#mainiomarraskuu

#mainiomarraskuu

Marraskuu on monen mielestä ankea ja masentava. Aion #mainiomarraskuu -projektillani yrittää löytää yhtä hyvän kukoistuksen kuin kuvalla olevalla kasvilla on.

Marraskuu - masentava vai mainio? Toivon, että se on jälkimmäinen.


asentava, ankea, myrskyinen, synkkä, harmaa, pimeä, kolea, kylmä, väsyttävä, uuvuttava. Siinäpä muutama adjektiivi, jotka tulevat mieleen marraskuusta. Veikkaanpa, että marraskuu on todella harvan lemppari kuukausi, mutta aika monen kestoinhokki. Se nyt vaan on melkoisen blaa, eikö?

Mutta voisiko se olla jotain muuta? Voisiko marraskuu olla mainio ja mukava, energinen ja eloisa, lempeä ja lataava? Sitä lähden kokeilemaan #mainiomarraskuu -projektillani. Aion panostaa kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja hyvään oloon sen sijaan, että märehtisin marraskuisessa masennuksessa muutaman muun suomalaisen kanssa. 

Kaamosaikana talviunille meneminen maittaisi, ja vaikka kuinka olisi kiva hyggeillä aamusta iltaan, niin se nyt ei vaan ole mahdollista. Siksi vaikka tähän aikaan vuodesta pitää sallia väsymys ja nautiskella hyggestä, voi lisäksi huoltaa ja hoivata mieltä ja kehoa myös energiaa antavilla jutuilla. Nyt kun asiaa mietin, niin eikö juurikin vuoden synkimpänä ja väsyttävimpänä kuukautena olisi järkevääkin pitää itsestään extra hyvää huolta?

Olen koonnut listan asioista, joiden tiedän tuovan itselleni hyvää oloa, ja aion sitoutua näiden asioiden toteuttamiseen koko marraskuun ajan. Raportoin täällä sitten aika ajoin, miten menee ja miltä tuntuu. Katsotaan, tuleeko tästä mainioin marraskuu vähään aikaan!

Mainio marraskuu

10 päivittäistä  tapaa panostaa kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin 

1. Raitis ilma
Marraskuu ei ehkä säiden puolesta ole sieltä upeimmasta päästä, pikemminkin vähän hanurista, hehe. Mutta siitä huolimatta aion yrittää mennä ulos ja haukata vähän happea joka päivä.

2. Lihaskunto ja kehonhuolto
Vahva keho, vahva mieli? Olen huomannut, että kun teen jotain kehollani on mielenikin virkeämpi ja seesteisempi. Siispä aion yrittää aktivoida kroppaani päivittäin: oli se sitten venyttelyä, 10 minuutin pilates Youtubesta tai treeni. 

3. Ravitseva ruoka
Haluan joka päivä syödä jotain ravitsevaa: hedelmiä, marjoja, kalaa, hyviä rasvoja tai muuta. Ei siis pelkkiä pipareita ja glögiä. Niitäkin toki. 

4. Vesi
Vedenjuontini on ollut lähiaikoina liian vähäistä, kun imetys ei laukaisekaan armotonta janon tunnetta joka kerta. Siispä aion tietoisesti juoda vettä ja paljon, sillä imetys vaatii paljon nestettä. 

5. Lisäravinteet
Omegat ja multivitamiinit kehiin. 

6. Kirkasvalohoito
Olen käyttänyt kirkasvalolamppua jo kymmenisen vuotta ja minun kohdallani se kyllä auttaa. Siispä *naks* lamppu päälle joka aamu aamupalalla. 20-30 minuuttia tekee hyvää. 

7. Musiikki
Vähintään yhden hyvän biisin kuuntelu - ja ehkä mukana jammailu - joka päivä. 

8. Kosketus
Haleja ja pusuja, silittelyä ja vierekkäin kyhnäämistä rakkaiden kanssa. Oksitosiinit virtaamaan. 

9. Kauneus
Kauniit asiat kohottavat mieltä ja ravitsevat sielua. Haluan antaa itselleni yhden kauniin hetken päivittäin: kauniita kukkia kotona, kynttilöiden sytyttäminen, kauniisti katettu pöytä, auringonlaskun ihaileminen (kello 15 iltapäivällä...) tai vaikka naistenlehden selaaminen. 

10. Kiitollisuus
Jokainen päivä ei välttämättä ole hyvä, mutta jokaisessa päivässä on hyvää. Aion kirjata ylös päivän päätteeksi kiitollisuusaiheeni ja kiittää niistä. 

10 viikoittaista tapaa panostaa kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin

Päivittäisten asioiden lisäksi on lista muita juttuja, joiden tekeminen virkistää mieltä ja kehoa. 

1. Saunominen
Need I say more? Ah, ihana sauna. 

2. Kauneudenhoito
Kuivan ihon kuoriminen ja hyvän tuoksuisen rasvan levittäminen iholle sen jälkeen. Kynsien lakkaaminen kauniilla värillä. Hiushoidon tekeminen. Kenties kasvohoitoon meneminen. Marraskuussa otan aikaa itseni hoitamiselle. 

3. Hyggeily
Hyggeily, tuo tanskalaisten lahja maailmalle! Marraskuu on mitä mainion kuukausi hyggeillä oikein olan takaa. Antakaa mennä! Mukavuusmaksimit tai miksei jopa överit? Näen jo silmissäni lasin hyvää portviiniä, laadukasta suklaata, kynttilöitä, hyvä kirja...

4. Lukeminen
Kirjasta puheenollen minulla on yksi kirja aloitettuna, mutta en ole pitkään aikaan lukenut. Marraskuussa valitsen välillä sarjan tai somen sijaan lukea. 

5. Inspiroituminen ja oppiminen
Yksi virkistävimpiä asioita on oppia ja inspiroitua. TED-talkit, podcastit, saarnat ynnä muut ovat tähän erinomaisia. 

6. Girl talk
Ystävien kanssa juttelu ja nauraminen. Ahh. Siispä treffit kehiin - joko virtuaalisesti tai livenä. 

7. Parisuhde
Ehkä marraskuussa menemme pitkästä aikaa ihan kaksin tekemään jotain? Tai sitten järkkäämme treffi-illan kotona.

8. Tulevan suunnittelu
Se, että on jotain kivaa odotettavaa piristää. Marraskuussa kannattaa suunnitella joulukuuta. Olen NIIN jouluihminen, joten aion ensi kuussa suunnitella mm. joulukonsertteihin menemistä, joulukuusen koristelua, joululahjoja, pikkujouluja...

