100-vuotias Suomi: Itsenäisyyspäivän mietteitä ja viettoa


Metsän rauha, järvet ja meri. Kalliot, puut ja valkoinen lumi. 

Laku, suklaa, irtsarit. Mummot, papat ja veteraanit. 

Tuppisuut ja small talkin olemattomuus, niin kaunis ja riisuttu hiljaisuus. Saunojen lauteilla jaettu sydämen salaisuus.

Luotettavuus, rehellisyys, aitous ja rohkeus. Tasa-arvo ja yhtäläiset mahdollisuudet. 

Käsi kädessä kulkevat ylpeys ja nöyryys. Sitkeys, sitoutuminen ja ahkeruus. Vapaus, puhtaus, kunnioitus ja monimuotoisuus. 

Oi maani Suomi, synnyin maa! Huomasin Itsenäisyyspäivänä tuntevani aivan erityistä ylpeyttä ja isänmaallisuutta, ja silmänikin kostuivat useaan otteeseen. 


Ison osan elämääni olen kokenut olevani vähän niin kuin kahden maan kansalainen Yhdysvalloissa elettyjen lapsuusvuosien jälkeen; en ole ollut vain suomalainen, mutta en amerikkalainenkaan. Niin usein olen kokenut olevani jokin sekoitus näistä kahdesta, ehkä vähän juuretonkin: en ole tiennyt minne kuulun, ja olin siellä tai täällä niin aina on ollut ikävä jonnekin. Mutta on ihana huomata, että nykyään olen juurtunut ja kotoutunut Suomeen, Turkuun. Mun koti on täällä.

Lapsuuteni 4th of July -paraatien ja -grillibileiden jälkeen suomalainen vakava, hiljainen ja harmaa Itsenäisyyspäivä on tuntunut jotenkin vieraalta. Mutta nyt lähivuosien aikana olen oppinut ymmärtämään sitä, ja arvostan miten meidän ainutlaatuinen ja tuore historiamme sekä suomalaisuutemme vaikuttavat siihen. 

Maailman tulevaisuusnäkymät eivät ole kovinkaan toiveikkaat. Otsikot huutavat ilmastonmuutosta, pakolaisuutta, massasukupuuttoa. Hirmumyrskyjä, sotia, vihaa ja ahdinkoa. 



Kun Finlandia hymni kajahti Tuomiokirkossa Itsenäisyyspäivänä rintaani puristi, silmäni kostuivat ja tuntui siltä, että aika pysähtyi. Koin yhtäaikaisesti suurta ylpeyttä, kiitollisuutta ja samalla myös huolta tulevaisuudesta. 

Lähdimme kirkosta ulos ja laitoin pojalle takaisin päälle hänen heijastinliivinsä, jonka selässä lukee "Tulevaisuuden rakentaja". Pyyhin vaivihkaa kyyneleet silmäkulmastani, katsoin ylös ja rukoilin sydämestäni: "Isä, anna lapsilleni - kaikille lapsille - toiveikas, turvallinen ja rauhaisa elämä, anna heidän rakentaa itselleen hyvä tulevaisuus."



Suomi100-Itsenäisyyspäivä oli aivan ihana! Aurinko paistoi ja ilma oli mitä upein: Turun peitti hento lumi ja pieni pakkanen sai kaupungin säteilemään kauneuttaan. Vietimme päivän ulkoillen ja kävimme yhdessä saunassa. Illalla juhlimme sukulaisten kanssa, ja päivän kruunasi upeasti valaistu Turun linna. 

Miten sinä vietit päivän?

-Petra

Ei kommentteja