Parisuhde: Mitä mies haluaa? / Ulkoinen kauneus /

Parisuhde: Mitä mies haluaa? / Ulkoinen kauneus /




itä mies haluaa? Mitä hän ajattelee minusta? Olenko hänen mielestään viehättävä ja kaunis? Näitä kysymyksiä moni nainen pohtii, ei vaan suhteen alkuaikoina, mutta usein vielä - tai etenkin - silloin, kun on ollut jo pidempään parisuhteessa. Mieheltä ei ehkä saa ihailua entiseen tapaan, ja matkan varrella ikää ja kenties muutama kilo on jo ehtinyt karttua. 

Elämme ulkonäkökeskeisessä yhteiskunnassa, jossa kauneusihanteet ovat sangen epärealistiset. Moni nainen kamppailee kehosuhteensa kanssa koko elämänsä ajan, eikä koe koskaan olevansa riittävä sellaisenaan. Kun sarjat, kuten "Rakas, sinusta on tullut pullukka" pärähtävät ruutuun, saattaa moni hiljaa pohtia, miten oma laita on: Mitenköhän minun puolisoni kokee minut?

Toisaalta samaan aikaan, kun kauneusihanteet muuttuvat vaativammiksi ja armottomammiksi, on alettu puhua yhä enemmän itsensä hyväksymisestä sellaisena kuin on. Itsemyötätunnon ja armollisuuden harjoittaminen ovat keskeisiä teemoja myös minun blogissani. Moni meistä ui räpiköiden vastavirtaan ja yrittää hetki ja kehonosa kerrallaan alkaa vihdoin hyväksyä ja rakastaa itseään sellaisena kuin on. Onko siis ehkä jopa väärin pohtia omaa ulkonäköä miehen kannalta? Kuuluisiko vahvan ja itsenäisen naisen vähät välittää siitä, mitä oma puoliso ajattelee?

Miehen visuaalisuus parisuhteessa: tabu aihe?

Mitä mies kaipaa puolisoltaan ulkonäön suhteen? Siinäpä haastava ja kenties melko tabu aihe. Nyt en puhu siis miesten tietyistä mieltymyksistä tai niistä spesifeistä ulkonäköpiirteistä, joista jotkut miehet pitävät. Nyt on tarkoitus pohtia sitä mitä mies, joka on alunalkaen valinnut puolisonsa ja oletettavasti kokenut hänet viehättäväksi, kaipaa puolisonsa ulkonäöltä pitkässä juoksussa - vai kaipaako mitään?

Harvardista valmistunut, suosittu puhuja ja arvostettu tutkija Shaunti Feldhahn on tutkijaryhmän kanssa haastatellut yli 1600 21 - 75 vuotiasta miestä selvittääkseen miesten parisuhteeseen liittyviä ajatuksia. Tutkimuksen tulokset on koottu kirjaan For Women Only (miehille löytyy vastaava bestseller teos For Men Only, joka kertoo naisista). Tänään esitetyt löydökset perustuvat siis tähän kirjaan. 

Koska tämä ei ehkä sanomatta ole selvää niin sanon nyt: Naiset ja miehet ovat yksilöitä ja nyt puhutaan aiheesta yleisellä tasolla - poikkeuksia on aina, tottakai. Tämä ei ole välttämättä koko totuus, eikä jokaisen miehen kokemus. Jollekin miehelle ulkonäkö ei ehkä ole lainkaan tärkeä asia, toiselle se voi olla liiankin tärkeää, ja myös miehen standardit naista kohtaan voivat olla vääristyneet ja epäterveet. Nyt ei missään nimessä puhuta miehen tai yhteiskunnan vääristyneiden ulkonäkövaatimusten ja -ihanteiden orjallisesta täyttämisestä.

Useat aivotutkimukset ovat osoittaneet, että miehet ovat useimmiten visuaalisia, mikä yksinkertaistettuna tarkoittaa sitä, että heidän aivonsa reagoivat tietyllä tavalla visuaalisiin ärsykkeisiin. Tästä johtuu mm. se, että miehen on lähes mahdotonta olla huomaamatta viehättävää naista - vaikka hän huomattuaan tekisikin päätöksen olla tuijottamatta. Tämä visuaalinen puoli on myös oleellinen osa miehen seksuaalisuutta. (Jälleen kerran koen tarpeena todeta, että poikkeuksia toki on.) Miehen visuaalisuus on kuitenkin asia, jota moni nainen ei tiedä tai sitten ei ymmärrä oikein.

Feldhahnille selvisi, että ulkonäkö on aiheena miehille itseasiassa erittäin tärkeä. Miehiltä saadun palautteen mukaan puolison ulkonäköä käsittelevä luku Feldhahnin kirjassa oli miesten mielestä kirjan tärkein: Puolison ulkonäkö kun on erittäin räjähdysherkkä asia, josta harva mies uskaltaa koskaan puolisonsa kanssa puhua ja ne, jotka päätyvät siitä puhumaan, eivät löydä oikeita sanoja. Aihe on erittäin herkkä ja monimutkainen molemmille osapuolille. (Naisten kokemuksesta kirjoitan oman postauksen.)

Tutkimuksen tulokset

1. Ulkonäöllä on väliä.
Feldhanin tutkimuksessa selvisi, että lähes jokainen vastanneista miehistä välitti jollain tasolla puolisonsa ulkonäöstä. 83 % vastaajista oli samaa mieltä tämän väitteen kanssa: "Haluan, että puolisoni näyttää hyvältä ja on energinen. Ei ole niin tärkeää, että hän näyttää samalta kuin silloin, kun me tapasimme. Tärkeämpää on, että hän pitää itsestään huolta nyt minun tähden." Olennaista ei siis ole niinkään naisen vaatekoko tai paino, vaan se, että hänellä on energiaa, että hän voi hyvin ja on terve ja että hän pitää ulkonäöstään huolta ja panostaa itseensä myös miestään varten.  Moneen mieheen kuitenkin vaikuttaa negatiivisesti, jos naisen paino nousee huomattavasti - mutta tällä ei tarkoiteta muutamia lisäkiloja. Oletus ei missään nimessä kuitenkaan ole, että puolison pitäisi näyttää mallilta tai täyttää yhteiskuntamme epärealistiset kauneusihanteet.

2. Rakkauden ja arvostuksen osoitus. 
Moni vastaajista koki, että hänen puolisonsa välittää hänestä, kun tämä pitää itsestään huolta.  "Kun pidät huolta itsestäsi, koen että välität minusta." Feldhahn vertaa kokemusta siihen, miltä naisista tuntuu, kun mies yrittää panostaa romantiikkaan ja asioihin, jotka saavat naisen kokemaan itsensä rakastetuksi. Nainenkaan ei oleta, että mies onnistuu romantiikassa täydellisesti, mutta se, että hän yrittää, merkitsee paljon. Yhtälailla mies ei oleta, että nainen olisi ulkoisesti täydellinen, vaan hän arvostaa jo sitä, että huomaa naisen yrittävän pitää itsestään huolta ja panostavan itseensä. 