9. Sosiaaliset suhteet
Ihmisten seura tekee hyvää. Marraskuussa minulla on tiedossa mm. Isänpäivän juhlistamista, Äitien ilta ihanien Äiti-lapsipiiriläisten kanssa, pikkujouluja, blogitapahtumia... Kivaa päästä näkemään hyviä tyyppejä!

10. Jotain uutta
Uudet asiat virkistävät oli se sitten jonkin uuden asian tekeminen, maistaminen tai ehkä ostaminen. Haluan kokeilla jotain uutta reseptiä ja lisäksi minulla on muutamatkin lahjakortit käyttämättä, joten marraskuussa aion antaa itseni hankkia jotain uutta ja kivaa vaatekaappiin. Ja ehkä voisin mennä pitkästä aikaa tekemään kirpparikierroksen!


Tällaisia asioita löytyy minun #mainiomarraskuu -listaltani. Mitä sinun listallasi voisi olla? Päivittelen #mainiomarraskuu - matkaani varmasti Instan puolella, joten seurailepa sieltäkin. 

-Petra

Äitien välinen kilpailu

Äitien välinen kilpailu

Äiti hymyilee: Ei kilpailla keskenämme!

Äitien välinen kilpailu ei ole mukavaa. Mutta aina kyseessä ei ole edes kilpaileminen.
ksi äitiyteen liittyvä asia, josta en ole koskaan pitänyt - tai joka on suorastaan ärsyttänyt - on äitien välinen kilpailu. Joskus se on hyvin ilmiselvää ja suoraa mitan ottamista, toisinaan se on epäsuoraa, epämiellyttävää piilokilpailua. Ja joskus kyseessä ei välttämättä olekaan kilpaileminen.

Rankin Äitiys- ja Helpoin Äitiys -kisat

Hyvin tärkeä kilpailualue on tietysti äitiyden rankkuus tai helppous. Tämä kisailu tulee usein tutuksi jo raskauden alkuvaiheessa. Tässä kisassa osallistujan tulee aina tuoda esiin joko kuinka rankkaa tai helppoa hänellä on suhteessa muihin äiteihin. 

Kyllähän te tiedätte? Kun kerrot, että olet väsynyt, niin Rankin Äitiys-kisaaja on aina paljon väsyneempi ja hänen lapsensa nukkuvat vielä huonommin. Kun valitat arjen kiirettä, hän muistuttaa ärsyyntyneenä, ettet voi ymmärtää kiireestä mitään, koska sinulla ei ole yhtä monta lasta kuin hänellä. Hänellä on yleensä rankin raskaus, synnytys ja arki, minkä hän kyllä tuo esiin aina muiden kokemuksia vähätellen. Tämä äiti saattaa myös todeta pessimistisesti äitiydestä tai jostain tietystä vaiheesta nauttivalle äidille: "Odotapa vaan, kuule..." 

Helpoin Äitiys -kisassa toimitaan tietysti päinvastoin. Kun sinulla on raskasta tai haastavaa, niin Helpoin äitiys -kisaaja katsoo sinua huuli pyöreänä, eikä voi ymmärtää, koska hänen mielestään kaikki äitiyteen liittyvä on niin helppoa! Menee kuin vettä vain! Sitäpaitsi, heillähän on lapset nukkuneet synnäriltä asti kokonaisia öitä, mutta hehän olivatkin lukeneet raskausaikana Kuinka kasvattaa bebe -kirjan ja osaavat siksi kasvattaa lapsiaan. Synnytys ei muuten sattunut edes ja raskauskilot jäivät synnärille.

Paras Äiti- ja Rennoin Mutsi -kisat

Näiden lajien lisäksi on tietenkin Paras Äiti - kisa. Jos haluaa olla paras äiti, tulee olla aina positiivinen, rauhallinen, tarmokas ja huoliteltu Duracell-pupu, jonka lapset on puettu viimeisimmän muodin mukaisesti ja kauniisti aina ja joka paikassa. Koti kiiltää, ruokapöydässä tarjoillaan parasta mahdollista ruokaa ja parisuhde kukoistaa. Homma on niin sanotusti hanskassa, ja vierestä seuraavat eivät voi kuin pohtia, että maybe she was born with it.

Paras Äiti -titteliä tavoitellessa oleellista ei tietenkään ole se, miten asiat ihan oikeasti ovat, vaan nimenomaan se, miten ne näyttäytyvät muille. Ja koska omat kulissit ovat tiptop kunnossa (etenkin somessa), on hyvä arvostella muita äitejä, jotka eivät yllä samaan. Sen voi tehdä hyvin vaivihkaa, esimerkiksi katsomalla arvostelevasti, kun joku kollareihin ja puklurätteihin pukeutunut äiti ei ole osannut kasvattaa lastaan, joka rymyää kirjastossa kiljuen selkeästi kirpparilta ostetussa vanhassa haalarissa - ja mitä vielä - sokeripitoista Trip-mehua juoden!

Paras Äiti- kilpailusta on olemassa käänteisversio: Rennoin Mutsi -kisa. Siinä on ideana tuoda esiin, että on näiden Paras Äiti -kilpailijoiden vastakohta. Sen voi tehdä korostamalla sitä, miten itse ei ainakaan jaksa välittää mistään, esimerkiksi lasten vaatteista tai lasten ruuan suolapitoisuudesta. Oleellista on vähätellä ja arvostella niitä äitejä, jotka näyttävät panostavan johonkin äitiyden tai elämän osa-alueeseen.

Äidit: herkkähipiäisiä ja kateellisia?

Edellä kuvatut kilpailut ovat varmasti kaikille jossain määrin tuttuja, mutta onko aina todella kyseessä äitien välinen kilpailu? Joskus me nimittäin saatamme nähdä "kilpailua" siellä missä sitä ei ole. Yksinkertainen fakta on se, että me äidit vaan olemme kovin erilaisia ja koemme asioita eri tavalla! En halua loukata ketään, mutta ehkä me äidit olemme välillä vähän herkkähipiäisiä - itseni mukaan lukien. Ja ilmankos, äitiys on elämän tärkeimpiä,  henkilökohtaisimpia ja haastavimpia tehtäviä, ja jos rehellisiä olemme, niin harva meistä kokee olevansa koko ajan paras mahdollinen äiti. Siksi on varmasti helppo ottaa henkilökohtaisesti moniakin asioita, jotka eivät ole tarkoitettu arvosteluksi tai kilpailuyrityksiksi tai voi tuntua houkuttelevalta pönkittää omaa äiti-itsetuntoa vertailemalla ja kilpailemalla. 

