Vuoden vika

Vuoden vika


o heipä hei tännekin! Niin se on joulu vierähtänyt ohi, mitenkä siellä meni? Meillä meni joulu oikein kivasti: aatto vietettiin alkuun ihan oman perheen kesken omassa kodissa saunoen, puuroa syöden ja Joulupukin Kuumalinja ja Joulurauhanjulistus katsoen. Aattona päikkäreiden jälkeen suunnattiin pariksi päiväksi mieheni vanhemmille, ja sen jälkeen minun vanhemmilleni vielä kakkosjoulun viettoon. 

Tässä on tullut ihan vahingossa mentyä niin lomamoodiin, että olen aina välillä päivän päätteeksi vasta muistanut, että ai niin, blogi ja some! Päivät ja hetket ovat vieneet mukanaan ja päivittelyt ovat unohtuneet. Loma on mennyt jouluisissa ja rennoissa merkeissä. Yöt ovat näin joulun teemaa mukaillen menneet tytöllä (ja siten myös minulla) ihan pipariksi, ja olen ollut melkoisen väsynyt. Onneksi kuitenkin aamuisin olen saanut yhden vähän pidemmän unipätkän, kun mies on noussut esikoisen kanssa. Viime yö oli pitkästä aikaa taas vähän parempi, onneksi!


Välipäivinä ollaan käyty miehen kanssa treffeillä katsomassa Tuntematon Sotilas (aivan mielettömän hyvä!), olen käynyt lasten ja perheeni kanssa kylpylässä, ollaan ulkoiltu ja tänään käytiin vähän alemyynneissä ja kahvilassa. 

Olen myös aloittanut suuren kodin järjestely-projektini! Puhun itse "konmarittamisesta", mutta olen tietoinen, että jos en sitä tee juurikin Konmari-ohjeilla, niin kyseessä on vain raivaaminen ja järjestely. Tarkoituksena on joka tapauksessa käydä kaikki kaapit ja komerot läpi, laittaa tavaroita uuteen järkkään ja samalla heivata (jälleen) tarpeetonta kamaa pois. Jotenkin tuntuu ihanalta aloittaa uusi vuosi puhtaalta pöydältä näinkin. Tosin kuusta en ole vielä saanut heivata pois, enkä joulukoristeita pakata takaisin kellariin. Taidan olla todella innokas jouluihminen jouluun asti, sitten sanon, että "Kiitti, mut nyt riitti!"

Huomenna onkin sitten vuoden vika päivä. Meillä ei toistaiseksi ole suunnitelmia. Uudenvuodenaatto ja Vappu ovat ehkä minun vähiten lempparit juhlat. Koen ne itse jotenkin väkinäisiksi, ja ehkä olen enemmän juhlitaan päivisin, nukutaan öisin -tyyppiä, joten siksikin koen ne väsyttäviksi. Molempiin juhliin kuuluu myös aika reipas alkoholin kulutus (ei tosin meillä), humalaisten örvellys ja ympäristön roskaaminen kaikella turhalla krääsällä ja pulloilla, joten ehkä siksikään ne eivät herätä suurta innostusta. 




Yritettiin juuri muistella, mitä tehtiin viime uutenavuotena. Oliko silloin raskauspahoinvointini niin paha, että mentiin vain ajoissa nukkumaan? Ainakin edellisvuotena oltiin jo nukkumassa, kun vuosi vaihtui, mutta syystä että lähdettiin todella aikaisin aamulla ajamaan ystäväni häihin. 

No katsotaan, mitä keksitään! Vuodenvaihde sinäänsä on minulle aina erityinen hetki: on aika aloittaa uusi vuosi puhtaalta pöydältä, unelmoida ja tehdä tavoitteita. Ihanteellisin tapa juhlia olisikin hyvä illallinen aattona ystävien kanssa, uudenvuodenaaton sauna ja ajoissa nukkumaan. Vuoden ensimmäisenä päivänä voisi herätä virkeänä, syödä herkullista aamupalaa ja aloittaa uusi vuosi hyvissä voimissa!

Miten siellä vietetään vuoden viimeisiä hetkiä?

-Petra

Joulusaunan valmistelua ♡

Joulusaunan valmistelua ♡

 

apset on laitettu nukkumaan ja täällä teen viimeiset aaton aaton valmistelut ennen kuin istun alas nauttimaan lasin portviiniä. Saaristolaisleivät on nyt kaikki uunista ulos ja muutama vielä paketointia vaille. Joulupuuron laitan vielä yöksi uuniin hautumaan. 

Nyt on joulusaunan valmistelutkin hoidettu. Joulusauna aattoaamuna on yksi lempi perinteistäni. Silloin saunotaan rauhassa, nautitaan jäähyllä hyvää appelsiinimehua tai muuta juomaa ja valmistellaan kehoa ja mieltä joulun viettoon. 

Puhtaat laudeliinat odottavat jo saunojia ja uudet tuikut ovat valmiina valaisemaan saunan. Tänä vuonna hemmottelen itseäni ja perhettäni ihanilla ekokosmetiikkatuotteilla. Tiedossa on vartalonkuorintaa, hiusten pesu ja pitkä vaikutusaika hoitoaineelle, huulten kuorinta, vartalon ja jalkojen rasvaus ja kasvojen ihon hoitaminen kuorinnalla, naamiolla, seerumilla, kasvovedellä ja voiteilla. Saunan jälkeen kainaloihin taputellaan turvallista, alumiinitonta dödöä ja hiuksiin laitan ihanaa Mascobadogeliä ennen kihartamista. 


