Siivota ehtii myöhemminkin! ja muita epärealistisia heittoja siisteydestä

"Siivota ehtii myöhemminkin!" 
"Keskity nyt lapsiin!"
"Jonain päivänä siivoamista ei enää ole..."
"Älä stressaa, kodin ei tarvitse olla tiptop!"

iinä muutama asia, jotka usein sanotaan äideille, jotka purkavat turhautuneisuuttaan kaaoksen vallassa olevaan kotiinsa. Ymmärrän näiden hyvää tarkoittavien heittojen pointin kyllä, mutta sanoisin, etteivät ne ole välttämättä kovinkaan realistisia. 

Me ihmiset olemme hyvin erilaisia siisteyden suhteen: jotkut eivät huomaa sotkua, vaikka koti alkaisi muistuttaa kaatopaikkaa, kun taas toiset ovat neuroottisempia ja pelkästään auki jääneet kaapinovet aiheuttavat ahdistusta. Vanhemmuuden myötä kodin siisteyteen ei vaikutakaan ainoastaan siellä asuvat aikuiset, vaan myös lapset -luonnollisesti. Kotihommien määrä kasvaa eksponentiaalisesti ja niiden tekemiseen käytettävissä oleva aika pienenee. 

Tämä yhtälö voi ahdistaa. Etenkin, jos olet kotona oleva vanhempi. Silloin olet lähes 24/7 kotonasi, ja koti on käytännössä työpaikkasi - sotkua ei pääse pakoon. Usein päävastuu kotitöistä on myös kotona olevalla vanhemmalla. Kyllä siinä alkaa monella järki rakoilla, jos lattiapintaa ei ole näkynyt päiväkausiin ja puhtaita vaatteita ei ole. 


Täydellisyyden tavoitteluako?

Veikkaan, että äitien pyrkimys pitää kotia siistinä on harvoin perfektionismia. Toki joissain tapauksissa äidin siivousvimma ei ole suhteessa elämäntilanteeseen. En kuitenkaan itse tiedä kovinkaan montaa äitiä, jotka tavoittelevat tiptop siistiä kotia, joka kiiltää ja huohkuu seesteisyyttä kuin Kodinkuvalehden kauniit kuvat. Ei. Suurin osa yrittää ylläpitää sellaista siisteyttä, että kodissa pystyy kulkemaan jokseenkin turvallisesti ilman tapaturmariskiä, että keittiöön mahtuisi laittamaan ruokaa lapsilleen (jotka muuten kotihoidossa ollessaan syövät sen about 5-6 kertaa päivässä) ja että kaapeissa olisi puhtaita vaatteita. 

Nämä ihan perushommat vievät paljon aikaa - varsinkin se tavaroiden vieminen takaisin paikoilleen, mitä saa yllättäen tehdä aika paljon. Kukaan ei nimittäin ole yhtä nopea ja taitava sotkemaan kuin taapero. Harva äiti pyrkii täydellisyyteen, mutta ihanteellista olisi, ettei päivän aikana kukaan joudu päivystykseen kompastumistapaturman vuoksi tai äidin järki katoa päästä kaaoksen keskellä. 

Kaaos ympäristössä - kaaos mielessä

Väittäisin, että yksi perustarve hyvän elämän elämiseen on tyydyttävän siisti ympäristö, mikä on myös äidin oikeus. Tämä on itseasiassa tutkittu juttu: kodin siisteys vaikuttaa mielenterveyteemme. Siistissä kodissa elävät ovat usein terveempiä ja aktiivisempia, ja kaaoksessa elävillä on korkeampi kortisolitaso (stressihormoni) ja he ovat usein väsyneempiä ja masentuneempia. Siistillä, järjestyksessä olevalla kodilla on tutkitusti myös positiivinen vaikutus terveelliseen syömiseen, liikuntaan ja parisuhteeseen. (Tarkemmin aiheesta täällä ja täällä). 

Siivota ehtii myöhemminkin toki, vähän kuin nukkuakin ehtii varmasti myöhemminkin. Ongelma on siinä, että läsnäoleminen ja elämästä nauttiminen tässä ja nyt on hieman vaikeaa, jos aivot ovat univelasta aivan sumussa tai koti on niin kaaoksessa, että seinät kaatuu päälle ja mieli järkkyy. Silloin kommentit, kuten "Nauti nyt!" tuntuvat pöljiltä. 

Siivoamisesta valittaessa en edes usko, että se siivoaminen on se asia, joka stressaa, vaan pikemminkin se, ettei aikaa siivoamiseen ole. Yhdessä äitiporukassa kerran nimittäin juteltiin siivoamisesta, ja naurettiin, että moni kokee esimerkiksi vessan pesemisen nykyään rentouttavana omana aikana, jos saa tehdä sen yksin ja rauhassa. Mutta varsinkin lasten ollessa pieniä, he tarvitsevat koko ajan aikuisen valvovaa silmää, joten ylimääräistä aikaa ei juuri ole. 


