Vuosi 2018 - Uusi vuosi, millaiset kujeet?


yvää Uutta Vuotta 2018! Niin se on vuosi vaihtunut uuteen ja on aika taas kalibroida elämää kaamosajan jälkeen. 

Täällä ollaan vielä loppuviikko joululomalla, ja sitten koittaakin arkeen paluu. Joulukuusi on heivattu alas parvekkeelta - kuten joku saattoi InstaStoryssa nähdä - ja olen käynyt lähes kaikki kaapit läpi ja järjestellyt tavaroita. Eteisessä odottaa parikin kassia tavaroita eteenpäin vietäväksi: osa kavereille, osa kierrätyskeskukseen ja osa kirpparille myyntiin. Ihanaa aloittaa uusi vuosi hieman siistimmässä kodissa. Projektia on vielä jonkun verran jäljellä, ja jossain vaiheessa olisi tarkoitus selättää myös häkkikellari. 

Olen jo monesti todennut, että uuden vuoden alku on minulle aina tärkeä hetki pysähtyä syksyn jälkeen pohtimaan, mitä toivon tulevalta vuodelta. Mitä asioita haluan saavuttaa? Missä haluan petrata? Mitä en halua tuoda mukanani uuteen vuoteen?

Kolmenkympin kriisi

Tuleva vuosi on omalla tavallaan merkkipaalu elämässäni, sillä täytän alle kuukauden päästä 30. Olenkin lähiaikoina miettinyt paljon asioita, kuten elämää, kuolemaa, terveyttä, haaveita, ynnä muita isoja asioita. Liekö se sitä kuuluisaa kolmenkympin kriisiä? No, niistä ajatuksista lisää myöhemmin. 

Vuosi on erilainen siinä mielessä, että vuodesta 2014 asti oikeastaan joka vuosi on perheenlisäys ollut ajankohtaista. Vuonna 2014 tulin raskaaksi, 2015 syntyi esikoinen, 2016 haavena oli tulla raskaaksi ja loppuvuodesta raskauduin, 2017 syntyi kuopuksemme, mutta nyt, vuonna 2018, perheenlisäyshommelit eivät ole tavoitteena. Se on jollain tavalla helpottavaa.

Myöskin opinnot on tehty ja olen valmistunut. Melkein. Täytyisi todistus vain noutaa vielä. 

Joten mitä nyt? Mitä tänä vuonna tapahtuu?


Äitiys

24/7 pestini äitinä on tietenkin ykkösjuttuni. Vauva sekä taapero on todella intensiivinen paketti, eikä minun tarvitse oikeastaan koskaan miettiä, mitä nyt tekisi, sillä sellaisia hetkiä ei arjessa käytännössä ole. Tekemistä riittää koko ajan - vuorokauden ympäri. Tulevan vuoden aikana haluan nauttia siitä, että saan seurata aitiopaikalta lasteni kasvua ja kehitystä. Odotan innolla meidän pieniä suuria seikkailuja ja yhdessä olemista. Ja rukoilen mahdollisimman hyviä unia, sillä univelka ottaa tällä hetkellä aika koville. 

Minä

Tänä vuonna en aio olla raskaana! (Tai no, never say never.) Se on kutkuttava ajatus. Haluan panostaa omaan hyvinvointiini siinä määrin kuin se on mahdollista tässä elämäntilanteessa. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että ollakseni hyvä äiti ja puoliso, tulee minun pitää itsestäni ja omasta jaksamisestani huolta (tästä tulossa ihan oma postauksensa). Huomaan kaipaavani todella paljon saada pienen breikin arjesta, sitä kun on antanut itsestään kaiken viimeisten kolmen vuoden aikana ja levähdys olisi tarpeen. No, oikein kunnon breikkiä tuskin tulen saamaan piiiiitkään aikaan, mutta pieniä irtiottoja ystävien kanssa on suunnitteilla. Haluan pysähtyä tarpeeksi usein myös itseni äärelle miettimään, kuka minä olen ja mistä minä haaveilen. Yksi hyvä työkalu siihen on muuten Hyvän mielen vuosi -tehtäväkirja, jonka tekemisen olen nyt aloittanut! (Kirjoitin siitä täällä.) Usko on minulle tärkeä voimavara arjessa, ja haluan varmistaa, että ehdin viikoittain lukea ja kuunnella juttuja, jotka inspiroivat ja rohkaisevat. 

Perhe

Odotan innolla meidän ekaa kokonaista, yhteistä vuotta nelihenkisenä perheenä. Saamme kokea monia asioita ensi kertaa lastemme kanssa. Meillä on suunnitteilla muutamia seikkailuja, kuten kylpyläloma ja fillariretki.

