Featured Slider

Parisuhdehuolto - Vinkit erinomaisiin, ilmaisiin työkaluihin!

Mies seisoo pellolla, pohtii elämää.

ykyään parisuhteesta puhutaan huomattavasti enemmän kuin muutama vuosikymmen sitten. Parisuhteeseen liittyvät odotukset ovat muuttuneet, ja parisuhteelta kaivataan paitsi romantiikkaa ja seksiä niin myös syvää ystävyyttä perinteisen perheen perustamisen lisäksi. Hyvä parisuhde vaatii sen osapuolilta kuitenkin panostusta, ja parisuhdehuolto on käsitteenä yhä tutumpi. Mutta tarvitseeko parisuhdetta huoltaa, ja miten se oikein tapahtuu? 

Lue eteenpäin niin löydät myös linkit erinomaisiin parisuhdetyökaluihin. 

Parisuhde on kuin auto

Lähdetäänpä liikkeelle melko kliseisestä vertauskuvasta, johon olet kenties aiemminkin törmännyt. Se menee näin: Parisuhde on kuin auto. Meillehän on ensinnäkin ilmiselvää, että autoa pitää tankata säännöllisesti. Jos tankki on tyhjä, emme oleta, että autolla pääsee liikkumaan. Viisautta on tietysti tankata autoa tarpeeksi usein niin, ettei bensatankki pääse koskaan kokonaan tyhjäksi. Sama pätee parisuhteeseen: Liekki pysyy yllä ja homma toimii, kun parisuhteelle ja omalle puolisolle antaa säännöllisesti aikaa, huomiota, kosketusta, ihailua ynnä muuta. Kun vaalitaan keskinäistä yhteyttä, täytetään parisuhteen rakkauspankkia rakkaudellisilla teoilla ja luodaan hyviä ja hauskoja muistoja yhdessä, parisuhteella on jatkuvasti bensaa. 

Ei kuitenkaan riitä, että autoa vain tankataan. Sitä pitää myös huoltaa. Tämäkin pätee parisuhteeseen. Meidän olisi aika-ajoin hyvä tsekata, missä mennään. Mitä meille oikeasti kuuluu? Mitä kaipaamme? Mikä menee hyvin? Mitä voisi vähän muuttaa tai tviikata? Mitkä osat parisuhteessa tarvitsevat vähän huoltoa? 

Ideaali tilannehan on se, että autossa pikkuviat huomataan ajoissa, ennen kuin tarvitaan täysremontti tai auto on ajokelvoton. Samalla tavalla parisuhteessakin on hyvä huomata pienet jutut ajoissa ja hoitaa ne kuntoon vielä silloin, kun homma pelittää, eikä parisuhde ole ajautunut umpikujaan tai syvään kriisiin. 


Parisuhdehuolto

Pariskunnan olisi siis aika ajoin hyvä pysähtyä ajan kanssa pohtimaan, mitä meille kuuluu niin yksilötasolla kuin yhdessä pariskuntana. Tätä on parisuhdehuolto. Ainoa pysyvä asia elämässä on muutos, ja tämä pätee myös parisuhteeseen; se ei ole koskaan staattisessa tilassa. Kasvamme, kehitymme ja muutumme ihmisinä alati, ja siksi myös ajatuksemme ja tarpeemme parisuhteessa muuttuu. Näistä asioista ei vain aina tule pohdittua saatika ääneen juteltua niissä arjen askareissa ja kohtaamisissa. 

Helsingin Sanomat haastatteli 10 parisuhdeasiantuntijaa, jotka toivat esille, että aito kohtaaminen ja keskustelu ovat välttämätöntä intiimin, läheisen suhteen synnylle ja sen ylläpitämiselle. Nykyään, kun parisuhteesta puhutaan yhä enemmän, voi joillain käydä kuitenkin niin, että asioita aletaan vatvoa liikaakin. Parisuhdeartikkeleita ja erilaisia parisuhdevinkkejä ja -ohjeita tulee joka tuutista, ja joskus voi käydä niin, että aiemmin hyväksi koettu suhde alkaa tuntua jotenkin ongelmalliselta. Pitäisikö meilläkin olla tuollaista...? Eikö tämä sittenkään riitä...? Toisaalta jotkut pariskunnat välttelevät keskustelua vaikeista asioista riitojen pelossa, mikä ei anna mahdollisuutta syvän ja läheisen yhteyden syntymiselle. 