Huomaan itse näin jälkikäteen, että varsinkin ensimmäisen lapsen kohdalla sitä helposti ylitulkitsi sanoja ja tilanteita. Ajatteli, että tuon ihmisen tapa tehdä tai olla tekemättä, kokea tai olla kokematta on jollain lailla kisaamista tai arvostelua. Se, että joku äiti toteaa hänen lapsensa heränneen 6 kertaa, kun minun lapseni heräsi 4 kertaa, ei ehkä olekaan kilpailemista, vaan hänen oman tilanteensa jakamista ja hänen yrityksensä sanoa: "Minäkin olen muuten tosi väsynyt!" Vaihtoehtoisesti se, että joku kertoo lapsensa nukkuvan hyvin ei olekaan ylpeilyä ja sinun nukutustaitojen arvostelua. Tai esimerkiksi jonkun tuntemattoman naisen katse bussissa ei välttämättä ole arvosteleva, vaan todellisuudessa hän vain huomaamattaan tuijotti sinua ja lastasi ja mietti ihan muita asioita. 

Äitiyteen liittyy myös paljon päätöksentekoa ja niihin liittyvää epävarmuutta sekä tuhansia osa-alueita, joihin kaikkiin ei vain voi panostaa. On siis selvää, että helposti ja salakavalasti kateus voi hiipiä ajatuksiimme ja vääristää tapaamme tulkita ja nähdä muita. "Kuka tuokin äiti oikein luulee olevansa? Pukee tuota kallista haalariaan lapselleen ja yrittää osoittaa olevansa parempi kuin minä!", "Ärsyttävä ylpeilijä, lapset aina nukkuu mukamas hyvin ja äitikin on viimeisen päälle huoliteltuna täällä muskarissa! Pakko tulla tänne näyttämään meille muille!" tai "Mä en tajua miten joku jaksaa mesota jostain suolamääristä ja ravintoaineista, käyttäisi nyt vähän maalaisjärkeä!"

Myötätuntovaje

Kilpailua ja arvostelua on toki olemassa, ja se liittynee osittain ehkä tietynlaiseen myötätuntovajeeseen, joka yhteiskunnassamme vallitsee. Emme osaa aina suhtautua lämmöllä ja empatialla kanssaihmisiin, vaan olemme herkkiä arvostelemaan ja arvioimaan, vertailemaan ja vahtaamaan. Olemme itse kenties niin uupuneita ja yksinäisiä, että emme osaa osoittaa mammakahvilassa olevalle äidille myötätuntoa ja tukea häntä väsymyksessään, koska janoamme itse saada halauksen ja lempeät, ymmärtävät sanat: "Voi että, sulla on varmasti tosi raskasta nyt!"

Myötätunto voisi ehkä olla ratkaisu koko kilpailudilemmaan. Jos haluat katkaista kilpailukierteen, niin aloita olemalla itsellesi myötätuntoinen. "Minä yritän parhaani ja riitän näin. Se, miten muut toteuttavat äitiyttä, ei ole minulta pois. Olen riittävä." Puhu tätä myös ystävällesi, kun hänellä on rankkaa tai hän on kateuspuuskan vallassa: "Sinä yrität parhaasi, riität. Se, että tuo äiti osaa tuon asian todella hyvin, ei ole sinulta pois." Tai jos joku alkaa arvostella jotain äitiä voit todeta: "Hei, hänkin varmasti yrittää parhaansa."

Kun joku kertoo, että hänellä on raskasta, ole ystävä. "Onpa kurja kuulla", "Voi, ymmärrän sinua täysin!" tai "Voisimmeko ratkaista tilanteen tai saada sinulle jostain apua?" ovat erinomaisia tapoja reagoida. Ollaan rohkaisijoita ja kanssaeläjiä, osoitetaan myötätuntoa. 

Ja kun joku äiti osaa jonkun asian upeasti, hän nauttii jostain asiasta erityisesti (kuten siitä, että pukee lapsensa kauniisti tai siivoaa kotinsa) tai hänellä menee nyt hyvin, niin iloitaan, kehutaan ja kiitetään! "Onpa sun pojalla kiva asu!" "Ootpa sä kauniina tänään!" "Ihanan näköiset eväät teillä, mitä niissä on? Voitko antaa mulle reseptin?" "Osasitpa hoitaa tuon uhmatilanteen kivasti, mä voisin kokeilla tuota seuraavaksi."


Jokainen meistä voi itse päättää lopettaa kyräilyn ja kilpailun. Maailmaan mahtuu monenlaisia äitejä ja monen näköistä äitiyttä. Se on hienoa. Äitiys ei ole kilpailu, vaan siinä on kyse SINUN matkastasi SINUN lapsiesi kanssa. Keskity siihen. 


Oletko sinä kokenut äitien välistä kilpailua? Mitä ajatuksia se herättää? Jaa kommenteissa!

Ihanaa viikkoa!

-Petra

// Pipo saatu VAI-KO

Syyslomaa ja rakkautta Helsingissä

Syyslomaa ja rakkautta Helsingissä







Ratikoiden kirskunta ja kolina. Puhaltava, kylmä merituuli. Ihmisvilinä. Ah, ihana Helsinki!

uuntasimme paripäiväisellä syyslomallamme perhelomalle Helsinkiin, vanhaan opiskelukaupunkiini. Siskoni oli ulkomailla, joten saimme hänen asuntonsa lainaksi. Ja voi että miten kivat päivät meillä olikaan!

Asuin Helsingissä kolme vuotta Katajanokalla opiskelijasolussa, ja vaikka en koe koskaan kunnolla kotiutuneeni Helsinkiin, on Helsinki mielestäni aivan mahtava kaupunki. Ja vaikka Turulla on aivan erityinen paikka sydämessäni, Helsingillä on taas aivan erityinen merkitys meidän parisuhteen alkutaipaleella. Se on aina ollut meidän treffikaupunki: kaukosuhteessa kun oltiin, niin vietimme useita romanttisia viikonloppuja luonani Helsingissä seikkaillen ennen muuttoani Turkuun. 

Saimme palata niihin ihaniin seurusteluaikojen fiiliksiin ja tuntea kiitollisuutta siitä, miten pitkälle olemme tulleet ja kasvaneet.




