Nimijuhlat ♡



Kaunis pieni ihminen, sä olet ainutlaatuinen. 
Mitä vastaan tuleekaan, toista sua ei milloinkaan.

ilen juhlimme rakkaan tyttäremme nimijuhlia upeiden ja tärkeiden läheisten ympäröimänä! Sydän on tällä hetkellä niin täynnä kiitollisuutta omasta miehestäni, lapsistani ja niistä ihmisistä, joiden kanssa saadaan elämää jakaa. 

Juhlat olivat ihanan lämminhenkiset, kauniit ja meidän näköiset. Sävymaailma oli vaaleanpunainen, ja oltiin saatu juhlasuunnittelijaystävältäni ihania koristeita lainaan. Pidimme juhlat seurakuntamme tiloissa.

Nimestä tuli todella kaunis ja merkityksellinen. Vasta edeltävänä iltana päätimme lopullisen version, ja pastorimme saikin vetää yli lasten raamatusta aiemman versiomme yhden nimen juuri ennen juhlien alkua, heh. Haluaisin nimen niin teille jakaa, mutta äh. Pidän kiinni yksityisyysperiaatteistani ja jätän sen kertomatta. Toivottavasti ymmärrätte!

Juhlat alkoivat mieheni tervetulias"puheella" sekä tekemälläni videolla, jossa oli dokumentoituna vähän raskauttani sekä tyttömme elämää tähän mennessä. Sen jälkeen ihana pastorimme, joka on myös vihkinyt meidät, jutteli meille ja vieraille (saaden sekä minut että mieheni kyyneliin), ja sen jälkeen tyttö siunattiin kummien kanssa. Tämän jälkeen siirryttiin herkkujen pariin ja syötiin ja seurusteltiin taustamusiikin soidessa. Mieheni Mummi eli lastemme iso-Mummi lausui juhlien aikana pari runoa. 








Pari pientä mokaakin kävi... Unohdin kamerani! Tai näin luulin. Aamulla löysin sen kassistani ja se oli kuin olikin ollut mukana ja vieläpä juuri siinä kassissa, josta sitä olin etsinyt. Onneksi isälläni oli kamera mukana, mutta hän oli puolestaan ottanut väärän objektiivin (kunnon pitkän putken). No, nä on näitä! Nyt siis osa kuvista minun puhelimella räpsittyjä. 

Mutta sitten se ärsyttävin moka: Unohdin laittaa ihanan kakkukoristeen kakun päälle! Miten näin voi edes käydä! Tai voihan se, tuhat asiaa pyörinyt päässä, ja vaikka kuinka muistuttelin itseäni, että laitan sen pöydällä valmiina olevan koristeen kakun päälle, kun vien kakun pöytään, niin ei. Lahopää.  Se oli myös ainoa asia, jota en ollut erikseen kirjoittanut kaksisivuiseen check-listaani. Mutta onni onnettomuudessa on se, että se sopii täydellisesti myös 1-vuotiskakun päälle, joten silloin sitten!

No, eivät nämä "mokat" oikeasti muuta sitä, että juhlat olivat kauniit ja ikimuistoiset! Tarjoilut olivat runsaat ja herkulliset ja vieraat ja vauva viihtyivät. Iso kiitos jokaiselle, joka tuli meitä etukäteen auttamaan, oli ihanaa rakentaa juhlaa kanssanne sekä kiitos niille, jotka auttoivat siivoamisessa jälkikäteen. Ootte kultaa ja niin tärkeitä.  

Nyt on tytöllä nimi päätettynä, ja saankin kiireen vilkkaa palauttaa maistraatille nimipaperin, sillä 2 kuukauden aika tulee ihan juuri täyteen. 

Olo on kiitollinen ja väsynyt. Sade ropisee ikkunaan, joten voin hyvin mielin viettää loppupäivän perheen kanssa sisällä - ja ehkä saada kodin kaaosta taltutettua, kun kuluneet päivät ovat olleet täynnä leipomista ja juhliin liittyviä juttuja. 

Ihanaa päivää sulle!

-Petra

Ei kommentteja