Käyttämäni tuotteet: 

♡ Kasvojen hoitoon: Ekopharman Vadelma-hoitolinjan tuotteet ja Mustaherukka-hoitolinjan seerumi (*saatu Tupalanmäenpuoti)
♡ Hit the sheets coffee scrub (*saatu Biodelly)
♡ Less is More hiustuotteet (*saatu Greenlips)
♡ Burt's Bees Peppermint foot lotion
♡ Pai -Head to toe buriti balm (*Saatu Jolie)
♡ The Ohm Collection Deodorant 
♡ Luomu kookosöljy

Joulupöytään kelpaakin sitten istua kunnon kauneudenhoidon jälkeen! 

Onko siellä jouluvalmistelut tehty? 

-Petra

Ekopharma: Ekologisuus ja laatu samassa suloisessa paketissa

Ekopharma: Ekologisuus ja laatu samassa suloisessa paketissa

 Ekopharman ekokosmetiikkaa: Vadelma-hoitolinjan sekä Herukka-hoitolinjan tuotteet ovat ihania!

iedättekö, mikä on mielestäni vähän hassua ja aika sääli? No se, että Suomessa yhä edelleen moni ajattelee, että ekologisempi elämäntapa on uhrautumista ja luopumista, kituuttelua ja vaikeaa. Ajatellaan, että se kuuluu maailmanpelastajille ja hipeille. Ehkä siinä mielessä ekologisuus onkin aikoinaan brändätty vähän huonosti. Nimittäin oman kokemukseni mukaan ekologisuus ja laatu voivat todellakin kulkea käsi kädessä, ja minä kuluttajana hyödyn siitä monin tavoin - puhumattakaan siitä, että se on hyväksi muillekin. 

Yksi sellainen keissi on nimittäin suomalainen Ekopharma, jonka kasvonhoitotuotteita olen nyt käyttänyt kuukauden päivät, ja ajattelin jakaa teille kiinnostuneille kokemukseni niistä. En ole kosmetiikkabloggaaja, enkä kosmetiikan suurkuluttaja, vaan ihan tavallinen, pääasiassa markettituotteita käyttävä perheenäiti, ja siltä pohjalta myös kirjoitan; naiselta toiselle. (Ja tietty teille miehillekin, kai siellä jokunen mieskin lukee.)

Ekopharman ekokosmetiikkaa: Vadelma-hoitolinjan sekä Herukka-hoitolinjan tuotteet ovat ihania!

Pitääkö minun nyt vaihtaa ekologisempiin tuotteisiin?

Oma kiinnostukseni ekokosmetiikkaan heräsi raskausaikana. Lähivuosina sellaiset aiheet, kuten kemikaalikuorma, E-koodit, syöpä, mikromuovit ja hedelmättömyys ovat olleet käsittelyssä monissa dokkareissa, artikkeleissa ynnä muissa, ja ovat alkaneet minuakin mietityttää. Pitäisikö vaihtaa turvallisempiin ja ekologisempiin tuotteisiin? "Äh, mutta tykkään kauneudenhoitojutuista! En halua luopua ja vaihtaa tylsiin ja huonoihin ekojuttuihin..." oli ajatukseni, jos rehellisiä ollaan. 

Suuntasin Ruohonjuureen ja poimin sieltä sun täältä joitain tuotteita tietämättä yhtään, mikä on mikäkin ja mikä sopii minulle, ja mikä on oikeasti hyvä. Olin todella yllättynyt, miten laaja ekotuotteiden valikoima nykyään on. En kuitenkaan osannut valita itselleni sopivia tuotteita, ja aika pian randomilla otetut tuotteet vaihtuivat takaisin niihin vanhoihin ja tuttuihin juttuihin.

Ekopharman ekokosmetiikkaa: Vadelma-hoitolinjan sekä Herukka-hoitolinjan tuotteet ovat ihania!

Ekokosmetologin räätälöity resepti minulle

Marraskuussa pääsin kuitenkin ekaa kertaa ekokosmetologille, ihanalle ja asiantuntevalle Karoliina Käyhkölle, joka hoiti ihoani yksilöllisesti. Ihoni on ollut raskauksien ja imetysten jälkeen todella kuiva, punakka ja ohut. Ihanasta kasvohoidosta voit lukea lisää täältä.

Hoidon jälkeen sain testattavaksi minun iholleni sopivat Ekopharman kosteuttavat Vadelma-hoitolinjan tuotteet (puhdistusvaahto, kasvovesisuihke, kasvovoide, silmänympärysvoide, kuorinta ja kosteuttava kasvonaamio) sekä herkkäihoisille sopivan Herukka-hoitolinjan seerumin. Ekopharmahan on kotimainen kosmetiikkasarja, jossa käytetään kotimaisia lähituotettuja raaka-aineita, kuten aktiiviaineiksi valitut marjat ja kasviuutteet. Ja mikä on todella siistiä on se, että tuotteet valmistetaan alusta loppuun Suomessa ja erityisesti suomalaiselle, herkälle iholle. 

Nyt kuukauden käytön jälkeen olen huomannut muutaman jutun:

1. Ihoni on kosteutetumpi ja varsinkin otsan ihon kunto on paljon parempi kuin alkusyksystä, kun vierailin Tupalanmäen puodissa ensimmäistä kertaa

2. Nämä tuotteet imeytyvät ihoon, eivätkä jää ihon pinnalle, kuten moni muu tuote tuntuu jäävän. 

3. Ekopharman tuotteet tuntuvat ja tuoksuvat ihanilta ja toimivat, eikä näitä ekologisia ja vegaanisia tuotteita käyttäessä kaipaa lainkaan synteettisiä tuotteita. Itseasiassa näitä käyttäessä ei edes ajattele niiden ekologisuutta, ja tämän tarkoitan hyvällä. Karoliinan sanoin, miksi EI käyttäisi ekologisia tuotteita, kun niiden laatu on nykyään niin korkea?