3. Mies kokee olonsa onnettomaksi ja epäarvostetuksi, jos nainen vähät välittää ulkonäöstään. 
Moni tutkimukseen osallistuneista miehistä toi esiin, että jos puoliso ei pidä huolta itsestään ja vähät välittää ulkonäöstään, heistä tuntuu onnettomilta ja siltä, ettei heitä arvosteta. Usein miehet haluavat tehdä puolisonsa kanssa kivoja asioita, joten heihin vaikuttaa se, jos puolisolla ei ole energiaa tai kuntoa tehdä miehen kanssa näitä asioita tai jos nainen kokee, että hänen ulkonäkönsä on este asioiden tekemiseen miehensä kanssa, kuten rannalla käymiseen. Miehet tiedostavat myös miten ulkonäköasiat voivat vaikuttaa naisen oloon itsestään ja sen kautta naisen aloitteellisuuteen ja halukkuuteen seksissä. Moni koki turhauttavana ja haastavana sen, jos nainen muuttuu ulkoisesti radikaalisti, mutta antaa muutoksille täysin periksi, tai jos nainen on tyytymätön omaan ulkonäköönsä ja se vaikuttaa hänen olemiseensa, mutta hän ei kuitenkaan tee asioita, jotka parantaisivat hänen oloaan. 

4. Miehet valmiita tukemaan puolisoaan.
Miehet ovat valmiita auttamaan puolisoaan monilla eri tavoilla, jotta tämä voi pitää itsestään huolta: esimerkiksi hoitamalla lapsia, jotta puoliso pääsee liikkumaan, mahdollistamalla kuntosalijäsenyyden, ostamalla uusia vaatteita, meikkejä tai hyvinvointipalveluja, jotta nainen kokee itseensä panostamisen olevan mahdollista tai vaikka tukemalla henkisesti. Vastaajista 66 % oli valmiita tekemään ihan mitä vain auttaakseen puolisoaan, ja 31 % oli valmiita auttamaan järkevissä määrin. Vain 1 % vastaajista ei ollut valmiita auttamaan. 

Sinä olet tärkeä

Pähkinän kuoressa voidaan siis todeta, että miehelle on tärkeää, että sinä voit kaikin puolin hyvin, ja usein tämä heijastuu meihin myös ulkoisesti. Tarkoitus ei siis ole kituuttaa itseään, ryhtyä epäterveille laihdutuskuureille, lakkoilla tai rääkätä itseään - eihän se tee naisesta hyvinvoivaa ja onnellista. Itseään armotta kurittava ja rankaiseva nainen harvemmin on toisten silmissä kutsuva ja hehkuva. Jotta voi oikeasti säteillä ja olla vapaa, valoisa ja viehättävä, tulee olla terve ja löytää rauha oman itsensä kanssa sekä kyetä myös iloita itsestään. Tutkimuksen miehetkin korostivat, että sellainen nainen säteilee ja on upea, joka nauttii itsestään ja kantaa itsensä hyvin. 

Ajattelen itse niin, että tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että nainen: sinä olet tärkeä. On niin tyypillistä, että viimeistään lapsia saatuaan nainen laittaa itsensä hattuhyllylle ja antaa itsestään kaikille muille kuin itselleen: hoivaa lapsia ja hoitaa kotia, käy töissä ja yrittää olla myös hyvä ystävä ja puoliso. Mutta siinä kaiken muun lomassa itsestään huolehtiminen unohtuu niin monilta. 

Sinä olet tärkeä: Uskalla ottaa aikaa pitää itsestäsi huolta, tarkoittipa se sitten liikuntaa, lepoa,  paremmin syömistä tai vaikka mielen hoivaamista. Käytä myös itseesi rahaa ja heitä ne reikäiset leggarit pois. Pyydä miestä järjestämään lastenvahti ja treffi-ilta, ja OTA itsellesi aikaa laittautua ja nähdä ja kokea myös itse se, että sinä olet tärkeä. Sinä olet UPEA!


Mitä ajatuksia ja tunteita tämä aihe sinussa herättää?

Lue täältä aiempi juttu sisäisestä kauneudesta. 

-Petra 

Tyttöjen viikonloppu + alekoodi

Tyttöjen viikonloppu + alekoodi

Yhteistyössä Maybeauty


erveisiä mamalta, joka on saanut nauraa vatsansa kipeäksi! Takana on aivan loistava tyttöjen viikonloppu rakkaiden ystävieni kanssa. Olemme tunteneet seiskaluokalta asti - eli jo yli 16 vuotta! Nykyään asumme kaikki eri kaupungeissa (Turku-Jyväskylä-Helsinki), mutta yritämme järkätä miittejä vähintään pari kertaa vuodessa. Tänä vuonna olemmekin nähneet jo 3 kertaa.

En kyllä tiedä mitään, mikä lataisi minun akkujani yhtä hyvin kuin viikonloppu parhaimpien kanssa. Nauru ja syvälliset keskustelut on jotain todella terapeuttista.  Muutenkin on ihanaa, että ystävien kanssa saa olla hetken vain minä. Näistä viikonlopuista täytyy pitää kiinni, ja olemmekin kaavailemassa jo seuraavaa.













Tyttöjen viikonloppuumme kuului...

 Aivan ihana skumppa-brunssi Bistro Juliennessa Scandic Juliassa. Todella vahva suositus, meidän perheen kestolemppari!

 Kävelyä Turun kauniissa jokirannassa - aurinko porotti ja tuntui ihan kesältä. Tytöt pääsivät myös ekaa kertaa Förille! Ylpeänä turkulaisena saatoin hehkuttaa jatkuvasti, että "Katsokaa nyt, tä on kyllä NIIN upee kaupunki!" Ehkä siinä toivossa jopa, että nämä naiset raahaisivat itsensä ja ukkonsa tänne asumaan, heh heh.

 Naurua, hepulointia, huonoja vitsejä ja päätöntä menoa.

 Syvällisiä keskusteluja ja pohdintoja.

 Fresitaa ja herkkuja. 

 Rentoutumista ja kauneudenhoitoa. Kaksi meistä on äitejä, joilla on pienet vauvat, ja kolmas meistä on töissä käyvä JA samaan aikaan opiskeleva kiireinen ensikesän morsian, joten kaikki oli pienen hemmottelun tarpeessa. Kun vauvat olivat nukahtaneet lämmitimme saunan, sytytimme kynttilöitä ja levitimme kasvoille Maybeautyn ihohuokosia pienentävät The Incredible Pore Mask -savinaamiot*. Ihosta tuli ihanan sileä ja puhdas! Tai ystäväni sanoin: hänen kasvot tuntui yhtä sileältä kuin hänen vauvansa pylly! Saimme myös melkoiset naurut irti, kun räpsimme koomisia kuvia nämä päällä - kuvat jääkööt meidän privaattiarkistoomme! Suosittelen kokeilemaan, tsekkaa alekoodi tämän tekstin lopussa, jos kiinnostaa. 

