Äitien välinen kilpailu

Äiti hymyilee: Ei kilpailla keskenämme!

Äitien välinen kilpailu ei ole mukavaa. Mutta aina kyseessä ei ole edes kilpaileminen.
ksi äitiyteen liittyvä asia, josta en ole koskaan pitänyt - tai joka on suorastaan ärsyttänyt - on äitien välinen kilpailu. Joskus se on hyvin ilmiselvää ja suoraa mitan ottamista, toisinaan se on epäsuoraa, epämiellyttävää piilokilpailua. Ja joskus kyseessä ei välttämättä olekaan kilpaileminen.

Rankin Äitiys- ja Helpoin Äitiys -kisat

Hyvin tärkeä kilpailualue on tietysti äitiyden rankkuus tai helppous. Tämä kisailu tulee usein tutuksi jo raskauden alkuvaiheessa. Tässä kisassa osallistujan tulee aina tuoda esiin joko kuinka rankkaa tai helppoa hänellä on suhteessa muihin äiteihin. 

Kyllähän te tiedätte? Kun kerrot, että olet väsynyt, niin Rankin Äitiys-kisaaja on aina paljon väsyneempi ja hänen lapsensa nukkuvat vielä huonommin. Kun valitat arjen kiirettä, hän muistuttaa ärsyyntyneenä, ettet voi ymmärtää kiireestä mitään, koska sinulla ei ole yhtä monta lasta kuin hänellä. Hänellä on yleensä rankin raskaus, synnytys ja arki, minkä hän kyllä tuo esiin aina muiden kokemuksia vähätellen. Tämä äiti saattaa myös todeta pessimistisesti äitiydestä tai jostain tietystä vaiheesta nauttivalle äidille: "Odotapa vaan, kuule..." 

Helpoin Äitiys -kisassa toimitaan tietysti päinvastoin. Kun sinulla on raskasta tai haastavaa, niin Helpoin äitiys -kisaaja katsoo sinua huuli pyöreänä, eikä voi ymmärtää, koska hänen mielestään kaikki äitiyteen liittyvä on niin helppoa! Menee kuin vettä vain! Sitäpaitsi, heillähän on lapset nukkuneet synnäriltä asti kokonaisia öitä, mutta hehän olivatkin lukeneet raskausaikana Kuinka kasvattaa bebe -kirjan ja osaavat siksi kasvattaa lapsiaan. Synnytys ei muuten sattunut edes ja raskauskilot jäivät synnärille.

Paras Äiti- ja Rennoin Mutsi -kisat

Näiden lajien lisäksi on tietenkin Paras Äiti - kisa. Jos haluaa olla paras äiti, tulee olla aina positiivinen, rauhallinen, tarmokas ja huoliteltu Duracell-pupu, jonka lapset on puettu viimeisimmän muodin mukaisesti ja kauniisti aina ja joka paikassa. Koti kiiltää, ruokapöydässä tarjoillaan parasta mahdollista ruokaa ja parisuhde kukoistaa. Homma on niin sanotusti hanskassa, ja vierestä seuraavat eivät voi kuin pohtia, että maybe she was born with it.

Paras Äiti -titteliä tavoitellessa oleellista ei tietenkään ole se, miten asiat ihan oikeasti ovat, vaan nimenomaan se, miten ne näyttäytyvät muille. Ja koska omat kulissit ovat tiptop kunnossa (etenkin somessa), on hyvä arvostella muita äitejä, jotka eivät yllä samaan. Sen voi tehdä hyvin vaivihkaa, esimerkiksi katsomalla arvostelevasti, kun joku kollareihin ja puklurätteihin pukeutunut äiti ei ole osannut kasvattaa lastaan, joka rymyää kirjastossa kiljuen selkeästi kirpparilta ostetussa vanhassa haalarissa - ja mitä vielä - sokeripitoista Trip-mehua juoden!

Paras Äiti- kilpailusta on olemassa käänteisversio: Rennoin Mutsi -kisa. Siinä on ideana tuoda esiin, että on näiden Paras Äiti -kilpailijoiden vastakohta. Sen voi tehdä korostamalla sitä, miten itse ei ainakaan jaksa välittää mistään, esimerkiksi lasten vaatteista tai lasten ruuan suolapitoisuudesta. Oleellista on vähätellä ja arvostella niitä äitejä, jotka näyttävät panostavan johonkin äitiyden tai elämän osa-alueeseen.

Äidit: herkkähipiäisiä ja kateellisia?

Edellä kuvatut kilpailut ovat varmasti kaikille jossain määrin tuttuja, mutta onko aina todella kyseessä äitien välinen kilpailu? Joskus me nimittäin saatamme nähdä "kilpailua" siellä missä sitä ei ole. Yksinkertainen fakta on se, että me äidit vaan olemme kovin erilaisia ja koemme asioita eri tavalla! En halua loukata ketään, mutta ehkä me äidit olemme välillä vähän herkkähipiäisiä - itseni mukaan lukien. Ja ilmankos, äitiys on elämän tärkeimpiä,  henkilökohtaisimpia ja haastavimpia tehtäviä, ja jos rehellisiä olemme, niin harva meistä kokee olevansa koko ajan paras mahdollinen äiti. Siksi on varmasti helppo ottaa henkilökohtaisesti moniakin asioita, jotka eivät ole tarkoitettu arvosteluksi tai kilpailuyrityksiksi tai voi tuntua houkuttelevalta pönkittää omaa äiti-itsetuntoa vertailemalla ja kilpailemalla. 