Kaikki vain tuntui menevän nappiin tällä lomalla, mikä ei ehkä ole taattu, kun on liikenteessä taaperon ja pikkuvauvan kanssa. Siskoni kotona asuminen oli aivan loistava juttu, saimme kulkea helposti (ja ilmaiseksi) julkisilla (ratikat, niitä kaipaan Turussa!), aurinko paistoi koko vierailumme ajan ja teimme kaikkea hauskaa. Kaikki olivat hyvällä mielellä, ja oli ihana nähdä, miten esikoisemme nautti kaikesta uudesta. 

Oli myös hienoa liikkua nelihenkisenä perheenä ja miettiä, että vain hetki sitten kävelimme juuri tässä vastaihastuneina 21-vuotiaina, ja nyt meillä on jo kaksi lasta. Kyllä elämä on jännää!




Kävimme mm. Luonnontieteellisessä museossa, lasten kirjakahvilassa Annantalossa, Lasten kaupungissa (ilmainen lastenmuseo), Suomenlinnassa ja Sealifessa. Kuljimme Helsingin kauniita katuja, jotka loistavat aivan erityisellä tavalla auringon paistaessa. Söimme muutamassa hyvässä ravintolassa (nepalilainen ravintola Kantipur, Sandros ja Thai Sörnäinen) ja kävimme mm. Cafe Engelissä kakku-kahvilla. Olimme kaikki päivät liikenteessä aamusta iltaan, ja lasten mentyä nukkumaan joimme glögiä, söimme vähän herkkuja ja katsoimme jotain viihdyttävää. 







Yhtenä aurinkoisena päivänä molempien lykkiessä rattaita, joissa nukkui pienet lapsemme, kävimme keskustelun:

"Mä rakastan sua."
"Ja mä sua! Enemmän nyt kuin silloin 5 vuotta sitten. Ja olen sitoutunut, että voin sanoa saman viiden vuoden päästä."
"Niin, että rakastat silloin enemmän kuin nyt."
"Niin."

Ihana syysloma. Teki niin hyvää!

-Petra

Miten meillä nukutaan? // Lukijan toivepostaus

Miten meillä nukutaan? // Lukijan toivepostaus

Lukijan toivepostaus. 

Vauva nukkuu Vera Vera lakanoissa.


Univelka on tuttua lähes kaikille vanhemmille. Kerron miten meillä nukutaan.


Vauva nukkuu suloisesti sängyssä.

Silmät verestävät. Päätä särkee. Silmänaluset ovat tummemmat kuin koskaan ennen. Olo on tahmea.  Muisti pätkii, eikä ajatus leikkaa. Mieli voi olla maassa, pinna kireällä ja saattaa itkettää ilman syytä. 


atkonaisten yöunien aiheuttamat fiilikset ovat valitettavan tuttuja lähes kaikille pikkulasten vanhemmille. Joillain lapsi nukkuu äärimmäisen huonosti, toisilla taas paremmin. Vaikka sitä kuinka kuvittelee ennen lapsia, että on varautunut vähiin uniin, niin eipä sitä yksinkertaisesti ymmärrä, kunnes sen joutuu käymään itse läpi. Käytetäänhän hereillä pitämistä ja unien jatkuvaa keskeyttämistä yhtenä kidutusmuotonakin! Henkilökohtaisesti olen kokenut katkonaiset ja vähäiset yöunet ja niiden aiheuttaman väsymyksen rankimpana vanhemmuuteen liittyvänä asiana tähän mennessä.

Tähän mennessä vauvamme on nukkunut ihan hyvin ja oloni on siis ihan ok. Ehkä olen myös tottuneempi yöheräilyyn, eikä se tullut yhtä suurena henkisenä shokkina kuin ensimmäisellä kerralla. Väsynyt kyllä olen, ja pieni päänsärky, muistin takkuaminen ja ajoittainen vähän krapulainen olotila kyllä ovat läsnä. Kaiken maailman vaiheetkin ovat vasta edessä, joten saan varmasti kartuttaa univelkaa tälläkin kertaa. 

Esikoisen unet

Esikoisemme ei ole koskaan ollut mikään huippu nukkuja, mutta ei myöskään huonoimpia. Alussa pikkuvauvana hän nukkui yleensä noin 1.5 tuntia putkeen öisin, ja 3 tuntia oli jo aivan mieletön voitto. Päivisin hänen päikkärit kestivät hyvässä lykyssä 40-45 minuuttia. Vaiheet seurasivat toisiaan: oli tiheää imua, hulinoita, liikkumaan oppimista, hampaiden tekoa, rokoteoireilua, korvatulehduskierrettä ja ties mitä. Välillä herättiin kymmenenkin kertaa yössä ja itse en nukkunut juuri lainkaan. Olin kyllä melkoisen poikki. 

Vuoden ikäisenä teimme unikoulun, jonka tulokset kestivät jonkun aikaa. Sitten lapselle iski taas jokin korvatulehdus, ja yömaito tuli takaisin kuvioihin; se kun helpotti lapsen oloa ja antoi meille mahdollisuuden nukkua edes hetken. Yöimetys meillä loppui vihdoin kokonaan, kun lopetin imetyksen lapsen ollessa 1 vuotta ja 9 kuukautta vanha - tässä kohtaa olin siis jo puolessa välissä toista raskauttani. 

Sen jälkeen esikoinen on alkanut nukkua paremmin. Kesällä huomasin, että hän nukkuu päiväunet kaikkein parhaiten sisällä omassa sängyssään, ja nykyisin päiväunet kestävät 1-1.5 tuntia. Aina välillä poika yllättää ja nukkuu kokonaisen yön omassa sängyssään, mutta on enemmän sääntö kuin poikkeus, että hän kömpii jossain kohtaa yöllä meidän väliin. Tai siis, jompi kumpi meistä nousee hakemaan hänet. Tämä kyllä vaikuttaa meidän unenlaatuun, sillä kuten kaikki vanhemmat tietää: taaperon kanssa nukkuminen on kuin nukkuisi humalaisen, avaimiaan etsivän mustekalan kanssa.


Vauvavuosi Round 2 

Imetyksen loputtua saimme siis nukkua suorastaan hyvin noin puolisen vuotta, kunnes meidän pieni neiti saapui. Olin tällä kertaa henkisesti varautunut. Tyttö on kuitenkin ollut melko erilainen kuin veljensä; hän syö harvemmin ja nukkuu paremmin kuin veljensä saman ikäisenä. Tyttö nukahtaa usein kehtoonsa, josta otan hänet ensimmäistä syöttöä varten sänkyymme / sängyssä kiinni olevaan ensisänkyyn. Öisin hän herää 2-3 kertaa syömään sen jälkeen, kun me vanhemmat olemme menneet nukkumaan. Sen lisäksi esikoinen herää kerran, ja aamuisin esikoinen herää vähän vaihdellen noin 6 -7.30 välissä.