Näin huollat parisuhdetta kotona: vinkkejä ilmaisiin ja laadukkaisiin materiaaleihin

Vaikka parisuhteesta puhuminen on yleisempää nykyään, voi monella yhä olla kynnys lähteä puhumaan siitä kodin ulkopuolelle esim. erilaisiin parisuhdeiltoihin, -seminaareihin, -kursseille tai -leireille. Toisaalta voi olla vaikea itse keksiä, mistä kannattaa alkaa jutella. Netistä löytyy kuitenkin valtavasti todella laadukkaita, ammattilaisten laatimia materiaaleja, joiden avulla parisuhdettaan voi huoltaa mukavasti omalta kotisohvalta käsin. Suosittelen vaikka sytyttämään kynttilöitä ja nauttimaan samalla teidän lemppariherkkujanne hyvän musiikin soidessa.

Parisuhteen vuosihuolto 
Helsingin Sanomat haastatteli 10 suomalaista parisuhdeasiantuntijaa ja yhdessä he laativat positiivishenkisen parisuhteen vuosihuollon. Suosittelen käymään nämä kysymykset läpi oman kumppanin kanssa! Kaikki asiantuntijat korostivat vuosihuollon tekemisessä erityisesti yhtä asiaa: on hyvä ensin miettiä, mikä kaikki on hyvin parisuhteessa. Vuosihuolto kannattaa aloittaa ja lopettaa kiitoksilla. Tämä oli mielestäni ihana idea!

Väestöliitön parisuhdemateriaalit
Väestöliitolla on aivan loistavia, ilmaisia parisuhdejuttuja heidän nettisivuillaan. Heillä on virtuaalisia parisuhdekursseja sekä luentoja, kuten: 
Nettiluennot (Aiheina mm. Kestävä parisuhde ja sitoutuminen, Rakkauden rakennusaineet, Seksuaalisuus parisuhteen arjessa,  Mustasukkaisuus, Pettäminen ja petetyksi tuleminen, jne.) 

Parisuhteen palikat
Parisuhteen palikat on ilmainen työkalu, joka auttaa hahmottamaan parisuhteen osa-alueita. Sivuilta löytyy videoita eri parisuhteen osa-alueista sekä tehtäviä niihin liittyen. Parisuhteen palikat - hanke on myös kehittänyt mobiilipelin, jossa arvataan, mitä kumppani on vastannut erilaisiin kysymyksiin, kuten mihin rakastuit puolisossasi tai minne haluaisit lähteä lomalle.

Parisuhdekeskus Katajan Treenaa -materiaalit
Katajan nettisivuilta löytyy kivoja, selkeitä ja positiivisia tehtäviä Treenaa-sivuilta, joita voit tehdä yksin tai yhdessä puolison kanssa.

Onko ajatus parisuhteen huoltamisesta teille tuttu? Oletteko kokeilleet parisuhdehuoltoa puolisonne kanssa?

-Petra 

Kuvan pipo saatu VAI-KO:lta


KAIKKI AIEMMAT PARISUHDE-POSTAUKSET LÖYDÄT TÄÄLTÄ!


Äitiys ja ystävyys

Äiti pitää kädessään kylttiä, jossa lukee: Good friends are like stars, you dont always see them but you know they are there.

yvää Ystävänpäivää! Päivän kunniaksi ajattelin pohtia tänään äitiyden vaikutusta ystävyyteen. Vaikuttaako äitiys ystävyyteen, ja miten minä olen asian kokenut? Päätinpä kysyä asiaa ensin Mr. Googlelta. Jos Googleen kirjoittaa "äitiys" + "ystävyys", pamahtaa ruutuun 175 000 tulosta, eivätkä otsikot lupaa hyvää: 


