Kuulumisia - kaksi viikkoa synnytyksestä



Kaksi viikkoa sitten olimme päässeet vihdoin tapaamaan tyttäremme - nopeammin kuin osasimmekaan odottaa! Tai no, tavallaan. Olihan häntä jo melkein 42 viikkoa odoteltukin. Vauhdilla on mennyt myös nämä kaksi ekaa viikkoa. Flunssa ikävä kyllä saapui kotiimme viikko sitten ja on sitkeästi käynyt jokaisen meistä läpi, mutta nyt tuntuu siltä, että alamme olla voiton puolella. Jee!

Olemme antaneet pariviikkoiselle tytöllemme lempinimen Prinsessa Ruusunen; hän nimittäin nukkuu, nukkuu ja nukkuu. Sen lisäksi päivän ohjelmaan kuuluu maidon tankkaaminen ja vaipanvaihdot. Imetys lähti heti synnytyssalissa sujumaan ja painoa on tullut nyt kahdessa viikossa jo 600 grammaa. Tähän mennessä hän on ollut erittäin tyytyväinen vauva, joten nautimme siitä ja varastoimme energiaa nyt kun siihen on mahdollisuus (vaikka kaikkihan me tiedämme, että energiaa ei juuri saa varastoitua - valitettavasti. Tai no, ainakaan sitä unesta saatava energiaa. Suklaa on sitten asia erikseen...hehheh).

Kotiutuminen on mennyt paremmin kuin osasin odottaa. Kyllä se vaan on niin erilaista, kun on jo äiti valmiiksi. Äitinä oleminen ja vauvan hoitaminen on tuttua ja tuntuu jotenkin helpommalta ainakin tähän mennessä. Toki meillä on vasta edessä masukivut sun muut, mutta silti. Tällä kertaa elämä ei mennyt ylösalaisin, eikä samanlaista elämänmuutoksen aiheuttamaan "kriisiä" ole. Fiilis on huomattavasti seesteisempi, ja äidin rooli on jo osa minua. Puhelin täyttyy tälläkin kertaa kuvista: sekä pienestä uudesta tulokkaasta että hänestä isoveljensä kanssa. 

Isoveli on ottanut siskonsa vastaan upeasti! Kirjoittelen tästä aiheesta varmaan vähän lisää myöhemmin, mutta olemme kyllä olleet todella liikuttuneita siitä rakkaudesta ja ihailusta, jota esikoisemme osoittaa siskolleen. Poika haluaa saada siskoaan vähän väliä syliin, halii ja pusuttelee häntä ja hoitaa hellästi. Hän puhuu siskolleen ihanasti: "Rakastan sinua!" tai "Ei mitään hätänä kultaseni!". Pyrimme antamaan pojalle extra huomiota, hellyyttä ja ihailua ja tekemään hänelle olon, että rakkautta riittää tässä perheessä kaikille! Uhmakkuutta on tullut lisää, kuten on jo iänkin puolesta odotettavissa, mutta se onneksi kohdistuu vain meihin vanhempiin. Mieheni on vielä viikon kotona kanssamme, ja sitten koittaa meidän uusi arki. Jännää!

Oma vointini on ollut hyvä, mutta palautuminen on vielä kesken. Ainoa synnytyksen jälkeinen oire, joka vaivaa, on paineen tunne. Se on kyllä ikävää, ja rajoittaa jalkeilla oloa ja kävelyä. Mielihän tekee jo vetämään niitä rakkaita kymmenenkin kilsan kävelylenkkejä, mutta tällä hetkellä hidas käppäily lähipuistoon on maksimi. Tässäpä sitä oppii kärsivällisyyttä: liikkumaan ehtii kyllä vielä. Nyt täytyy keskittyä lepoon ja palautumiseen. Odotan kyllä sitä, että keho tuntuu taas normaalilta, ja että pääsen painelemaan eteenpäin reippain askelin. Voisin kirjoitella palautumisesta ja siihen liittyvistä fiiliksistä ihan oman juttunsa.

Tänään oltiin muunten ensimmäistä kertaa kaupungilla ja torilla käymässä nelihenkisenä perheenä. Oli oikein virkistävä pikku ekskursio, ja kävimme tekemässä vakkarijuttumme: Café Artissa kahvilla ja pullalla ja kirjaston lastenosastolla leikkimässä ja lukemassa. Sen jälkeen piipahdimme vielä torille kynttilämerta katsomaan - koin tärkeäksi mennä ja nähdä, vaikka kieltämättä lasten kanssa liikkuminen tuntuu nyt erilaiselta kuin ennen.

Huomenna onkin jo perjantai! Meillä on kivoja juttuja tiedossa, joten odotan innolla lähipäiviä! Säätiedotuskin lupaa ihania kelejä. Ihanaa viikonloppua sulle! 

-Petra

Ei kommentteja