Suurin ero tällä kertaa on tietysti se, että lapsia on kaksi. Aamupäiviä ei voi ottaa iisisti torkkuen ja pyjamat päällä hilluen, vaan on noustava ja noudatettava pojan rutiinia, vietävä hänet hoitoon, valmistettava lounasta ynnä muuta. Ajoittain lapset saattavat nukkua päikkärit samaan aikaan, jolloinka voin itsekin levähtää tai jopa nukahtaa hetkeksi. Pääsääntöisesti he nukkuvat päiväunensa kuitenkin eri aikaan. Tällä kertaa joutuu myös väsyneenä venyttämään pinnaa ihan eri tavalla: esikoinen on pian 2.5 vuotias, joten uhmaa, tahtoa, vauhtia ja hulluja ideoita löytyy, ja tällä kertaa väsyneenä pitää myös kyetä hoitamaan nämä tilanteet, mikä ei aina ole helppoa, kun on aivan poikki. Can I get an amen?

Tällä kertaa on myös asioita, jotka ovat helpompia. Vähäinen uni ei stressaa samalla tavalla kuin ensimmäisellä kerralla, siihen on eri tavalla varautunut ja on kokemus siitä, että selviää. Osaan myös lukea vauvaani paremmin kuin esikoisen kohdalla, ja esimerkiksi rauhoitan hänet unille jo ennen kuin väsymys iskee. Kaiken kaikkiaan kun on jo yhden vauvan hoitanut on toisen hoitaminen - nukkuminen mukaan lukien - helpompaa.

Mahakivut

Vatsavaivoista minulta kysyttiin myös. Tällä kertaa vauvallamme on huomattavasti vähemmän vatsavaivoja. Isoveli söi aivan todella paljon, ja puklaili myös samassa suhteessa. Kiitos suihkutissien ilmavaivat olivat ainainen riesa. Esikoisen kohdalla myös uskoin, kun sanottiin, ettei masukivut johdu D-vitamiinitipoista. Tällä kertaa tein pientä kokeilua ja olen kyllä vakuuttunut, että tietyt tipat voivat aiheuttaa mahapuruja. Tytöllä tuli ensimmäiset masukivut vasta ekoista D-vitamiinitipoista, ja huomasin, että kivut tulivat aina tietyn tuntimäärän päästä niiden antamisesta, annoin ne sitten mihin aikaan vaan päivästä. Ja jos en niitä antanut, ei kipuja myöskään tullut. Pienen tutkimuksen ja neuvolatädin konsultaation jälkeen vaihdoin Nordic Health Dlux vauvan D-vitamiinisuihkeeseen, joka on sopinut huomattavasti paremmin. Nykyisin annan sen juuri ennen nukkumaanmenoa, eikä iltaisin ole sitä mahakipuitkua, jota oli ensimmäisen vitamiinimerkin kohdalla. Suosittelen kokeilemaan!

Olen myös huomannut, että tietyt ruoka-aineet aiheuttavat helpommin pientä vatsavaivaa, joten pidän sen mielessä syödessäni. Esimerkiksi chili, sipuli ja valkosipuli, kuplajuomat, vehnäpullat ja lakritsi aiheuttavat herkästi ilmavaivoja vauvalle, joten niitä syön vain pieniä määriä, jos syön. Vauvan vatsan hierominen ja jalkojen polkeminen ovat hyviä konsteja saada ilmaa liikkumaan eteenpäin ja ulos. Niin sanottu tiikeri puussa - kanta-asento on myös hyvä, jos vauvalla on masu kipeä. (Katso kuva täältä.)

Tällaisia ajatuksia ja kokemuksia unesta täällä! Paljon voimia jokaiselle äidille ja isälle, joka on väsynyt ja joutuu heräilemään öisin: teette upeaa ja merkityksellistä työtä. 

-Petra

*Ihanat ympäristöystävälliset 100% pellavalakanat saatu Vera-Vera (täällä).

Lapsiperheen arkirytmi

Lapsiperheen arkirytmi

Arki: kello, kalenteri ja menoja. Kerron meidän lapsiperhearjesta.

Kotiäidin arkirytmi.



Lukijan toivepostaus

uopusta odottaessa olin henkisesti varautunut väsyneeseen ja kaoottiseen syksyyn, mutta uuden arjen löytäminen on kuitenkin sujunut odotettua paremmin. Sanoisin, että tämä johtuu siitä, että tällä kertaa ei ole äidiksi tulemisen myllerrystä ja mullistusta ja vauvanhoidon opettelua, sekä siitä, että tyttömme on todella tyytyväinen vauva. Minulta on toivottu postausta sekä meidän arjen rytmeistä että unesta, joten aloitan nyt ensin arjesta ja unipostaus seuraa.

Arkirytmi

Mieheni on töissä arkisin noin kello 8-16, ja minä olen lasten kanssa kotona. Esikoispoikani on nyt 2 vuotta ja 5 kuukautta ja kuopustyttöni on 2 kuukautta. Poikani käy noin neljänä päivänä viikossa kaupungin järjestämässä puistohoidossa ulkoilemassa ja leikkimässä muiden lasten kanssa noin 2 tuntia kerrallaan. Puisto sijaitsee 2 kilometrin päässä ja kuljen sinne julkisilla. Harvemmin kävelen, koska muuten minulle ei jää kotona aikaa mihinkään.

Kuten alla olevasta aikataulusta näkee, suurin osa päivistä kuluu arjen pyörittämiseen ja lastenhoitoon. Tuntuu, että vauvalle on alkanut muodostua rytmi nyt aikaisemmin kuin esikoisellemme. Tämä johtunee siitä, että meillä on niin selkeät arkikuviot, ja että pidän vauvaa samassa rytmissä kuin esikoistani. Tyttö oikeastaan kulkee siinä mukana. Täysimetän vauvaa lapsentahtisesti, ja tällä hetkellä hän nukkuu noin kolmet päiväunet päivän aikana, joista yhdet saan välillä ajoittumaan samaan aikaan kuin esikoisen ainoat päiväunet. Silloin saatan ehkä itsekin levähtää hetken. Päiväunien kesto vaihtelee vielä päivästä toiseen, aamupäivällä hän nukkuu yleensä 1-2 tuntia, iltapäivällä päivästä riippuen 1-2 tuntia ja myöhemmin iltapäivällä hän ottaa vielä lyhyemmät nokkaunet. Joinain päivinä hän nukkuu selkeästi lyhyempiä unia, toisinaan hän on väsyneempi ja saattaa vetää sikeitä reilusti yli kaksi tuntia putkeen. 