4. Tuotepakkaukset ovat paitsi esteettiset niin myös funktionaaliset. Annostus on juuri sopiva, eikä pumppupulloista tule tuotetta kerralla liikaa. Silmänympärysvoidetta annostelen aina puolikkaan painalluksen verran, se tuntuu riittävän. Tuotteiden koostumus on riittoisa, ja vähällä pääsee pitkälle.

5. Kokeilemistani tuotteista lempparit ovat: puhdistusvaahto (toimii!), kasvovesisuihke, seerumi, silmänympärysvoide.. oikeastaan sanoisin, että kaikki. Heh!

Ovatko Ekopharman tuotteet tuttuja tai ekokosmetiikka muutoin? Kuulisin mielelläni teidän lemppareista ja ekokosmetiikan helmistä! Voin myös lämpimästi suositella Tupalanmäen Puodissa vierailua, sieltä saat asiantuntevaa apua oikeiden tuotteiden valintaan!

-Petra

*Ekopharman tuotteet saatu yhteistyössä Tupalanmäen puodin kanssa

Täytyykö vanhemman olla sataprosenttisen läsnä? + 7 vinkkiä läsnäolemiseen

Täytyykö vanhemman olla sataprosenttisen läsnä? + 7 vinkkiä läsnäolemiseen


"Äiti, tuu leikkii!"
"Ihan kohta, imetän ensin."
Imetetty. Aha, kakat tuli. Menen vaihtamaan. 
"Äitiiiiiiii, tuu jo!"
"Äiti tulee ihan kohta!"
Äh, kello on noin paljon. Täytyy alkaa tehdä ruokaa. 
Lopulta menen hetkeksi leikkimään samalla, kun pasta kiehuu liedellä ja jauhelihakastike kypsyy. Jaksan keskittyä ehkä 2 minuuttia, kunnes alan miettiä tekemättömien asioiden listaa ja vähän pilkkiä. "Brum brummmm!" sanon yrittäen vakuuttaa, että olen läsnä. Pojasta näkee, että ei mene läpi. 

nnen äidiksi tuloa olin varma, että minä aion olla vanhempi, joka on sataprosenttisen läsnä koko ajan. Leikin täysillä ja eläytyen, juttelen ja olen alati keskittynyt lapsiini. Kotityöt hoituvat siinä vasemmalla kädellä ja kuin itsestään. Olinhan ollut läsnäoleva lastentarhanopettajakin 3-5 -vuotiaille, ilman muuta samanlainen ote olisi myös kotiäitinä ollessa.

Mutta kotiäitiyden ja äitiyden realiteetit eivät olleet silloisissa mielikuvissani vielä tiedossa. Kotona olen paitsi se kasvattaja, myös siivooja, pyykinpesijä, asioiden hoitaja, kokki ja niin edelleen. 

Ai niin, ja välillä väsynyt, univelkainen ja ehkä ärtynytkin. Ja inhimillinen ihminnen.


Läsnäolon paine

En tiedä, onko kyseessä vain minun kokemukseni, mutta minusta tuntuu, että meihin nykyvanhempiin kohdistuu aivan erityinen paine olla koko ajan läsnäoleva lapsillemme.

Äidit eivät saisi koskaan ottaa puhelinta esiin lasten kanssa ollessaan, eikä heidän itseasiassa kuuluisi lähteä sieltä kotoa tapaamaan ystäviään ja kansoittamaan kahviloita vaunuillaan. Omista harrastuksista haaveilu ja niissä käyminen on itsekästä, lapsilta pois. 

Toisaalta kritiikki vanhempien läsnäoloa kohtaan ei aina ole perätöntä. Kaiken kaikkiaan yhteiskunnallisesti kyky olla läsnä lienee taito, joka on monilta hukassa - ei vain vanhemmilta. Paahdamme menemään sinne sun tänne ja keskittymiskykymme huononee mm. jatkuvan somessa roikkumisen myötä.  

Riittävä läsnäolo

Ihmisen keskittymiskyky on rajallinen. Kukaan ei pysty koko ajan olemaan läsnä ja keskittymään, näin se vain on. Ehkä läsnäoleminen ei tarkoitakaan sitä, että keskitymme joka sekunti lapsiimme. 

Minulle on jäänyt mieleen, kun eräs yliopisto-opettaja ja kasvatusalan asiantuntija totesi opiskeleville äideille eräällä luennolla, että se on tervettä ja hyvä asia, että teillä on myös oma elämä. Se tekee lapselle hyvää nähdä, että opiskelet, keskityt omaan juttuusi ja että elämä ei pyörikään täysin heidän ympärillään. 

Ehkä olisi tärkeä puhua hyvästä ja riittävästä läsnäolosta. Siitä, että juttelemme lastemme kanssa heidän kuulumisistaan päivittäin ja oikeasti kuuntelemme vastaukset, silitämme heidät uneen ja halimme sohvalla löhötessämme. Että istumme alas 10 minuutiksi leikkimään keskittyneesti, otamme lapsen syliin lukemaan kirjoja ja tutkimme maailmaa yhdessä lapsen kanssa. Että syömme päivällisen yhdessä perheenä, ja maltamme jättää puhelimet ja muut ruudut muualle niinä aikoina, kun olemme lastemme kanssa tarkoituksenamme olla läsnä. 

