Ajatuksia ajasta: Onko kaikilla muka samat 24 tuntia päivässä?

Äiti istuu teekupponen kädessä ja miettii mitä kaikkea tekisi ylimääräisellä ajallaan: not!
aikka slow living ja lepääminen ovat yhä trendikkäämpiä, elämme edelleen melkoista suorittamisen ja tehokkuuden aikakautta. Monia vaivaa krooninen kiire ja ajanpuute, ja siitä valittaessa saattaa joku ystävällisesti muistuttaa, että meillä kaikillahan on päivässä samat 24 tuntia käytössä - kyse on vain kyvystäsi priorisoida. 

Onhan se niinkin. Olenhan minäkin motivoinut itseäni aikoinaan juuri tuolla sanonnalla: Kaikilla on käytössään samat 24 tuntia päivässä ja on vain minusta kiinni, miten käytän tuon ajan. 

Kaikilla ei ole samat 24 tuntia päivässä

Mutta nyt, kahden lapsen äitinä, voin vain nauraa moiselle väitteelle. HAH! Ei kyllä pidä pätkän vertaa paikkaansa. Kaikilla ei todellakaan ole sama määrä aikaa käytettävissä, eikä kaikki todellakaan ole kiinni siitä, miten minä päätän aikani käyttää. 

Koska pikkulapsiarkea eläessä tunteja, joista saa itse päättää, on yksinkertaisesti todella paljon vähemmän kuin ennen. 

Lasten hoitaminen nimittäin vie aikaa. Paljon aikaa. 

Olisi mielenkiintoista kellottaa, kuinka paljon aikaa päivässä minulla menee pelkästään imetykseen, ruuan laittamiseen ja antamiseen taaperolle, hoitoon viemiseen ja sieltä hakemiseen, vaippojen ja vaatteiden vaihtoon, nenien pyyhkimiseen, nukuttamiseen ynnä muuhun perushoitohommaan.

Siihen sitten päälle vielä oma syöminen, vessassa käynti ja pakolliset kotityöt. Auta armias, jos olisin vielä töissäkin. 


What's your excuse?

What's your excuse? kysytään äideiltä. Miksi sinä et ehdi tai saa aikaiseksi? Miksi sinä et muka ennätä treenata tavoitteellisesti, tehdä jotain juurikasvullesi, taikoa pois säärikarvojasi, hoitaa ihmissuhteitasi ja ostaa uusia alusvaatteita? Kaikilla meillä on samat 24 tuntia käytössä.

Hah ja hah. 

Tarkoitukseni ei nyt ole sanoa, että kaikilla muilla on helpompaa kuin lapsiperhearkea elävillä. Mutta let's face it: Onhan tämä aivan oma lukunsa ajankäytöllisesti. Kädet on aina täynnä, koko ajan on tuhat rautaa tulessa, harvemmin saa tehdä mitään rauhassa alusta loppuun, tekemistä on aamusta iltaan, ja silti voi tuntua siltä, että ei saa mitään aikaiseksi. Seuraavana päivänä homma alkaa alusta. 

Välillä se turhauttaa. Olen ihminen, joka on aina saanut paljon aikaiseksi ja joka nauttii tekemisestä. Ärsyttää, kun hommat jää puolitiehen ja kaiken lisäksi ajatuskaan ei leikkaa, koska jatkuvan "kädet täynnä lastenhoidosta" -fiiliksen lisäksi on vakkari univelka ja väsymys päällä. 

Omaa oloa ei auta, kun katse alkaa harhailla liikaa muiden elämässä - siinä someversiossa - ja alkaa tuntua siltä, että kaikki muut saavat niin paljon enemmän aikaiseksi, hommat edistyy ja unelmat täyttyy, ja siinä sivussa rakennettaan kokonaisia talojakin. 

Mitään en vaihtaisi pois - melkein mitään

Mutta: Mitään en vaihtaisi pois. Tietenkään. Juuri tätä minä halusin ja haluankin. Okei, ehkä voisin vaihtaa jonkun molemmat lapset huutaa, enkä ole nukkunut ja hermot meinaa mennä -hetken pois. Ettei mene liian hattaraksi ja äitiyden Oscar-puheeksi.

Tärkein työni ja tehtäväni nyt on olla äiti ja tehdä niitä äitihommia likimain hela tiden. Näin se vain on, ja näihin päiviin ja vuosiin tulen varmasti haikailemaan takaisin joskus. Olen tästä tietoinen päivittäin: Tämä on ainutlaatuista, merkityksellistä ja ihan mahtavaa aikaa. 

Ja mitä tulee asioiden aikaan saamiseen, niin varmasti yksi upeimpia ja merkityksellisimpiä asioita joita voi tehdä, on kasvattaa omia lapsiaan. 

Rakastan lapsiani ja äitiyttä, se on etuoikeus ja suuri siunaus. Päivä ja yö ihan vain yksikseen olisi silti ihan kiva. Tai kokonainen viikonloppu, ah. Mutta, kaikki aikanaan. 