Arkiaikataulu

klo 6 - 8 
Herätys. Jos esikoinen on hereillä, mies ottaa hänet noustessaan leikkimään olkkariin. Näin saan hetken nukkua vielä vauvan kanssa. 

klo 8 - 9 
Aamupala ja aamutoimet: minun ja pojan aamupala sekä vauvan imetystä, lasten vaipanvaihdot, hampaiden pesu, pukeminen ja omat aamutoimet, joihin välillä sisältyy myös 10 minuutin arkimeikki.

klo 9 - 9.30 
Pojan vieminen puistoon bussilla ja paluu kotiin. Ajoitan menemiset niin, että ehdin nopeasti seuraavalla bussilla takaisin kotiin. Vauva alkaa usein tähän aikaan nukkua päikkäreitään. 

klo 9.30 - 10.50 
Kotona kuopuksen kanssa: usein tyttö nukkuu osan ajasta, minä teen kodinaskareita ja blogihommia. Vaihtoehtoisesti käyn pojan puistoilun aikana lenkillä vauvan kanssa. Silloin useimmiten kuuntelen itse podcasteja, saarnoja/opetuksia tai vaihdan kuulumisia ystävien kanssa ääniviestein. Keskiviikkoisin käymme lasten kanssa äiti-lapsipiirissä seurakunnallamme kello 10-12, missä minulla on aika-ajoin piirin vetovastuu.

klo 11 - 12.30 
Pojan nouto puistosta, lounasta minulle ja pojalle (yleensä tyttö on rinnalla samaan aikaan), pojan nukuttaminen päikkäreille hänen omaan sänkyynsä, jonka aikana vauva on yleensä sylissäni. Nyt olemme alkaneet pojan kanssa harjoitella itseksiin nukahtamista sen jälkeen, kun minä olen ensin lukenut hänelle kirjan, laulanut ja silitellyt. Se on onnistunut ehkä pari kertaa. 

klo 12.30 - 14 
Päiväuniaika. Kuopus on yleensä lähes koko ajan hereillä ja nukahtaa vähän ennen kuin esikoinen herää. Tässä välissä yleensä seurustelen vauvan kanssa ja imetän, hoidan hiljaisia kotitöitä sekä teen esimerkiksi blogihommia. Nyt olen välillä saanut lapset nukkumaan samaan aikaan, jolloin pyrin itse myös lepäämään. Yleensä vähän ennen kahta vauva nukahtaa kehtoonsa.

klo 14 - 16 
Esikoinen herää. Hän syö välipalan, leikkii ja välillä teemme jonkin aktiviteetin, kuten askartelua, maalaamista, muovailuvahailua, helmien pujottelua, lukemista, ym. Toisinaan esikoinen saa tässä välissä hetken ruutuaikaa (jakso tai kaksi Ryhmä Hauta), jotta saan esimerkiksi ruuan laitettua ja vauvan hoidettua. Valmistan päivällisen, jos sitä ei ole edelliseltä päivältä jäljellä. Tässä välissä vauva usein nukkuu. 

klo 16 - 16.30
Isi tulee kotiin, jippii!

klo 16.30 - 18.30
Perheaika: Syödään yhdessä ja jutellaan kuulumisia, ulkoillaan ja käydään leikkipuistossa, löhöillään, leikitään, hoidetaan asioita. Välillä kyläillään jossain tai saatan piipahtaa keskustaan vauvan kera kahville ystävän kanssa.

klo 18.30 - 20
Iltapala, iltapesut ja iltatoimet. Meillä minä hoidan pojan iltapalan, isi pojan iltapesut ja iltatoimet, ja samalla minä hoidan pikkuneidin iltapesut ja iltatoimet. Sitten juttelen vielä päivästä esikoisen kanssa ja halitaan ja pusutellaan, isi laittaa pojan nukkumaan.  Imetän vauvan ja laitan vauvan nukkumaan kehtoon tai sitten menen hänen kanssa käymään lenkillä.

klo 20 - 22 
Vihdoin aikuisten levähdyshetki! Usein tehdään ensin omia juttujamme (jos vauva on jo nukkumassa) ja sen jälkeen tehdään jotain yhdessä, kuten vaihdetaan kuulumisia, katsotaan sarjaa ja syödään iltapalaa.

klo 22 - 23 
Iltapesut ja nukkumaan!

Kalenterin rauhoittaminen

Meille on aina ollut tärkeää parisuhde- ja perheaika, ja siksi olemme tehneet tietoisen päätöksen, että pyrimme pitämään kalenterin väljänä. Jokaiselle illalle ei sovita menoja, harrastuksia ynnä muuta, vaan haluamme varmistaa, että kiireen ja ylikuormittumisen sijaan meillä on aikaa toisillemme ja läsnäololle. Ja sitä tekemistä ja kiirettä kun riittää arjessa jo muutenkin! 

Emme esimerkiksi halua, että arki on "läpystä vaihto" meininkiä niin, että me vanhemmat juoksemme harrastuksesta ja menosta toiseen ja vuorotellen hoidamme lapsia, vaan että hoidamme lapsia yhdessä ja vietämme perheaikaa arkisinkin. Viikonloppuina olemmekin sitten enemmän menossa ja näemme ystäväperheitä sun muuta. Nyt syksyllä meillä ei ole mitään harrastusta, mutta keväällä on tarkoitus mennä perheuintiin, joka on sitten koko perheelle mukavaa yhdessäoloa.

Jokainen tekee tyylillään, mutta tämä sopii meille! Lapset ovat kuitenkin vain kerran pieniä, muutaman vuoden päästä he haluavat käydä harrastuksissa ja viettää enemmän aikaa ystäviensä kuin meidän vanhempien kanssa.

Meille on myös ensiarvoisen tärkeää, ettemme laita parisuhdettamme hattuhyllylle, vaan tietoisesti varmistamme, että meillä on arjessakin aikaa meille. Kun meillä on aikaa toisillemme, voi parisuhteemmekin hyvin. Uskomme siihen, että avioliittomme on lastemme koti, ja haluamme, että se olisi heille mahdollisimman hyvä, vakaa ja rakastava. 

Tällaista meidän arki ja ajatukseni arjesta on tällä hetkellä. Kuulisin mielelläni teidän arkirytmeistä myös!

