moni ystävä on myös äitiyslomalla tai vähintään samassa elämäntilanteessa. 

Isommilla paikkakunnilla järjestetään paljonkin toimintaa ja kohtaamisen mahdollisuuksia äideille, siinä missä pikkupaikkakunnilla tarjonta on suppeampaa. Toisaalta voi vaatia aikaa, että pääsee sisään milloin minkäkin paikan porukoihin, eikä kaikki äidit välttämättä lainkaan viihdy äideille suunnatuissa paikoissa, varsinkin jos pelkästään oman äidinroolin löytäminen tuntuu hankalalta, eikä koe olevansa yhtään saman tyylinen kuin muut äidit.

Kannustan silti yksinäistä lähtemään rohkeasti liikenteeseen ja etsimään seuraa. Nykyään on onneksi myös mahdollisuuksia löytää oman henkistä porukkaa helpommin esimerkiksi netin kautta. Äiti-ystävien etsimistä varten on luotu jopa oma aplikaatio, Momzie

Äitiys karsii pois turhan

Totesin tuossa eilen illalla ollessani edellä kuvatun kaltaisella lenkillä ystävän kanssa (eli soittelimme Whatsappilla), että niin monella tapaa äitiys karsii pois kaiken turhan. Pois jäävät usein myös ne ihmissuhteet, jotka eivät ole tarpeeksi syviä, tärkeitä, toimivia tai muuta. Äitiyden myötä ajasta tulee jollain tapaa vielä arvokkaampaa, ja sitä alkaa käyttää vähän eri tavalla. Kaikelle ja kaikille ei välttämättä enää löydy aikaa. 

Joskus se on harmillista: olen esimerkiksi itse kohdannut naisen, jonka kanssa meillä synkkasi heti. Uskon, että meistä ehkä tulee vielä ystäviä. Tällä hetkellä meillä molemmilla on pieniä lapsia ja erilaiset aikataulut, emmekä vaan ehdi tapailla ja tutustua. Mutta senkin aika koittaa. 

Miten te olette kokeneet äitiyden vaikuttaneen ystävyyssuhteisiinne? Kuulisin mielelläni!

-Petra 

Kuulumisia ja pohdintoja kotiäitiydestä

Kuulumisia ja pohdintoja kotiäitiydestä


arkoitukseni oli tänään julkaista pitkästä aikaa parisuhdepostaus, mutta kerronpa nyt vähän kuulumisia kuitenkin. Saatte sitten myöhemmin tällä viikolla parisuhdepostauksen, kun sen ehdin tämän sairastuvan pyörittelyltäni kirjoittaa. Tyypillisesti kirjoitusinspiraatio iski viime yönä, kun istuin sängyssä yskivä neiti sylissäni. Mutta enpä alkanut yöllä näpytellä ajatuksiani kuitenkaan. 

Olen ollut niin kiitollinen siitä, että ollaan saatu olla melko terveinä koko talven, mutta niin ne pöpöt löysivät tiensä tänne meillekin. Meidän vauva on ollut viikon ajan melko kipeä: korkea kuume on jatkunut useita päiviä, ja pian alkoi myös kunnon räkäisyys ja yskä. Onneksi olemme mukana TYKS:ssä eräässä tutkimuksessa, niin pääsimme suoraan aivan super ihanalle lääkärille, joka tutki vauvan ja otti myös näytteet: Ei RS-virusta tai influenssaa, jes!

Mutta kurjia ovat myös nämä perus kuume-räkätaudit. Toivotaan, että tämä häipyisi pian, niin pääsisimme kiinni taas arkirytmeihimme. Ja ehkä, ehkä, saisimme vähän nukkua. 

Yöt ovat nimittäin olleet katkonaisia täälläkin. Tyttö tekee hampaita ja harjoittelee ryömimistä, ja nyt siihen päälle räkäisyys ja yskä niin avot, huonot yöt ovat taattu! Miten siellä muilla sujuu yöt? Jotenkin olen saanut sen kuvan, että aika monilla heräillään tällä hetkellä tiheästi. 