"Kun ystävät kaikkoaa äitiyden myötä"
"Äidit kertovat: Kun ystävät hylkäävät"
"Vauva tuli, ystävyys meni?"
"Äitiys rikkoi ystävyytemme"
"Menetin parhaan ystäväni vauvan myötä"


Elämäntilanne muuttuu

Kun vauva saapuu perheeseen, arki kyllä muuttuu vääjäämättä. Luonnollisesti se, millaisena muutos koetaan, vaihtelee. Millaiseen elämäntilanteeseen ja parisuhdetilanteeseen vauva saapuu? Millainen raskaus ja synnytys naisella oli? Millainen temperamentti vauvalla on, ja onko hän terve? Miten nainen kokee äitiyslomalla olemisen yleensäkin?

Siinä missä aiemmin elämää elettiin itseä varten, nyt vanhempien ykköstehtäviin kuuluu vauvan hoitaminen. Elämä alkaa pyöriä lapsen rytmin ympärillä, ja kaikkeen muuhun käytettävissä oleva aika voi vähetä merkittävästi, varsinkin niin sanottu lapseton, "oma aika". 

Myöhemmin äidin ollessa töissä, on aikaa entistä vähemmän, kun työpäivän jälkeen on äidin ainoa hetki olla lapsensa kanssa ennen tämän nukkumaanmenoa. Ilta on myös perheille usein päivän ainoa hetki olla perheenä. Jaettavaa aikaa on siis reilusti vähemmän.

Esikoisen vauva-aikana olin todella aktiivinen. Meillä oli harrastuksia aamupäivisin, lähdin heti mukaan äiti-lapsi-piirin tiimiin ja kävin viikottain lounailla ystävien kanssa. Se oli leppoisaa ja hauskaa aikaa, ja oli helppoa, kun tyytyväinen lapsi kulki vaunuissa ja nukkui kätevästi kahvilassakin. 

Vauvavaiheen jälkeen elämä on muuttunut, tietysti. Lapsi alkaa liikkua ja kaivata tekemistä - enää ei noin vain istuskella kaverin kanssa lounaalla lapsi sylissä - varsinkaan, kun lapsia on nyt kaksi. Taapero ei enää kykene nukkumaan missä tahansa hälyssä, ja meidän poika siirtyi noin 2 -vuotiaana nukkumaan päiväunensa sänkyyn, joten sänkyyn on päästävä päikkäriaikana. Ja niistä päikkäriajoista on pidettävä kiinni tai muuten kaikki kärsimme. Muutenkin isommalla lapsella on jo omat säännölliset kerhot sun muut menot.  

Elämänmuutoksen vaikutukset ystävyyden käytäntöihin

Elämäntilanne toden totta muuttuu, ja se voi vaikuttaa ystävyyteen, etenkin ystävyyden käytäntöihin. Viesteihin ei ehkä ehditä tai muisteta vastata samanlaisella ripeydellä kuin aiemmin, ja tapaamisia joudutaan perumaan, kun lapsi äkillisesti sairastuu tai kun yö on vietetty valvoen. Joillekin voi iskeä baby blues tai synnytyksen jälkeinen masennuskin, jolloin ystävyyssuhteiden ylläpitäminen voi tuntua mahdottomalta. Kaiken kaikkiaan yhteisen ajan löytäminen voi olla haastavaa, kun pitää noudattaa lapsen rytmejä, työssäkäyvät ystävät ovat päivisin töissä, arki-illat täyttyvät menoista ja pelkästään arjen pyörittämiseen vaaditaan enemmän aikaa. Jos on vielä itsekin töissä, on yhtälö vielä vaikeampi. 