 Kynsien lakkaamista. Kesän heleät ja kirkkaat pinkit vaihtuivat syksyisempiin sävyihin. 

 Juttelua ihan liian myöhään! "Kohta täytyy mennä nukkumaan..." Ja aina juttu jatkui vielä pitkään. 

 Iltakävely ja aamukävelyjä. 

 Arkisten askareiden hoitamista: rakkaat ystäväni intoutuivat viikkaamaan kaikki meidän pyykit ja siistimään keittiötä - koska se oli kuulemma niin hauskaa! Tuli ihan mieleen, kun minä ja yksi ystävistäni olimme kämppiksiä Helsingissä.

 Ihana sunnuntai-aamupala, johon sisältyi allekirjoittaneen bravuurit: mozzarella-tomaattileipiä ja mansikka-smoothie sekä tietysti kahvia, teetä, appelsiinimehua ja tuoreita hedelmiä.

 Sunnuntai-kahvit Café Artissa. 


Suosittelen kyllä kaikkia järkkäämään tyttöjen viikonlopun. Niissä on jotain ihmeellisen vapauttavaa ja energiaa antavaa. Nyt tuntuu taas siltä, että on mistä ammentaa arjessa. 

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille - ja iso kiitos mun muruille!

-Petra

Sinulla on mahdollisuus saada Maybeautylla 30 % alennus koodilla petpore täällä

*tuotteet saatu yhteistyönä Maybeautylta.

Mansikka-smoothie: raikas, jäätelömäinen JA terveellinen!

Mansikka-smoothie: raikas, jäätelömäinen JA terveellinen!

Mansikka smoothie: kaunis, raikas, vaaleanpunainen, terveellinen.

Mansikka smoothie odottaa juomista. Ravinteikas, rehti ja raikas.



n yksi smoothie, jota teen usein ja joka on ylitse muiden: mansikka-smoothie. Se on koostumukseltaan kermainen, jäätelömäinen ja todella raikas. Smoothieita on jos jonkinmoisia, ja monesti niihin saatetaan laittaa vaikka ja mitä, jotta ravinteiden määrä on mahdollisimman suuri. Täytyy kuitenkin sanoa, että yksinkertaiset, muutaman raaka-aineen kombot on lemppareitani! Vaikka tykkään kyllä juoda smoothieita, niin suurimmaksi osaksi mieluummin pureskelen ruokani, ihan vain siksi, että se on kivempaa!

Mutta tämä. Tämä on todella hyvää, ja se toimii erinomaisesti silloinkin, kun haluaa syödä terveellisesti ja välttää turhia sokereita ja herkkuja. Ja voin sanoa, että tykkään siitä itseasiassa enemmän kuin jätskistä. Sen salaisuus piilee jäisissä aineksissa ja limen tuomassa raikkaudessa.

Valmistusaineet

2 annosta
2 pakastettua banaania
n. 300-400 g pakastemansikoita
n. 4 dl luonnonjogurttia tai kasvisjogurttia
puolikkaan limen mehu (tai kokonaisen, jos tykkää limesta kovin)

(Jos haluaa lisätä kuituja ja tehdä siitä täyttävämmän, voi sekaan laittaa esim. 0,5 - 1 dl Puhtikauraa ja lisätä hieman nesteen määrää.)


Valmistusohjeet

1. Laita blenderiin ensin jogurtti, sitten banaanit, mansikat ja purista päälle limeä.
2. Käynnistä blenderi. Blenderin tehokkuudesta riippuen voi olla viisasta käyttää ensin jäidenmurskaustoimintoa. 
3. Nauti!

Itse tykkään tehdä tästä todella paksua, jotta se on kuin pehmistä! Mutta halutessasi voit jatkaa sitä maidolla, vedellä tai jogurtilla, kunnes saat mieleisen koostumuksen.

Minulla olisi vielä pari hyvää smoothieta, joiden reseptit voisin tänne laittaa. Yksi on hedelmäinen, toinen vihreä. 

Kertokaa, jos kokeilette tätä!




Äitiys ja opiskelu

Äitiys ja opiskelu

Äitiys ja opiskelu sopii kyllä yhteen, vaikka aikamoista sumplimista se välillä onkin.

Äiti yrittää opiskella, vauva on kantorepussa ja taapero roikkuu äidissä.


seampi teistä lukijoista on laittanut minulle viestiä ja toivonut postausta opiskeluistani, erityisesti äitiyden yhdistämisestä opiskeluun ja kokemuksiani siitä. Olen papereita vaille valmis kasvatustieteiden maisteri, ja vaikka olen suurimman osan opinnoistani tehnytkin ennen kuin sain lapsia, ajattelin kuitenkin kertoa teille omasta kokemuksestani. 

Lapsena ja teini-ikäisenä sitä ajatteli, että Aikuisena asiat menevät tietyssä selkeässä, kronologisessa järjestyksessä: ensin opiskelee ja valmistuu, sitten saa työpaikan, löytää unelmiensa prinssin, menee naimisiin, ostaa talon ja saa lapsia. Sitten huomaa olevansa aikuinen, eikä asiat menekään ihan noin. Eikä se haittaa! 

Minulla kesti tovi ennen kuin päädyin opiskelemaan kasvatustieteitä ja tarkemmin sanottuna opettajaksi. Lukion jälkeen pidin välivuoden, sen jälkeen kävin opiskelemassa hetken Malmössä Ruotsissa, palasin taas Suomeen töihin ja olin vähän aikaa Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä, kunnes päätin tavoitella lapsuuden haavettani ja unelmaani ja hain Helsingin yliopiston kasvatustieteelliseen, mihin sitten pääsinkin heti ekalla yrityksellä. Siellä tein kandini, ja naimisiin mentyäni muutin Turkuun, olin vuoden töissä ja hain sitten maisteriohjelmaan Turun yliopistoon. Kiemuroita ja välivaiheita on siis riittänyt!

Vauvakuume ja perhehaaveet

Tiesimme mieheni kanssa, että haluamme lapsia mahdollisimman pian, joten kun mieheni valmistuminen alkoi häämöttää päätimme alkaa yrittää. En olettanut, että tulisimme heti raskaaksi, ja oikeastaan ehkä vähän pelkäsin, että en ehkä tulisikaan raskaaksi nuorena sairastetun syömishäiriön vuoksi. Muutamien kuukausien yrittämisen jälkeen tein kuitenkin positiivisen raskaustestin. Silloin minulla oli erikoistumisvuosi juuri alkamassa ja olin aloittanut graduni tekemisen. 