Huomaan itse näin jälkikäteen, että varsinkin ensimmäisen lapsen kohdalla sitä helposti ylitulkitsi sanoja ja tilanteita. Ajatteli, että tuon ihmisen tapa tehdä tai olla tekemättä, kokea tai olla kokematta on jollain lailla kisaamista tai arvostelua. Se, että joku äiti toteaa hänen lapsensa heränneen 6 kertaa, kun minun lapseni heräsi 4 kertaa, ei ehkä olekaan kilpailemista, vaan hänen oman tilanteensa jakamista ja hänen yrityksensä sanoa: "Minäkin olen muuten tosi väsynyt!" Vaihtoehtoisesti se, että joku kertoo lapsensa nukkuvan hyvin ei olekaan ylpeilyä ja sinun nukutustaitojen arvostelua. Tai esimerkiksi jonkun tuntemattoman naisen katse bussissa ei välttämättä ole arvosteleva, vaan todellisuudessa hän vain huomaamattaan tuijotti sinua ja lastasi ja mietti ihan muita asioita. 

Äitiyteen liittyy myös paljon päätöksentekoa ja niihin liittyvää epävarmuutta sekä tuhansia osa-alueita, joihin kaikkiin ei vain voi panostaa. On siis selvää, että helposti ja salakavalasti kateus voi hiipiä ajatuksiimme ja vääristää tapaamme tulkita ja nähdä muita. "Kuka tuokin äiti oikein luulee olevansa? Pukee tuota kallista haalariaan lapselleen ja yrittää osoittaa olevansa parempi kuin minä!", "Ärsyttävä ylpeilijä, lapset aina nukkuu mukamas hyvin ja äitikin on viimeisen päälle huoliteltuna täällä muskarissa! Pakko tulla tänne näyttämään meille muille!" tai "Mä en tajua miten joku jaksaa mesota jostain suolamääristä ja ravintoaineista, käyttäisi nyt vähän maalaisjärkeä!"

Myötätuntovaje

Kilpailua ja arvostelua on toki olemassa, ja se liittynee osittain ehkä tietynlaiseen myötätuntovajeeseen, joka yhteiskunnassamme vallitsee. Emme osaa aina suhtautua lämmöllä ja empatialla kanssaihmisiin, vaan olemme herkkiä arvostelemaan ja arvioimaan, vertailemaan ja vahtaamaan. Olemme itse kenties niin uupuneita ja yksinäisiä, että emme osaa osoittaa mammakahvilassa olevalle äidille myötätuntoa ja tukea häntä väsymyksessään, koska janoamme itse saada halauksen ja lempeät, ymmärtävät sanat: "Voi että, sulla on varmasti tosi raskasta nyt!"

Myötätunto voisi ehkä olla ratkaisu koko kilpailudilemmaan. Jos haluat katkaista kilpailukierteen, niin aloita olemalla itsellesi myötätuntoinen. "Minä yritän parhaani ja riitän näin. Se, miten muut toteuttavat äitiyttä, ei ole minulta pois. Olen riittävä." Puhu tätä myös ystävällesi, kun hänellä on rankkaa tai hän on kateuspuuskan vallassa: "Sinä yrität parhaasi, riität. Se, että tuo äiti osaa tuon asian todella hyvin, ei ole sinulta pois." Tai jos joku alkaa arvostella jotain äitiä voit todeta: "Hei, hänkin varmasti yrittää parhaansa."

Kun joku kertoo, että hänellä on raskasta, ole ystävä. "Onpa kurja kuulla", "Voi, ymmärrän sinua täysin!" tai "Voisimmeko ratkaista tilanteen tai saada sinulle jostain apua?" ovat erinomaisia tapoja reagoida. Ollaan rohkaisijoita ja kanssaeläjiä, osoitetaan myötätuntoa. 

Ja kun joku äiti osaa jonkun asian upeasti, hän nauttii jostain asiasta erityisesti (kuten siitä, että pukee lapsensa kauniisti tai siivoaa kotinsa) tai hänellä menee nyt hyvin, niin iloitaan, kehutaan ja kiitetään! "Onpa sun pojalla kiva asu!" "Ootpa sä kauniina tänään!" "Ihanan näköiset eväät teillä, mitä niissä on? Voitko antaa mulle reseptin?" "Osasitpa hoitaa tuon uhmatilanteen kivasti, mä voisin kokeilla tuota seuraavaksi."


Jokainen meistä voi itse päättää lopettaa kyräilyn ja kilpailun. Maailmaan mahtuu monenlaisia äitejä ja monen näköistä äitiyttä. Se on hienoa. Äitiys ei ole kilpailu, vaan siinä on kyse SINUN matkastasi SINUN lapsiesi kanssa. Keskity siihen. 


Oletko sinä kokenut äitien välistä kilpailua? Mitä ajatuksia se herättää? Jaa kommenteissa!

Ihanaa viikkoa!

-Petra

// Pipo saatu VAI-KO

4 kommenttia