Melko hyvin sitä kuitenkin itsekin pärjäilee. Toistan itselleni usein Isabella Löwengripin - aka Blondinbellan - mantraa: Väsymys ei ole vaaralista. Tosin nyt kun alan miettiä, niin onhan se tavallaan. Tämä hajamielisyys ja reaktioajan hidastuminen ei välttämättä anna valmiuksia ainakaan operoida mitään raskaita työkoneita. Noita pieniä työkoneita uskallan täällä kuitenkin päivittäin ajella, vaikkakin poikani on sitä mieltä, että leikkisuoritukseni ei aina ole tarpeeksi hyvä. "Äitiiii, äitiiii, keskity! Nyt leikitään!"

Kotiäitiys: täynnä huippuja ja pohjia

Eilen tytön lääkärikontrollin jälkeen leivoimme pojan kanssa pullaa. Siinä pullaa kahdestaan syödessämme pohdin tätä kotiäitiyttä. Se on joissain hetkissä todella vaativaa ja raskasta - muut jotka ovat olleet kotona varsinkin vauhdikkaan taaperon kanssa ymmärtävät - ja samalla se on niin parasta. Lapseni ovat niin huikeita tyyppejä ja saan nauraa heidän kanssaan joka päivä. Jos alkaa miettiä, että ei saisi seurata omia lapsiaan näin läheltä tai halia heitä ihan milloin vain, alkaa sydämeenkin sattua. Toisinaan taas voi alkaa kiehuttaa niin paljon, että tekisi mieli marssia suoraan ulos ovesta ja sanoa, että äiti tulee viikon päästä takaisin, pärjäilkää! En nyt tietenkään niin tekisi, mutta ehkä tajuatte. 

Intensiivistä, intensiivistä. Tässä saa käydä päivässä läpi niin laajan tunteiden kirjon. Äitinä saat ja joudut myös vastaanottamaan kaikki lapsesi tunteet ja myös kannattelemaan heitä heidän tunnekuohuissaan, olemaan se rauhallinen ja tyyni aikuinen. Tai ainakin yrittää olla, tuskin kukaan vanhempi onnistuu siinä aina, eikä tarvitsekaan. Välillä tuntuu, että pakahtuu ilosta, ylpeydestä, rakkaudesta, ihailusta, toisessa hetkessä tunne on pikemminkin se, että pää räjähtää ja hermot menee, ja tekisi mieli päästä hetkeksi jäähylle. Äitinä on niin erilaista kuin esimerkiksi ammattiroolissa ollessaan. Sen tajuaa vasta sitten, kun saa niitä omia lapsia. Kotona äitinä olet sinä, äiti. Töissä saat olla se joku muu, siinä ammattiroolissa. Se tekee tunteidenkäsittelystäkin ihan erilaista. Saatteko kiinni ajatuksestani?

No mutta, tästä aiheesta voisi kirjoittaa ihan oman postauksensa, ja varmaan sen teenkin lähitulevaisuudessa! Mukavaa alkanutta viikkoa sinne!

-Petra

Taivaalliset Minttukrokantti -browniesit!

Taivaalliset Minttukrokantti -browniesit!




äyteläinen suklaa kohtaa raikkaan mintun tässä kehittelemässäni Minttukrokantti - brownies -reseptissä! Nämä ovat yksinkertaisesti taivaallisen hyviä ja takuuvarma hitti! Tein näitä ensimmäisen kerran vuonna 2008 Malmössä, kun päätin leipoa Minttukrokanttia rakastavalle ystävälle, ja sen jälkeen aina näitä tarjotessa joku pyytää reseptiä. 

Nämä sopivat muuten täydellisesti tulevan Ystävänpäivän kahvipöytään! Jos haluaa oikein panostaa, voi paloja leikata sydämenmuotoisella muotilla.



Ainekset (Yksi pellillinen)


300g tummaa suklaata
300g voita
6 kananmunaa
5 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
n. 4 dl saksanpähkinöitä tai valitsemaasi pähkinäsekoitusta
1 levy Minttukrokantti-suklaata

Ohjeet


  1. Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen.
  2. Sulata suklaa ja voi vesihauteessa.
  3. Vaahdota munat ja sokeri. 
  4. Rouhi pähkinät. 
  5. Rouhi Minttukrokantti-suklaa haluamasi kokoiseksi rouheeksi. Itse suosin melko isoja palasia.
  6. Lisää jäähtynyt suklaaseos, jauhot ja rouhitut pähkinät munavaahtoon. Sekoita. 
  7. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla. Kaada taikina pellille. 
  8. Ripottele taikinan päälle Minttukrokantti-suklaarouheet.
  9. Paista uunin keskitasossa n. 20 minuuttia riippuen uunista! Tämä on kriittinen vaihe: taikinan tulee olla sisältä vielä kostea ja vähän löysä. 
  10. Anna browniesien jäähtyä ja tiivistyä rauhassa, vähintään tunnin.
  11. Leikkaa paloiksi. 

