Kultainen bomber ja tyylipohdintaa


iikko sitten piipahdin Vero Modan alennusmyynteihin ja kuin harakka konsanaan iskin silmäni oitis rekissä roikkuvaan kiiltävään, vaalean kultaiseen bomber-takkiin. "Aivan ihana!" ajattelin ja nappasin sen samantien mukaani sovituskoppiin. Se oli ihastusta ensisilmäyksellä, mutta romahdin pilvilinnastani rytinällä, kun vilkaisin hintalappua. Normihinnasta, 60 euroa, oli vain puolet pois. En voinut mitenkään perustella itselleni, että laitan pienistä tuistani monta kymppiä vaatteeseen, jota en tarvitse. Mutta ah, se oli niin kaunis. Haikein mielin palautin sen rekkiin ja marssin pois. 

Flash forward perjantai-iltaan. Oltiin koko perhe kävelyllä räntäsateessa. Vilkaisin puhelinta, jossa oli viesti ystävältä: kyseinen takki oli nyt spotattu -70 % alennuksessa. Käskin kaverini nappaamaan sen minulle, mutta olin myöhässä: hän oli jo lähtenyt kotiin. 

Voi, minun ihana takkini! Kerroin miehelle, että olin iskenyt silmäni erääseen kauniiseen takkiin, enkä ole saanut sitä pois mielestäni. Onneksi mieheni oli sitä mieltä, että jos haluan takin, niin voimme lähteä hakemaan sen samantien. Kilautin nopeasti liikkeeseen ja kysyin, vieläkö takki oli vapaana. Olihan se, ja myyjä laittoi sen sivuun odottamaan noutajaansa, eli minua. Ei mennyt montaa minuuttia, kun kiikutin paperikassissa kotiin ihanan, kuvissakin näkyvän kultaisen bomber-takin hintaan 18e. 



Millainen minun tyylini on?

Silloin kun iskin silmäni tähän takkiin ja sovitin sitä pukukopissa ihastukissani, aloin miettiä omaa tyyliäni. Vaikka kuinka ihailen klassista, yksinkertaista tyyliä, ja vaikka miten aika-ajoin olen ehkä koittanut olla hieman klassisempi, tyylikkäämpi tai jopa aikuisempi, niin ei se vain ole minua. 

En oikeastaan osaa edes määritellä tyyliäni. Ehkä sen voisi määritellä parhaiten niin, että ostan sellaisia asioita, jotka miellyttävät silmää ja joissa on hyvä olla. Välillä tykkään vähän räväyttää - ainakin omalla mittapuullani - ja ostaa jotain erikoisempaa, kuten pitkän karvaliivin tai tämän kyseisen bomberin. 

Tyyli-ikonini on fiktiivinen hahmo

Itseasiassa minua on hieman huvittanut, että Me Before You elokuvan naispääosan, Lou Clarken, tyyli vetoo minuun! Vaikka kirjan mukaan hänen tyylinsä on todella erikoinen, ja sitä se kaiketi elokuvassakin oli, niin jokin siinä vain ihastuttaa! Kaikki ne värit, leikkisyys ja se tapa, jolla hän asujaan kantaa. I like that! 

Lou Clarke on erilainen, persoonallinen ja todella ihastuttava minun silmissäni - vaikka hänen asunsa ovatkin välillä todella övereitä. Mutta hän oli se syy, että ostin itselleni alennuksesta karvaliivin, vaikka en ollut ihan varma, oliko se kaamee vai magee. (Mieheni mielestä se on minun jääkarhuasuni!). Ja kopioin suoraan pari hänen kampaustaan, koska ne olivat niin suloisia. Fiktiivinen hahmo on inspiroinut minua leikittelemään, ja rohkaissut pukeutumaan omaksi ilokseni. 

Ja ehkä näen Clarkessa jotain samaa kuin itsessäni muutenkin. Pirtsakka, tyttömäinen ja vähän kömpelö honkkeli. 



