Äitiys ja opiskelu

Äitiys ja opiskelu sopii kyllä yhteen, vaikka aikamoista sumplimista se välillä onkin.

Äiti yrittää opiskella, vauva on kantorepussa ja taapero roikkuu äidissä.


seampi teistä lukijoista on laittanut minulle viestiä ja toivonut postausta opiskeluistani, erityisesti äitiyden yhdistämisestä opiskeluun ja kokemuksiani siitä. Olen papereita vaille valmis kasvatustieteiden maisteri, ja vaikka olen suurimman osan opinnoistani tehnytkin ennen kuin sain lapsia, ajattelin kuitenkin kertoa teille omasta kokemuksestani. 

Lapsena ja teini-ikäisenä sitä ajatteli, että Aikuisena asiat menevät tietyssä selkeässä, kronologisessa järjestyksessä: ensin opiskelee ja valmistuu, sitten saa työpaikan, löytää unelmiensa prinssin, menee naimisiin, ostaa talon ja saa lapsia. Sitten huomaa olevansa aikuinen, eikä asiat menekään ihan noin. Eikä se haittaa! 

Minulla kesti tovi ennen kuin päädyin opiskelemaan kasvatustieteitä ja tarkemmin sanottuna opettajaksi. Lukion jälkeen pidin välivuoden, sen jälkeen kävin opiskelemassa hetken Malmössä Ruotsissa, palasin taas Suomeen töihin ja olin vähän aikaa Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä, kunnes päätin tavoitella lapsuuden haavettani ja unelmaani ja hain Helsingin yliopiston kasvatustieteelliseen, mihin sitten pääsinkin heti ekalla yrityksellä. Siellä tein kandini, ja naimisiin mentyäni muutin Turkuun, olin vuoden töissä ja hain sitten maisteriohjelmaan Turun yliopistoon. Kiemuroita ja välivaiheita on siis riittänyt!

Vauvakuume ja perhehaaveet

Tiesimme mieheni kanssa, että haluamme lapsia mahdollisimman pian, joten kun mieheni valmistuminen alkoi häämöttää päätimme alkaa yrittää. En olettanut, että tulisimme heti raskaaksi, ja oikeastaan ehkä vähän pelkäsin, että en ehkä tulisikaan raskaaksi nuorena sairastetun syömishäiriön vuoksi. Muutamien kuukausien yrittämisen jälkeen tein kuitenkin positiivisen raskaustestin. Silloin minulla oli erikoistumisvuosi juuri alkamassa ja olin aloittanut graduni tekemisen. 

Raskaana oleminen ei haitannut opiskelujani, vaikka minulla oli tähän astisten opintojeni kiireisin ja vaativin vuosi harjoitteluineen. Se oli ihanaa aikaa, ja mahassa kasvava vauva sai minut toimimaan entistä tehokkaammin. Äitiysloman alettua olin vielä harjoittelussa, ja pari viikkoa tein opintojani, kunnes suljin hyvillä mielin gradutiedostoni odottamaan myöhäisempää ajankohtaa. Gradun lisäksi tehtäväksi jäi enää yksi lyhyt harjoittelu ja yhden kurssin lopputyö. 

Pienen vauvan kanssa kävin muutamissa graduseminaareissa, ja gradua työstin välillä iltaisin kotona, ja pojan aloitettua puistohoidon rustailin sitä kahvilassa. Tehokkainta aikaa gradun tekemiseen oli kuitenkin mieheni isyysloma: sen aikana tein työharjoittelun ja kirjoitin graduni samalla, kun odotin toista lastamme (noin viikot 18 - 30). Etukäteen minua oli stressannut hommien tekeminen ja se, saisinko kaiken tehtyä, mutta kun pääsin kunnolla niihin kiinni osoittautui se todella kivaksi. Voin sanoa nauttineeni tuosta ajasta aivan erityisellä tavalla! Oli ihana päästä taas tekemään omaa juttuani ja sitä mitä rakastan.


Mitä tekisin toisin

Opintojen saattaminen loppuun samalla kun olin kotiäiti ei ollut mahdottomuus. Jos nyt tekisin saman uudestaan, en edes yrittäisi tehdä gradua lyhyissä pätkissä iltaisin ja silloin tällöin: se on sangen tehotonta ja siinä mielessä ajan haaskausta, varsinkin jos takana on valvottuja öitä. Mieluummin olisi kannattanut vain odottaa suosiolla miehen isyyslomaa, ja ahertaa useampi tunti ja päivä putkeen. 

Jos olisin aloittava opiskelija, nauttisin opinnoistani enemmän. Nauttisin oppimisesta ja siitä, että saan keskittyä vain itseeni. Lasten saannin jälkeen löysin ihan uuden nautinnon opiskelusta, ja melkeinpä harmittaa, että se on kuta kuinkin ohi kohdallani. Voi mikä ilo ja etuoikeus se on ollut! 

Olisin myös ottanut lapsettomana opiskelijana vielä enemmän kursseja ja kokeillut "hölmöjä" tai "turhiakin" kursseja ja juttuja. Kaiken kaikkiaan olisin ehkä tehnyt ja kokenut vielä enemmän. Jotenkin sitä kuitenkin opintoputkessa keskittyy usein tekemään järkeviä ratkaisuja, ja sitä haluaa valmistua nopeasti. Ja toki eihän ihminen jaksakaan kaikkea tehdä, eikä liikaa kannata itselleen juttuja haalia. Mutta ehkä nyt osaisi paremmin vain nauttia siitä opiskelusta ja oppimisen ilosta, eikä ottaisi siitä samalla tavalla paineita. 