Raskaana oleminen ei haitannut opiskelujani, vaikka minulla oli tähän astisten opintojeni kiireisin ja vaativin vuosi harjoitteluineen. Se oli ihanaa aikaa, ja mahassa kasvava vauva sai minut toimimaan entistä tehokkaammin. Äitiysloman alettua olin vielä harjoittelussa, ja pari viikkoa tein opintojani, kunnes suljin hyvillä mielin gradutiedostoni odottamaan myöhäisempää ajankohtaa. Gradun lisäksi tehtäväksi jäi enää yksi lyhyt harjoittelu ja yhden kurssin lopputyö. 

Pienen vauvan kanssa kävin muutamissa graduseminaareissa, ja gradua työstin välillä iltaisin kotona, ja pojan aloitettua puistohoidon rustailin sitä kahvilassa. Tehokkainta aikaa gradun tekemiseen oli kuitenkin mieheni isyysloma: sen aikana tein työharjoittelun ja kirjoitin graduni samalla, kun odotin toista lastamme (noin viikot 18 - 30). Etukäteen minua oli stressannut hommien tekeminen ja se, saisinko kaiken tehtyä, mutta kun pääsin kunnolla niihin kiinni osoittautui se todella kivaksi. Voin sanoa nauttineeni tuosta ajasta aivan erityisellä tavalla! Oli ihana päästä taas tekemään omaa juttuani ja sitä mitä rakastan.


Mitä tekisin toisin

Opintojen saattaminen loppuun samalla kun olin kotiäiti ei ollut mahdottomuus. Jos nyt tekisin saman uudestaan, en edes yrittäisi tehdä gradua lyhyissä pätkissä iltaisin ja silloin tällöin: se on sangen tehotonta ja siinä mielessä ajan haaskausta, varsinkin jos takana on valvottuja öitä. Mieluummin olisi kannattanut vain odottaa suosiolla miehen isyyslomaa, ja ahertaa useampi tunti ja päivä putkeen. 

Jos olisin aloittava opiskelija, nauttisin opinnoistani enemmän. Nauttisin oppimisesta ja siitä, että saan keskittyä vain itseeni. Lasten saannin jälkeen löysin ihan uuden nautinnon opiskelusta, ja melkeinpä harmittaa, että se on kuta kuinkin ohi kohdallani. Voi mikä ilo ja etuoikeus se on ollut! 

Olisin myös ottanut lapsettomana opiskelijana vielä enemmän kursseja ja kokeillut "hölmöjä" tai "turhiakin" kursseja ja juttuja. Kaiken kaikkiaan olisin ehkä tehnyt ja kokenut vielä enemmän. Jotenkin sitä kuitenkin opintoputkessa keskittyy usein tekemään järkeviä ratkaisuja, ja sitä haluaa valmistua nopeasti. Ja toki eihän ihminen jaksakaan kaikkea tehdä, eikä liikaa kannata itselleen juttuja haalia. Mutta ehkä nyt osaisi paremmin vain nauttia siitä opiskelusta ja oppimisen ilosta, eikä ottaisi siitä samalla tavalla paineita. 


Huomioi nämä asiat

Äitiyden ja opiskelun yhdistäminen ei ole välttämättä lainkaan mahdotonta, eikä se toisaalta ole aina valintakysymyskään. Kuten aikaisemmin totesin, elämä ei aina mene loogisessa järjestyksessä, eikä asiat mene niin kuin helpointa olisi. 

Se, miten helppoa äitiys ja opiskelu on yhdistää riippuu monesta tekijästä. Ainakin nämä asiat on syytä huomioida:

-Hoito: Kuka hoitaa lasta/lapsia, kun sinä opiskelet? Onko isovanhemmat tai puoliso käytettävissä? Vai meneekö lapsi johonkin kodin ulkopuoliseen hoitoon välillä, jotta voit opiskella?

-Läsnäolopakko: Kuinka paljon pakollista läsnäoloa opintoihin liittyy? Entä mahdollisia työharjoitteluja? On selvää, että kirjatenttejä on huomattavasti helpompi suorittaa, vaikka olisi kotona lapsen kanssa, kuin esimerkiksi työharjoitteluja. 

-Puoliso: Kuinka paljon puoliso pystyy tukemaan sinua opintojesi kanssa? Onko hänen mahdollista jäädä töistä pois hetkeksi, jotta voit opiskella? Voitko tehdä osan opinnoista esim. hänen kesälomallaan?

-Talous: Mistä saatte rahaa elämiseen? Mihin ja minkä suuruisiin tukiin olette oikeutettuja? Nostatko opintolainaa? Onko teillä säästöjä, joita voi käyttää opiskelusi aikana? Selvitä nämä asiat etukäteen. 

-Lapsen ikä: Pieni vauva kulkee vielä suhteellisen helposti mukana esimerkiksi luennolla - mikäli tämä sopii luennoitsijalle ja kanssaopiskelijoille (ja vauvalle). Isompi vauva alkaa jo äännellä ynnä muuta, eikä osallistuminen opintoihin vauvan kanssa siksikään välttämättä onnistu. 

-Lapsen sairastelu: Jos lapsi sairastuu, joudutko sinä jäämään hänen kanssaan kotiin? Vai voiko puoliso jäädä kotiin? Miten sinun poissaoloihin suhtaudutaan opinahjossasi?

-Opintojen ajankohta: Helpointa opiskelu on varmasti ennen lastensaantia tai sitten kun lapset ovat jo hoidossa muualla kuin kotona tai koulussa. Harva pystyy koko tutkintoa tai edes suurta osaa opiskelemaan samalla, kun on kotona lasten kanssa. On myös hyvä miettiä, joutuuko uhraamaan liikaa kallisarvoista aikaa pienten lasten kanssa olemisesta, jos opiskelee heidän ollessa vielä kotihoidossa. Opiskelu voi olla ihana henkireikä äidin arjessa, mutta jos sitä on liikaa, voi olla parempi odottaa, kunnes lapset ovat hoidossa muualla. Samalla olen ehdottomasti sitä mieltä, että äitiys ja opiskelu onnistuu siinä missä äitiys ja työkin. Äidin ei tarvitse tai kuuluu keskittyä vain lapsiinsa 24/7. 

Haluaisin opiskella lisää

Arvasin, että näin käy: Kun kaikki alkaa olla paketissa, haluaisinkin opiskella lisää! Kyllä se oppiminen ja aivojen käyttäminen on ihanaa, ja se opiskelijaelämä! Ja sillä tarkoitan esimerkiksi sitä, että hengaillaan opiskelukavereiden kanssa opiskeluruokalassa tai odotetaan, että seuraava luento alkaa. Tai hihitellään luentosalin takarivissä. Tai kun saa istua alas ja näpytellä esseetä tai lukea tenttiin ja OPPIA. On se vaan siistiä!