Tupalanmäen puoti: Kokonaisvaltaista hyvinvointia edistämässä

Tupalanmäen puoti: Kokonaisvaltaista hyvinvointia edistämässä





Mimmimafian Noorapauliina Karoliinan hoivissa.


ahden raskauden, synnytyksen ja imetyksen myötä tuntuu siltä, että keho on aika rempallaan. Kropassa lienee virheasentoja, keskivartalo on heikossa hapessa ja olo on ollut vähän riutunut - ihmekös. Olen haaveillut, että synnytyksen ja siitä palautumisen jälkeen voisin "laittaa itseni kuntoon" ja alkaa pitää itsestäni parempaa huolta. Eilinen blogi-ilta suloisessa Liedon Tupalanmäen puodissa antoi juuri sitä inspiraatiota, jota olen kaivannut! Lue eteenpäin niin saat tietää myös, mitä ihoni paljasti minusta...

Jos Liedon Tupalanmäen puoti ei ole tuttu, niin suosittelen käymään. En ole vastaavassa paikassa käynytkään. Puotia pyörittää aivan ihastuttavat ja sydämelliset naiset: ravintoterapeutti Tiina, Ekokauneushoitola Karoliina K:n ekokosmetologi Karoliina ja hierontaa, vyöhyketerapiaa ja jäsenkorjausta tekevä Arja. Tupalanmäen puodin filosofia perustuu kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja yksilöllisyyteen. Sieltä löytyy todella laaja valikoima kaikenlaisia laadukkaita ekotuotteita aina kosmetiikasta ja kodinpuhdistustuotteista ruokaan ja ravintolisiin. Pakko muuten mainita, ettei puodin missään tuotteissa ole valkoista sokeria tai valkoista vehnää!

Siinä Tiinan juttuja kuunnellessa tuli vaan sellainen olo, että "Hitsi vie, mä haluan alkaa syödä paremmin!" Tällä en tarkoita laihareita ja lakkoja, vaan että oikeasti söisi puhtaammin ja ravinteikkaampaa ruokaa. Tiina puhui paljon mm. suoliston hyvinvoinnista, mistä olenkin lähiaikoina lukenut useampia artikkeleita. Suoraan sanottuna minulla on ollut nämä kuluneet vuodet aivan liian väsynyt olo, että olisin jaksanut ajatuksen kanssa perehtyä näihin asioihin. Samalla iskee usein fiilis, että mistä edes aloittaisin... Mutta kun istahdin Karoliinan tuoliin peilin eteen kokeilemaan Bohon ekomeikkiä, niin sain ehkä tarpeellisen pinnallisen motivaattorin tähänkin asiaan.




Kosmetologi kertoo: Ihosi on...

Minun ihoni on nimittäin kuin AUTIOMAA. Aivan järkyttävän kuiva. Siis voidaan jo puhua hiekkapaperista tai Tupalanmäen puodissa Ekokauneushoitola Karoliina K:ta pyörittävä ekokosmetologin Karoliinan sanoin ihoni on "karstamainen ja ohut". Jep. Mutta hei, se oli hyvä uutinen! Olen nimittäin kuluneen vuoden aikana huomannut, että otsalle on ilmestynyt juonteita. Nyt selvisi, että ne eivät ole ikääntymiseen liittyviä - kuten olen tässä pelännyt - vaan kuivuudesta johtuvia. Olen yksinkertaisesti aivan kuiva!

Karoliina kertoikin, että on hyvin todennäköistä, että raskaus (jonka puoleen väliin asti muuten imetin esikoistani) on vienyt kropastani aika paljon kaikkea: niin nestettä kuin ravintoaineitakin. Hirvittää myöntää, että en ole säännöllisesti napsinut vitamiineja, enkä ole vaan jaksanut syödä monipuolisesti ja hyvin. Niin, ja sitä kahvia on tainnut mennä kuppi kaupalla... Olen kelannut päässäni, että panostan terveyteeni sitten, kun olen energisempi ja on vähän paremmin aikaa. No, siihen tuli stoppi nyt: En halua näitä otsajuonteita!

Sain nyt alkuun neuvoksi alkaa ensinnäkin juomaan enemmän vettä ja syömään enemmän hyviä rasvoja, mitä olen laiminlyönyt aika tehokkaasti. Siispä kaivoin kaapista taas esiin vitskut, biotiinit, omega-3:set ja aamulla jogurtin päälle päätyi pähkinöitä, tuoreita marjoja ja pellavansiemenöljyä. Otin myös kirjahyllystä esille joskus kirpparilta ostetun Paula Heinosen kirjan, joka on pitänyt ikuisuuden lukea. Nyt on sen aika.

Lisäksi Karoliina suositteli vaihtamaan ihonhoitotuotteet selkeästi kosteuttavampiin. Sainkin nyt testiin Ekopharman ihanan tuoksuisia Vadelma puhdistusvaahto ja kosteuttavaa Vadelma kasvovettä, jotka otin heti eilen illalla käyttööni.


Kokonaisvaltainen hyvinvointi

Joskus nuorempana sitä ajatteli terveyttä hyvin kapea-alaisesti, mutta mitä vanhemmaksi on tullut sitä enemmän tajuaa, että kyseessä on itseasiassa todella monimutkainen ja laaja kokonaisuus, ja usein hyvinvoinnin kaikki osa-alueet - lepo, liikunta, ruokavalio, psyyke - ovat kytköksissä toisiinsa. Aika on todella kortilla nyt, kun pelkkä arjen pyörittäminen ja lastenhoito vie suurimman osan ajastani - sekä päivisin että öisin, heh! Mutta pieniä muutoksia ei ole mitenkään mahdoton tehdä. Ja mikäs parempi ajankohta pienille muutoksille kuin marraskuun ja kaamoksen kynnyksellä.

Siispä nyt alkuun aion kiinnittää ainakin seuraaviin asioihin huomiota:
♡ Lisätä hyviä rasvoja ruokavaliooni.
♡ Juoda enemmän vettä.
♡ Syödä monivitamiinivalmistetta ja Omega-3-kapseleita.
♡ Istua ryhdikkäämmin.
♡ Pitää kiinni tavoitteesta kävellä n. 10000 askelta päivittäin.

Kuulisin mielelläni teidän ajatuksia ja mahdollisia omia kokemuksianne tästä aiheesta!

-Petra


p.s. Tupalanmäen puodilla on myös oma verkkokauppa ja Ekokauneushoitola Karoliina K:n sivut löydät täältä

Oletko lannistaja, vaikenija vai rohkaisija?