Kasvokkaiseen näkemiseen saattaa siis olla vähemmän aikaa, mutta minun tärkeimpiä ystävyyssuhteita se ei ole haitannut. Monen ystävän kanssa Whatsapp laulaa päivittäin. Kuten olen ennenkin kertonut, lähettelen ystävieni kanssa todella aktiivisesti ääniviestejä sekä soitamme Whatsapp-puheluja esim. niin, että molemmat lähtevät tahoillaan lenkille, ja juttelemme samalla kuulumiset. Yksi rakkaimmista ystävistäni asuu Kanadassa, mutta olemme yhteyksissä lähes päivittäin. Se mahdollistaa meille äideille tiiviin yhteydenpidon kiireisenkin arjen keskellä. Minulle tämä tuntuu todella luontevalta, koska olen koko ikäni joutunut muuttamaan lähes vuosittain ja täten olen tottunut siihen, etten välttämättä näe rakkaita ystäviä kasvokkain kovinkaan usein. 

Keskustelu pyörii vauvan ympärillä

Kun elämäntilanne muuttuu, muuttuu myös ajatukset. Vauva-arkea elävän elämä pyörii aikalailla lapsen ympärillä. Niin sen pitääkin olla: vauvan hengissä pysyminen vaatii sen, että joku hoitaa hänen kaikki tarpeensa. Se yhdistettynä univelkaan voi tarkoittaa, että äidillä ei pyöri päällimmäisenä mielessä muu kuin imetys, kakkavaipat ja sormiruokailu - näin kliseisillä esimerkillä kärjistäen. Joillekin voi siis tuntua vaikealta jutella ystävän kanssa, jonka elämäntilanne on tyystin eri, varsinkin jos tietää, ettei kyseistä ystävää kiinnosta vauva-arkeen liittyvät kuulumiset. 

En ole itse kokenut, että äitiys olisi vienyt minua niin mennessään, etten muusta enää osaisi puhua. Päinvastoin: ystävien kanssa on ollut ihana nähdä - oli heillä lapsia tai ei - koska silloin saan olla vain minä, Petra, ja jutella kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Mutta mielestäni on ymmärrettävää, jos jollain on toisella tavalla.

Sen lisäksi, että äidillä saattaa ajatukset pyöriä paljon vauva-arjessa, voi tapaamishetkissä myös äidin keskittyminen olla aika paljon lapsessa - varsinkin jos lapsi on vauhdikas taapero. Se vaatii sekä tuoreelta äidiltä että hänen ystäviltään totuttelua: pitää tottua jatkuviin keskeytyksiin ja siihen, että äiti saattaa usein "häärätä" samalla, kun kuuntelee ystävän juttuja. Tähän kyllä oman kokemukseni mukaan tottuu, mutta kyllä silti varsinkin lapsettomille ystäville toistelen, että jatka vaan, pystyn kyllä kuuntelemaan samalla, vaihdan vaan tämän vaipan tässä nopsaa! 

Äitiyden positiiviset vaikutukset ystävyyssuhteisiin

Äitiys on vaikuttanut kohdallani positiivisesti moniin ystävyyssuhteisiin. Kun kaksi naista tulee äideiksi ja saa jakaa myös sen kokemuksen yhdessä, on siinä jotain todella upeaa ja ainutlaatuista. Monen ystäväni kanssa puhumme pääsääntöisesti ja todella paljon kaikesta muusta kuin lapsista ja lastenhoidosta, mutta silti siinä on jotain spesiaalia, kun tietää, että toinen vain tajuaa. Toinen äiti myös ymmärtää ehkä eri tavalla katkonaisia öitä, peruutettuja näkemisiä ja yllättäviä tilanteita. Taikka sitä, että viikko on vierähtänyt, etkä ole vastannut viesteihin. 

Äitiys myös tuo uusia ystävyyksiä ja kaverisuhteita. Olen ystävyyden suhteen ollut aina less is more -tyyppi. Eli minulla on muutamia, todella läheisiä ystävyyssuhteita, enkä esimerkiksi jaksa ylläpitää kymmeniä kevyitä kaveruussuhteita. Äidiksi tultuani aloin käydä erilaisissa äideille suunnatuissa jutuissa ja sitä kautta sain tuttuja. Alussa pohdin välillä sitä, onko tietyissä kaverisuhteissa aineksia ystävyydelle, kun me olemme kyllä tosi erilaisia, eikä meillä välttämättä sillä tavalla klikkaa tai emme jaa kovin syvällisiä kuulumisia. 