Nyt onkin ollut vähän tyhjä olo: Mitä minä nyt teen? Tähän asti olen kuitenkin ollut koko ajan sekä kotiäiti että opiskelija, mutta nyt pelkkä kotiäitiys tuntuu hieman oudolta. Olenkin tullut siihen tulokseen, että kotiäitiys sopii minulle hyvin, kunhan minulla on muitakin tehtäviä ja haasteita kuin vain äitinä oleminen. (Hesarissa oli tästä aiheesta juuri mielenkiintoinen kirjoitus, tsekkaa se täältä.) Toki minulla on nytkin blogi ja olen vastuussa mm. äiti-lapsipiirissä, mutta voin kertoa selanneeni eri kursseja yliopiston sivuilla ja miettineeni, voisinko jotain opiskella esimerkiksi ensi keväänä tai ensi vuoden syksynä. Tarkoitus on kuitenkin olla kotiäitinä vielä ainakin pari vuotta. 

Mutta nyt aion kuitenkin pitää opiskelusta tauon. Nauttia lapsistani. Olla läsnä heille. Nauttia illoista mieheni kanssa. Ja käyttää aivojani esimerkiksi tämän blogini tekemiseen! Ehdin opiskella lisää myöhemminkin!

Kuulisin mielelläni teidän ajatuksianne ja kokemuksianne tästä aiheesta! Jättäkäähän kommentteja. 

-Petra

P.S. Jutun kuvat ovat lavastettuja! Arvaahan sen: Eihän kukaan lue graduaan enää sitten, kun se on kansissa! :D


Hoitolaukku: Mitä pakata // Taapero ja alle 6 kk vauva edition //

Hoitolaukku: Mitä pakata // Taapero ja alle 6 kk vauva edition //


Hoitolaukku on meille ihan ehdoton. Sinne pakkaan kaiken tärkeän, mitä lapsemme voivat tarvita.

Hoitolaukku.

Hoitolaukku: Mitä sinne kannattaa pakata?


oitolaukku on meidän arjessa aivan ehdoton, varsinkin nyt kun lapsia on kaksi! Kerron teille tänään, mitä meidän laukustamme löytyy. Nyt arjen alettua olen aiempaa paremmin varustanut hoitolaukkua ja käyn sen läpi useita kertoja viikossa, jotta siellä olisi kaikki tarvittava. Se kun auttaa kahden lapsen kanssa liikkumista ja paikoissa käymistä aika paljon!

Esikoista odottaessani hankintoja piti tehdä niin paljon, etten lopulta raaskinut ostaa uutta hoitolaukkua, vaan sain Emmaljungan peruslaukun kahvipakettia vastaan eräästä Facebook -ryhmästä. Laukku oli kuitenkin auttamatta liian pieni, että sinne olisi mahtunut kahden lapsen jutut. Bongasinkin aivan yllättäen eräästä kirppariryhmästä erittäin hyvässä kunnossa olevan Brion hoitolaukun, jota eräs opiskelijatyttö oli itse käyttänyt weekend-bagina. Laukku oli priimakunnossa ja kustansi vain 8 euroa!

Kuvassa kaikki, mitä hoitolaukustamme löytyy.


Vaipanvaihtoarsenaali

Vaipanvaihtoarsenaali

-vaippoja taaperolle
-vaippoja vauvalle (paljon)
-vauvan puhdistuspyyheet eli wipesit
-Emmaljungan vaihtoalusta
-kertakäyttöisiä vaihtoalustoja
-kumihanskat (Kyllä! Taaperon vaippojen vaihtaminen can get messy, joten olen varautunut.)
-vaihtovaatteet taaperolle
-vaihtovaatteita vauvalle (useammat)
-harsoja
-tyhjiä pakastepusseja, jonne voi kätevästi pakata esim. likaiset vaatteet tai käytetyt vaipat

Viihdykkeet ja snäksit

Viihdykettä lapsille, kuten leluja ja kirjoja, imetyskoru, välipaloja ja juomapullot

-leluja ja pieniä kirjoja taaperolle
-Lamaze-lelu vauvalle
-imetyskoru (saatu Raskauskeiju)
-vesipullo taaperolle
-vesipullo äidille
-Mehujehu 
-ChooMee -välipalapussin korkkeja (ostin omani Turusta Kotto -liikkeestä)
-pähkinöitä, Muumi -hedelmäpatukoita (meillä ihan lemppari) ja kuivattuja hedelmiä - mangot meillä lemppareita! (Mangot saatu Foodin)

Äidille

Äidin henkilökohtaiset tarvikkeet

-liivinsuojia
-meikkipussukka
-lompakko
-avaimet
-sateenvarjo
-kuullokkeet
-aurinkolasit
-pastilleja
-nenäliinoja
-ponnareita
-käsirasva (saatu Biodelly)
-puhelin ja kamera (ei kuvattuna)

Muuta

Yritän myös muistaa aina ottaa mukaan itselleni vaihtopaidan, pojalle ruokalapun tai ruokaessun (jos syömistä on tiedossa), ja mukana on usein myös kamera ja mahdollisesti puhelimen laturi, jos ollaan koko päivän menossa. Sisältö saattaa vaihdella hieman vuodenajan mukaan, ja kun vauva alkaa syödä kiinteitä tulee sinne taas uusia juttuja mukaan. Meidän lapset eivät käytä tutteja, eivätkä juo pullosta (jää nähtäväksi, miten tämä neiti meinaa niiden suhteen toimia), joten niitä ei tarvitse myöskään laukusta löytyä. Vaunuilla liikkuessa minulla on aina myös mukana Manduca-kantoreppu vaunujen säilytystilassa. 

Lisäksi päivästä riippuen sieltä voi löytyä eksyneitä pastilleja, kuitteja, taaperon aarteita, pari päivää vanhoja pyykkejä tai kuten tänään: pussiin homehtunut karjalanpiirakka. Mutta se kuuluu asiaan, eikö?

Mitä teidän hoitolaukusta löytyy?

Parisuhde: Mitä mies haluaa? / Sisäinen kauneus /

Parisuhde: Mitä mies haluaa? / Sisäinen kauneus /




Mikä on miehen mielestä viehättävää naisessa? Tässä artikkelissa kerron mitä tarkoittaa sisäinen kauneus.

Naisesta tekee viehättävän paitsi ulkonäkö niin myös sisäinen kauneus. Tässä artikkelissa kerron, mitä se tarkoittaa.

