Mitä some ei kerro: elämä on sotkuista, monella tapaa


Olen lähiaikoina näyttänyt InstaStoryn puolella välillä sotkuista kotiamme. Siivottava ei - etenkään lapsiperheissä - siivoamalla lopu, vaan esimerkiksi keittiön kaaos pitää selättää useita kertoja päivässä, jokaisen aterian jälkeen. Varsinkin nyt, kun meillä on taas pieni sormiruokailija. Mikä on ollut mielenkiintoista, kivaa ja koskettavaa on se, että minun inboxiini on tulvinut kasapäin viestejä teiltä muilta äideiltä! Selkeästi monellakin on kaipuu nähdä jotain muutakin kuin sitä viimeisen päälle siloteltua kauneutta, vaikka silläkin on paikkansa. On ihana lukea tarinoitanne ja vastailla teille, ja viesteistä on noussut esiin kaksi keskeistä sanomaa: Meillä myös! ja KIITOS! Kiitos, kun on joku, joka uskaltaa olla aito. Kiitos, nyt minun on helpompi olla, emme ole ainoita, joilla sotkua tulee kaikista siivousyrityksistäni huolimatta. Kiitos, rehellisyytesi antaa minulle voimia arkeen, kun olen väsynyt ja välillä mielikin on maassa. 

Täydellinen some-elämä

Olen miettinyt elämää ja sitä, miten some muokkaa käsityksiämme siitä, mikä on tavallista, inhimillistä ja todellista. Uskoisin, että valtaosa lukijoistani / seuraajistani ovat fiksuja, medialukutaitoisia aikuisia, kuten minäkin, mutta kriittisyydestä huolimatta siloteltu ja aina sensuroitu somemaailma voi vaivihkaa vaikuttaa meidänkin käsityksiimme elämästä, kauneudesta ja ihmisyydestä. 

Kun scrollaamme Instagramissa tai selaamme blogeja, näemme usein toinen toistaan kauniimpia kuvia. Kauniita ihmisiä kauniissa vaatteissa kauniissa paikoissa. Hymyssä suin, positiivisin ja iloisin mielin valitsemassa onnellisuuden ja levittämässä hyvää fiilistä, sillä tunteemme ovat tahtomme alaisia ja voimme yksinkertaisesti päättää olla joka päivä aurinkoisia Hangon keksejä. Näemme kauniisti sisustettuja, siistejä koteja, joissa asuu onnellisia pariskuntia, ihania lapsia ja joissa juhlitaan #squadgoals -frendien kanssa. Kaikki on kaunista, täydellistä. 

Arkinen ja inhimillinen todellisuushan on usein vähän muutakin. Peilistä ei tuijota takaisin filtteröidyt kasvot ja Facetunella valkaistut hampaat, vaan ihan oikea ihminen. Ihminen, jolla voi olla ajoittain valtavia murheita ja kipuja, jolla voi olla raskasta elämässä, jolla voi olla kriisi parisuhteessa, joka on burnoutin rajalla duunissa tai jolla on yksinkertaisesti vain huono päivä, selittämättömästä syystä. Kuinkakohan moni kokee välillä lyyhistyvänsä epämääräisen paineen alle, koska ei todellakaan koe, että voisi vain päättää elää "onnellista unelmaelämää", mikä somen mukaan näyttää onnistuvan kaikilta muilta. Kontrasti oman, oikean elämän välillä ja muiden ihmisten some-elämän välillä on järisyttävä.

Kuva julkaistu Elina Salmisen luvalla

Tarkasti rajattu vilahdus

Ymmärrän, että some on monelle hyvän fiiliksen paikka. Sinne mennään inspiroitumaan. Siellä näytetään itsestä se paras puoli. Se onnellinen ja iloinen versio. Valitaan se onnistunein selfie, rajataan kuvasta pois taustalla oleva pyykkikasa ja jätetään kertomatta, että kukkakimppu on kyllä mieheltä saatu, mutta riidan jälkeen, tai että hymyn takana on oikeasti surullinen mieli tai että 57 työnhakuyrityksen jälkeen ei ole tullut yhtäkään pyyntöä haastatteluun. 