Oivalsin kuitenkin vauvavuotena, että äiti-kavereiden tarkoitus ei välttämättä ole se, että heistä tulee sydänystäviä loppuelämäksi, vaan yhdistävänä tekijänä on tämänhetkinen elämäntilanne. On mukavaa jutella kahvikupposen äärellä kuulumisia toisen äidin kanssa. Se tuo iloa arkeen, ja voi olla, että elämäntilanteen taas muuttuessa ei enää olla tekemisissä, mutta se on ihan ok. Joskus elämässä on elämänvaihe-kaveruuksia. 


Äitien yksinäisyys

Valitettavan moni äiti kokee äidiksi tultuaan jäävänsä yksin. Yksi tähän vaikuttaja tekijä on varmasti se, missä iässä ja elämänvaiheessa saa lapsia. Jos muut eivät ole asettuneet vielä aloilleen ja elävät vielä villejä nuoruuden vuosia, voi yhtäkkiä huomata, ettei ystävän kanssa ole enää mitään yhteistä. Tilanne on tyystin eri, jos esimerkiksi moni ystävä on myös äitiyslomalla tai vähintään samassa elämäntilanteessa. 

Isommilla paikkakunnilla järjestetään paljonkin toimintaa ja kohtaamisen mahdollisuuksia äideille, siinä missä pikkupaikkakunnilla tarjonta on suppeampaa. Toisaalta voi vaatia aikaa, että pääsee sisään milloin minkäkin paikan porukoihin, eikä kaikki äidit välttämättä lainkaan viihdy äideille suunnatuissa paikoissa, varsinkin jos pelkästään oman äidinroolin löytäminen tuntuu hankalalta, eikä koe olevansa yhtään saman tyylinen kuin muut äidit.

Kannustan silti yksinäistä lähtemään rohkeasti liikenteeseen ja etsimään seuraa. Nykyään on onneksi myös mahdollisuuksia löytää oman henkistä porukkaa helpommin esimerkiksi netin kautta. Äiti-ystävien etsimistä varten on luotu jopa oma aplikaatio, Momzie

Äitiys karsii pois turhan

Totesin tuossa eilen illalla ollessani edellä kuvatun kaltaisella lenkillä ystävän kanssa (eli soittelimme Whatsappilla), että niin monella tapaa äitiys karsii pois kaiken turhan. Pois jäävät usein myös ne ihmissuhteet, jotka eivät ole tarpeeksi syviä, tärkeitä, toimivia tai muuta. Äitiyden myötä ajasta tulee jollain tapaa vielä arvokkaampaa, ja sitä alkaa käyttää vähän eri tavalla. Kaikelle ja kaikille ei välttämättä enää löydy aikaa. 

Joskus se on harmillista: olen esimerkiksi itse kohdannut naisen, jonka kanssa meillä synkkasi heti. Uskon, että meistä ehkä tulee vielä ystäviä. Tällä hetkellä meillä molemmilla on pieniä lapsia ja erilaiset aikataulut, emmekä vaan ehdi tapailla ja tutustua. Mutta senkin aika koittaa. 

Miten te olette kokeneet äitiyden vaikuttaneen ystävyyssuhteisiinne? Kuulisin mielelläni!

-Petra 

Kuulumisia ja pohdintoja kotiäitiydestä


arkoitukseni oli tänään julkaista pitkästä aikaa parisuhdepostaus, mutta kerronpa nyt vähän kuulumisia kuitenkin. Saatte sitten myöhemmin tällä viikolla parisuhdepostauksen, kun sen ehdin tämän sairastuvan pyörittelyltäni kirjoittaa. Tyypillisesti kirjoitusinspiraatio iski viime yönä, kun istuin sängyssä yskivä neiti sylissäni. Mutta enpä alkanut yöllä näpytellä ajatuksiani kuitenkaan. 