Ulkoinen kauneus ei ole ainoa ominaisuus, joka tekee naisesta viehättävän. Yhtä tärkeää ellei tärkeämpää on naisen sisäinen kauneus. Lue täältä mitä se tarkoittaa.



ikä on miehen mielestä viehättävää naisessa? Tätä moni nainen pohtii yhden jos toisenkin kerran elämän ja parisuhteen aikana. Kohtuuttomat kauneusihanteet saavat naiset kuluttamaan tähtitieteelliset määrät rahaa ja aikaa näyttääkseen mahdollisimman hyvältä itseään, mutta myös muita - ja mahdollisesti miestä - varten. Omaan ulkonäköön panostamisessa ei sinäällään ole mitään vikaa, mutta meissä on myös monia muita tärkeämpiäkin ominaisuuksia, joita voisimme kehittää. Ulkonäkö kun ei suinkaan ole ainoa asia, joka tekee naisesta viehättävän. Tosiasiassa monelle miehelle on ihan yhtä tärkeää - ellei jopa tärkeämpää - naisen sisäinen  kauneus. Mutta mitä se oikein tarkoittaa?

10 kohdan lista: Millainen on sisäisesti kaunis nainen? 

1. Nainen, joka hymyilee lämpimästi.

Vastakohta: Nainen, joka vaikuttaa jatkuvasti kiukkuiselta, tyytymättömältä tai onnettomalta, ja ilmentää tätä ruumiinkielellään. 

2. Nainen, joka arvostaa miestään ja on hänestä kiitollinen. 

Vastakohta: Nainen, joka kokee jatkuvasti, että mies on riittämätön ja kykenemätön, eikä arvosta häntä tai hänen panostaan. 

3. Nainen, joka puhuu lempeällä äänensävyllä ja ystävällisesti. 

Vastakohta: Nainen, jonka äänensävy on kireä ja kriittinen, vaativa ja vakava. 

4. Nainen, joka on vastaanottavainen miehen aloitteellisuudelle ja ideoille. 

Vastakohta: Nainen, joka tyrmää miehen lähestymisen, fyysisen kosketuksen ja seksuaaliset aloitteet, sekä tämän ideat, ajatukset, pyrkimykset ja unelmat elämässä.

5. Nainen, joka ihailee ja kunnioittaa miestään.

Vastakohta: Nainen, joka näkee miehessä vain virheitä, kritisoi häntä, puhuu hänelle loukkaavasti, ja tekee tämän kaiken selväksi miehelle itselleen - ja kenties muillekin. 

6. Nainen, jolla on sisäinen rauha ja tasapaino. 

Vastakohta: Nainen, joka on ailahtelevainen ja kuin tuuliviiri, ja miehen täytyy aina jännittää, milloin seuraavaksi räjähtää tai varoa, ettei nainen romahda henkisesti. 

7. Nainen, joka on kärsivällinen ja sitoutunut.

Vastakohta: Nainen, joka on kärsimätön miehen suhteen niin arkisissa tilanteissa kuin laajemminkin; hän kokee usein, että mies on hänen muutosprojektinsa, jonka edistyminen on liian hidasta. Hän saattaa eri tavoin kyseenalaistaa sitoutumisensa, esimerkiksi flirttailemalla muiden miesten kanssa tai uhkaamalla miestä erolla. 

8. Nainen, joka haluaa ymmärtää ja rohkaisee lempeästi. 

Vastakohta: Nainen, joka usein tuomitsee miehensä, eikä ole miestään kohtaa armollinen ja anteeksiantava. Hän kritisoi kärkkäästi miestä lannistavaan sävyyn. 

9. Nainen, joka on itsevarma ja kunnioittaa itseään. 

Vastakohta: Nainen, joka kohtelee itseään huonosti, on itsestään todella epävarma ja tarvitsee mieheltä jatkuvaa varmistusta omasta riittävyydestään ja viehättävyydestään. Hän ei pysty vastaanottamaan miehen kehuja, eikä hän usko omiin kykyihinsä tai luota itseensä. Vaihtoehtoisesti nainen voi olla ylimielinen ja pitää itseään paljon parempana kuin muut. 

10. Nainen, joka antaa miehelleen vapauden olla oma itsensä. 

Vastakohta: Nainen, joka pyrkii kaikin keinoin kontrolloimaan miestään: hän kokee olevansa pomo ja perheen pää, joka määrää milloin ja miten asiat tehdään. Hän tekee mielellään päätökset miehen puolesta, ja yrittää kertoa miehelle, millainen mies tämän kuuluisi olla. 

Kukaan ei ole täydellinen


Parisuhteen alussa useat näistä listan kohdista tulee monelle ikään kuin luonnostaan; emme vielä tunne toisiamme kokonaan ja voidaan sanoa, että näytämme yleensä parhaat puolemme. Kun alamme tuntea toisiamme paremmin ja näemme toinen toisemme huonotkin puolet, parisuhde arkistuu ja kohtaamme vaikeuksia niin parisuhteessa kuin elämässä yleensäkin, voi toimintatapamme kenties muuttua. Usein silloin alkaa myös paljastua meidät heikkoutemme ja haavoittuvuutemme - mikä saattaa yllättää paitsi puolisomme myös itsemme. Tämä on kuitenkin oikeasti hieno ja tarkoituksenmukainen asia, joka antaa mahdollisuuden todelliseen kasvuun ja kehittymiseen. Pitkässä sitoutuneessa parisuhteessa on ihanaa, että saamme yhdessä puolisomme kanssa kasvaa rauhassa paremmiksi toisiamme varten. 

Kukaan meistä ei ole täydellinen, eikä tarkoitus ole, että esittäisimme puolisollemme jotakin tai että meillä ei voisi olla huonoja hetkiä ja päiviä, negatiivisia fiiliksiä, riitoja ja haasteita. Mutta ehkä oleellista on tarkastella itseään ja omaa sydäntään, mitä sieltä kumpuaa ja pulppuaa. Usein, kun itsellä on hyvä, turvallinen ja rakastettu olo, on oma käytös toista kohtaa myös sellaista. On myös hyvä pitää mielessä, että aina ei välttämättä tunnu siltä, että puolisomme "ansaitsee" meiltä hyvää, kunnioittavaa tai rakastavaa kohtelua. Loppujen lopuksi emme voi kuitenkaan muuttaa ketään muuta paitsi itseämme, ja toimimalla itse oikein, rakastaen ja kunnioittaen itseämme ja toista voimme kenties inspiroida muutosta myös puolisossamme.

Haluankin rohkaista jokaista keskustelemaan oman puolisonsa kanssa, jos ehkä kokee, että jollain alueella on parantamisen varaa! Joskus on hyvä pyytää rehellistä palautetta ja antaa puolisolle mahdollisuus kertoa, mitä hän kaipaisi enemmän. Se avaa myös mahdollisuuden pyytää ja saada anteeksi. On tärkeää muistaa olla armollinen niin itselleen kuin puolisolleenkin: olemmehan vain ihmisiä.


Kuulisin mielelläni mitä ajatuksia tämä listaus sinussa herättää!