Huolimatta halustamme olla läsnä joskus käy niin, ettemme kykene olemaan läsnä täysillä ja "antamaan kaikkemme". Ehkä arki on todella hektistä, joku lapsista vaatii enemmän huomiota kuin toinen, meillä on murheita tai olemme yksinkertaisesti totaalisen uupuneita. Sekin on mahdollista, että välillä joku oma juttu kiinnostaa enemmän kuin lapsen action man -selostukset. Se on inhimillistä elämää, ja niin on varmasti käynyt välillä aiemmillekin sukupolville. 

Sen lisäksi, että on itse kärryillä siitä, missä mennään, niin oleellista varmaan on, että sanoittaa arkea ja elämää lapselle. Kertoo, että harmittaa, että tänään ei ehditty leikkimään, kysyy, miltä lapsesta tuntuu ja on valmis myös kuuntelemaan ja vastaanottamaan lapsen kritiikin sinua kohtaan. Ja ehdottaa sitten, miten tilanne korjataan. Näissä tilanteissa meillä on sitäpaitsi hyvä mahdollisuus opettaa lapsellemme myötätuntoa, armollisuutta ja sitä, että äiti ja isäkin ovat lopulta vain ihmisiä.


24/7 Harha

Kotiäitinä olen lasteni kanssa 24/7, mikä saattaa luoda omanlaisensa harhan. Olen heidän kanssaan koko ajan, mutta illalla huomaan, etten ehtinytkään kunnolla leikkiä pojan kanssa tänään. Puhumattakaan niistä syyllisyyden tunteista, kun kuopus ei yksinkertaisesti voi saada samanlaista jakamatonta huomiota kuin esikoinen sai. Veikkaan, että noin keskinmäärin olen oikeasti todella "läsnäoleva" vanhempi, eikä minulla ole syytä huoleen. Silti poden välillä huonoa omaatuntoa siitä - kuten meistä äideistä varmasti monet. 

Olen myös huomannut, että läsnäolossani on kausia. Kyky olla läsnä ei ole tasaista, vaan se vaihtelee, kuten elämäntilanteet yleensäkin. Kummasti esimerkiksi kaamosaika tai katkonaiset yöunet vaikuttavat jaksamiseen. Olkaamme armollisia tässäkin asiassa itsellemme. 

Läsnäoleminen on minulle tärkeä arvo, ja päätin kirjoittaa listan asioita, joita itse teen varmistaakseni, että olen läsnä itselleni ja lapsilleni riittävällä tavalla. Näin päivistä ei myöskään tule pelkkää suorittamista, vaan iloitsen lapsistani, sillä he todella ovat minulle sitä parasta ja rakkainta elämässä - väsymyksestä ja vanhemmuuden kipuiluista huolimatta. 


7 keinoa olla läsnä

1. Rauhoita arki
Me olemme tehneet tietoisen valinnan karsia harrastuksia ja menoja niin, että meillä on mahdollisimman paljon perheaikaa ja aikaa vain olemiselle. Olen myös valinnut olla kotona vähän pidempään juurikin siitä syystä, että haluan ja nautin lasteni kanssa olemisesta, ja emme halua kuormittaa tätä elämänvaihetta liikaa sillä, että aloitan urani samalla, kun lapset ovat ihan pieniä. Tämä on tuntunut meille hyvältä päätökseltä. Toisille töihin meneminen voi olla ainoa keino, että pää ei hajoa ja pystyy olemaan läsnä lapsille sitten, kun on heidän kanssaan. Joka tapauksessa varotaan kiireisyyttä ja sitä, että vuodet karkaavat meiltä ilman, että pysähdyimme olemaan läsnä. Vaikutetaan arjen hektisyyteen siinä määrin missä se on mahdollista.

2. Leiki yksi leikki kunnolla
Uusi tavoitteeni on keskittyä kerran päivässä ainakin siihen yhteen leikkiin kunnolla. Leikki voi kestää 10 minuuttia tai puoli tuntia, mutta teen tietoisen päätöksen olla siinä hetkessä läsnä lapsen kanssa. Ja yritän pitää ajatukset pois kauppalistoista ja heivaan puhelimen muualle.

3. Selvitä, mistä yhdessä tekemisestä nautit
Läsnäolosta saa nauttia! Tiedän, että monelle äidille jotkut leikit voivat olla haasteellisia tai jopa puuduttavia, mutta mikä on se läsnäolon tapa, josta nautit? Itse tykkään lukea lapsille, taiteilla, leipoa, pelailla, laittaa ruokaa ja ulkoilla heidän kanssaan. Ihailen mieheni kykyä heittäytyä leikkiin vaikkapa legojen parissa. Ei kaikista lapsen jutuista tarvitse nauttia, vaan oleellista on löytää ne omat jutut, joissa lapsi saa nauttia sinun läsnäolostasi. Lapsi kyllä aistii, milloin vanhempi on messissä jossain jutussa ja milloin ei. 

4. Lähde lasten kanssa kodin ulkopuolelle
Olen aika menevä äiti, ja nautin suunnattomasti esikoisen vauvavuodesta, kun kävin hänen kanssaan erilaisissa harrastuksissa. Olen myöhemmin huomannut, että kodin ulkopuolella olen todella läsnä lasteni kanssa, koska kodinaskareet eivät höngi niskaan ja ahdista. Lähden lasten kanssa säännöllisesti retkille ja touhuamaan muualle kuin kotiin, jolloin he saavat jakamattoman huomioni. Sama muuten pätee usein parisuhteeseen: monen naisen on helpompi keskittyä muualla kuin kotona. 

