ack in the day 90-luvun loppupuolella aikana ennen nykyistä sosiaalista mediaa oli sellainen juttu kuin kotisivut. Muistatteko? Minun isovanhempani olivat edelläkävijöitä ikäluokassaan, sillä heillä oli ihan omat kotisivunsa. Sieltä löytyi muutamia kuvia heidän lapsistaan ja toki myös meistä lapsenlapsista. Teini-ikään saapuessani isovanhempieni kotisivut alkoivat ärsyttää. En halunnut, että minun nimelläni löytyy netistä tuo nolo perhekuva minusta!
Ja hei. Kyseessä oli yksi kuva. Miltä minusta olisi tuntunut, jos minusta löytyisi satoja tunnistettavia kuvia koko lapsuuteni ajalta?
Some-jakaminen on nykypäivää
Sosiaalinen media on luonnollinen osa suurimman osan arkea nykypäivänä. Nuoruudessani käytimme IRC-Galleriaa, ii2:sta, Meseä ja eri chattejä, sittemmin tuli Facebook, Instagram ja monet muut sovellukset. Minun kaltaiselle avoimelle ja ulospäinsuuntautuneelle bloggaajalle someaktiivisuus on tullut luonnostaan ja se on ollut kivaa. Some sai kuitenkin uuden ulottuvuuden lastensaannin myötä.Vaikka itse nautinkin siitä, että saan jakaa kuulumisiani, ajatuksiani ja kuvia arjesta ja juhlasta sekä lukea ja nähdä muiden juttuja, tuntui siltä, että lapsissamme raja tulee vastaan. Julkiseen someeni tai blogiini en halua heistä tunnistettavia kuvia laittaa.
Mutta miksi? Some ja blogimaailmahan on täynnä kuvia lapsista, ja seuraan itsekin useampia perheblogeja ja vlogeja. Puhumattakaan siitä, että lapseni ovat NIIN suloisia ja kauniita, että tuntuu lähes vääryydeltä olla jakamatta heistä niitä varmasti miljoonia kuvia, joita olen ottanut. Olen lisäksi kotiäiti, joten lapset ovat osa elämääni lähes 24/7, ja on sanomattakin selvää, että he ovat parasta, mitä minulle on koskaan tapahtunut.
4 Syytä Miksi En Julkaise Lapsistani Tunnistettavia Kuvia
1. Lapsellani on oikeus hänen omaan yksityisyyteensä.
Minulle on todella tärkeää, että kunnioitan lapseni yksityisyyttä. Hänen elämänsä ei ole minun, vaan hänen. Haluan myös, että meidän perhe-elämä on yksityistä.
2. Lapseni turvallisuus tulee ensin.
Olen saanut somen kautta uusia tuttavuuksia, töitä ja ystäviäkin. Mutta tiedän, että maailma on täynnä ihmisiä, jotka eivät lukeudu hyviksiin. Haluan suojella lastani heiltä. Maailma on pullollaan ihmisiä, joille en ikinä ojentaisi albumikaupalla kuvia lapsistani - siksi en tee niin netissäkään.
3. Tehtyä ei saa tekemättömäksi.
Kun jotain nettiin lataa, ei sitä välttämättä saa sieltä enää koskaan pois. En halua asettaa lapsiani tilanteeseen, jossa heistä löytyy kaikenlaista, mitä he eivät voi sieltä enää poistaa rakentaakseen itse oman netti-identiteettinsä.
4. En halua "hyötyä" lapsestani tai hänen söpöydestään; se ei tunnu oikealta.
Vaikka olisi ihanaa näyttää, kuinka söpöjä lapseni ovat, koen, että heidän yksityisyytensä ja turvallisuutensa menevät kaiken edelle. Tuntuu väärältä, että hyöytyisin heistä millään tavalla, kuten saamalla tykkäyksiä, ihailua, joka tekisi minut ylpeäksi tai muuta vastaavaa. En kuitenkaan ajattele, että lapsistaan kuvia julkaisevat tekisivät niin hyötyäkseen lapsista jotenkin.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä, vaikka omia lapsia en vielä ole saanut. Jos joskus saan niin toivon myös, että muut ihmiset kunnioittavat meidän lapsen yksityisyyttä. Blogiasi on ihana lukea ja samalla haaveilla omasta nyytistä. <3
VastaaPoistaMoikka Ida! Kiitos ihanasta kommentista!