-Petra

Parisuhteesta puhuessani koen aina tarpeen tehdä pienen disclaimerin, joten täältä pesee: en kritisoi, arvostele tai ota kantaa kenenkään avioeroon tai siihen johtaneisiin syihin tai väitä, etteikö päteviä ja hyviä syitä ole, eikä tarkoitukseni ole syyllistää ketään. Parisuhdepohdinnoissani ei myöskään ole kyse suhteista, joissa esiintyy vakavia mielenterveydellisiä ongelmia, riippuvuuksia, sarjapettämistä tai minkäänlaista henkistä tai fyysistä väkivaltaa tms. 

Päivän Kiitollisuuden Aiheet

Päivän Kiitollisuuden Aiheet


eillä on alkanut tällä viikolla arki; mies on palannut töihin ja minä olen jäänyt kotiin lasten kanssa. Tästä se lähtee! Ja hyvin on lähtenyt. Tänään oli jotenkin erityisen kiva päivä, vaikka mies oli töissä aamukasista iltakuuteen. Päätinpä kirjata itselleni ylös päivän kiitollisuuden aiheet, jotta voin niihin palata myöhemmin - esimerkiksi ankeana marraskuisena päivänä. 

Päivän Kiitollisuuden Aiheet

♡ Kaunis aurinkoinen päivä - tuntui melkein kesältä, mutta ilmassa oli kutkuttava syksyinen raikkaus.
♡ Hyvä fiilis eilisestä Aikaa Meille -parisuhdeillasta, ja siellä käydyistä hyvistä keskusteluista mieheni kanssa. (Kerroinkin Aikaa Meille-konseptista enemmän eilen InstaStoryn puolella)
♡ Hyvin hoituneet aamurutiinit.
♡ Kirkkaan huulipunan tuoma freesi fiilis.
♡ Iloiset lapseni.
♡ Retki meille uuteen paikkaan lasten kanssa: yhteen lähikirjastoon, missä oli lapsille teatteriesitys (Se oli osa Kaupunginosaviikot -ohjelmaa, lisää täällä).
♡ Kävelyä kauniissa säässä tänään yli 10 kilsaa.
♡ Molemmat siskoni päättivät tänään soittaa (ja vieläpä tasan samaan aikaan).
♡ Hyvä ruoka (uunijuurekset namnam!)
♡ Esikoinen nukahti päikkäreille alle 10 minuutissa, ja nukkui 1.5 tuntia!
♡ Päikkäreiden aikana nautittu äitini leipoma mustikka-vadelmapiirakka.
♡ Hyviä uutisia neuvolassa: tytön paino on noussut toooooodella upeasti! #massakausi
♡ Uusi, mukava neuvolatäti.
♡ Tosi mukava bussikuski.
♡ Lompakkoni oli hukassa, mutta yllättäen asiaa ihmetellessäni taaperomme tiesikin tarkalleen, mihin olin sen jättänyt.
♡ Punainen kynsilakka.
♡ Leikkipuistossa kikattelu esikoisen kanssa.
♡ Kauppareissu, jonka aikana kukaan ei kiukutellut, itkenyt ja kaikki meni tosi sulavasti (taaperoiden vanhemmat tietää...)
♡ Oma energinen ja iloinen olo.
♡ Ensitreffit Alttarilla alkaa tänään.

Mistä sinä olet tänään erityisen kiitollinen? Ja vielä tärkeämpi kysymys: Onko ruudun takana muita Ensitreffit Alttarilla -faneja??

-Petra

Lapsen yksityisyys netissä - 4 Syytä Miksi En Julkaise Lapsistani Tunnistettavia Kuvia

Lapsen yksityisyys netissä - 4 Syytä Miksi En Julkaise Lapsistani Tunnistettavia Kuvia

Some on nykyään luonnollinen osa elämäämme, mutta onko meillä oikeus laittaa lastamme sinne ilman hänen lupaansa?

Saako lapsistaan julkaista netissä kuvia tai muita asioita? Miten sinä toimit?


ack in the day 90-luvun loppupuolella aikana ennen nykyistä sosiaalista mediaa oli sellainen juttu kuin kotisivut. Muistatteko? Minun isovanhempani olivat edelläkävijöitä ikäluokassaan, sillä heillä oli ihan omat kotisivunsa. Sieltä löytyi muutamia kuvia heidän lapsistaan ja toki myös meistä lapsenlapsista. Teini-ikään saapuessani isovanhempieni kotisivut alkoivat ärsyttää. En halunnut, että minun nimelläni löytyy netistä tuo nolo perhekuva minusta! 

Ja hei. Kyseessä oli yksi kuva. Miltä minusta olisi tuntunut, jos minusta löytyisi satoja tunnistettavia kuvia koko lapsuuteni ajalta?

Some-jakaminen on nykypäivää

Sosiaalinen media on luonnollinen osa suurimman osan arkea nykypäivänä. Nuoruudessani käytimme IRC-Galleriaa, ii2:sta, Meseä ja eri chattejä, sittemmin tuli Facebook, Instagram ja monet muut sovellukset. Minun kaltaiselle avoimelle ja ulospäinsuuntautuneelle bloggaajalle someaktiivisuus on tullut luonnostaan ja se on ollut kivaa. Some sai kuitenkin uuden ulottuvuuden lastensaannin myötä.

Vaikka itse nautinkin siitä, että saan jakaa kuulumisiani, ajatuksiani ja kuvia arjesta ja juhlasta sekä lukea ja nähdä muiden juttuja, tuntui siltä, että lapsissamme raja tulee vastaan. Julkiseen someeni tai blogiini en halua heistä tunnistettavia kuvia laittaa.

Mutta miksi? Some ja blogimaailmahan on täynnä kuvia lapsista, ja seuraan itsekin useampia perheblogeja ja vlogeja. Puhumattakaan siitä, että lapseni ovat NIIN suloisia ja kauniita, että tuntuu lähes vääryydeltä olla jakamatta heistä niitä varmasti miljoonia kuvia, joita olen ottanut. Olen lisäksi kotiäiti, joten lapset ovat osa elämääni lähes 24/7, ja on sanomattakin selvää, että he ovat parasta, mitä minulle on koskaan tapahtunut.

4 Syytä Miksi En Julkaise Lapsistani Tunnistettavia Kuvia

1. Lapsellani on oikeus hänen omaan yksityisyyteensä. 

Minulle on todella tärkeää, että kunnioitan lapseni yksityisyyttä. Hänen elämänsä ei ole minun, vaan hänen. Haluan myös, että meidän perhe-elämä on yksityistä. 

2. Lapseni turvallisuus  tulee ensin.

Olen saanut somen kautta uusia tuttavuuksia, töitä ja ystäviäkin. Mutta tiedän, että maailma on täynnä ihmisiä, jotka eivät lukeudu hyviksiin. Haluan suojella lastani heiltä. Maailma on pullollaan ihmisiä, joille en ikinä ojentaisi albumikaupalla kuvia lapsistani - siksi en tee niin netissäkään. 