5. Tehkää koko perhe jotain yhdessä
Lapset nauttivat usein erityisellä tavalla siitä, että koko perhe tekee jotain yhdessä. Näitä hetkiä on hyvä luoda ja vaalia. Meidän pojalle on esimerkiksi erityisen tärkeää yhteinen viikonloppusauna. 

6. Tarkista ruutuaikasi
Isä, joka on aina tietokoneella tai äiti, joka plärää puhelintaan - pelkkä fyysinen läsnäolo ei riitä, vaikka joskus tällaisetkin päivät ovat vain elämää (esim. ne kuuluisat sairasteluviikot...). Lienee melko tärkeää olla itselleen rehellinen ruutuajastaan. Puhelinta saa käyttää - ja monelle kotona olevalle äidille se saattaa olla linkki ulkopuoliseen maailmaan - mutta pyrin siihen, että jätän puhelimen välillä kokonaan muualle kotona ollessani, ja plärään enemmän vasta lasten mentyä nukkumaan. Mielestäni on kuitenkin ok sanoa lapselleen esimerkiksi, että "Äiti vastaa nyt viestiin, jutellaan kohta," kunhan viestin lähettämisen jälkeen palaa asiaan lapsen kanssa. Ruutujutuista kirjoittelen lisää myöhemmin.

7. Ota tauko lapsista
Kyllä! Oma aika ja parisuhdeaika on todella tärkeää, jotta jaksaa taas olla läsnä lapsilleen. Kun pääsen hetkeksi kotoa pois oman juttuni pariin tai kun olemme saaneet miehen kanssa käydä treffeillä, niin johan taas on kivaa olla lasten kanssa.


Oman kokemukseni mukaan on mahdotonta olla 100% läsnä 100% ajasta. Hyvä ja riittävä läsnäolo ei sitä kuitenkaan vaadi. Riittää, että olemme paikalla, kiinnostuneita ja saatavilla. Riittää, että olemme joka päivä välillä täysin läsnä ilman häiriötekijöitä. Ollaan armollisia itsellemme, luultavasti yrität parhaasi. Jos et ole varma, kysy lapseltasi. Heiltä saa usein melko suoraa palautetta.

Mitä ajatuksia tämä aihe herättää? Kerro kommenteissa! 

-Petra

Ajatuksia ajasta: Onko kaikilla muka samat 24 tuntia päivässä?

Ajatuksia ajasta: Onko kaikilla muka samat 24 tuntia päivässä?

Äiti istuu teekupponen kädessä ja miettii mitä kaikkea tekisi ylimääräisellä ajallaan: not!
aikka slow living ja lepääminen ovat yhä trendikkäämpiä, elämme edelleen melkoista suorittamisen ja tehokkuuden aikakautta. Monia vaivaa krooninen kiire ja ajanpuute, ja siitä valittaessa saattaa joku ystävällisesti muistuttaa, että meillä kaikillahan on päivässä samat 24 tuntia käytössä - kyse on vain kyvystäsi priorisoida. 

Onhan se niinkin. Olenhan minäkin motivoinut itseäni aikoinaan juuri tuolla sanonnalla: Kaikilla on käytössään samat 24 tuntia päivässä ja on vain minusta kiinni, miten käytän tuon ajan. 

Kaikilla ei ole samat 24 tuntia päivässä

Mutta nyt, kahden lapsen äitinä, voin vain nauraa moiselle väitteelle. HAH! Ei kyllä pidä pätkän vertaa paikkaansa. Kaikilla ei todellakaan ole sama määrä aikaa käytettävissä, eikä kaikki todellakaan ole kiinni siitä, miten minä päätän aikani käyttää. 

Koska pikkulapsiarkea eläessä tunteja, joista saa itse päättää, on yksinkertaisesti todella paljon vähemmän kuin ennen. 

Lasten hoitaminen nimittäin vie aikaa. Paljon aikaa. 

Olisi mielenkiintoista kellottaa, kuinka paljon aikaa päivässä minulla menee pelkästään imetykseen, ruuan laittamiseen ja antamiseen taaperolle, hoitoon viemiseen ja sieltä hakemiseen, vaippojen ja vaatteiden vaihtoon, nenien pyyhkimiseen, nukuttamiseen ynnä muuhun perushoitohommaan.

Siihen sitten päälle vielä oma syöminen, vessassa käynti ja pakolliset kotityöt. Auta armias, jos olisin vielä töissäkin. 


What's your excuse?

What's your excuse? kysytään äideiltä. Miksi sinä et ehdi tai saa aikaiseksi? Miksi sinä et muka ennätä treenata tavoitteellisesti, tehdä jotain juurikasvullesi, taikoa pois säärikarvojasi, hoitaa ihmissuhteitasi ja ostaa uusia alusvaatteita? Kaikilla meillä on samat 24 tuntia käytössä.

Hah ja hah. 

Tarkoitukseni ei nyt ole sanoa, että kaikilla muilla on helpompaa kuin lapsiperhearkea elävillä. Mutta let's face it: Onhan tämä aivan oma lukunsa ajankäytöllisesti. Kädet on aina täynnä, koko ajan on tuhat rautaa tulessa, harvemmin saa tehdä mitään rauhassa alusta loppuun, tekemistä on aamusta iltaan, ja silti voi tuntua siltä, että ei saa mitään aikaiseksi. Seuraavana päivänä homma alkaa alusta. 