Huomioi nämä asiat

Äitiyden ja opiskelun yhdistäminen ei ole välttämättä lainkaan mahdotonta, eikä se toisaalta ole aina valintakysymyskään. Kuten aikaisemmin totesin, elämä ei aina mene loogisessa järjestyksessä, eikä asiat mene niin kuin helpointa olisi. 

Se, miten helppoa äitiys ja opiskelu on yhdistää riippuu monesta tekijästä. Ainakin nämä asiat on syytä huomioida:

-Hoito: Kuka hoitaa lasta/lapsia, kun sinä opiskelet? Onko isovanhemmat tai puoliso käytettävissä? Vai meneekö lapsi johonkin kodin ulkopuoliseen hoitoon välillä, jotta voit opiskella?

-Läsnäolopakko: Kuinka paljon pakollista läsnäoloa opintoihin liittyy? Entä mahdollisia työharjoitteluja? On selvää, että kirjatenttejä on huomattavasti helpompi suorittaa, vaikka olisi kotona lapsen kanssa, kuin esimerkiksi työharjoitteluja. 

-Puoliso: Kuinka paljon puoliso pystyy tukemaan sinua opintojesi kanssa? Onko hänen mahdollista jäädä töistä pois hetkeksi, jotta voit opiskella? Voitko tehdä osan opinnoista esim. hänen kesälomallaan?

-Talous: Mistä saatte rahaa elämiseen? Mihin ja minkä suuruisiin tukiin olette oikeutettuja? Nostatko opintolainaa? Onko teillä säästöjä, joita voi käyttää opiskelusi aikana? Selvitä nämä asiat etukäteen. 

-Lapsen ikä: Pieni vauva kulkee vielä suhteellisen helposti mukana esimerkiksi luennolla - mikäli tämä sopii luennoitsijalle ja kanssaopiskelijoille (ja vauvalle). Isompi vauva alkaa jo äännellä ynnä muuta, eikä osallistuminen opintoihin vauvan kanssa siksikään välttämättä onnistu. 

-Lapsen sairastelu: Jos lapsi sairastuu, joudutko sinä jäämään hänen kanssaan kotiin? Vai voiko puoliso jäädä kotiin? Miten sinun poissaoloihin suhtaudutaan opinahjossasi?

-Opintojen ajankohta: Helpointa opiskelu on varmasti ennen lastensaantia tai sitten kun lapset ovat jo hoidossa muualla kuin kotona tai koulussa. Harva pystyy koko tutkintoa tai edes suurta osaa opiskelemaan samalla, kun on kotona lasten kanssa. On myös hyvä miettiä, joutuuko uhraamaan liikaa kallisarvoista aikaa pienten lasten kanssa olemisesta, jos opiskelee heidän ollessa vielä kotihoidossa. Opiskelu voi olla ihana henkireikä äidin arjessa, mutta jos sitä on liikaa, voi olla parempi odottaa, kunnes lapset ovat hoidossa muualla. Samalla olen ehdottomasti sitä mieltä, että äitiys ja opiskelu onnistuu siinä missä äitiys ja työkin. Äidin ei tarvitse tai kuuluu keskittyä vain lapsiinsa 24/7. 

Haluaisin opiskella lisää

Arvasin, että näin käy: Kun kaikki alkaa olla paketissa, haluaisinkin opiskella lisää! Kyllä se oppiminen ja aivojen käyttäminen on ihanaa, ja se opiskelijaelämä! Ja sillä tarkoitan esimerkiksi sitä, että hengaillaan opiskelukavereiden kanssa opiskeluruokalassa tai odotetaan, että seuraava luento alkaa. Tai hihitellään luentosalin takarivissä. Tai kun saa istua alas ja näpytellä esseetä tai lukea tenttiin ja OPPIA. On se vaan siistiä!

Nyt onkin ollut vähän tyhjä olo: Mitä minä nyt teen? Tähän asti olen kuitenkin ollut koko ajan sekä kotiäiti että opiskelija, mutta nyt pelkkä kotiäitiys tuntuu hieman oudolta. Olenkin tullut siihen tulokseen, että kotiäitiys sopii minulle hyvin, kunhan minulla on muitakin tehtäviä ja haasteita kuin vain äitinä oleminen. (Hesarissa oli tästä aiheesta juuri mielenkiintoinen kirjoitus, tsekkaa se täältä.) Toki minulla on nytkin blogi ja olen vastuussa mm. äiti-lapsipiirissä, mutta voin kertoa selanneeni eri kursseja yliopiston sivuilla ja miettineeni, voisinko jotain opiskella esimerkiksi ensi keväänä tai ensi vuoden syksynä. Tarkoitus on kuitenkin olla kotiäitinä vielä ainakin pari vuotta. 

Mutta nyt aion kuitenkin pitää opiskelusta tauon. Nauttia lapsistani. Olla läsnä heille. Nauttia illoista mieheni kanssa. Ja käyttää aivojani esimerkiksi tämän blogini tekemiseen! Ehdin opiskella lisää myöhemminkin!

Kuulisin mielelläni teidän ajatuksianne ja kokemuksianne tästä aiheesta! Jättäkäähän kommentteja. 

-Petra

P.S. Jutun kuvat ovat lavastettuja! Arvaahan sen: Eihän kukaan lue graduaan enää sitten, kun se on kansissa! :D


Ei kommentteja