3. Tehtyä ei saa tekemättömäksi.

Kun jotain nettiin lataa, ei sitä välttämättä saa sieltä enää koskaan pois. En halua asettaa lapsiani tilanteeseen, jossa heistä löytyy kaikenlaista, mitä he eivät voi sieltä enää poistaa rakentaakseen itse oman netti-identiteettinsä. 

4. En halua "hyötyä" lapsestani tai hänen söpöydestään; se ei tunnu oikealta. 

Vaikka olisi ihanaa näyttää, kuinka söpöjä lapseni ovat, koen, että heidän yksityisyytensä ja turvallisuutensa menevät kaiken edelle. Tuntuu väärältä, että hyöytyisin heistä millään tavalla, kuten saamalla tykkäyksiä, ihailua, joka tekisi minut ylpeäksi tai muuta vastaavaa. En kuitenkaan ajattele, että lapsistaan kuvia julkaisevat tekisivät niin hyötyäkseen lapsista jotenkin. 


Mikä sinun linjasi on?

Näiden syiden vuoksi olen päätynyt siihen, että lapsistani ei näy julkisessa somessani tai blogissani kasvokuvia, enkä myöskään kerro heidän kuulumisiaan. Siksi esimerkiksi äitiyteen, vanhemmuuteen ja perheeseen liittyvät asiat liittyvät enemmänkin minuun ja minun kokemuksiini, ajatuksiini ja tunteisiin sekä universaaleihin ja yleisempiin teemoihin kuin spesifisti omiin lapsiini ja heidän asioihinsa. Niistä he saavat lukea vauvakirjoistaan ja kuulla meiltä vanhemmilta. Yksityisessä Facebookissa olen jakanut jotain, mutta nykyään hyvin harvoin, ja aiemmat jutut olen päätynyt piilottamaan. Ja vaikka välillä tuntuu epämiellyttävältä huomautella, niin olemme pyytäneet ystäviä ja perhettä kunnioittamaan meidän valitsemaa linjaa.

Uskon, että jokaisen somessa olevan vanhemman täytyy näitä asioita pohtia, ja löytää, mikä oma hyvä linja ja ratkaisu asioihin on. Mikä sinun linjasi on?

Varpublogit - Uusi blogiyhteisöni

Varpublogit - Uusi blogiyhteisöni

Minä kauniissa Turun Puolalan puistossa. Varpublogit sydän Turku!

Minä kauniissa Turun Puolalan puistossa. Varpublogit sydän Turku!

Minä kauniissa Turun Puolalan puistossa. Varpublogit sydän Turku!


ain vähän aikaa sitten ihanalta Varpublogien Jenniltä viestiä, missä hän kysyi, haluaisinko tulla mukaan Varpublogit -yhteisöön. (Tsekkaa Jennin ihanat blogit täältä!) Olen jo hetken seurannutkin "Varpun" meininkiä, ja tiesin heti vastaukseni: Todellakin!

Teille joille Varpublogit ei ole tuttu, niin kerronpa siitä jotain. Varpublogit on Turun seudulla vaikuttavien bloggaajien blogiyhteisö, joka koostuu itsenäisistä bloggaajista. Meitä bloggaajia on nyt 21, ja suosittelen todella lämpimästi tsekkaamaan nämä ihanat blogit! Veikkaanpa, että sieltä voi löytyä uusia suosikkejakin!

Pääsin viime viikonloppuna mukaan Varpublogit - blogipäivään, missä tapasin suurimman osan näistä ihanista tyypeistä. Olen kyllä innoissani, että pääsin mukaan tähän mahtavaan porukkaan. 

Kuka olen?

Jos olet uusi täällä minun blogissani, niin kerronpa sinulle vähän jotain itsestäni. Olen pian 30 täyttävä kahden lapsen kotiäiti ja yhden miehen vaimo. Esikoiseni on reilu pari vuotias vauhdikas poitsu ja tyttäreni aivan uunituore kolmiviikkoinen suloisuus. Graduni on lähdössä nyt arvioitavaksi, ja olenkin niin sanotusti papereita vaille valmis kasvatustieteiden maisteri. Asumme Turussa vuokrakolmiossa. 

Rakastan kahviloissa istuskelua, rauhallisia viikonloppuaamuja, siistiä kotia ja "rapean" puhtaita lakanoita, kirjoja, sarjamaratoneja, lenkkeilyä ja ulkoilua pitkin poikin Turkua, TURKUA, kynttilöiden polttelua ja ääniviestien lähettämistä rakkaiden ystävien kanssa, mökkeilyä, juhannusta ja joulua, saunomista ja hemmotteluhetkiä, fillarointia ja pitkiä viikkojen kestäviä pyöräreissuja, joiden aikana asumme teltassa. Haluaisin valokuvata ja käydä ryhmäliikuntatunneilla enemmän, ja joskus haluaisin vielä kokeilla Crossfitia. Haluaisin myös meloa kajakilla useammin kuin kerran viidessä vuodessa, ja hankkia meidän perheelle matkaveneen, jolla voisimme seikkailla ympäri Turun ja Ahvenanmaan saaristoa. 

Nautin ihmisistä, mutta viihdyn perheeni kanssa kotosalla. Rakastan myös matkustaa, mutta lähiaikoina olen ollut hirveän tyytyväinen elämään ja arkeen tässä ja nyt, enkä ole kokenut suurta kaukokaipuuta. Olen ehdottomasti enemmän aamuvirkku, illantorkku, ja vedän mieluusti yöpaidan päälle viimeistään kasin aikoihin. Lasten myötä hyvin virkeitä aamuja on kuitenkin enää harvemmin (onko lainkaan?), ja esikoiseni aamukuuden herätykset on kyllä minullekin aivan liian aikaisia. 

Arkeen Kätketty Aarre

Arkeen Kätketty Aarre -blogia olen kirjoittanut pian vuoden, ja sitä ennen kirjoitin toista blogia englanniksi vuodesta 2013 lähtien. Blogini keskeisiä teemoja ovat parisuhde, äitiys ja suhde itseen ja omaan kehoon. Haluan, että tämä on hyvän ja positiivisen fiiliksen paikka; sellainen, joka huokuu hyvää oloa ja hyväksyntää, jossa jokainen saisi kokea olevansa riittävä ja rakastettu. Samalla haluan tarjota vaihtoehtoisia näkökulmia asioihin, ja haastaa itseäni (ja samalla ehkä sinua lukijana) kasvamaan ja kehittymään ihmisenä, vanhempana ja puolisona. 

Ja kuten jo mainitsin, rakastan kotikaupunkiani Turkua sekä kotiseutu- ja kotimaamatkailua, joten täältä löydät aika-ajoin vinkkejäni ja kokemuksiani. 

Tervetuloa mukaan! 

Käyhän ottamassa Varpublogit haltuun Facebookissa (täällä) ja Instagramissa (täällä), sekä käy tietysti tutustumassa ja ihastumassa muihin Varpublogit -blogeihin (täällä)!

Kuvat: Viivi Hyttinen