Välillä se turhauttaa. Olen ihminen, joka on aina saanut paljon aikaiseksi ja joka nauttii tekemisestä. Ärsyttää, kun hommat jää puolitiehen ja kaiken lisäksi ajatuskaan ei leikkaa, koska jatkuvan "kädet täynnä lastenhoidosta" -fiiliksen lisäksi on vakkari univelka ja väsymys päällä. 

Omaa oloa ei auta, kun katse alkaa harhailla liikaa muiden elämässä - siinä someversiossa - ja alkaa tuntua siltä, että kaikki muut saavat niin paljon enemmän aikaiseksi, hommat edistyy ja unelmat täyttyy, ja siinä sivussa rakennettaan kokonaisia talojakin. 

Mitään en vaihtaisi pois - melkein mitään

Mutta: Mitään en vaihtaisi pois. Tietenkään. Juuri tätä minä halusin ja haluankin. Okei, ehkä voisin vaihtaa jonkun molemmat lapset huutaa, enkä ole nukkunut ja hermot meinaa mennä -hetken pois. Ettei mene liian hattaraksi ja äitiyden Oscar-puheeksi.

Tärkein työni ja tehtäväni nyt on olla äiti ja tehdä niitä äitihommia likimain hela tiden. Näin se vain on, ja näihin päiviin ja vuosiin tulen varmasti haikailemaan takaisin joskus. Olen tästä tietoinen päivittäin: Tämä on ainutlaatuista, merkityksellistä ja ihan mahtavaa aikaa. 

Ja mitä tulee asioiden aikaan saamiseen, niin varmasti yksi upeimpia ja merkityksellisimpiä asioita joita voi tehdä, on kasvattaa omia lapsiaan. 

Rakastan lapsiani ja äitiyttä, se on etuoikeus ja suuri siunaus. Päivä ja yö ihan vain yksikseen olisi silti ihan kiva. Tai kokonainen viikonloppu, ah. Mutta, kaikki aikanaan. 

Kuulostaako nämä fiilikset tutuilta?

-Petra

P.S. Ihan super isot respectit ja tsempit niille, jotka pyörittävät koko palettia yksin. En voi edes kuvitella!

Joulu saapui kotiin

Joulu saapui kotiin






nsi viikolla on jouluaatto! Apua, niin pian! Niin se aika vain rientää, joulukuussakin. Joulu on saapunut kotiimme ja ajattelin tänään jakaa teille kuvia kotimme jouluisista yksityiskohdista sekä vähän kuulumisia siinä samassa. 

Olen jouluihminen, ja parasta on mielestäni fiilistellä joulua pitkään ja rauhassa etukäteen. Nimittäin kun se on ohi, haluan heivata kuusen kuuseen ja alkaa tuoda kevättä kotiin: karsia koristeet pois, siivota ja tuoda vähän freesimmän värisiä tekstiilejä esiin. Unohtamatta niitä keväisiä, hempeän värisiä tulppaaneja, ahh!

Mutta nyt nautitaan tästä kotoisasta ja rauhaisasta joulutunnelmasta. Joulukuusi valaisee kauniisti olohuoneen ja luo ihanan tunnelman. Kävimme hakemassa sen viime viikolla Hong Kongista. Mainittakoon nyt, että hintaa kuusella on vain 15.99. Pieni, mutta tuuhea kauneus. Meillä oli samanlainen, tanskalainen metsäkuusi viime vuonnakin, ja se pysyi hyvänä koko joulukuun aina tammikuun puolelle asti. Itseasiassa oksat kasvoivat varmaan 10 senttiä ja kuusi suorastaan kukoisti, mutta minulle alkoi riittää ja se sai mennä. 





Jouluvalmistelut on hyvällä mallilla, ja kaikki paitsi yksi joululahja on nyt hoidossa. Muutamat vielä matkaavat jossain Postin ihmeellisessä maailmassa, mutta luotan siihen, että ne saapuvat ajallaan meille. Tällä viikolla on tiedossa yksi joulukonsertti, piparien leivontaa sekä reissu Pohjanmaalle pikkujouluihin. 

Ensi viikolla onkin sitten the Jouluviikko. Viime viikonloppuna kävimme Joulumarkkinoilla, mutta ensi viikolla haluaisin käydä vielä tekemässä jotain jouluista. Katsotaan, mitä keksimme. 

Aion myös leipoa saaristolaisleipiä viemisiksi sekä anoppilaan että omien vanhempieni luokse. Se on nyt ollut useamman vuoden yksi jouluperinteistäni. Olen muuten käyttänyt tätä Hellapoliisin reseptiä, mutta myös tämä Aaltoja-blogin Sonjan piimätön resepti vaikuttaa tosi maukkaalta!




Pientä väsymystä on ollut ilmassa, kun pikku neiti on öisin herätellyt ilmavaivaisena. En siis taida sittenkään ottaa sipulia takaisin ruokavaliooni vielä... Kaamosaika tuppaa väkisin vaikuttamaan omaan vireystilaan ja mielialaan, ja näin joulun alla ja vuoden lopussa, kun kiirettä riittää ja kädet on täynnä niin olo on välillä hieman loppu ja riittämätönMutta nyt ollaan jo voiton puolella: Ei muuta kuin laskeudutaan joulua kohti, ja sitten koittaakin tammikuu ja alati valoisammat päivät!

Ihanaa joulunodotusta sinulle!

-Petra

*Kuvan kirjaintaulu saatu CoolStuff ja joulukortti saatu Kaverini.