Mustavalkoinen ajattelu

Alussa mainitut heitot ovat myös melko mustavalkoisia. Se, että äitiä stressaa sotku tai se, ettei ehdi sotkua siivota ei tarkoita, etteikö hän kokisi olevansa todella siunattu, koska hänellä on sotkevia lapsia. Se ei tarkoita, että äiti ei siedä sotkua tai että hän perfektionisti, jolla on utopistiset siisteysvaatimukset. Se ei myöskään tarkoita, että äiti ei nauti täysillä tästä elämänvaiheesta tai rakasta niitä pieniä sotkevia räkänokkiaan. 

Elämä ei ole niin mustavalkoista: Sydämesi voi olla täynnä kiitollisuutta, ja silti jotkut asiat voivat ärsyttää, harmittaa tai tuntua kuormittavilta. Ihan kuten parisuhteessa tai unelmaduunissakin. Jotenkin äitiyteen liittyvissä asioissa ihmisten on usein vaikeampi muistaa tämä. 

Olen itse nauttinut suuresti siitä, että olen nyt loman aikana ehtinyt järjestää kotiamme. Se helpottaa arkeani kotiäitinä niin paljon. Aikaa menee vähemmän tavaroiden etsimiseen tai siihen, että kaikki kaatuu kaapista päälle, kun sen avaa. Lasten pukeminen on huomattavasti nopeampaa, kun vaatekaapeissa on vain oikean kokoisia vaatteita. Ja koti tuntuu tilavalta ja kaikkien viihtyvyys paranee. "Katso äiti, täällä on ihanan siistiä!" poika totesi minulle eilen. Kyllä, suhteellisen siisti koti on myös lasten oikeus. 

Onko siellä muita, joiden mielestä jonkinlainen siisteystaso on pakko olla, jotta arki sujuu? Vai onko joku keksinyt, miten elämää voi elää, vaikka antaisi totaalikaaoksen vallata kodin? Kertokaa!

-Petra

8 kommenttia

  1. Toi turhautumisen purkaminen kuullostaa tutulta! En tiedä mikä siinä myös rentouttaa, mutta kyllä sellainen kunnon tiukka siivous-järjestelyrupeama toimii kuin paraskin mindfulnessharjoitus.

    Jos omaa aikaa ei ole niin huomaan käyttäväni enemmän aikaa järkkäilyyn, niin saa edes kontrolloitua jotain elämän osa-aluetta kun muu on kaaosta:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on muuten niin totta tuo kontrollin tunne. Usein on niin monta asiaa, joita ei voi kontrolloida, kuten nukkuminen tai millä mielellä lapset on, mutta siivoaminen ja järkkäily antaa hallinan tunteen ja sellaisen, että kyllä tä elämä hanskassa on! 😂🙈

      Poista
  2. Just näin! Mä en oo yhtään aamuihminen. Jos tiiän et tiskit on pöydällä ja kaikki muuten leviänä en jaksaisi nousta ollenkaan. Ja päivä lähtee huonosti käyntiin. Siksi iltavirkkuna siivoan kodin ja raivaan lastenhuoneesta pahimmat sotkut, jos vain suinkin jaksan ja ehdin. Niin seuraava päiväkin lähtee paremmin käyntiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä, jotenkin päivän aloittaminen kaaoksessa vaikuttaa niin helposti koko päivän kulkuun! Jos saa aloittaa puhtaalta pöydältä niin usein kaikki rullaa paremmin, ja on helpompi itsekin olla hyvällä tuulella! 😁

      Poista
  3. Meillä tavaroiden karsiminen vain kaikkein oleellisimpaan, minimalismi ja ostolakko on olleet avaimia jatkuvaan siisteyteen. Kun esim. tiskejä on vain jokaiselle yhdet astiat, niin ei voi vuorta syntyä. Ja muutenkin kun käyttätavaraa on ihan vain must-jutut, niin ei sitä sotkuakaan synny :) Varastoitavat jutut esim. valokuvat ynnä muut olemme säilöneet yhteen kaappiin, ne eivät ole käyttötavaroiden tiellä. Kyllä siisteys tuo niin raikkaan olon että siksikin on ollut ihanaa huomata miten tämä oikeasti arjessa toimii 8kk vauvan (joka paikkaan ryömivän) äitinä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wow, tuo kuulostaa tosi mielenkiintoiselta! Kuulisin mielelläni enemmän prosessista! Ja mitä jäi jäljelle? Kunnon raivauksen teen kerran pari vuodessa, joka kerta huomaan raaskivani luopua sellaisesta, mistä edeltävällä kertaa en vielä uskaltanut, mutta silti tavaraa on paljon. Liikaa, ihan varmasti!

      Poista
  4. Kirjoitin blogiini joitain mietteitä, hirveän lahjakas en kirjoittamaan ole, mutta jotain koitin sepustaa :) http://tahtijoukko.blogspot.fi/2018/01/minimalismista.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja ANTEEKSI etten ole vastannut!! Käynpä heti lukemassa <3

      Poista