Kuulostaako nämä fiilikset tutuilta?

-Petra

P.S. Ihan super isot respectit ja tsempit niille, jotka pyörittävät koko palettia yksin. En voi edes kuvitella!

6 kommenttia

  1. Hih, me ollaan ihan samojen mietteiden äärellä kun juuri kirjoittelin ylös ajatuksia siitä, että luulin tietäväni mitä ruuhkavuodet on. Työt, lasten kuskaukset hoitoon ja omat harrastukset. Mut ehei, ne pikkuasiat on se, mikä ruuhkauttaa henkisesti ja fyysisesti. Hyvä teksti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä tä on sellaista sirkusta ja pyörittämistä, huh! Ja vielä en ole edes itse työelämässä. Lohdullista tietää, että muut painii samojen tunteiden kanssa! 💕

      Poista
  2. Varmasti jokaisella äidillä on tuonkaltaisia tuntemuksia. Itselleni syntyi juuri esikoinen ja eihän tätä vauva-elämän rytmiä voi verrata mihinkään muuhun. Mutta ei tarvitsekaan! On jotenkin surullista, että Suomessa on niin vahva suorittamisen - ja toisaalta muihin vertaamisen kulttuuri. On mielenkiintoista miettiä, mitä loppujen lopuksi haluaa saada aikaan. Minusta jokainen vanhempi, joka keskittyy täysillä ja parhaansa mukaan (kukin omalla tavallaan, kotona tai työssäkäyvänä!) lapseensa ja hänen kasvattamiseensa, tekee ihan mielettömän tärkeää työtä. Mehän kasvatetaan juuri tulevaisuuden ihmisiä... Kaikki aika, jonka käytämme lapsiimme, tekee heille hyvää. Sillä ainakin minusta vanhemmuuden peruspilari on juuri läsnäolo. On tuhat muuta asiaa, jota voisi tehdä -opiskelu, kuntoilu, kodin laittaminen jne jne. - mutta niistä muista asioista on yksinkertasesti pakko nipistää enemmän tai vähemmän aikaa pois, jos haluaa olla läsnäoleva vanhempi. Jokainen tekee omat päätöksensä sen suhteen, mihin aikansa käyttää. Itse olen kiitollinen, ettei minun tarvitse nyt käydä töissä (kiitos Suomen maailman näkökulmasta ainutlaatuisen sos.turvajärjestelmän) vaan voin keskittyä tähän maailman suurimpaan ihmeeseen! Uuden elämän alkuun. Ennen kuin huomaankaan, on pikkuinen jo 18 ja sitten ehkä ehdin käydä useammin kampaajalla, pitää kodin tip top-kunnossa ja kehittää itseäni. Siihen mennessä haluan antaa kaikkeni lapselleni, sillä olenhan itse valinnut hänet maailmaan tuoda ja jokainen rauhallinen läsnäolon hetki rakentaa hänelle vakaata pohjaa elämäänsä ja tuleviin ihmissuhteisiin. Siihen, millainen ihminen hänestä kasvaa.
    Aihe on siis mietityttänyt itseänikin kovasti. Tsemppiä paljon, kiitos ihanista blogiteksteistä ja nautitaan kun saamme olla vanhempia - sekään ei ole itsestäänselvyys! :) Ihanaa joulunaikaa teille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja erittäin hyvistä ajatuksistasi! Olen niin samaa mieltä kaikesta! Olen todella etuoikeus saada olla lapsensa kanssa hänen elämänsä alussa näin paljon. Eilen kohtasin bussissa vanhemman rouvan, joka kertoi, että kun hän sai aikoinaan kaksoset, oli äitiysloman pituus 1kk! Ajatele, ihan hullua! Ja kyllä, vaikeista hetkittäisistä hetkistä huolimatta joka päivä jäädään reilusti plussan puolelle, lapset ja vanhemmuus on ainutlaatuista. Ihanaa joulunaikaa teidän perheelle! 💕

      Poista
  3. Hei just näin! Itsehän olen jo työelämässä ollut elokuun lopusta asti ja täytyy sanoa, että päivät on aikamoista härdelliä. Sen lisäksi yöt on edelleen aikamoista härdelliä.

    Itse olen useasti törmännyt siihen, että kaiken tämän keskellä pitäisi käydä (kuulemma) kuntosalilla ja treenata. Yövalvomiset ja pitkä imetys rasittavat hermostoa, joten olisi vastuutonta treenata tavoitteellisesti kaiken tämän väsymyksen keskellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Lilli en voi edes kuvitella! Oot aikamoinen tehomamma! Huonot yöt ja töissä 😣 Joo, mullakin on särähtänyt korvaan jotenkin se, että koetaan todella tärkeäksi, että lapset ei ikään kuin muuttaisi mitään: meidän kehoa, aikatauluja tai muita. Treenata pitäisi säännöllisesti ja niin, että se näkyy kropassa. Tosi hyvä pointti tuo, että keho on niin kovan rasituksen alla muutoinkin,että se on jopa vastuutonta. 😑

      Poista