Tärkeä!

  • Brownieseja ei saa paistaa liian kauan, muuten niistä tulee kuivia. Tarkista tikun kanssa taikinan kypsyyttä noin 10 minuutin jälkeen. Olen huomannut, että paistoaika vaihtelee uunista riippuen. Taikina saa jäädä sisältä vielä löysähköksi. Browniesit tiivistyvät jäähtyessään. 
  • Pähkinät voi halutessaan jättää pois. 
  • Suklaa-voi-seoksen ei tarvitse olla täysin jäähtynyt, kun sen yhdistää munavaahtoon. 
  • Jos haluaa vielä paksumpia brownieseja, voi taikinan tehdä 1.5 kertaisena. Tällöin paistoaika pitenee hieman. 
  • Minttukrokantti-suklaan voi halutessaan jättää pois. 

Maukkaita hetkiä!

-Petra

Vegaaninen kahvimaito + teiltä saadut vegemaitovinkit!

Vegaaninen kahvimaito + teiltä saadut vegemaitovinkit!




ahvi, tuo elämäni eliksiiri. En tiedä miten sitä selviäisi ilman jokapäiväistä kahviannosta, mutta ilmeisesti kaikki eivät kahvia päiväänsä kaipaa. Minä taas juon päivittäin noin 2-4 kuppia (tai saavia, kuten joku seuraajista on kommentoinut). Juon kahvini reilulla maitovaralla, joten aloin tässä yksi päivä tuumia, josko vaihtaisin kahvimaitoni vegaanisempaan versioon. Tuleehan kahvin seassa juotua maitoa about 1-1.5 litraa viikossa. Kahvimaidon korvaaminen ei ehkä kaikkien mielestä ole se iisein asia lähteä muuttamaan vegaaniseksi, mutta hei, taisin onnistua!

Olen törmännyt muutamissa yhteyksissä iKaffe-hehkutukseen, mutten ole ajatellut asian koskevan minua. Olen nimittäin muutamaan otteeseen joskus aiemmin kokeillut kauramaitoa kahviin ja se ei kyllä mielestäni toimi sitten alkuunkaan. Päätin kuitenkin antaa iKaffelle tsäänssin. 

Shaken, not stirred

Dokumentoin ensimmäisen maistelukerran Instastoryn puolelle ja osa ehkä näkikin reaktioni: yök! MUTTA. Sitten minulle alkoi sadella paljon vinkkejä teiltä. Keskeisin viesti iKaffen suhteen oli tämä: 1. Ravista se kunnolla! Maidon kuuluu vaahtoutua. 2. Makuun kyllä tottuu! Ja sen jälkeen ei kuulemma lehmänmaito enää houkuta. 

Olin epäileväinen. Okei okei, ajattelin. Kokeilen uudestaan. Ensi viikolla. 

Ja niin tein. Maanantaina iKaffe-purkki sai kyytiä ja sain kuin sainkin kahvini päälle ihanan vaahdon. Ja se maistui hyvältä! Mitä ihmettä?!

Tämän viikon olenkin juonut kahvini vain ja ainoastaan iKaffen kanssa. Olen suorastaan hämilläni, että tämä kävi näin helposti. Enkä koe joutuvani luopumaan mistään tai juomaan jotain pahaa. Vaahto on tosi jees ja maku kivan pähkinäinen ja täyteläinen.


Sain teiltä liudan muitakin vinkkejä kahviin sopivista vegemaidoista:

♡ Sokeroimaton kookosmaito
♡ Alpron soijamaito
♡ Alpron vaniljainen soijamaito
♡ Mantelimaito
♡ Alpron vähäsokerinen mantelimaito
♡ Cashewmaito
♡ Riisimaito
♡ Oatlyn muut kauramaidot
♡ Oddlygoodin kauramaito

Muita teiltä saatuja ajatuksia...

Joidenkin mielestä kahvi vaatii makeutta, silloin ei kannata valita täysin makeuttamatonta vegemaitoa. Toiset eivät voi sietää makeutta tai täyteläisyyttä, silloin ei kannata ottaa barista-maitoja.
♡ Kahvin sekaan voi lisätä esim. pari tippaa nestemäistä vanilja-aromia tai muuta makua / maustetta. 
♡ Anna makunystyröiden tottua! 