Eikä niitä asioita tarvitsekaan siellä kertoa. Mielestäni viisautta on rajata omaa elämäänsä ja miettiä, ketkä on niitä oikeasti läheisiä tyyppejä, joille avaudut ja kerrot todelliset kuulumisesi. Samalla on todella tärkeä tiedostaa, että se mitä näet ihmisten elämästä somen välityksellä on mitättömän pieni murto-osa todellisuudesta - eikä aina vastaa todellisuutta lainkaan, nykyään kun moni rakentaa kuvia nimenomaan somea varten. Toisen ihmisen voi oikeasti tuntea vain viettämällä hänen kanssaan aikaa ja elämällä elämää hänen kanssaan. Ja valitettava tosiasia on se, että aina emme edes silloin tiedä, mitä jollekin oikeasti kuuluu. 

Vaikka minäkin olen aito ja rehellinen, niin silti olen hyvinkin tarkka ja rajaava sen suhteen, mitä kerron ja näytän itsestäni somessa. Niin sen kuuluu olla. Se, ettei näytä tai kerro kaikkea, ei ole epäaitoa tai valheellista, se on vain tervettä. Ei meidän kuulukaan kertoa kaikkea kaikille. 

En siis peräänkuuluta rajattomuutta tai sitä, että somessa pitäisi ylijakaa. 

Kuva julkaistu Elina Salmisen luvalla

Elämä on sotkuisempaa kuin some antaa ymmärtää

Mutta haluaisin muistuttaa jokaista, että hei, vaikka sen tiedämmekin, niin some on some. Se, mitä siellä näemme, on pieni, usein hyvin tarkkaan rakennettu ja rajattu kuva jonkun ihmisen elämän jostain pienestä hetkestä. 

Siellä on trendikästä olla hyvän tuulinen, energinen, hauska, elämässä pärjäävä nautiskelija, jolla on runsaasti ongelmattomia ihmissuhteita ja selkeä visio ja päämäärä tapahtumarikkaassa, effortlessly cool elämässään. Tämä nyt hieman kärjistetysti sanottuna. Eikä se missään nimessä ole välttämättä laisinkaan valheellinen kuva ihmisestä, mutta rajattu ja kapea se on. 

Oikea elämä - vaikka se hetkittäin onkin sitä some-elämää - on myös sotkuista, monellakin tapaa. Kodit ovat sotkuisia (ja niissä oikeasti eletään), ihmissuhteet voivat olla sotkuisia, oma tunne-elämäkin voi olla aika-ajoin aika sotkuista (ainakin kerran kuussa, hehheh).

Muistetaan tämä. 

Ja vaalitaan niitä ihan oikeita ihmissuhteita. Onhan sinulla niitä ihmisiä, joille näytät sen koko kuvan, ei vain rajattua, siloteltua ja siivottua versiota? Ja olethan sinä se ihminen jollekin? Se ihminen, jolle hän uskaltaa näyttää elämänsä, sotkuineen päivineen?


Jos muuten haluaa tuntea ja aistia oikeaa, inhimillistä elämää, niin suosittelen lämpimästi tutustumaan Elina Salmisen aivan upeisiin runoihin, joista kaksi näkyvät tässäkin postauksessa. Elina ihanasti antoi minule luvan jakaa nämä kuvat kanssanne. Hänen bloginsa kulkee nimellä Kesken - koska keskeneräinen on kaunista! Elinalla on ainutlaatuinen tapa nähdä, kiteyttää, oivaltaa ja lohduttaa. 

Kiitos kaikista viesteistänne! Olette ihania. Aion jatkossakin jakaa rehellisesti ja aidosti sen, mitä teille jaan. Elämään kuuluu laaja kirjo tunteita, tilanteita, hetkiä. Juuri se tekee elämästä niin kaunista! 

Mitä ajatuksia sinulla on tästä aiheesta? Armollista ja levollista loppuviikkoa! 

-Petra

2 kommenttia

  1. Oi tosi hyvä teksti! Ja niin totta, että joskus somea selatessa oma elämä voi alkaa tuntumaan nuhjuiselta.. Onneksi sitä useimmiten silloin havahtuu siihen että aika laittaa puhelin pois ja keskittyä kaikkeen siihen, mikä omassa elämässä on ihan mielettömän hyvin! :) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri toi havahtuminen on tärkeää. Silloin pystyy ottamaan vähän etäisyyttä ja muistamaan, miten ne asiat oikeasti meneekään! <3

      Poista