Parisuhde

"Voi vitsi, kun saatais välillä olla vaan ihan kaksin," totesi mies minulle tuossa muutama päivä sitten. Niin ihanaa kuin arki lasten kanssa onkin, niin kyllä parisuhdeaika - vieläpä niin, että ei oltaisi molemmat ihan jyrän alle jääneitä - on vaan todella kortilla. Pitkälti se on sitä Netflix & Chill -osastoa, joka todellakin tässä tapauksessa tarkoittaa vain sarjan töllöttämistä puoliksi suljettujen silmien takaa (tai no, välillä oikeasti luomien läpi). Sitoudun jälleen tänä vuonna näkemään, kuulemaan ja koskemaan puolisoani, vaikka kuinka väsyttäisi. Nauramaan ja tuomaan arkeen leikkisyyttä ja iloa, se jos mikä piristää. Muistamaan, että ollaan samassa tiimissä. Ja niitä pieniä treffihetkiä, niistä me haaveillaan. Esimerkiksi tämä kerta, kun oltiin joitain tunteja kylpylässä, oli aivan ihana.

Blogi

Vuonna 2018 haluan panostaa entistä enemmän blogiini. Tämän tekeminen tuo minulle niin paljon iloa ja voimaa arkeen, ja tällä hetkellä sormet syyhyää päästä kirjoittamaan monistakin eri aiheista. Toivon mukaan vuosi tuo tullessaan sopivasti bloggausaikaa, mielenkiintoisia keskusteluja teidän kanssanne, itsensä kehittämistä bloggaajana ja valokuvaajana ja kenties kivoja yhteistöitäkin. Varpublogeissa mukana oleminen on myös huippu juttu!

Vapaaehtoishommelit

Olen ollut nyt 2.5 vuotta mukana seurakuntamme äiti-lapsipiirin tiimissä, ja siinä jatkan edelleen. Se on aivan super mahtava juttu ollut, ja odotan ilolla ja innolla tulevaa vuotta tiimissämme! Olemme myös mieheni kanssa mukana parisuhdetyötiimissä, missä palveleminen on hyvin mielekästä. Näihin juttuihin on ilo antaa. 

Siinäpä muutamia asioita, joita toivon ja tavoittelen tulevan vuoden aikana. Muutoin mitään konkreettisia suunnitelmia ei oikeastaan vielä ole. Miltä sinun vuosi näyttää? Onko siellä muita, jotka tykkäävät tehdä pientä elämän inventaariota vuodenvaihteessa? 

-Petra

6 kommenttia

  1. Joo, pieni inventaario kuuluu aina asiaan itselläkin :) Kiva, että oot mukana noissa vapaaehtoishommissa! Parisuhdetyötiimistä ei ole kokemusta, mutta noi äitilapsipiirijutut oon kans itse kokenut antoisaksi omassa seurakunnassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Ja kyllä, niistä saa itse vähintään yhtä paljon ellei enemmänkin kuin mitä antaa. Nämä kuluneet vuodet äitinä olisivat varmasti olleet mulle tosi erilaisia ilman muiden äitien kanssa jaettua vertaistukea. 💕 Ihanaa vuotta sulle!

      Poista
  2. Löysin sun blogin! Vaikuttaa kivalta. :) Toi vauvan+taaperon kanssa ei tarvitse miettiä mitä tekis. Mulla on neljä lasta 10/12,12/13,10/15 ja 08/17 syntyneet. Usein kuulee tota et sun ei varmaan tarvi miettiä mitä tekis. Nykyään vastaan, että oikeastaan tarvii. Vaihdanko ensin taaperon kakkavaipan, imetänkö nälkäisen vauvan vai käynkö pyyhkimässä vessassa pyllyn tai kaksi vai teenkö ensin tämän ruuan loppuun? :D Mutta hyviä pohdintoja. Toi parisuhdeaika on se mitä itekkin kaipais enemmän. Ja nyt kun vauva on vielä täysimetyksellä niin se jos on vaan vauva mukana niin sekin on jo ihan luksusta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhdyn niin tohon, että joka hetkeen riittäis se tuhat asiaa mitä tehdä! Lähinnä tolla taidetaan meinata, ainakin itse meinaan, että niitä hetkiä ei enää ole, että istuisi tyhjänpanttina ja mitään tekemistä ei olis! 😁 Ja siinä vasta ahdistus iskeekin, ku saa sen tunnin tai pari omaa aikaa ja haluaisi käyttää sen maksimaalisen hyvin! 😂 Ja tuo: nykyään vahingossa jopa ääneen puhun, että saan omaa aikaa jne, kun olen tai ollaan vain vauvan kanssa. Se kontrasti siihen vauhdikkaaseen taaperoon on niin iso 😂

      Poista
  3. Joo tiiän kyllä mitä sillä tarkoitetaan.:) ei sellasta hetkeä oo tässä viime vuosien aikana ollut, että vois sanoo olevan tylsää eikä mitään tekemistä. Tai ehkö sekin sana on vaan saanut uuden merkityksen. Ennen se oli negatiivinen nyt positiivinen. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan :D Ja miten erilaiset, hassut asiat tuntuvat erilaisilta ja "omalta ajalta" nykyään, kuten hammaslääkärikäynnit, roskien vieminen ja vessan siivoaminen. :D

      Poista