Alehaukka

Jos vertasin itseäni harakkaan kuvaillessani, miten reagoin nähdessäni tämän takin, niin samaistun vielä yhteen toiseenkin lintuun: haukkaan. Minä olen nimittäin varsinainen alehaukka, mitä tulee vaatteiden ostamiseen. En taida omistaa montakaan vaatetta, jotka olisin ostanut normihintaisena. Shoppailen itseasiassa todella harvoin, mutta kun ostan jotain, ostan sen lähes aina alennuksesta. 

Se on eräänlaista peliäkin: koen olevani voittaja, mitä edullisemmin olen vaatteeni saanut. Tässä pelissä uskallan myös ottaa riskejä, kuten tämän bomberin kohdalla. Ajattelin silloin, että jos se tulee lisäaleen, niin nappaan sen. Samoin kävi kesällä: Ihastuin erääseen paitaan tulisesti, mutta en raaskinut mitenkään pulittaa siitä 40 euroa. Koko kesän odotin, että se tulee alennukseen. Vihdoin, kun kaikki muut kesävaatteet olivat olleet jo tovin alennuksessa, se laitettiin myös aleen. Ja minä nappasin sen oitis! Siinä missä joku voisi kehuskella kalliilla vaatteella, minä koen mielihyvää, jos saan todeta, että "maksoi kuule vain 5 euroa alennuksessa!" 

Ja parhaita löytöjä teen kirpparilla. Olen ollut lähipiirissäni jopa tunnettu siitä - heh heh - että kun menen kirpparille, löydän vaikka mitä. Sepä vasta hauskaa onkin, kun saa kertoa kirppislöytöjensä hinnan! Valitettavasti lähivuosina en ole ehtinyt juuri kiertelemään kirppareille, mutta muutamia helmiä on tullut ostettua Facebook -kirppareiden kautta. 

Kuvissa näkyvä laukku on muuten kirpparilöytö vuosikymmenen takaa. Taisin maksaa siitä silloin pari euroa, enkä ollut ihan varma, mitä mieltä siitä olin. Se on kuitenkin pysynyt mukana kaikki nämä vuodet ja aina välillä pääsee ulkoilutettavaksi. Jollain tavalla se on ehkä aika ruma, toisaalta jotenkin aika magee! Haha. Myös kuvan paita on muuten parin euron nettikirppariöytö.

Laatu on toki myös tärkeää, ja varsinkin ulkovaatteissa ja kengissä sillä on minulle erityisen paljon merkitystä. Juuri niissä vaatteissa, jotka ovat kovimmalla kulutuksella ja säiden armoilla. Talvikengät ovat Goretexia, tottakai, ja arvostan muutenkin teknisiä ominaisuuksia, koska liikun ulkona säällä kuin säällä! Takana ovat ne teini-iän päivät, kun ulkona kuljettiin paukkupakkasillakin minihameessa ja sukkahousuissa - enimmillään minulla oli kerran KAHDEKSAT nylonsukkikset päällä, koska MINIHAMEtta oli pakko käyttää. Tähän voisin kommentoida montakin asiaa, mutta päällimmäisenä en voi kuin arvostaa omistautumistani "tyylilleni" silloin senkin kustannuksella, että pissalla käyminen oli varmasti melkoinen operaatio...! HAH.

Millainen tyyli sinulla on? Kuka sinua inspiroi? Jaa kommenteissa, olisi tosi mielenkiintoista kuulla teidän inspiraation lähteitä!

-Petra

2 kommenttia

  1. Saa taas miettimään että mitä kannattaa maksaa jos noin kallis takki voidaankin myydä lopulta noin halvalla...
    Mutta siis aivan ihana, ymmärrän miksi ihastuit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ihan totta! Vaatteiden eettisyys on kyllä aihe erikseen, ja sellainen, mihin varmasti pitäisi kiinnittää itsekin enemmän huomiota! 😊

      Poista