Kuulumisia ja blogikriisi: Mitä annettavaa minulla muka on?



ello ihmiset! Viikko on hujahtanut ohi, joten ajattelin pysähtyä hetkeksi kertomaan kuulumisia myös tänne blogin puolelle. Tällä viikolla teemoina ovat olleet väsymys ja pienimuotoinen blogikriisi.

Väsymystä ilmassa


Täällä on väsymystä ilmassa. Univelkaa on kertynyt huonosti nukuttujen öiden vuoksi, ja samalla huomaan marraskuun ja pimeyden yrittävän ottaa otetta minusta. Olen kuitenkin sitkeästi jatkanut #mainiomarraskuu -projektiani, ja vaikka en voi valehdella, että olisin energiaa täynnä ja pirteä, niin en myöskään ole täysin lamaantunut sohvaperunaksi! Olen pitänyt kiinni lähes kaikista listaamistani jutuista. Raportoin kuun loputtua tarkemmin fiiliksistä sekä tietysti jatkosuunnitelmastani!

Väsymyksen vuoksi olen mm. jättänyt rappukäytävään arvotavaroitani useampaan otteeseen, kuten avaimet oveen tai oven eteen, hoitolaukun, lompakon jne. Olen unohtanut lompakot ja avaimet kotoa lähtiessä. Olen jopa hukannut eväsrasian, jossa oli makkarakeittoa. Sitä ei ole edelleenkään löytynyt. Puhumattakaan siitä, että puhekykynikin tuntuu olevan aika hakusessa, kuin myös tuttujen ja jopa omien lasteni nimet.

Liekö sitten väsymystä, lihasjumeja vai kenties jotain muuta, niin minua on vaivannut jo tovin tinnitus. Mikä ärsyttävä vaiva! Osa saattoi nähdä InstaStoryssa, miten koominen terveyskeskusfiasko minulla oli sen suhteen, enkä ole sittemmin jaksanut tai saanut aikaan tehdä asialle sen enempää. (Pähkinänkuoressa: Minulle ei suostuttu antamaan lääkäriaikaa, vaan terkka-aika. Terkka sitten moitti minua siitä, etten varannut lääkäriaikaa, sillä hän ei voinut korvaani tsekata kunnolla. Korva kuitenkin oli hänen mukaansa ärtynyt ja punainen, mutten siltikään saanut lääkärille aikaa. Lopuksi hän kuitenkin totesi, että onneksi tinnitus ei minua paljon ehdi häiritä, sillä minulla on lapsia...) Kaikkea sitä! Nyt kuitenkin lähipäivinä se on välillä kokonaan pois tai hyvin vaimea! Saattoi olla ihanalla Tupalanmäen puodin Karoliinan tekemällä kasvohoidolla ja Ayurveda-hieronnalla osuus helpotukseen, mutta siitä myöhemmin. 

Blogihiljaisuus


Katkonaiset yöunethan tekevät melko tahmean olon aivoihin, ja oloni on ollut saamaton. Ajatuksia pyörii päässä, mutta en ole saanut tartuttua niihin. Se näkyy täällä bloginkin puolella hiljaisuutena. Yhtäkkiä sitä huomaa, että on jo torstai, enkä mitään ole saanut aikaiseksi.

Blogihiljaisuuteen liittyy toinenkin syy. Nimittäin se kuuluisia mitä annettavaa minulla muka on - fiilis. Se iski viime viikolla aivan yllättäen. Taisin selata somea liian pitkään, nähdä toinen toistaan upeampia kuvia ja inspiroivampia bloggaajia, ja tuon selaushetken jälkeen vaan iski sellainen kökkö fiilis ja lukko päälle. Sellainen epämääräinen myllertävä tunne. Että mitä annettavaa minulla on? Kuka näitä minun juttuja jaksaa lukea? Muiden kuvatkin ovat kuin suoraan naistenlehdistä. Äh, en vain osaa. 

Minua alkaa harmittaa ja ärsyttää, kun mielessä olisi niin monia kirjoitusideoita, mutta ne vaativat aikaa ja osa myös hieman syvempää paneutumista ja taustatutkimusta. Kun sitten väsyneenä näen, miten muut saavat niin paljon enemmän aikaiseksi ja heillä on säännöllinen bloggaustahti ja minulla on jälleen vaan kädet täynnä ja aivokooma, enkä saa aikaiseksi mitä haluaisin, minulle iskee huono blogi-itsetunto. 

Ja ei, eihän tämä ole maailman vakavin asia. Asia nyt vain on niin, että lasten ollessa heräillä en bloggaa. Tällä hetkellä he nukkuvat päivisin eri aikoihin, ja illalla puolestaan on jo sellainen kooma päällä, ettei ajatus enää leikkaa. Tiedostan elämäntilanteeni, mutta silti haluaisin olla parempi, panostaa ja tehdä enemmän. 

Huoh! Se on vissi, että luovuuden tappaa parhaiten se, kun vertailee itseään muihin. Silloin iskee kyllä totaalinen lukko päälle. Rasittavia tällaiset tunteet!

Do you

No, yritän karistaa tämän riittämättömyyden tunteen pois ja luottaa, että kyllä minäkin voin ja saan kirjoittaa blogia. Uskon, etten ole ainoa, joka tarvisi välillä sellaiset hevosten käyttämät näköestehommelit, tiedättekö mitä tarkoitan? (Joku voi kertoa oikean termin.) Että tarpeen tullen osaisi vain keskittyä siihen omaan tekemiseen ja vain DO YOU. Vertailu toden totta vie ilon ja tappaa luovuuden. 

Mutta, eiköhän tämä muutamien päivien ihmeellinen blaa-fiilis tästä väisty, ja väsymys lakkaa laittamasta kapuloita rattaisiini! 

Miten siellä on mennyt viikko?

-Petra

2 kommenttia

  1. Älä vaan muuta blogiasi yhtään, blogisi ihanan rehellinen ja samaistuttava ja se on ihana piristys nykyisen blogiskenen keskellä."Naistenlehti-blogeja" on jo riittämiin :) -Tanja

    VastaaPoista
  2. Mä olen samaa mieltä Tanjan kanssa!! Sulla on niin ihana oma tyyli ja se saa lukijat hyvälle tuulelle ja palaamaan blogisi pariin! Se naistenlehtimassablogi ei erotu. Sun erottuu! Oot niin super hyvä siinä mitä teet! Joskus inspiraatiota ei ole mutta se on normaalia! Niinhän käy kelle vaan joka tekee luovaa työtä! Kyllä sulla vielä on niin paljon annettavaa ja niin paljon lukijoita joiden pitäis löytää sun blogi koska se antaa niin paljon <3 PUS xoxo p.s ihana toi kuva!!!

    VastaaPoista