PoistaTä on kyllä aihe, jota vanhemmat saa miettiä varmasti yhä enemmän, ja mikä varmasti mietityttää monia jo ennen kuin lapsia saa. Olin yllättänyt, kun ulkomailla asuva ystäväni kertoi, että siellä ihmiset julkaisevat aika suodattamatta kaikenlaista, myös muiden lapsista. Onneksi ainakaan omissa kaveripiireissäni ei ole vielä tullut sellaista vastaan! :)
Ihanaa viikkoa sulle!
Mulla oli alkuun ihan samat ajatukset kuin sulla, mutta mulle ei vaan tuntunut luontaiselta salailla niin merkittävää osaa elämästäni, vaikka kokeilin sitä. Varmaan myös ylpeys omasta lapsesta vaikutti siihen, että halusin esitellä poikani blogissani ja somessani. :)
VastaaPoistaNiinpä, on kyllä monia tunteita ja ajatuksia herättävä aihe! Ja perhebloggaajana ymmärrän täysin sun linjan ja valinnan, ja todellakin teidän hurmuria kelpaa esitellä! Mun mielestä on hienoa, että oot asiaa miettinyt ja löytänyt ne omat toimintatavat ja rajat, jotka tuntuu hyvältä! :)
PoistaYmmärrän hyvin linjauksesta. Itse kuitenkin tulen luultavimmin joitakin tarkkaan harkittuja kuvia julkaisemaan, mutta en roppakaupalla eli en lähde someani ja blogiani täyttämään vauvakuvilla. Myös se mitä kerron tulee olemaan tietyissä määrin rajattua.
VastaaPoistaKiitos Outi kommentista! Tuo kuulostaa mun mielestä tosi hyvältä ja järkevältä linjalta. Ja ymmärrän myös monen ajatuksen siitä, että alkaa rajata tarkemmin jne. sitten kun lapsi on vähän isompi. Voi että, pian teidän pieni mies on täällä!
PoistaIhanaa viikkoa!
Itse en ole vielä äiti, mutta olen myös ajatellut, etten sitten tulevaisuudessa, kun niitä lapsia on, julkaisisi blogissa tai somessa lapsista tunnistettavia kuvia. Sun teksti ja perustelut vaan vahvisti tätä ajatusta, oli niin hyviä pointteja!!
VastaaPoistaKiitos Kiia kommentista! Varmasti bloggaajana ja aktiivisena sommettajana näitä asioita saa jo etukäteen pohtia jonkin verran. Tosi vaikeita juttuja! Usein tekisi niin mieli jakaa enemmän, just teidän ihanien tyyppien kanssa! <3
PoistaMinäkin olen samaa mieltä kanssasi! En edes ole äiti, mutta jos olisin, en kyllä postaisi kuvia jälkeläisestäni nettiin ennen kuin hän itse voi ottaa kantaa asiaan ja ymmärtää sen merkityksen.
VastaaPoistaNiinpä, nä on kyllä niin monimutkaisia juttuja. Tavallaan. Niin kuin tossa ylempänä Kiialle sanoin, niin välillä tekisi ihan hirveästi jakaa teille mahtaville tyypeille enemmän, mutta kun blogi ja some on julkista niin on vain PAKKO kohdata se todellisuus, mitä julkaiseminen tarkoittaa. Ei auta työntää päätään pensaaseen, netti ei muuksi sillä tavalla muutu. Ja toisaalta kunnioitan heitä, jotka tiedostaa riskit ym. ja ovat valinneet julkisemman linjan. Jokainen toimii tyylillään.
PoistaTosi samoja ajatuksia sun kanssa. Tuntuu, että on tullut kerrottua joskus jopa liikaa kuulumisia vauvavuoden aikana, mutta nyt lapsen kasvaessa se vähenee. Enää ei tee oikein mieli kertoa juuri mitään, koska oon juurikin samoilla linjoilla että en koe hyväksi sitä että toisen söpöydellä tai tarinoilla "hyödytään" tai että myöhemmin joku voisi hänet bongata netistä. Kiitos kun jaoit sun oman kokemuksen, se vain vahvisti omaa näkemystä. Jokaiselma meillä on oikeus yksityisyyteen, myös pienellä lapsella.<3
VastaaPoistaKiitos kommentista Marissa! Mulla on ollut ihan samoja ajatuksia ja tunteita. Kun tietää ruudun takana olevan teitä mainioita ja ihania ihmisiä, niin sitä niin mielellään jakaisi enemmän ja leikkisi, ettei riskejä tai "pahiksia" ole. Mutta kun se ei vaan toimi niin. Ja toisaalta on mun mielestä tärkeää, että on ne asiat, jotka ovat vaan mun ja meidän perheen. <3 Ihanaa viikkoa!
Poista