Oletko lannistaja, vaikenija vai rohkaisija?

Auringonkukka säteilee valoa. Säteiletkö sinäkin muille?

Naisella on auringonkukkakimppu kädessään. Oletko sinä lannistaja, vaikenija vai rohkaisija?


"We rise by lifting others."

iime viikolla kysyin eräässä Instagram-postauksessani, mistä te olette juuri tänään kiitollisia. Eräs teistä vastasi, että oli kiitollinen toisen ihmisen hänelle antamasta rohkaisusta. Se sai minut ajattelemaan: Kuinka usein rohkaisemme ympärillämme olevia ihmisiä? Milloin sinua on viimeksi rohkaistu?

Sanoilla on valtava voima 

Se, että joku pysähtyy näkemään juuri sinussa jotain hyvää ja sanoo sen ääneen, voi vaikuttaa todella suurella tavalla paitsi päivääsi - myös koko elämääsi. Ehkä joku on sanonut sinulle jotain rohkaisevaa jossain elämäntilanteessa juuri silloin, kun sitä eniten kaipasit?

Päinvastaisia kokemuksia elämässä on kuitenkin paljon. Aika moni pystyy samantien kertomaan, miten joku on joskus sanonut jotain todella inhottavaa, viiltävää ja loukkaavaa; asian, joka on satuttanut silloin, mutta joka edelleen kummittelee mielessä ja kykenee satuttamaan yhä uudelleen - vuosien tai vuosikymmentenkin päästä. Kenties jonkun lannistavat ja loukkaavat sanat ovat voineet vaikuttaa ratkaisevasti jopa elämänkulkuusi. 

Olen itse lähiaikoina saanut kokea ihmeellistä rohkaisua juuri oikeissa hetkissä; hetkissä, joissa olen kokenut raskasta riittämättömyyden tai epäonnistumisen tunnetta, olen yhtäkkiä saanut todella yllättäviltäkin tahoilta spontaania rohkaisua ja kauniita sanoja. Ne merkitsevät paljon. Jokainen teiltä lukijoilta saatu viesti tai kommentti on muuten sellainen, joka aina rohkaisee ja tsemppaa - ette välttämättä tiedäkään, miten paljon!

Lannistaja, vaikenija vai rohkaisija?

Käsi ylös, kenestä ei tunnu hyvältä, kun tuttu tai tuntematon sanoo sinulle jotain hyvää, kaunista tai rohkaisevaa? Kun joku huomaa kauneutesi ja sanoo sen ääneen. Kun joku näkee lahjasi ja rohkaisee sinua käyttämään niitä. Kun joku tunnistaa vaivannäkösi ja kiittää siitä. Kun joku muukin uskoo unelmaasi. Se tuntuu hyvältä. Se lämmittää. Se valaa meihin uskoa. 

Sillä ihmisen ei ole hyvä olla yksin. Ei meidän tarvitse taapertaa elämässä yksin ja vain itseemme turvautuen. Meillä on mahdollisuus tukeutua muihin ja tarvita muita, mutta myös tukea muita ja olla tarpeellinen muille. 

Hyvän sanominen toiselle ei vaadi paljon, mutta miksi teemme sitä niin harvoin? 

Oletko sinä lannistaja?  Se ihminen, joka niin herkästi näkee asioissa ja ihmisissä ne huonot puolet. Ehkä muiden ihmisten hyvät puolet, lahjat ja onnistumiset saavat sinussa aikaan kateuden tunnetta, joten saatatkin sanoa toisille jotain ilkeää, kriittistä tai negatiivista sen sijaan, että rohkaiset. Koet, että tehtäväsi on palauttaa ihmiset maanpinnalle ja kertoa syyt, miksi jokin asia ei voisi onnistua. Ehkä sanot jollekkin, jolla menee hyvin, että odotapa vaan, kyllä ne sadepilvit sinutkin löytävät. Et ehkä liiemmin usko omiin mahdollisuuksiisi, joten et usko muidenkaan. 

Vai oletko vaikenija? Näet ehkä muissa hyvää, mutta et sano sitä ääneen. Syitä voi olla monia. Ehkä et vain uskalla sanoa ventovieraalle jotain hyvää tai mahdollisesti ajattelet, ettei sinun mielipiteellä tai rohkaisulla ole mitään merkitystä muille ihmisille. Ehkä ajattelet, että tuo ihminen kuulee tätä nyt muutenkin tarpeeksi, ei sinun tarvitse toistaa hänelle sitä, mitä hän varmasti itsekin jo tietää. Ehkä pieni kateuden häivähdys saa sinut vaikenemaan. Tai ehkä olet vain niin tottunut, ettet sano asioita ääneen muille, ettet ole asiaan edes kiinnittänyt huomiota. 

Vai oletko kenties rohkaisija? Näet muissa hyvää ja haluat sanoa sen ääneen. Tunnistat ihmisissä heidän tunnetilansa ja koet, että voit heitä siunata rohkaisulla tai tsempeillä. Kiinnität ehkä huomiota heihinkin, jotka jäävät muutoin vaille huomiota. Et välttämättä edes tajua, että olet rohkaisija, mutta moni on voinut kokea sinun sanasi hyvinkin merkityksellisiksi. 

Ole valona muille

Jokainen meistä kaipaa ja tarvitsee rohkaisua. Jokaisella meillä on myös mahdollisuus toimia rohkaisijana muille. Se, että näet muissa hyvää, kerrot sen heille ja rohkaiset heitä eteenpäin ei ole sinulta pois. 

Mutta jotta voimme rohkaista muita, on meidän myös rohkaistava itseämme. Niin helposti sitä on itse itsensä pahin lannistaja tai vähintään vaikenee kertomasta itselleen hyviä asioita. Käännä kasvosi valoon, kuten auringonkukka. Seiso ryhdikkäänä ja ylväänä, niin voit löytää valon jopa pimeimpinä päivinä. Silloin varjot jäävät taaksesi, loistat ja voit levittää ympärillesi ilon siemeniä. 

Haastan sinut tällä viikolla avaamaan silmät ja korvat. Kuka tarvitsee juuri sinun rohkaisua? Kuka kaipaa tulla nähdyksi ja kuulluksi? Kenelle sinä voisit antaa sanoja, jotka voivat vaikuttaa positiivisesti hänen päiväänsä, viikkoonsa tai kenties elämäänsä? 

Hyvää viikkoa!

-Petra

P.S. Instastoryn puolella tällä viikolla 5 päivän parisuhdehaaste, joka starttaa tänään. Nähdään siellä!