100-vuotias Suomi: Itsenäisyyspäivän mietteitä ja viettoa

100-vuotias Suomi: Itsenäisyyspäivän mietteitä ja viettoa


Metsän rauha, järvet ja meri. Kalliot, puut ja valkoinen lumi. 

Laku, suklaa, irtsarit. Mummot, papat ja veteraanit. 

Tuppisuut ja small talkin olemattomuus, niin kaunis ja riisuttu hiljaisuus. Saunojen lauteilla jaettu sydämen salaisuus.

Luotettavuus, rehellisyys, aitous ja rohkeus. Tasa-arvo ja yhtäläiset mahdollisuudet. 

Käsi kädessä kulkevat ylpeys ja nöyryys. Sitkeys, sitoutuminen ja ahkeruus. Vapaus, puhtaus, kunnioitus ja monimuotoisuus. 

Oi maani Suomi, synnyin maa! Huomasin Itsenäisyyspäivänä tuntevani aivan erityistä ylpeyttä ja isänmaallisuutta, ja silmänikin kostuivat useaan otteeseen. 


Ison osan elämääni olen kokenut olevani vähän niin kuin kahden maan kansalainen Yhdysvalloissa elettyjen lapsuusvuosien jälkeen; en ole ollut vain suomalainen, mutta en amerikkalainenkaan. Niin usein olen kokenut olevani jokin sekoitus näistä kahdesta, ehkä vähän juuretonkin: en ole tiennyt minne kuulun, ja olin siellä tai täällä niin aina on ollut ikävä jonnekin. Mutta on ihana huomata, että nykyään olen juurtunut ja kotoutunut Suomeen, Turkuun. Mun koti on täällä.

Lapsuuteni 4th of July -paraatien ja -grillibileiden jälkeen suomalainen vakava, hiljainen ja harmaa Itsenäisyyspäivä on tuntunut jotenkin vieraalta. Mutta nyt lähivuosien aikana olen oppinut ymmärtämään sitä, ja arvostan miten meidän ainutlaatuinen ja tuore historiamme sekä suomalaisuutemme vaikuttavat siihen. 

Maailman tulevaisuusnäkymät eivät ole kovinkaan toiveikkaat. Otsikot huutavat ilmastonmuutosta, pakolaisuutta, massasukupuuttoa. Hirmumyrskyjä, sotia, vihaa ja ahdinkoa. 



Kun Finlandia hymni kajahti Tuomiokirkossa Itsenäisyyspäivänä rintaani puristi, silmäni kostuivat ja tuntui siltä, että aika pysähtyi. Koin yhtäaikaisesti suurta ylpeyttä, kiitollisuutta ja samalla myös huolta tulevaisuudesta. 

Lähdimme kirkosta ulos ja laitoin pojalle takaisin päälle hänen heijastinliivinsä, jonka selässä lukee "Tulevaisuuden rakentaja". Pyyhin vaivihkaa kyyneleet silmäkulmastani, katsoin ylös ja rukoilin sydämestäni: "Isä, anna lapsilleni - kaikille lapsille - toiveikas, turvallinen ja rauhaisa elämä, anna heidän rakentaa itselleen hyvä tulevaisuus."



Suomi100-Itsenäisyyspäivä oli aivan ihana! Aurinko paistoi ja ilma oli mitä upein: Turun peitti hento lumi ja pieni pakkanen sai kaupungin säteilemään kauneuttaan. Vietimme päivän ulkoillen ja kävimme yhdessä saunassa. Illalla juhlimme sukulaisten kanssa, ja päivän kruunasi upeasti valaistu Turun linna. 

Miten sinä vietit päivän?

-Petra

Hyvän mielen vuosi -kirja + ARVONTA

Hyvän mielen vuosi -kirja + ARVONTA

Yhteistyössä PS-Kustannus





inulla on ollut teini-ikäisestä asti tapana tehdä vuoden lopussa aina kuluneen vuoden inventaario, ja sen jälkeen tehdä suunnitelmia ja tavoitteita tulevalle vuodelle. Usein tavoitteet liittyvät jollain tavalla itseni kehittämiseen, oppimiseen, henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin sekä ympäröiviin ihmisiin. Jotkut kai kutsuvat niitä uuden vuoden lupauksiksi - itse koen, että kyseessä on pikemminkin itseni kehittämisen kalibrointia: tarkennan fokuksen taas siihen, mihin suuntaan haluan tulevana vuotena kulkea, ja mihin erityisesti haluan keskittää voimavarojani. 

Tämän aihepiirin rakastajani voitte kuvitella innostukseni, kun pari viikkoa sitten sain Varpujen pikkujoulujen goodie bagista aivan super kivan Maaretta Tukiaisen tekemän Hyvän mielen vuosi -kirjan, jonka PS-Kustannus oli meille lahjoittanut. En ollut sitä aiemmin koskaan hypistellyt ja olin samantien myyty: "Tä on NIIIIIN mun juttu!"

Kirjan idea on yksinkertainen: se on inspiroiva ja koko vuoden mukana kulkeva matkakumppani, joka auttaa saavuttamaan juuri ne omat tavoitteesi. Jokaiselle viikolle on oma, kaunis ja kutkuttava aukeamansa, josta löytyy tehtäviä hyvän mielen taitojen harjoitteluun. Kirja perustuu Hyvän mielen taidot -kirjan positiivisen psykologian pohjalta kerättyyn tietoon ja harjoituksiin, joiden avulla voi vahvistaa omaa hyvinvointiaan määrätietoisesti, säännöllisesti ja samalla kuitenkin rennosti. Mainittakoon vielä, että kirjan täyttämisen voi aloittaa missä vaiheessa vaan, vaikka heti tänään. Itse odotan tammikuun ensimmäiseen, aloitan vuoden ikään kuin puhtaalta pöydältä!