Olen ollut niin kiitollinen siitä, että ollaan saatu olla melko terveinä koko talven, mutta niin ne pöpöt löysivät tiensä tänne meillekin. Meidän vauva on ollut viikon ajan melko kipeä: korkea kuume on jatkunut useita päiviä, ja pian alkoi myös kunnon räkäisyys ja yskä. Onneksi olemme mukana TYKS:ssä eräässä tutkimuksessa, niin pääsimme suoraan aivan super ihanalle lääkärille, joka tutki vauvan ja otti myös näytteet: Ei RS-virusta tai influenssaa, jes!

Mutta kurjia ovat myös nämä perus kuume-räkätaudit. Toivotaan, että tämä häipyisi pian, niin pääsisimme kiinni taas arkirytmeihimme. Ja ehkä, ehkä, saisimme vähän nukkua. 

Yöt ovat nimittäin olleet katkonaisia täälläkin. Tyttö tekee hampaita ja harjoittelee ryömimistä, ja nyt siihen päälle räkäisyys ja yskä niin avot, huonot yöt ovat taattu! Miten siellä muilla sujuu yöt? Jotenkin olen saanut sen kuvan, että aika monilla heräillään tällä hetkellä tiheästi. 

Melko hyvin sitä kuitenkin itsekin pärjäilee. Toistan itselleni usein Isabella Löwengripin - aka Blondinbellan - mantraa: Väsymys ei ole vaaralista. Tosin nyt kun alan miettiä, niin onhan se tavallaan. Tämä hajamielisyys ja reaktioajan hidastuminen ei välttämättä anna valmiuksia ainakaan operoida mitään raskaita työkoneita. Noita pieniä työkoneita uskallan täällä kuitenkin päivittäin ajella, vaikkakin poikani on sitä mieltä, että leikkisuoritukseni ei aina ole tarpeeksi hyvä. "Äitiiii, äitiiii, keskity! Nyt leikitään!"

Kotiäitiys: täynnä huippuja ja pohjia

Eilen tytön lääkärikontrollin jälkeen leivoimme pojan kanssa pullaa. Siinä pullaa kahdestaan syödessämme pohdin tätä kotiäitiyttä. Se on joissain hetkissä todella vaativaa ja raskasta - muut jotka ovat olleet kotona varsinkin vauhdikkaan taaperon kanssa ymmärtävät - ja samalla se on niin parasta. Lapseni ovat niin huikeita tyyppejä ja saan nauraa heidän kanssaan joka päivä. Jos alkaa miettiä, että ei saisi seurata omia lapsiaan näin läheltä tai halia heitä ihan milloin vain, alkaa sydämeenkin sattua. Toisinaan taas voi alkaa kiehuttaa niin paljon, että tekisi mieli marssia suoraan ulos ovesta ja sanoa, että äiti tulee viikon päästä takaisin, pärjäilkää! En nyt tietenkään niin tekisi, mutta ehkä tajuatte. 

Intensiivistä, intensiivistä. Tässä saa käydä päivässä läpi niin laajan tunteiden kirjon. Äitinä saat ja joudut myös vastaanottamaan kaikki lapsesi tunteet ja myös kannattelemaan heitä heidän tunnekuohuissaan, olemaan se rauhallinen ja tyyni aikuinen. Tai ainakin yrittää olla, tuskin kukaan vanhempi onnistuu siinä aina, eikä tarvitsekaan. Välillä tuntuu, että pakahtuu ilosta, ylpeydestä, rakkaudesta, ihailusta, toisessa hetkessä tunne on pikemminkin se, että pää räjähtää ja hermot menee, ja tekisi mieli päästä hetkeksi jäähylle. Äitinä on niin erilaista kuin esimerkiksi ammattiroolissa ollessaan. Sen tajuaa vasta sitten, kun saa niitä omia lapsia. Kotona äitinä olet sinä, äiti. Töissä saat olla se joku muu, siinä ammattiroolissa. Se tekee tunteidenkäsittelystäkin ihan erilaista. Saatteko kiinni ajatuksestani?

No mutta, tästä aiheesta voisi kirjoittaa ihan oman postauksensa, ja varmaan sen teenkin lähitulevaisuudessa! Mukavaa alkanutta viikkoa sinne!

-Petra