Onko siellä muita, jotka juovat kahvinsa muulla kuin lehmänmaidolla? 

-Petra

Kolmekymppisen kuulumisia

Kolmekymppisen kuulumisia




iin siinä sitten kävi, että perjantaina tämä leidi siirtyi uudelle vuosikymmenelle! Nyt olen kolmekymppinen, nainen aikuisessa iässä! Heh heh. So far so good, eipä tunnu yhtään hassummalta tämä ikä. 

Viikonloppu meni yhdessä hujauksessa, kun menoa riitti jokaiselle päivälle. Juhlimme mieheni kanssa synttäreitämme (kyllä, meillä on vain 45 minuuttia ikäeroa) perjantaina käymällä treffeillä Turun ihanassa Nerå -ravintolassa, minkä jälkeen käytiin vielä pelaamassa bilistä. Sitten lasten noutaminen hoidosta ja iltapuuhat. Viikonloppuna käytiin myös perheeni kanssa kahvilassa, ystävillä syömässä ja viettämässä iltaa, ulkoilemassa ja sunnuntaina olin tytön kanssa juhlistamassa ystäväni baby showereissa - sieltä nämä kuvat. 

Sunnuntaina esikoinen tuli kipeäksi, ja nyt itsestäkin tuntuu siltä, että onkohan se flunssa iskemässä. Tässä olen pari viikkoa onnistunut pitämään sen poissa sinkkitabletteja imeskelemällä. Saisi pysyäkin poissa! Olen nimittäin jotenkin aika uupunut, joten flunssa ilman mahdollisuutta lepoon ei kauheasti houkuttele. Se on kyllä yksi iso miinus kotiäitiydessä: sairaslomaa ei ole, vaikka pää olisi kainalossa (tai pöntössä - been there done that... #noro).



Olen tässä kirjoitellut postausta, jossa kerron 30 asiaa, jotka olen oppinut 30 vuoden aikana. Ihanteellisesti olisin sen tietysti julkaissut jo, mutta elämä. Tuntuu, että tällä hetkellä on vain ihan koko ajan kädet täynnä ja nuppi aika univelkainen. Paljon on ideoita ja halua tehdä, mutta aika on vaan niin kortilla, kun on paljon muitakin menoja ja vastuita tämän äitiyden lisäksikin. Muita äitejä siellä ruudun toisella puolella, jotka samaistuvat fiiliksiini?

No, nämä on vaiheita. Välillä vaan niin harmittaa, kun tuntuu, että on luovalla päällä ja runosuoni pulppuaisi, mutta ei pääse uppoutumaan kirjoittamisen tai kuvaamisen pariin. Ja sitten kun pääsisi, on kello yli yhdeksän illalla ja voimat aivan kaput. Mutta, kyllä se tästä. Päivät pitenee koko ajan ja samalla ne akutkin alkavat varmaan pian latautumaan, eiks niin?



Täytyykin tällä viikolla pitää pieni ideariihituokio itseni kanssa ja kirjoittaa ylös kaikki ideani, ja samalla myös päivittää kalenteria! Tämä vuosi nimittäin on lähtenyt vauhdilla käyntiin, enkä jotenkaan vieläkään tajua, että ollaan jo reippaasti helmikuun puolella. Nyt pitääkin lyödä lukkoon muutamia tulevien kuukausien suunnitelmia.

Tällaista tänne! Univelkaa ja kädet on aika täynnä, mutta kuitenkin ihan hyvää. Kevät on ihanaa ja inspiroivaa aikaa, ja lapsemme ovat nyt jotenkin niin huikeissa vaiheissa. On niin paljon, mitä odotan, että päästään tulevana keväänä ja kesänä tekemään yhdessä! Lapsista en tänne kirjoitakaan sen enempää, vaikka mieli välillä tekisi, mutta huomaan, että siksi jää usein myös hehkutukset hehkuttamatta, kun suojaa heidän yksityisyyttään. Kyllä äitiys on siunaus: paljon se ottaa, mutta moninkertaisesti enemmän se antaa. On ihana saada seurata lastemme kasvua, kehitystä ja heidän keskinäisen suhteen syventymistä. Huikeita tyyppejä molemmat. 

Mitä sinne kuuluu?

-Petra