Kuulumisia ja konmarihaaveita


n ole pitkään aikaan kirjoitellut vain arkisia kuulumisia tänne, siispä niitä tulee nyt! Täällä on ollut aikamoinen härdelli viikko, koska huomenna on tyttäremme nimijuhlat. Tekemistä on riittää! Tämä viikko on siis mennyt juhlavalmisteluissa, joiden lisäksi on ollut muita vastuita ja menoja. Onneksi juhlat pidetään seurakuntamme tiloissa, niin ei tarvitse kaiken muun lisäksi siivota kotia kuntoon. Meille kun ei tosiaankaan mahtuisi kuin kourallinen vieraita. Ja koti on tällä hetkellä vaihteeksi aika hujan hajan!

Täällä arki rullaa ja sanotaan näin, että tekemistä riittää. Olen alkanut löytää rutiinin ja toimintatavat päiviin kahden kanssa, mikä on kiva. Iltaan mennessä olen kyllä melkoisen puhki ja fiilis on kaikkensa antanut. 

Kodin pyörittäminen vie paljon aikaa, kun ruoka- ja pyykkihuollon pitää pelata ja sotkuja siivota ainakin sen verran, että mahtuu siirtymään paikasta a paikkaan b tai vaikka juuri sitä ruokaa laitettua. Äitejä kehotetaan usein sietämään sotkua ja keskittymään lapsiin, mikä on mielestäni hyvä ohjenuora, mutta uskon, että monelle ihan niiden välttämättömienkin juttujen hoitaminen vie melkoisesti aikaa. Harva varmaan yrittää edes, että koti olisi yhtä siisti kuin sisustuslehdissä! Kyseessä ei siis ole se, sietävätkö äidit pientä sotkua, vaan siitä, että arki pitää kuitenkin saada rullaamaan: kaapissa pitää olla puhtaita vaatteita ja astioita, kodissa pitää mahtua edes jotenkin kulkemaan ja ruokaa täytyy tehdä . Ja jos kotona on 24/7 niin eipä jatkuvaa kaaosta kestä oma pää.

Onneksi yöt menee meillä tällä hetkellä hyvin, ja vaikka univelkaa on, niin se on toistaiseksi varsin siedettävällä tasolla. Muisti kyllä reistailee, ja puhun ihan kummia välillä. Mies saa korjata, kun selitän jotain aivan hölmöä tai vaihtoehtoisesti unohdan ihan arkisiakin sanoja. Veikkaan, että osa teistä siellä ruudun toisella puolella samaistuu fiilikseen?

Väsymyksestä huolimatta pää pursuaa kaikenlaisia blogikirjoitusideoita, mutta harmillisesti aikaa niiden toteutukseen on tietysti aika vähän. Mutta pikku hiljaa saan niitä ehkä päästä "paperille" ja tännekin. Muutamia postaustoiveitakin olen teiltä saanut ja koitan niitäkin saada tehtyä pian!

Kirjoittamisen lisäksi on pari muutakin mielitekoa ollut lähiaikoina. Haluaisin konmarittaa tai ehkä "konmarittaa" kotimme ja karsia tavaraa. (Lainausmerkeissä siksi, että olen ymmärtänyt, että HC-konmarittajat eivät yhtään pidä siitä, että tavaroiden karsimista kutsutaan konmarittamiseksi). Miten sitä tavaraa on aina vaan liikaa?! Toisaalta lapsiperheissä se tuntuu olevan myös vääjäämätöntä, kun ihmisiä on enemmän ja on kaikenlaisia härpäkkeitä sun muita, mitä kyllä tarvitaankin. Kulkupelejä meillä on useampia, ja välillä mies haaveileekin jostain suuresta varastotilasta, jonne saataisiin kaikki eri kärryt, kantorinkat ja muut kamppeet ängettyä. Kerrostalokolmiossa sitä säilytystilaa on hitusen liian vähän. Mutta karsittavaakin löytyy varmasti. Ehkä saan tällaisenkin projektin toteuttaa tässä syksyllä. Kun aika on... 

Sen lisäksi haluaisin päästä jollekin ammattilaiselle, joka katsoisi läpi kehon mahdolliset virheasennot ja saisin alkaa kuntouttaa itseäni. Lastenhoito on todella fyysistä hommaa, ja kroppa ei tunnu tällä hetkellä aina hyvältä. Tällä tarkoitan siis lihasjumeja, särkyjä sun muita, joita tullee raskauden aiheuttamien virheasentojen, imetyksen ja jatkuvan parivuotiaan ja vauvan nostelun ja kantamisen vuoksi. 

Kaikenlaista mietittävää siis on ja asioita, joita pitäisi saada aikaiseksi hoitaa, mutta nyt ensin hoidetaan pois alta huomiset juhlat! Me ollaan muuten tämän viikon aikana muutettu mieltämme tyttären nimen suhteen jo pari kertaa. Etunimi on selvä ollut alusta alkaen, mutta toinen ja kolmas nimi on pariin otteeseen vaihdettu. Huomiseen mennessä päätösten pitää olla tehtynä! On kyllä vaikeaa hommaa. 

Kertokaahan kuulumisianne! Ja laittakaa postaustoiveita tulemaan. Meidän arkea ja enemmän höpinöitä voi kuulla Instan puolella videomuodossa, nähdään siellä! 

-Petra




Ei kommentteja