Minähän fiilistelin tätä samantien Instastoryssani, ja muutamat teistä laittoi minulle siellä viestiä kirjasta. Tulin sitten ajatelleeksi, että siellä ruudun toisella puolella on varmaan muita samankaltaisia tyyppejä kuin minä, joiden mielestä tällainen kirja on ihan super kiva juttu! Laitoin sitten PS-Kustannukselle viestiä ja kysyin, saisinko arpoa teille kirjan, ja ilokseni he olivat messissä. 

Nyt voit siis voittaa tämän itsellesi valitsemallasi kansivärillä (pinkki, keltainen, turkoosi). Arvon kaksi kirjaa: yhden Instagramissa ja toisen Facebookissa (ohjeet löytyvät sieltä). 

ARVONTA SUORITETTU 11.12.2017.

-Petra

Parisuhteen jouluvalmistelut

Parisuhteen jouluvalmistelut


oulu tulla jolkottaa, kuten tapana on sanoa, ja sen myötä monella on jouluvalmistelut täydessä vauhdissa. Ehkä emme siivoa kotia lattiasta kattoon kaappien perukoita myöten, kuten isoäideillämme oli tapana, mutta todennäköisesti joulukuun aikana on yhtä sun toista tehtävää ja rientoa. Kaiken sen tekemisen lomassa kuinka moni muistaa valmistaa parisuhteen jouluun?

Joulu on monelle meistä erityisen merkittävä juhlapyhä. Siihen liittyy paljon perinteitä, tapoja, mielipiteitä ja tunteita - niin hyviä kuin huonojakin. Kiireisen syksyn ja pitkän marraskuun jälkeen jouluun ja joululomaan kohdistuu aivan erityinen kasa toiveita ja tarpeita. 

Nämä ajatukset ja toiveet voivat usein jäädä meiltä tiedostamatta, ja vaikka olisimmekin niistä tietoisia, emme välttämättä keskustele niistä puolisomme kanssa. Tämä voi herkästi johtaa väärinymmärryksiin, stressiin, pettymyksiin ja riitoihin juuri tuona kauan odotettuna joulunaikana.  Hermojen kiristyminen, riidat automatkoilla ja jopa yksinäisyyden ja huomiotta jäämisen tunteet  ovat melko tuttuja lähes kaikille parisuhteessa oleville.

Ehkä puolisoilla on eriävät ajatukset ajankäytön, perinteiden, ruokien ynnä muun suhteen. Kierretäänkö sukuloimassa vai rentoudutaanko kotona? Mennäänkö joulusaunaan aamulla vai illalla? Onko puolisolta saatu lahja sinulle melko merkityksetön osa joulua vai kenties osoitus hänen rakkaudestaan sinua kohtaan?

Tänään jaan teille listan kysymyksiä, joita voitte pohtia yhdessä puolisonne kanssa ennen joulua. Suosittelen kyytipojaksi hyvää glögiä ja naposteltavaa. 


Parisuhteen jouluvalmistelut

▢ Kertokaa toisillenne paras joulumuistonne. Mikä teki siitä joulusta erityisen?

▢ Millainen oli lapsuutesi joulu? Mistä asioista nautit, mitä haluaisit muuttaa? Entä mitä ajatuksia ja tunteita puolison lapsuudenkodin joulu sinussa herättää?

▢ Mitkä asiat ovat sinulle joulussa ja joululomassa aivan ehdottomia, joita ilman joulu tai lomantuntu eivät tule?

▢ Mitä toiveita sinulla on juuri tulevan joulun suhteen? Mitä kaipuita ja tarpeita sinulla on? Millä tavoin sinä haluaisit, että vietätte joulupäivät?

▢ Kerratkaa rakkauden kielenne. Miten nämä näkyvät toiveissasi joulun suhteen? Haluatko kahdenkeskistä aikaa joululomalla? Kaipaatko saada apua jouluvalmisteluissa? Vai haluaisitko, että lomapäivien aikana ehtisitte vähän kyhnätä kylki kyljessä ja pussailla?

▢ Tehkää jouluvalmisteluihin liittyvä tehtävälista. Miettikää, mitkä asiat ovat kenenkin vastuulla ja mitkä kenties yhteisiä vastuita. Jos teillä on lapsia, on hyvä myös miettiä vähän lastenhoitoon liittyviä vastuita ja niiden jakamista. Kertokaa toisillenne, jos jouluvalmisteluihin liittyy stressiä, huolta tai ahdistusta.

▢ Keskustelkaa ajankäytöstä. Kuinka kauan sukuloidaan, ja liittyykö kyläilyihin ahdistusta, toiveita tai muuta mistä olisi tärkeä puhua? Pohtikaa tarvetta omalle ajalle: Pystyttekö järjestämään asiat niin, että molemmat saavat omaa aikaa? Entä parisuhdeaika? Onko teillä mahdollisuus järjestää kahdenkeskistä aikaa ja kenties mennä treffeillekin?

Bonus: Ennen vuodenvaihdetta unelmoikaa vuodesta 2018. Mitä haluaisit tapahtuvan? Mitä henkilökohtaisia tavoitteita sinulla on? Mitä haaveita teillä on parisuhteelle, entä perheelle?


Tämä postaus on osa Varpublogien joulukalenteria! Käyhän kurkkaamassa muutkin luukut!

Nautinnollista joulunalusaikaa! 

-Petra